JORMA PIIPON KIRJAT

ETUSIVU  KIRJAT  TILAAMINEN  BLOGI  RUNOT  LEHTIARTIKKELIT  GALLERIA  E-MAIL


BLOGI
Kirjat 1 - 4
<Blogikirjoitukset vuodelta 2014>   <Blogikirjoitukset vuodelta 2013>
<Blogikirjoitukset vuodelta 2012>    <Blogikirjoitukset vuodelta 2011>
<Blogikirjoitukset vuodelta 2010>   <Blogikirjoitukset vuodelta 2009>

23.03.2018 Onko meillä halu tuomita?

Ruotsalainen maallikkosaarnaaja, Carl  Olof  Rosenius (1840 – 1868), oli sielunhoitaja, jonka luokse tuli joskus niin paljon ihmisiä, ettei hänellä ollut aina aikaa edes syödä. Meidän ihmisten halusta mm. tuomita toisiamme, kerrotaan Roseniuksen kirjassa “Elämän leipää”.

Kyseisen kirja-aiheen perustana on Roomalaiskirjeen jae 14:13: “Älkäämme siis enää tuomitko toisiamme. Katsokaa sen sijaan, ettette saata veljeänne kompastumaan ja kaatumaan.”

Apostolin neuvo herättää ja näyttää, että meissä on suurempi ja pahempi halu tuomita ja haavoittaa toisia kuin uskommekaan. Halumme haavoittaa ja tuomita, huomaamme, kun tarkkailemme itseämme. Kuinka nopeasti js "huomaamatta" se meiltä käy..

Tuomitsemisen halu on kiinni meissä kaikissa. Mutta erityinen halu on sellaisissa, jotka ovat itsevarmoja, joiden sisäistä ihmistä ei vielä ole murskattu. Toisin sanoen, eivät ole vielä kokeneet oman kurjuutensa kurittamista. Silti meissä kaikissa on kuitenkin tämä halu tuomita.

Voi myös olla, että jollakin toisella on erilainen käsitys, kuin meillä tietyssä asiassa. Hän vain on erilainen. Tai jos ei mikään tällainen aiheuta meissä epäilyä, alamme aavistaa tai tuntea, että toinen ei ole rehellinen tai hän ei ota asioita vakavasti.

Jos sitten havaitsemme toisessa virheen, vääryyden tai jonkun mikä ei ole mielestämme oikein, niin meillä mielestämme on jo oikeus tuomita hänet. Tämän olemme valmiit tekemään ennen kuin olemme edes keskustelleet hänen kanssaan asiasta ja selvittäneet mistä on kyse.

Martti Luther kirjoittaa: ”Olemme hulluja pyhiä. Vaikka itse kannamme syntiä joka päivä itsessämme ja vaikka tarvitsemme anteeksiantamusta koko elämämme ajan, niin haluamme, että jokainen on aina täysin virheetön.” Tällainen suhtautumistapa toisiin ihmisiin nousee sydämestämme. Kun tuomitsemme toisia, näytämme muille, mitä meidän omassa, pahassa ja itsekkäässä sydämessämme on.

Meidän  suuri  ja  pakottava  tarpeemme tuomita toisia on ollut perustava syy, miksi Paavali aiheesta niin paljon kirjoitti. Mutta Paavalilla on voinut olla toinenkin syy kirjoittaa tästä. Se, että tuomitseminen on paljon pahempi asia kuin mitä ajattelemme. Omasta mielestämme teemme aivan oikein kun tuomitsemme toisen. Meistä on ihan hyvää ja vanhurskasta, että tuomisemme veljen. Mutta itse asiassa tuomitseminen on erityisen pahaa – syntiä, joka aiheuttaa paljon vahinkoa.

Se, joka tuomitsee, väheksyy oikeuslaitoksen tai Jumalan yksinoikeutta “hallita palvelijoitansa”. Samalla tuomitsija aiheuttaa paljon pahaa lähimmäisilleen. Nöyrästi ja kahden kesken luottamuksellisesti esitetty kehotus toiselle sen sijaan laskee hyvän perustan sille, että asia voidaan  korjata. 

Paavali neuvoo meitä tästä: ”Katsokaa sen sijaan, ettette saata veljeänne kompastumaan ja kaatumaan.”  Apostoli  haluaa sanoa: “Sen  sijaan, että käytätte ajatuksianne toisten rakkaudettomaan tuomitsemiseen, niin käyttäkää niitä rakkauden tekoihin.”

Länsimaisessa sivistyneessä yhteiskunnassa ihminen on niin kauan syytön, kunnes joku oikeuslaitos toisin tuomitsee. Tästä seuraa, että vain oikeuslaitos voi ottaa pois maineen ja kunnian ja nämäkin vain siihen saakka kunnes mahdollinen rangaistus on sovitettu. Median tehtävä on tuoda asioita esille tasapuolisesti ilman ennakkoasenteita. Tuomiovaltaa medialla ei ole, vaikka jotkut toimittajat näin luulevat.



18.03.2018 Ajatuksia Marianpäivänä


Tänään, päivän Raamatun teksteissä muitellaan Jeesuksen äitiä Mariaa. Teksteihin on päässyt mukaan myös Johannes Kastajan äiti Elisabet. Alla sitaatti näiden kahden naisen kohtaamisesta, jolloin Maria odotti Jeesusta ja Elisabet Johannes Kastajaa. Kyseistä kohtaa sanotaan Raamatun kauneimmaksi kohdaksi. Eikä aiheetta!

Luukas 1:41 ... 47
“ ... 41. Ja kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussansa; ja Elisabet täytettiin Pyhällä Hengellä.
42. Ja hän puhkesi puhumaan suurella äänellä ja sanoi: "Siunattu sinä vaimojen joukossa, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä!
43. Ja kuinka minulle tapahtuu tämä, että minun Herrani äiti tulee minun tyköni?
44. Sillä katso, kun sinun tervehdyksesi ääni tuli minun korviini, hypähti lapsi ilosta minun kohdussani.
45. Ja autuas se, joka uskoi, sillä se sana on täyttyvä, mikä hänelle on tullut Herralta!"
46. Ja Maria sanoi: "Minun sieluni suuresti ylistää Herraa,
47. ja minun henkeni riemuitsee Jumalasta, vapahtajastani; ... “

Tuo Raamatun kohta sisältää suuremman ja jopa keskeisimmän asian koko kristinuskon syntyhetkistä – kirjaimellisesti. Ja, “synnyttäjien” osaan olivat suostuneet (jos näin voi ilmaista?) nuo kaksi naista. Johannes Kastajan tehtävänä oli valmistaa ennakkoon tietä, eli kertoa porukoille siitä mitä tuleman pitää. Ja, kun Jeesuksen vuoro tuli, sai hän tulla osittain “pehmitettyyn” maaperään. Ehtihän “huutavan ääni erämaasta” kuulua jonkin aikaa.

Edellä mainitut naiset ovat muistelunsa ja päivänsä ansainneet. Tässä yhteydessä tulee mieleen kolmas nainen lähihistoriasta, “Lapin Maria”. Hänellä oli ratkaiseva merkitys sille, millaiseksi suurin herätysliikkeemme alunperin muodostui, tai ilman Mariaa olisiko muodostunut miksikään? No, nykyisin liikkeestä on muodostunut ainakin neljä eri suuntausta? Lapin Maria oli 1813 Ruotsissa syntynyt, Milla Clemensdotter. Hänellä oli merkittävä vaikutus Lars Levi Laestadiuksen hengellisessä elämässä ja joka kutsui häntä Lapin Mariaksi. Parhaiten tästä todistaa, mitä Laestadius itse kirjoitti:

“Talvella 1844 saavuin Åselen Lappiin. Täällä tapasin lukijalaisia, jotka kuuluivat siihen loivempaan suuntaan. Heidän joukossaan oli lappalaistyttö nimeltään Maria, joka avasi minulle koko sydämensä. Tällä yksinkertaisella tyttärellä oli sellaista kokemusta armonjärjestyksestä, mistä en ollut ikinä kuullut.
Hän oli vaeltanut pitkiä matkoja etsiessään valoa pimeydessä. Vaelluksillaan hän oli tullut vihdoin pastori Brandellin tykö Noraan, ja kun hän avasi sydämensä papille, tämä vapautti hänet epäilyksistä. Hän pääsi papin avulla elävään uskoon. Ja, minä ajattelin: Tässä on nyt sellainen Maria, joka istuu Jeesuksen jalkain juuressa. Ja vasta nyt, niin ajattelin, nyt minä näen tien, joka vie elämään.
Se on ollut kätkössä siihen asti kunnes sain puhella Marian kanssa. Hänen yksinkertainen kertomuksensa vaelluksistaan ja kokemuksistaan teki minuun niin syvän vaikutuksen, että se valkeni myös minulle. Minä sain sinä iltana, jonka vietin Marian seurassa, tuntea taivaan riemun esimakua. Minä pidän muistossani köyhän Marian niin kauan kuin elän ja toivon, että saan kohdata hänet kirkkaammassa maailmassa haudan tuolla puolen."

Lopuksi täytyy todeta, että edellä kome naista viimeistään osoittavat, että naiset ovat tasa-arvonsa ansainneet. Toivotaan, että edellä mainitussa miesten hallitsemassa herätysliikkeessäkin voitaisiin kiinnittää huomiota vaikka sivulauseissa, että olisiko "kaiken takana on nainen"?


03.02.2018 Paavo ja salainen ase


Paavo on pitänyt itsenä otsikoissa jo kohta viisikymmentä vuotta. Onhan Vanhan valtaamisesta tänä vuonna kulunut tuo aika. Ja, siitä saakka tuo ehtymätön vallan tavoittelu on jatkunut. Merkkiäkään hiipumisesta ei ole näkyvillä. Jos jossakin tulee takkiin, on hihassa valmiina jo seuraava liike. Siinä eivät hitaimmat keskustalaiset, muita puhumattakaan, tahdo pysyä mukana.

Mutta, viimeisinä vuosina ja varsinkin EU:n liittymisen jälkeen potentiaalisia mahdollisuuksia vallan huipulle on tullut niin paljon, ettei yksin tahdo ehtiä olla joka paikassa. Kukapa sitä moneen repeää, edes Paavo?

Väärin!  Kyllä Paavo ehtii. Eikä kukaan ole vielä huomannut, että Paavolla on salainen ase, sivupersoona. Hah, hah, Paavo sen kun nauraa, että täydestä menee kuin väärä raha.

Tosin nyt on alkanut tulla Keskustan rivijäseniltä epäilyjä, että onkohan nyt kaikki niin kuin tulisi olla? Johto on taivaallisen tietämätön ja jatkaa niin kuin mitään tai ainakaan mitään uhkaa ei olisi olemassa.

Tällä viikolla Paavo ilmoitti hakevansa Keskustan puheenjohtajaksi ensi kesän Sotkamon puoluekokouksessa. Keskustan johto ei ole ehtinyt vielä edes toipua presidentin vaaleista. Vaaleista, jossa jäätiin äänissä puoleen siitä, mitä Paavon perustaman ja johtaman Kansalaispuolueen edustaja Paavo sai. Ja nyt, tuo toisen puolueen puheenjohtaja ilmoittautuu ehdokkaaksi Keskustan puheenjohtajaksi?

Tällä hetkellä Paavo on Europarlamentissa Keskustan listoilta valittuna. Mutta, on myös Suomen kansanedustaja Keskustan listoilta valittuna. Niinpä hän tällä viikolla samalla ilmoitti palaavansa kansanedustajaksi ja omien sanojensa mukaan “teidän kiusaksi”. Tarkoittaa, että valmistautumaan puoluekokoukseen.

Muistamme, kun vuoden 2007 eduskuntavaaleissa Paavo tuli valituksi kansanedustajaksi. Mutta, hän oli jo valittuna Europarlamentissa. Siinäpä pulma, että mitä tehdä. Ei, ei se mikään pulma Paavolle ollut. Hän vain ilmoitti silloiselle hallituksen muodostajalle Matti Vanhaselle, että tulee Brysselistä, jos saa ministerin salkun tulevasta hallituksesta. Ja, Paavosta sai ja tuli ulkomaankauppaministeriksi. Joku onnellinen pääsi Brysseliin tilalle.

Tähän päivään! Nyt Paavolla on paikka Europarlamentissa ja Suomen Eduskunnassa, molemmissa Keskustan edustajana. Lisäksi Paavo on kahden puolueen, Keskustan ja Kansalaispuolueen jäsen. Viimeksi mainitussa vielä puheenjohtaja.

Mutta, onkohan tullut ajatelleeksi, mitä muita kaksoisrooleja vielä voisi olla?

Hänellä on kaksi kotikuntaa, Tuusula ja synnyinkunta Keminmaa. Olisiko mahdollista olla molempien kunnanvaltuutettu ja molempien seurakuntien kirkkovaltuutettu. Ja, kun toinen kunta sijaitsee Uudenmaan maakunnassa ja toinen Lapin maakunnassa, niin kahden maakunnan valtuutetun paikka voisi olla aika kiehtova.

Kuten tunnettua, Suomi on järjestöjen luvattu maa. Joka kunnasta löytyy ainakin metsästysseura, lisäksi Rotary- tai Lions- yhdistykset ja ennen kaikkea kohta puoliin molempien puolueiden paikallisyhdistykset. Vapaamuurareihin häntä tuskin saadaan houkuteltua. Mahdollisuudet kaksoisrooliin ovat moninaiset.

Jaa, etteikö onnistu! No, ei tietenkään ilman salaista asetta, sivupersoonaa. Ettekö ole huomanneet, että kaksi niitä täytyy olla. Toinen on perinteinen alkiolainen, jonka tavoitteena on itsenäinen Suomi ilman EU:ta turvallisesti vanhan kunnon Neuvostoliiton perillisen Venäjän kainalossa. Toinen persoona ravaa Brysselissä sen kun ehtii ja siinä menossa mukaan on tarttunut myös populistisia piirteitä. Tästä selvä merkki oli Hurstille luvatut 50 000 euroa, jos tulee valituksi.

Se, kummassa puolueessa nuo persoonat vaikuttavat tai haluavat vaikuttaa, ei allekirjoittaneelle ole vielä selvennyt. Ehkä ensi kesän jälkeen ollaan paremmin perillä.


20.01.2018 Punavihreä liike


Vaalien alla puolueet esittelevät tavoitteitaan. Toisaalta esiin tulee liikkeitä, joiden nimistä ei voi päätellä mitään, tai ehkä, mitkä puolueet ovat sen takana. Yksi tällainen on “punavihreä liike”. Nimestä voi päätellä, että kyseessä on vasemmiston ja vihreiden yhteinen liike.
 
Mutta, mikä on liikkeen ohjelma ja tavoitteet? Siitä ei ole tietoa, joten täytyy tutkia Vasemmiston ja Vihreiden periaateohjelmia. Mitä yhteistä löytyy ja vielä niin merkittävästi, että voidaan puhua yhteisestä punavihreästä liikkeestä?
 
Sitaatti Vasemmistoliiton periaateohjelmasta:

" ... Kolmas vasemmisto on ajatus suurten eurooppalaisten poliittisten aatteiden liberalismin ja sosialismin historiallisesta liitosta paremman maailman rakentamiseksi. Feministinen ajattelu, ympäristötietoisuus ovat keskeisessä asemassa kolmannen vasemmiston aatemaailmassa. Kolmas Vasemmisto on puoluerajat ylittävä uusi PUNAVIHREÄN ajattelun ja toiminnan tie. Kolmas Vasemmisto torjuu jyrkästi uusliberalismin kylmänä ihmisvihamieluisena globaalin kapitalismin puolustajana. Kolmas Vasemmisto haluaa kehittää uuden aikakauden yhteiskuntaa lähtökohtana tasa-arvoinen käsitys. Yhteiskunnalla on vastuu (ei ihmisillä itsellään) luoda olosuhteet jossa jokainen ihminen voi elää täyttä elämää, käyttää tasapuolisesti kykyjään ja olla aktiivinen osallistuva kansalainen. Kolmas Vasemmisto asettaa oikeiston ja vasemmiston jakolinjan uudelleen. Se ryhmittää uudelleen poliittisten aatteiden osapuolet. Kolmas Vasemmisto on unelma kestävästä ja inhimillisestä yhteiskunnasta Suomessa ja maailmassa.... "

Sitaatti Vihreiden periaateohjelmasta:

" ... Ilmastonmuutos ja globaali markkinakilpailu uhkaavat. Ne luovat kansainvälistä eriarvoisuutta ja epäoikeudenmukaisuutta. Koska tällainen globaali uhka on päällä, tarvitaan radikaalia muutosta, globaali-ilmastopolitiikkaa ja vihreää feminismiä (sama vasemmistolla). Taloutta on ohjattava maailmanlaajuisesti (kuten sosialismissa). Köyhyys poistuu rikkautta jakamalla. (ei talouskasvulla). Talouskasvu on pysäytettävä. Aitoa vapaakauppaa ei ole. Verotusta on kovennettava. Rikas länsi on syypää kaikkeen maailman ongelmin, kuten ilmastonmuutokseen. Patriarkaaliset rakenteet on uusittava, sukupuolineutraalisuus toteutettava, pitää olla erilaisia kiintiöitä, avioliittolaki on muutettava sukupuolineutraaliksi (vihreiden nuorten mukaan myös lukumääräneutraaliksi = moniavioisuus).Viharikos- ja syrjintälainsäädäntö on otettava käytäntöön. Kouluissa on luovuttava heteronormatiivisuudesta. Valtion on omaksuttava monikulttuurinen ja käytännössä islammyönteinen neutraalisuus uskonnollisesti. Sotilaallinen maanpuolustus ei ole ensisijaista. Kansallisvaltio on keinotekoinen ja vanhentunut käsite. Vihreä liike edustaa avointa euroferelalismiä eli Euroopan liittovaltio pitää erittäin tehokkaasti rakentaa. Kaikille asukkaille EU-kansalaisuus. YK-johteista ympäristöpolitiikkaa tarvitaan, vahvaa johtajuutta, sitovia sääntöjä ja valvontaa ... "

Vihreässä liikkeessä on kyse globaalista liikkeestä, ekososialismista, KOLMANNEN VASEMMISTON islammyönteisestä uusmarxilaisuudesta, jossa kateus, kauna ja luokkaviha yhdistyvät ympäristöutopiaan ja kaikkien luomisjärjestyksien vastustamiseen. Vihreiden juuret ovat lähtöisin taistolaisuudesta (vähemmistö-kommunistit), joka aatteena häipyi historian lehdille liikkeen esikuvan hirviövaltio Neuvostoliiton mukana. Joten, ei ihme, että Vihreät ovat käytännössä vasemmistolaisempia kuin Vasemmistoliitto. Puolueohjelman mukaan päämääränä näyttäisi olevan Sosialistinen Euroopan Liittovaltio.
 
Punavihreä liike on siis Vasemmiston ja Vihreiden yhdessä muodostama kolmannen vasemmiston postmoderni marxilaisuuden liike.

<<  SIVUN ALKUUN