17.05.2012  Romaani, ”Kotikylän Paavo”

Eilen tuli kesä Ouluun. Eilen tulivat kesälukemiset – myös Ouluun. Tai, eivät ne tulleet, kun kävin hakemassa Limingantullisssa olevasta painotalosta paketin, joka painoi ainakin viisikymmentä kiloa. Ovat nyt Oulussa, tarkemmin tuossa selän takana. On siinä muitakin aikaisemmasta tuotannosta. Saa nyt sitten nähdä, lähtevätkö postin kuljetettavana mihinkään?

Toivon, että mahdollisimman monella olisi mahdollista romaani hankkia. Sen takia, vaikka kustannukset ovat nousseet, on se saatavilla samaan 16,00 euron hintaan kuin aiemmat. Kuten olen joskus maininnut, pieninä sarjoina valmistuskustannukset ovat huomattavasti suuremmat kuin suurilla kustannustaloilla. Joten, mikään bisnes tämä homma ei ole. Eikä tarvitse, kunhan kustannukset saa pidettyä siedettävissä lukemissa. Jokin aika sitten tein kolmannen veroilmoituksen, johon edellisten tapaan jäi miinusmerkkinen tulos. No, se menee muiden tulojen vähennyksenä, joten verottaja tukee osaltaan tätä touhua. Hyvä niin!

Käytin itse kirjoittamiseen yli 400 tuntia ja aloitin 2011 vuoden alussa. Pyrin romaaniin liitämään mahdollisimman laajan otannan 1960–1970 ajan nuorten tapahtumista. Kuitenkin niin, että se on tiiviissä muodossa ja tapahtumat etenevät melko nopeasti.
      Mikä sitten motivoi tekemään satoja tunteja töitä, vaikka mitään korvausta ei ainakaan vielä ole tullut ja tuskin koskaan tulee? Tätä saattaa joku ihmetellä. En osaa siihen antaa itsekään lopullista vastausta. Taloudellinen hyöty kun on luettu pois, niin mikä jää jäljelle?
      Edellinen romaani ”Pärekattotalkoot” syntyi tarpeesta keroa jälkikasvuille omasta lapsuudesta ja nuoruudesta. Aloin sitä aluksi kirjoittaa elämänkertanovellina. Pian kuitenkin huomasin, että ei novellissa voi kaikkea kertoa sellaisenaan kuin on kokenut. Eräs kirjoittajaystävä sanoi, että jos haluat valehdella, kirjoita novelli, mutta jos haluat kertoa totuuden, kirjoita romaani.
     Tämä toinen romaani ajoittuu välittömästi edellisen jälkeiseen aikaan. Aikaan, jolloin lähdettiin joukolla pois kotikylältä. Kirjoittamiselle oli edelleen sama tarve – kertoa jälkikasvulle vähän myöhemmästä ajasta.  Toisaalta, jotka tuon ajan olemme kokeneet, saattaa romaani palauttaa mieleen monenlaisia muistoja.

Omistuskirjotus:

"Omistan tämän romaanin 60- ja 70 lukujen maaseudunnuorille, joista useat joutuivat lähtemään toimeentulon perään kaupunkeihin ja Ruotsiin. Peltoja laitettiin pakettiin, eikä kotitila voinut toimeentuloa kaikille antaa. Maataloudesta siirryttiin yhä enenemissä määrin kaupan ja teollisuuden palvelukseen ja entiseen ei ollut paluuta.
      Romaani kertoo kahden nuoren, ”Kotikylän Paavon” ja Leenan, tarinat, minkälaisten valintojen ja ratkaisujen eteen he joutuvat. Vaikka romaani on fiktiivinen, niin yksittäiset tapahtumat ovat todellisia, joista osa on omakohtaisesti koettuja, osan ovat tuttavat kokeneet ja osaksi tuntemattomien eteen tulleita.
      Romaani kertoo osaltaan lukijalle 1900 luvun ehkä suurimmasta yhteiskunnallisesta murroksesta, jolloin aikaisempien sukupolvien perinteisiä arvoja laitettiin uuteen järjestykseen ja omaa paikkaa muuttuneessa yhteiskunnassa samalla etsittiin.
     Tästä johtuen romaani on myös tuon ajan nuorten sisäisten tuntemusten kuvaaja ja kertoo muun muassa; ikävästä, ystävyydestä, yksinäisyydestä, kaipauksesta, kateudesta, pettymyksestä, mustasukkaisuudesta, seksuaalisuudesta, vihasta, ilosta, surusta, uskollisuudesta, syntymästä, unelmista, kuolemasta, uskosta, toivosta ja sukupolvia ylittävästä rakkaudesta."  

Oulussa kesällä 2012
Jorma Piippo

Loppuun erään lukijan palaute edellisestä, ”Pärekattotalkoot” romaanista:

”Kiitos mahtavasta lukuelämyksestä! Lähetin toisen kirjan tädille, koska arvasin häntä kiinnostavan kirjoittamasi kirja.  Ja hän olikin aidosti ilahtunut ja ihastunut kirjastasi ja käski edelleen välittää Sinulle lämpimät kiitokset hyvin kirjoitetusta ja huumorintajuisesta kirjasta.
      Me molemmat totesimme, että olisimmepa pidempäänkin voineet lukea hyvin kirjoitettua tekstiäsi ja molemmat toivoimme, että jatkaisit kirjoittamistasi. Miten ihmeessä Sinä pystyitkin kaikkea muistamaan niin yksityiskohtaisesti ja tarkasti ja kirjoittamaan sen niin mielenkiintoisella tavalla. Kirjasi todellakin oli hyvä kuvaus lapsuutemme ajasta ja siitä arkipäivästä missä silloin elimme. Näitä muistellessa voimme kaikki todeta, että "kyllä maailma on muuttunut".”

30.04.2012 Pedon merkki – mikrosiru ihon alle

Ilmestyskirja kertoo siitä, että Antikristus tulee vaatimaan jokaisen ihmisen käteen tai otsaan pedon merkin. Se on pieni etäluettava mikrosiru ihon alle. Aluksi sitä mainostetaan palkinnoilla, myöhemmin ilman sitä ei voi ostaa mitään kaupasta. Raamattu kertoo, että tässä koetellaan ihmisten uskoa. Pedon merkkiä eli ihonalaista mikrosirua ei saa missään nimessä ottaa.
      Amerikkalaisten saaminen täyteen kontrolliin on ollut tavoitteena jo kauan, mutta sen toteuttamisen esteenä on ollut amerikkalaista elämänmuotoa korostava iskulause Vapaus, jonka näkyvimpänä symbolina on koko USA:n tunnus, Vapauden patsas. Nyt voisi symbolin jo vaihtaa, sillä 11.9. 2001 muutti tilanteen täysin!

Mainittuun henkilötiedostoon eivät amerikkalaiset tule jäämään yksin, sillä maailman yhdistämistä ajavat voimat haluavat siihen maapallon kaikki ihmiset. Se vaatii todellisen supertietokoneen, jota jo vuosikaudet on rakennettu Brysseliin.
      Kone on saanut lempinimen ”The Beast”, eli Peto, ja se on rakennettu maapallon kaikkien kansalaisten salaista valvomista varten 18-osaisen koodiluvun avulla. Kolmen kerroksen korkuinen Peto on kytketty 270 suurimpaan pankkiin Euroopassa ja 365 suuren maailmantietokoneeseen, joista 65 supertietokonetta sijaitsee USA:ssa. Tietokonehirviön kapasiteetti on riittävä tallentamaan jokaisen ihmisen henkilökohtaisemmatkin tiedot ja sillä on aivan tietynlainen tarkoitus. Tästä ei kerro yksikään tiedotusväline ja jos tietoa jostain vuotaisikin, perustellaan koneen tarpeellisuutta rikollisuutta vastaan käytävän taistelun helpottamisella. Se on kyllä totta, mutta vain pieni osa siitä, sillä vaikka rikollisuus onkin laajaa, ei siihen kuitenkaan tarvita Pedon kaltaisia superaivoja.
      Eri puolella maailmaa on tämä jo käytäntöä ja Amerikassa on ainakin alkuun maksettu rahapalkkio jokaiselle joka antaa sijoittaa itseensä tällaisen tunnisteen. Raha ei kuitenkaan ole ainoa houkutin, sillä perustelut mikrosirun eduista on rakennettu juuri edellä mainittujen pienten askelten taktiikkaa noudattaen korostaen turvallisuutta ja varmuutta.

Nykyisessä pankkikortissa on mikrosiru, jonka kahdeksan kosketinnastaa näkyvät kortin toisessa päässä noin cm² kokoisena ruutuna. Takapuolella on vielä vanha magneettinauha, mille ei enää ole juuri käyttöä. Toisin sanoen, ei tarvitse höylätä. Sen kun asettaa kortinlukijaan ja muistaa tunnusluvun. Kohta ei tarvitse muuta kuin huiskauttaa korttia kassalla, niin ostokset tililtä veloitetaan. Nämä ovat tulossa jo melko pian käyttöön.
      Tuleva mikroimplanttia käytetään asioimisen lisäksi, ja ennen kaikkea, henkilöllisyyden todentamiseen. Enää ei riitä sormenjälki tai silmän iiristunniste, vaan tunnisteen on perustuttava integroidusti valmistettuun mikroprosessoriin, jonka muisti sisältää kaikki henkilötiedot, terveyskortin tiedot ja paljon muuta. Prosessori on suljettu muutaman millin kokoiseen lasikoteloon joka istutetaan ihon sisälle niin, ettei se tunnu eikä näy.
      USA:ssa on nykyisin käytössä ns. biometrinen passi. Siinä on kasvoista ja molemman käden peukaloista otettu kuva. Ne on taltioitu passissa sähköiseen muotoon. Tullissa kuvataan kasvot ja peukalot ja tietokone vertaa passin ja tullin sähköisiä kuvatietoja keskenään. Tullimies voi vilkaista asiakasta ja passin kuvaa, mutta tunnistamisen tekee tietokone. Kun maasta lähdetään, kuvataan kasvot toiseen kertaan. Näin tietokone tunnistaa edelleen, että pois on lähtenyt. Biometrinen tunniste ei tulevaisuudessa riitä, vaan halutaan tietää kaikki mahdollinen ja mahdoton.       

25.04.2012  Liberalismin petos

Maanantaina 23.04 Aamu-tv:n vieraina olivat Liberalismin petos- pamfletin kirjoittajat Tommi Melender ja Timo Hännikäinen. Teoksen pääkysymys on, että onko yksilön saatava aina mitä haluaa ja vielä ilman mitään rajoituksia?

Liberalismi tarkoittaa lyhyesti sitä, että halutaan laittaa maailma uuteen uskoon. Ei välitetä eikä edes haluta ottaa opiksi aikaisempien sukupolvien kokemuksista, heidän tekemistä virheitä, perinteisistä arvoista puhumattakaan. Tehdään samat virheet toiseen kertaan ja kaikki aikaisempi kyseenalaistetaan.
      Tämän ajattelun pohjana on myös se, että kaikki hyvinvointia luova yrittäminen on aina luonnonvarojen ryöstämistä ja tuottava työteko ei ole niin kivaa, kun esimerkiksi katusoittaminen tai joku muu viihdyttäminen. Erityisesti he mainitsivat "punavihreän city-liberaalisen ajattelun".

Huutia urboille ja piraateille! Mikä yhdistää suvaitsevaisia punavihreitä kaupunkilaisia ja innovaatiouskovaisia kuten Pekka Himasta ja Jari Sarasvuota? Ihmisiä, jotka haluavat parantaa maailman tinkimättä kuitenkaan omasta mukavuudenhalustaan? Vastaus: he ovat liberaaleja. Pamflettikirja Liberalismin petos antaa kyytiä nykyihmisten yksilökeskeisyydelle, minkä mukaan nykyään on vallalla "oikeuksien despotismi".
      Se tarkoittaa asennetta, että mikään vaatimus, mikään pyyntö, mikään halu ei ole kohtuuton. Vaan kaikki halut ja tarpeet, jotka minä jotenkin pystyn artikuloimaan, niin se artikulointi itsessään tuo oikeutuksen näiden asioiden toteutukselle.

Kapitalismin sijaan jotain kivaa! Kirja suomii kovin sanoin poliittisia liikkeitä. Kunniansa saavat kuulla niin boheemit porvarit, vasemmistolaiset kuin piraattipuoluekin. Kirjoittajat muistuttavat, että 60-luvulla politiikassa taisteltiin riistoa ja sortoa vastaan ja myöhemmin Koijärvi- liike ja vihreät nostivat keskiöön luonnonsuojelun.
      Tuolloin tavoitteet olivat yhden yksilön yläpuolisia tavoitteita. Tätä aikaa kuvastaa, että kun syntyy uusi poliittinen liike, niin se on minun oikeuksiani ajava liike.
      Kavereiden mukaan on huvittavaa, että ainoan poliittisesti todella uuden liikkeen, Piraattipuolueen agenda on, että netistä pitäisi saada ladata ilmaiseksi mitä haluaa. 
      Vasemmisto on puolestaan muuttunut lifestyle- kapinallisuuden edustajaksi. Vanhat työhön ja talouteen liittyvät asiat ovat syrjäytyneet rennon meiningin ja katutaiteen tieltä. Toisin sanoen: Ei kapitalismia, vaan jotain kivaa, on nykyvasemmiston olemus.

Urbot maailmaa pelastamassa! Kirjassa  lanseerataan uusi termi, urbo. Se on johdannainen boposta, boheemista porvarista. Kun bopo pyrkii olemaan humaani tinkimättä rahasta ja elämäntyylistään, niin urbot tuppaavat osoittamaan omaa erinomaisuuttaan leimaamalla muita ahdasmielisiksi. Urbo eli urbaani boheemi haluaa pelastaa maailman tinkimättä omista vapauksistaan.
      Maailman pelastaminen on myös sitä, että halutaan osoittaa sormella muita. Kavereiden mukaan urbot työskentelevät usein toimittajina tai tutkijoina, bopot mainostoimistoissa tai it-ammattilaisina.

13.04.2012 Kesäksi sopivaa tai sopimatonta, kesälukemista

Romaanin, "Kotikylän Paavo" käsikirjoitus valmistui vähän yllättäen jo ennen kesää. Nyt on kannet sunniteltu ja käsikirjoituksen tarkistus on meneillään. Tarkistajaksi on vaikea löytää ammattilaista, joten täytyy luottaa omaan taitoon tai taitamattomuuteen. Joku on sanonut, että aina kirjaan tahtoo jäädä joitakin virheitä, mutta niitä eivät yleensä muut kuin kirjoittaja löydä. Tähän sitten on luottaminen.
      Omalle tekstille kirjottaja tahoo olla sokea, eikä siten välttämättä pysty arviomaan omaa tekelettä? Lopullisen arvion antavat aina lukijat. Kuitenkin, kirjoittaja voi verrata valmistunutta aikaisempaan tuotantoon. Jos nyt sen teen, niin pidän tulevaa romaania parhaana tähän mennessä.
      Käytin siihen aikaa toista vuotta, josta varsinaiseen kirjoittamiseen tilastolaskurin mukaan yli 400 tuntia. Se ei ole kuitenkaan koko työaika. Tuon ajan historiatietojen hakeminen ja tapahtumien kartoittamiseen meni oma aikansa.
      Tarkoitus oli tehdä romaanista kattava 60- ja 70 luvun maaseudunnuorten kuvaaja, jossa tulisivat esille kaikki ajalle tyypilliset ilmiöt ja tapahtumat mahdollisimman totuudenmukaisesti. Loppuun omistuskirjoitus, jostä käy selville, mistä romaanissa haluan kertoa:

"Omistan tämän romaanin 60- ja 70 lukujen maaseudunnuorille, joista useat joutuivat lähtemään toimeentulon perään kaupunkeihin ja Ruotsiin. Peltoja laitettiin pakettiin, eikä kotitila voinut toimeentuloa kaikille antaa. Maataloudesta siirryttiin yhä enenemissä määrin kaupan ja teollisuuden palvelukseen ja entiseen ei ollut paluuta.
     Romaani kertoo kahden nuoren, ”Kotikylän Paavon” ja Leenan, tarinat, minkälaisten valintojen ja ratkaisujen eteen he joutuvat. Vaikka romaani on fiktiivinen, niin yksittäiset tapahtumat ovat todellisia, joista osa on omakohtaisesti koettuja, osan ovat tuttavat kokeneet ja osaksi tuntemattomien eteen tulleita.
     Romaani kertoo osaltaan lukijalle 1900 luvun ehkä suurimmasta yhteiskunnallisesta murroksesta, jolloin aikaisempien sukupolvien perinteisiä arvoja laitettiin uuteen järjestykseen ja omaa paikkaa muuttuneessa yhteiskunnassa samalla etsittiin.
    Tästä johtuen romaani on myös tuon ajan nuorten sisäisten tuntemusten kuvaaja ja kertoo muun muassa; ikävästä, ystävyydestä, yksinäisyydestä, kaipauksesta, kateudesta, pettymyksestä, mustasukkaisuudesta, seksuaalisuudesta, vihasta, ilosta, surusta, uskollisuudesta, syntymästä, unelmista, kuolemasta, uskosta, toivosta ja sukupolvia ylittävästä rakkaudesta."  Kirjat- sivulla voit tutustua lisää!

25.03.2012  Joustaako päättäjien omatunto tarpeen mukaan?

Jokaisessa sivistyneessä yhteiskunnassa on olemassa lait, joiden tarkoitus on suojella kansalaisia. Lakeja laativat vaaleilla valitut edustajat, jotka edustavat kansaa. Tämä koskee sivistyneitä yhteiskuntia. Ateistisissa kommunisti- diktatuureissa ei kansalaisten tarvitse äänestää tai jos tarvitsee, niin numeroa ei tarvitse miettiä.
      Lait ovat myös sitä varten, että niitä tulee kaikkien noudattaa, että ne meitä suojelisivat. Lakien noudattamista, mihin oleellisena osana liittyvät; moraali, vastuu ja kohtuullisuus, luulisi itse lain laatijoiksi valittujen noudattavan, vaikka vain esimerkin vuoksi.
      Tämän saman olettaisi koskevan myös yrityksiä ja etenkin meidän kaikkien omistamia valtionyhtiöitä. Tosin, eivät yhtiöt sinänsä voi olla rehellisiä tai epärehellisiä. Ne kun ovat lähinnä osakekirjoja, yhtiöjärjestyspapereita, tuotantolaitoksia, pääkonttoreita ja toimistotiloja. Toisin sanoen, ne eivät ole ajattelevia ja päätöksiä tekeviä sellaisenaan. Mutta, näiden yhtiöiden hallituksiin pyritään valitsemaan ajattelevia ja älykkäitä liike- ja yritysmaailmaa tuntevista ihmisiä..
      Viime aikoina olemme saaneet kuitenkin kuulla edellä luetelluista sellaista, joissa meidän oikeustajuntaamme ja moraalikäsityksiämme on testattu viimeisen päälle. Ovat tainneet ylittyä melko reippaasti siitä, mitä yleensä pidämme sopivana ja mikä meidän mielestä on oikein ja mikä ei sitä enää ole. Kysymys ei tarvitse olla edes varsinaisesta lakien rikkomisesta. Ennen sitä tulee, tai pitäisi tulla, vastaan omatunto. Ehkä se noissa ryhmissä on veteen piirretty viiva tai se sitten joustaa tarpeen mukaan, tarpeettomasti.

Olin lauantaina 24.03 kuuntelemassa Kellonkartanon kevätpäivillä Radiolähetysjärjestö Sanansaattajat pastoria, Jukka Norvantoa. Yhdessä luennossa hän otti esille Jumalan kymmenen käskyä ja kysyi, että minkälaisia tuntemuksia ne saavat aikaan; miellyttäviä vai epämiellyttäviä? Melkein kaikille ne saivat aikaan epämiellyttäviä, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.
      Mistä moinen mahtaa johtua, kun ne edellä mainittujen lakien mukaan ovat myös tarkoitettu meitä suojelemaan? Epämiellyttävyys taitaa johtua siitä, että vaikka ovatkin suojelevia, niin meidän tulisi ainakin yrittää niitä myös noudattaa, että ne suojelisivat meitä, sinua minulta ja minua sinulta. Näin yksinkertaisesta asiasta lopulta on kyse, ja eihän se tietenkään miellytä, kun se käskyjen noudattaminen koskee myös minua. Tästä voisi päätellä, että jos edes yrittäisimme noudattaa noita käskyjä, ei maallisia lakeja edes tarvittaisi. Kakki tiedämme, että tämä on utopistista toiveajattelua ja ei tule koskaan onnistumaan. Mutta, ei maallinen laki silti kiellä ketään ajattelemasta.

Seurasin televisiosta viimeistä Emmy-gaalaa Los Angelesista. Muistamme, että vähän ennen tuota gaalaa kuoli Whintney Houston, joka oli yksi tunnetuimmista amerikkalaisista artisteista. Tilaisuus alkoi sillä, että juontaja muisteli edesmennyttä ja johti koko gaala- yleisön yheiseen rukoukseen hänen puolesta. Kamera seurasi yleisöä ja kyllä vaan, kaikilla olivat päät painuneina.
      Seurasin myös Whitney Houstonin siunaustilaisuutta, jossa puhui tunnettu näyttelijä Kevin Costner, joka muun muassa sanoi: "Kirkko oli Whitneylle ja minulle yhteinen paikka, side, josta puhuimme. Whitneyta huvitti aina tarinani, joita olin nuorena kirkossa toilaillut ... Alahan mennä, alahan mennä, enkelien armeijan turvaamana Taivaallisen Isän luokse. Ja kun laulat Hänen edessään, älä huoli, olet kyllä riittävän hyvä."
      Tulipa katsottua myös USA:n presidentin Barack Obaman virkaanasettamistilaisuus, jota seurasi paikan päällä miljoonayleisö Washington Parkissa. Myös siinä tilaisuudessa koko miljoonayleisö hiljentyi rukoilemaan presidentille viisautta suuren valtakunnan johtamisessa.

Mitä edellä yritän viestittää. Olen jo aiemmin todennut, että en ole minkään maan ja yhteiskunnan erityinen ihailija, mutta en arvostelija. Sen sijaan herää kysymys, että minkälainen mekkala meillä syntyisi, jos vastaavissa tilanteissa olisi toimittu samoin, kuin ”rapakon takana”. Meillä kun jo jouluevankeliumi ja suvivirsi loukkaavat joidenkin helevetin vähemmistöjen oikeuksia. Ennen vanhaan oli tapana sanoa, että ”talo elää tavallaan ja vieraat käyvät ajallaan”. Tuohon voisi jatkaa, että jos vieraat eivät halua elää kristityssä maassa talon tavalla, niin lähtekööt pois ajallaan. 
      Olemmehan kristitty maa ja kristillisyyden kuuluu oleellisena osana rukous, puhumattakaan jouluevankeliumista ja suvivirrestä. Mikäpä olisi tärkeämpi kohde kuin rukoilla kristityn maan presidentille viisautta ja voimia tehtävässään? Sodan alla ja sota-aikana oli toinen ääni kellossa. Silloin presidentti käski kansaa rukoilemaan ja kansa rukoili. Paasikivi muun muassa asteli virsien saattelemana Moskovanjunaan. Edessä kun olivat raskaat neuvottelut talvisodan alla.

10.03.2012 Muslimien naiset

Muslimien naisista on kirjoittanut muslimiksi Egyptissä syntynyt Nonie Darwish. Käänsin alkuperäisen tekstin, joten pitäisi olla luotettava siltä osin. Englanninkielellä kerrotut tapahtumat voidaan kääntää ja myös ymmärtää eri tavoilla. Sen vuoksi lopussa on alkuperäinen versio.

Muslimien naiset (by Nonie Darwish)

”20 vuoden kuluttua, aion olla Taivaassa - Näkemiin!”
”Muslimien uskon mukaan muslimimies voi mennä naimisiin lapsen kanssa, kun lapsi on yksivuotias, jolloin hänellä on seksuaalisen intimiteetti tähän lapseen. Myötäjäisenä perhe antaa vastineeksi naisen, josta tulee hänen orja ja yksityinen nainen, jota hän käyttää kuin lelua. Vaikka se on väärin, nainen ei voi saada avioeroa.
      Todistaakseen raiskauksen, naisella täytyy olla neljä miespuolista todistajaa. Usein kun nainen on raiskattu, hän palaa perheensä ja perheen tulee palauttaa myötäjäisensä. Perheellä on oikeus tehdä kunniamurha ja näin palauttaa perheen kunnia. Miehet voivat hakata vaimojansa ja heidän ei tarvitse kertoa miksi ovat lyöneet..
      Aviomies saa pitää neljää vaimoa ja tilapäistä vaimoa tunnin (prostituoitu) harkintansa mukaan. Sharia-laki ohjaa niin yksityisen kuin julkisen nainen elämää.
      Läntisessä maailmassa (Amerikka ja Britannia) muslimimiehet ovat alkaneet vaatia Sharia-lakia, etteivät vaimot voisi saada avioeroa ja näin olisi täydellinen valvonta heihin. On hämmästyttävää ja huolestuttavaa, kuinka monet sisaret ja tyttäret amerikkalaisissa yliopistoissa ja Britannian yliopistoissa menevät naimisiin muslimimiesten kanssa ja alistavat itsensä ja lapsensa Sharia-lain alle. Miten valistuneet amerikkalaiset ja brittiläiset naiset eivät välitä joutumisesta orjiksi ja Sharia-lain alle.”

Nonie Darwish syntyi Kairossa ja vietti lapsuutensa Egyptissä ja Gazassa ennen muuttoaan Amerikkaan vuonna 1978, kahdeksan vuoden ikäisenä. Hänen isänsä kuoli johtaessaan peiteltyä iskua Israeliin. Hän oli korkea-arvoinen egyptiläinen upseeri, sijoitettuna perheineen Gazaan.
      Kun hän kuoli, häntä pidettiin Shahid- marttyyrina. Hänen kuolemansa jälkeen Nonie ja hänen perheensä olivat korkealla paikalla muslimiyhteisössä. Mutta Nonielle kehittyi skeptinen silmä jo varhaisessa iässä. Hän kyseenalaisti oman islamilaisen kulttuurin ja kasvatuksen. Hän kääntyi kristinuskoon kuultuaan kristillistä saarnaaja televisiossa.

Darwishin viimeisin kirja varoittaa hiipivästä Sharia-laista – mitä se on, mitä se tarkoittaa ja miten se ilmenee islamilaisissa maissa: Länttä varten radikaalit islamistit työskentelevät, saadakseen aikaan Sharia -maailman. Jos näin tapahtuu, länsimainen sivistys tuhotaan. Länsimaalaiset yleensä olettavat kaikkien uskontojen edistävän ihmisarvon kunnioittamista jokaisen yksilön kohdalla. Islamilainen laki (Sharia) opettaa, että ei-muslimit on alistettava tai lopetettava tässä maailmassa. Rauha ja vauraus lapsille ei ole niin tärkeää kuin, että islamilaiset lait ja säännöt ovat kaikkialla Lähi-idässä ja lopulta koko maailmassa.
      Vaikka länsimaalaiset ovat taipuvaisia ajattelemaan, että kaikki uskonnot kannustavat jonkinlaista kultaista sääntöä, Sharia opettaa kahta järjestelmää, etiikan – yksi muslimeille ja toinen ei – muslimeille. Pohjana heimojen käyttämistä luvuista, Shariaa kannattaa puolet ihmiskunnasta, jotka haluavat alistaa muita.
      Vaikka länsimaalaiset ovat taipuvaisia ajattelemaan, että uskonnolliset ihmiset kehittävät henkilökohtaista ymmärtämistä ja suhdetta Jumalaan, Sharia teloittaa ihmisiä, jotka kysyvät vaikeita kysymyksiä, jotka voidaan tulkita kritiikiksi.
      On vaikea kuvitella tänä päivänä ja koskaan, että islamilaiset oppineet ovat yksimielisiä siitä, että ne, jotka arvostelevat islamia tai lakkaavat olemasta muslimeja, pitäisi painostaa. Surullista kyllä, mutta puheet islamilaisesta uskonpuhdistuksesta ovat yleistä ja jopa olettavat, että monet hiljaisimmatkin Lähi-idässä vaiennetaan painostuksella.
      Vaikka länsimaalaiset ovat tottuneet uskonnollisen suvaitsevaisuuden aikaan, Darwish kertoo kuinka Öljy- dollareita käytetään kasvavissa määrin äärimmäisen suvaitsemattomaan poliittiseen toimintaan islamin kotimaassa Egyptissä ja muualla.

Kaksikymmentä vuotta pitäisi riittää, niin muslimi äänestäjät Yhdysvalloissa ja Britanniassa valitsevat puheenjohtajan itse! Huoleti he tekevät niin! Voit tarkastella, miten ovat jo ottaneet haltuunsa useita kaupunkeja Yhdysvalloissa ja Britanniassa, jotka ovat nyt täysin muslimien hallinnassa.
      Kaikkien Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian kansalaisten olisi saatava lukea tämä, mutta mitenkään ei saada laajaa julkisuutta, ellei jokainen meistä sitä tee.
      On harmi, että niin monet ovat pettyneitä elämään kristinuskossa ja hyväksymään muslimien ”rauhallisen elämän”. Jotkut voivat olla, mutta heillä on armeija, joka on valmis vuodattamaan verta ja islamin nimissä. Sotilaat tukevat niiden rauhaa ja taloutta omanlaisella isänmaallisella uskolla.
      Amerikassa ja Britanniassa halutaan päästä eroon kristinuskon kaikista julkista sivustoista, vaikeuttamalla näin Jumalan lasten elämää. Silti muslimit suunnittelevat suurta ”jihadin on Americaa” (samoin Britanniaa).     

Laita pääsi takaisin peiton alle, jotta et voi nähdä kummituksia!

Muslim Vomen  (by Nonie Darwish)

20 years from now, I will be in Heaven --bye ! This was written by a woman born in Egypt as a Muslim. This is not hearsay, and it will scare the life out of you. Make sure you read the paragraph (in red) towards the end. Joys of Muslim Women. By Nonie Darwish

In the Muslim faith a Muslim man can marry a child as young as 1 year old and have sexual intimacy with this child. Consummating the marriage by 9. The dowry is given to the family in exchange for the woman (who becomes his slave) and for the purchase of the private parts of the woman, to use her as a toy. Even though a woman is abused she can not obtain a divorce.
      To prove rape, the woman must have (4) male witnesses. Often after a woman has been raped, she is returned to her family and the family must return the dowry. The family has the right to execute her (an honor killing) to restore the honor of the family. Husbands can beat their wives 'at will' and he does not have to say why he has beaten her.
      The husband is permitted to have (4 wives) and a temporary wife for an hour (prostitute) at his discretion. The Shariah Muslim law controls the private as well as the public life of the woman.
      In the West World ( America and Britain ) Muslim men are starting to demand Shariah Law so the wife can not obtain a divorce and he can have full and complete control of her. It is amazing and alarming how many of our sisters and daughters attending American Universities and British Universities are now marrying Muslim men and submitting themselves and their children unsuspectingly to the Shariah law. By passing this on, enlightened American and British women may avoid becoming a slave under Shariah Law. Ripping the West in Two.
Author and lecturer Nonie Darwish says the goal of radical Islamists is to impose Shariah law on the world, ripping Western law and liberty in two. She recently authored the book, Cruel and Usual Punishment: The Terrifying Global Implications of Islamic Law.

Darwish was born in Cairo and spent her childhood in Egypt and Gaza before immigrating to America in 1978, when she was eight years old. Her father died while leading covert attacks on Israel . He was a high-ranking Egyptian military officer stationed with his family in Gaza .

When he died, he was considered a "shahid," a martyr for jihad. His posthumous status earned Nonie and her family an elevated position in Muslim society. But Darwish developed a skeptical eye at an early age. She questioned her own Muslim culture and upbringing.. She converted to Christianity after hearing a Christian preacher on television.

In her latest book, Darwish warns about creeping sharia law - what it is, what it means, and how it is manifested in Islamic countries. For the West, she says radical Islamists are working to impose sharia on the world. If that happens, Western civilization will be destroyed. Westerners generally assume all religions encourage a respect for the dignity of each individual. Islamic law (Sharia) teaches that non-Muslims should be subjugated or killed in this world. Peace and prosperity for one's children is not as important as assuring that Islamic law rules everywhere in the Middle East and eventually in the world.
      While Westerners tend to think that all religions encourage some form of the golden rule, Sharia teaches two systems of ethics - one for Muslims and another for non-Muslims. Building on tribal practices of the seventh century, Sharia encourages the side of humanity that wants to take from and subjugate others.
      While Westerners tend to think in terms of religious people developing a personal understanding of and relationship with God, Sharia advocates executing people who ask difficult questions that could be interpreted as criticism.

It's hard to imagine, that in this day and age, Islamic scholars agree that those who criticize Islam or choose to stop being Muslim should be executed. Sadly, while talk of an Islamic reformation is common and even assumed by many in the West, such murmurings in the Middle East are silenced through intimidation.
      While Westerners are accustomed to an increase in religious tolerance over time, Darwish explains how petro dollars are being used to grow an extremely intolerant form of political Islam in her native Egypt and elsewhere.
      In twenty years there will be enough Muslim voters in the U.S. and Britain To elect the President by themselves! Rest assured they will do so... You can look at how they have taken over several towns in the USA .. Dearborn Mich. Is one... And there are others...) ( Britain has several cities now totally controlled by Muslims.
      I think everyone in the U.S. and  Great Britain  Should be required to read this, but with the ACLU, there is no way this will be widely publicized, unless each of us sends it on!
      It is too bad that so many are disillusioned with life and Christianity to accept Muslims as peaceful.. Some may be but they have an army that is willing to shed blood in the name of Islam.. The peaceful support the warriors with their finances and own kind of patriotism to their religion.
      While America and Britain is getting rid of Christianity from all public sites and erasing God from the lives of children the Muslims are planning a great jihad on America .. (and Britain ) ..

Put your head back under the covers so you can't see the boogie man!

25.02.2012 Romaanin käsikirjoitus

Aiemmin on tullut esille, että työn alla on nyt romaani. Aikaisempi romaani ”Pärekattotalkoot” kertoo kotikyläni elämästä 60- luvulla. Se on kirjoitettu komiikan muodossa, jossa käydään läpi kylän tapahtumia, joille tänään voidaan hymyillä ja ehkä myös nauraa.
      Tämän toinen romaanin, jolla ei ole vielä nimeä, tapahtumat ajoittuvat 60-70- luvun aikoihin. Siinä päähenkilö on miehen ikään tuleva Paavo, jonka yrittää löytää paikkansa yhteiskunnassa. Tuolloin elettiin aikoja, jolloin maalta muutettiin Ruotsiin ja kaupunkeihin. Maaseuduilta ja kyliltä väki väheni, peltoja laitettiin pakettiin ja maatiloja lopetettiin.
      Paavo joutuu tekemään vaikeita päätöksiä, jäädäkö jatkamaan tilanhoitoa vai hakeako ammatti jostakin muualta. Tuossa elämänvaiheessa pojat varttuvat miehiksi ja tytöt naisiksi, mikä tuo mukanaan kiinnostukset toisia kohtaan. Näin käy myös Paavolle.
      Päähenkilö Paavo on fiktiivinen hahmo ja häntä ei todellisuudessa ole ollut olemassa. Voi olla, että esikuva tai esikuvia on ollut. Päähenkilölle eteen tulevat asiat ja tapahtumat ovat kuitenkin todellisia useampien henkilöiden kokemana. Romaani ei ole siten niin fiktiivinen, ettei tapahtumat olisi olleet yleensä mahdollisia ja siten tapahtuneet.

Nykyisin puhutaan nuorten syrjäytymisestä, eli siitä, että joku jää yhteiskunnan ulkopuolelle ja omaa paikkaa ei ole löytynyt. Ei olla opiskelemassa eikä olla työssä sen takia, kun ei ole sitä ammattia. Tämä ongelma on ollut jo 60- luvulta lähtien, jolloin yhteiskunnallinen muutos maataloudesta teolliseen yhteiskuntaan alkoi.
      Vaikka kyseessä on viihteeksi tarkoitettu romaani, niin siinäkin on hyvä olla joku opetus tai sanoma. Tällä romaanilla haluan tuoda esille sen vaiheen ihmisen elämässä, jolloin joudutaan tekemään päätöksiä, jonka varaan koko loppuelämä paljolti rakentuu. Onnistuuko tekemään valintoja, että siitä tulee niin sanottu hyvä elämä?

Loppuun sitaatti kesken olevasta romaanista:
"Yhteisymmärrystä siitä, missä lopulta on paras olla ja elellä, ei tämän heinäpellolla vietetyn kahvituokion aikana saada selvitettyä. Nyt joka tapauksessa olo tuntuu aivan hyvältä. Kahvi piristää kummasti töiden lomassa ja vielä lättyjen kanssa nautittuna. Aatu- rengeillä riittää tarinaa vaikka kuinka. Paavoa ne eivät kuitenkaan kiinnosta, kun ne tarinat liittyvät aina kylän tapahtumiin. Toisaalta Paavo on ehtinyt niistä osan kuulla jo useampaan kertaan. Isä on kovin hiljainen ja mietteliään näköinen. Paavon puheet ovat ehkä saaneet huolestumaan. Harmittaa, jos tilaa ei tulisi kukaan jatkamaan tai mahdollisesti menisi vaikka kokonaan vieraille. Se tuntuisi kovin pahalta edes ajatuksena.
     Iltaa kohti mennessä alkaa väsymys jo pikkuhiljaa vaivata heinämiehiä. Paavo kiukuttelee ja samalla paiskoo heiniä melkein täydelle seipäälle.
     – Voi piru, näitä heiniä. Miksi ne lehmät eivät voi itse tehdä jotakin ruokansa eteen? Hyvähän niiden on valmiiseen ruokapöytään mennä ahmimaan, sitten vain mulkoillaan ja heinätukko toisen perään menee kurkuista alas.
     Porukka pellolla on jo aivan poikki, mutta viimeisiä viedään. Saatiin, kuin saatiinkin valmiiksi ennen päivällisaikaa. Tai, meni tunnin yli ja ei haluttu enää jättää illaksi mitään.      Mutta, ei porukka kuitenkaan niin väsynyt ole, ettei syömään jaksaisi mennä. Jaksaapa hyvinkin. Isä ottaa tyhjän kaljapäälärin mukaan. Se on päivän mittaan tyhjentynyt heinämiesten suihin tai paremmin vatsaan ja haihtunut hien muodossa kesäisen lämpimään iltaan."

17.02.2012 David Wilkersonin Näky- kirja, vuodelta 1973

David Wilkerson kirjoitti neljäkymmentä vuotta sitten Näky- kirjan, joka julkaistiin huhtikuussa vuonna 1973. Silloin maailma näytti varsin erilaiselta kuin nyt 2000- luvulla. Silloin muun muassa Neuvovostoliitto eli voimainsa tunnossa ja näytti, että kommunismin leviämistä ei voi estää mitenkään. Suomessa elettiin suomettuminen aikoja ja kumarrettiin itään, toiset syvemmälle ja toiset ei niin syvälle. Jos joku ei moiseen mielistelyyn alentunut, leimattiin neuvostovastaiseksi.
     Dawid Wilkerson ennusti noina aikoina Neuvostoliiton hajoavan. Tämän ja muiden näkyjen lisäksi häntä pidettiin sekopäisena ja ehkä jotkut pitävät vielä tänäänkin. Seuraavassa sitaatteja kirjasta. En ota kantaa sisältöön, vaan itse kukin voi päätellä, oliko huhtikuussa 2011 auto-onnettomuudessa kuollut Wilkerson aikanaan oikeassa vai väärässä? Otteet kirjasta, kuten kirja, ovat kieltämättä melko rajuja ja saattavat aiheuttaa pahennusta. Mutta, lukekaa kirja, niin voitte paremmin päätellä Wilkersonin profeetallisista kyvyistä.

" ... Sodoman synti toistuu jälleen meidän sukupolvemme aikana ... Raamattu sanoo:" Niin kuin oli Lootin päivinä, niin on myös Ihmisen Pojan tulemuksen päivinä." Olen nähnyt näyssäni asioita, jotka saavat minut pelkäämään lastemme tulevaisuuden puolesta ...
       ... On olemassa kaksi voimaa, jotka estävät homoseksuaaleja antautumasta täydellisesti syntiinsä: yhteiskunta ei hyväksy heitä, ja kirkko vastustaa heitä opetuksillaan. Mutta nämä esteet häviävät, kun yhteiskunta ei enää vastusta heidän syntiään eikä pidä sitä epänormaalina, vaan rohkaisee heitä siinä, ja kun kirkko ei enää saarnaa heidän synnistään, vaan tukee heitä heidän sukupuolisissa toiminnoissaan. Tulvaportit ovat auki, ja homoseksuaaleja rohkaistaan jatkamaan synnissään. Näyssäni olen nähnyt, että nämä kaksi estettä pyyhitään pois tieltä, ja kun ne otetaan pois, seuraa kaaos ...
      ... Voit odottaa useita homoskandaaleja erittäin arvovaltaisissa paikoissa. Homoseksuaalien yhteisöstä tulee niin sotaisa ja röyhkeä, että he hyvin pian pöyhkeilevät synnillään televisio- ohjelmissa.
      Näen hyvin selvästi joukkohomoseksualismin leviävän ja poikkeavien seksuaalirikosten tulevan yhä tavallisemmiksi ja paheellisemmiksi.
      Moraaliset esikuvat alkavat järkkyä kirkossa käyvien ihmisten parissa. Miehen ja vaimon vaihto lisääntyy, ja suuret määrät nuoria elää muitta mutkitta yhdessä menemättä naimisiin.
      Seksin ja alastomuuden tulva, jonka vallassa tiedotusvälineet ovat, vaivaa hartaimpienkin kristittyjen mieltä ja sielua. Siksi monien rakkaus kylmenee. Se johtaa suruttomuuteen ja epäuskoisuuteen. Se on pääsyynä suureen lankeamiseen. On ainoastaan harvoja, jotka vastustavat tätä saastan tulvaa, ja heitä valistunut yhteiskunta ja sitä myötäilevä kirkko pitävät ajasta jälkeen jääneinä.
      Helpot abortit, pillerit ja jatkuva sukupuolinen luvallisuus vaikuttavat osaltaan siveettömyyden vallankumoukseen; tämä päättyy lopulta saastan kasteeseen, joka on niin laajalle levinnyt, että ihmismieli ei voi ottaa kaikkea vastaan.
      Aistillisia nautintoja rakastavia on paljon enemmän kuin niitä, jotka rakastavat Jumalaa. Kavahtakaa ja varokaa – tämä on täyttä sotaa Jumalan valittuja vastaan.
      Avioero ja siveettömyys tulevat yhä yleisemmiksi pappien keskuudessa. Yhä lukuisimmat papit sekaantuvat sukupuolijuttuihin ja jättävät pappeuden. Toiset jatkavat papinvirassaan, mutta ovat silti mukana salaisissa paheissaan. Yhä useammat protestanttiset papit lankeavat seksuaaliseen syntiin, jota paljolti tehdään salassa.
      Uskon, että jopa tietyt evankeliset uskontokunnat jakavat pian valtakirjoja eronneille papeille. Pappien keskuudessa avioero ei enää ole häpeämerkki. Kirkot ja papisto suhtautuvat yhä suopeammin avioeroon, ja niistä tulee yhä suvaitsevaisempia uusissa kokouksissa ja konferensseissa. Kirkoissa ja jumalanpalvelijain keskuudessa on tapahtumassa "pehmeneminen" avioeron puolesta. Tämä kehityksen kulku ei ole pysäytettävissä vaikka asenteenmuutokset ovatkin hitaita.
       Esirippu on auennut silmieni edessä, ja kuin näyssä olen nähnyt, mitä on tapahtumassa tuhansille papeille ja hyvin hurskaille ihmisille salaisesti. Pinnallisen hurskauden ja tekopyhyyden suojissa he jatkavat puuhiaan, jotka on kätketty ihmisten silmiltä. Heidän joukossaan on joitakin hyvin hartaita ja kuuluisia. Jotkut hyvinkin "uskonnolliset" miehet ja naiset ovat pettureita, jotka salassa nauttivat sukupuolisynneistä. He valittavat syntiään ja tietävät, että sitä ei koskaan voida pitää oikeana, mutta näyttävät olevan voimattomia tätä omaa moraalista romahdustaan vastaan. Vain ihme voi heidät pelastaa, muuten tuloksena on haaksirikko ja monien kotien ja kirkkojen tuho.
      Näen tulevan päivän, jolloin jokainen todellinen pappi ja saarnaaja kohtaa suurimman kiusauksen hetkensä. Ne, jotka ajattelivat välttyvänsä kiusauksilta, joutuvat vakavimmin kiusattaviksi. Jumala suojaa ja vapauttaa ne, jotka kääntyvät Hänen puoleensa koko sydämestään. Ne, jotka jatkavat keimailua ja himojensa tyydyttämistä, kohtaavat kauhean epätoivon ja tuhon hetken. Pian Jumala ryhtyy toimenpiteisiin salaisten syntien tähden sellaisella ankaruudella, että Hänen tuomionsa kaatuvat oikealle ja vasemmalle itsepintaisesti synnissä elävien elämässä. Ne, jotka hylkäävät salaiset synnit, uudistuvat ja paranevat.
      Olen kuullut ja nähnyt sanoman Jumalan valtaistuimelta. "Keskuudessanne on syntiä ja se pitää pestä pois ... "

09.02.2012 Kuntauudistus

Keskiviikkona 7.2.2012 uutinen kertoi Nokian Salontehtaan 1000 työntekijän irtisanomisista tuotannon siirtyessä halvempiin maihin, eli Aasiaan. Toinen uutinen koski kuuden varuskunnan lakkauttamista ja 2700 hengen irtisanomisista. Kolmas kertoi kuntauudistuksesta ja kaavaillusta kuntakartasta.
      Kylmää kyytiä tuttuun ja "turvalliseen". Mikä yhteinen nimittäjä uutisilla on? Vienti yskii pahemman kerran ja uutisen mukaan pahenee! Toinen ja kolmas uutinen ovat ensimmäisen seurausta.
      Kauppatase on kääntynyt 3,6 miljardia miinukselle noin 10 miljardista 2000- luvulla juuri tuon tuotannon siirtymisen takia. Seuraus, että tulot eivät riitä. Koulussa opetettiin, että jos ei riitä, täytyy lainata. On lainattu, mutta ei loputtomasti voi. On säästettävä!

Yritysmaailma suhtautuu kuntauudistukseen myönteisesti. Kannanotto on ymmärrettävää, kun yritysmaailmassa on fuusioita (kuntauudistuksia) tehty viimeiset 20- vuotta ja nimenomaan tehokkuuden lisäämiseksi.
      Yritys- ja kuntafuusion ero on se, että huonosti kannattavaa tehdasta (kuntaa) ei voi lopettaa ja siirtää tuotantoa Aasiaan tai Etelä-Amerikkaan. Hallinto ja sen tulipalvelut voidaan kuitenkin keskittää yhteen paikkaan.

Kaavaillun kuntauudistuksen mukaan nykyisten 336 kunnanjohtajan määrä putoaisi 70. Samassa suhteessa eri alojen (sosiaali- koulu- kulttuuri- jne) johtajien määrä, mikä toisi miljoonasäästöt. Ei jokaisessa nykyisen kokoisessa kunnassa tarvita kaikkia johtajia, eikä kaikkia nykyisiä johtajia ei saisi siirtää keskuspaikan suojatyöpaikkaan. Tungostahan siellä tulisi! Kunta-alalla on olemassa erikoinen viiden vuoden "suojatyösopimus". Sellainen sopimus yritysmaailmassa ei voisi tulla kuuloonkaan.
      Sen sijaan niitä tekeviä käsiä tarvitaan yhtä paljon ja tulevaisuudeesa vielä enemmän. Samoin tarvitaan samoissa "tutuissa paikoissa" olevat koulut, lastentarhat, vanhustenhoitolaitokset ja terveysasemat.
      Yksityistämiskysymys ei ole yksiselitteisesti kyllä tai ei. Yksityiset perhepäivähoitajat ovat edullisia, kun ei tarvitse investoida rakennuksiin. Yksityisiä sosiaali- ja terveyspalveluja tarjoavat yritykset ovat keskittyneet ja siirtyneet (ostettu) monikansalliseen omistukseen. Esimerkiksi Terveystalon omistaa nykyisin brittiläinen Bridgepoint- sijoitusyhtiö, joka omistaa mm A-katsastuksen. Samoin Mehiläinen kuuluu maailmalaajuiseen konserniin, joka on laajentamassa muun muassa huostaan otettujen lasten hoitopalvelua. Sosiaalibisnes on kasvava bisnes ja sijoittajat tämän tietävät!
      Kuten tuli jo esille, hallinto ja sen tukipalvelut (kirjanpito, palkkalaskenta jne) voi keskittää. On ollut puhetta kuntien ATK- järjestelmistä, joista osa on osoittautunut susiksi, puhumattakaan, että ne olisivat yhteensopivia keskenään. Nykyisillä ja tulevaisuuden nopeilla (100 Mt) yhteyksillä yhdistyvien kuntien asiat voidaan hoitaa yhdellä järjestelmällä, käytännössä yhdellä tietokoneella. Lisää säästöjä saadaan!
      Kuntalaiset hoitavat yhä enenemissä määrin asiansa verkossa. Veroasiat ovat tästä hyvä esimerkki. Mutta, kaikki, kuten vanhukset, eivät osaa käyttää tietokonetta. Heidän asioiden hoitamista varten tulee järjestää jokaisen nykyisen kunnan alueelle luotettava ja valan tehnyt, joka hoitaa heidän asiat verkkoa hyväksi käyttäen.

08.02.2012 Kirja-asiaa ja kokemuksia markkinoinnista

No niin! Nyt on matkat tehty, kotiin tultu ja presidentti valittu. On aika palata turvalliseen arkeen. Mitä se arki itsekullekin sitten tarkoittanee? Kirjoittajalle ja omakustantajalle se tarkoittaa kirjoittamista ja kirjojen tekemistä.
      Tekemisestä täytyy mainita, että sain viime viikolla painosta viidennen runokokoelman ”Pilvilinna” (Kirja n:o 11). Esittelyn voit lukea kirjasivulta ja mahdollisen tilauksen tehdä tilaussivulta. Hinta on 13,00 €, mistä ei katetta juuri tahdo jäädä. Pieninä sarjoina painatus maksaa aina enemmän. Mutta, tämä koko touhu on vain harrastus ja harrastus aina maksaa. Jos sen kustannukset saa pidettyä kohtuullisena, niin voihan sitä jatkaa.

Markkinoinnista sen verran, että tässä harrastuksessa se on epämiellyttävin vaihe. Jos olisi kustantaja, niin tältä säästyisi. Yrittää nyt kehua omia tekeleitä ja saada vielä toisetkin niihin uskomaan. Hyvä, että itse jaksaa uskoa. Palaute on sen takia tärkeä kaikille, tekipä sitten mitä tahansa. Näin saa tietää, että missä ollaan menossa vai ollaanko aivan hakoteillä?
      Nykyisin puhutaan paljon sosiaalisesta mediasta, että se nyt olisi se juttu, jolla kaikki asiat ratkaistaan. Viimeksi presidentinvaalit? Kirjojen markkinointiin kyseinen media ei ole osoittautunut mitenkään merkittäväksi välineeksi. Minulla on facebookin kaveriluettelossa noin 1200 nimeä, mutta kirjatilauksia ei ole tullut kuin alle kymmenen. Eli, alle yksi prosenttia sinne kohdistetusta markkinoinnista on johtanut tulokseen. Kotisivuille vierailijoita sen sijaan tulee kaikkein eniten juuri facebookin ohjaamana. Tämä näkyy niiden päivien kävijämäärissä, kun linkitän esimerkiksi tämän blogisivun. Toisin sanoen se, että kuinka paljon facebook- profiilin ylläpitäminen vie aikaa, niin pitäisin sitä huonoimpana markkinointikanavana. Jos kävisi tekemässä vaikka kierroksen lähiympäristössä, niin tulos olisi parempi. Paras markkinointitapa on suoramarkkinoini sille kohderyhmälle, jota aiheet eniten kiinnostavat. Tähän voi käyttää vaikka tekstiviestiä tai kirjassa kertovan paikkakunnan kotisivujen vieraskirjaa.
      Tuosta ajankäytöstä tulee mieleen, että jotka sosiaalisessa mediassa viettävät aikaa päivät päästän, niin eihän heillä jää aikaa muuhun, kuten kirjojen lukemiseen. Itsellä se vie aikaa kirjoittamiselta. Mutta, kyllä kait siellä täytynee olla. Joku alan ammattilainen sanoi, että jos on kotisivut, on niiden jatkeena oltava profiili sosiaalisessa mediassa. Joten ollaan nyt siellä ja yhdessä ihmetellään maailman menoa. Ja ihmettelemistä maailmassa riittää vaalien jälkeenkin, ainakin seuraaviin vaaleihin saakka.

Tällä hetkellä työn alla on romaanin käsikirjoitus, jonka aloitin jo viime talvena. Aiheesta en kerro sen enempää kuin, että päähenkilö on nuori mies, joka yrittää löytää paikkansa yhteiskunnassa myrskyisän kuusikymmenluvun lopun ja seitsemänkymmenluvun alun aikoihin. Silloin muutettiin maalta kaupunkeihin ja Ruotsiin. Päähenkilön tuttu ja turvallinen kyläyhteisö vaihtuu tuntemattomaan, mikä ei osoittautunut helpoksi hänelle, kuin ei monille muillekaan.
      Suunnitteilla on myös kuvakirja kotikylästä. Yritin aloittaa sitä jo kaksi vuotta sitten, mutta en saanut kuvia. Niitä pitäisi saada vähintään sata, että kirja kannattaa tehdä. Kävin muutama viikko sitten kotona. Kyläkauppias ei halunnut luopua ideasta, vaan otti asian puheeksi. Lupasi aloitaa kuva-aineiston keräämisen. Joten, jos Sinulla on mahdollisesti kuvia Kylmälänkylästä, niin viepä kyläkauppiaalle tai lähetä minulle. Osoitteen löydät etusivulta. Kuvan taakse tai muuhun tulee kirjoittaa; milloin kuva on otettu, ketä kuvassa on vasemmalta oikealle ja mitä kuvassa tapahtuu? Lisäksi työn helpottamiseksi osoitteella ja postimerkillä varustettu paluukuori, niin saat kuvat varmasti takaisin.
      Vielä on ollut puhetta erään järjestön juhlakirjasta, jonka mahdollinen taittaminen ja kansien suunnittelu saattaa tulla työn alle vielä ennen kesää. Hanke on vielä kuitenkin avoin, kun siihen tuleva aineisto koostuu useiden henkilöiden työpanoksesta.

02.02.2012 Matka New York Cityyn

Teimme poikani ja hänen lukioaikaisen kaverin kanssa tutustumismatkan New York Cityyn. Tutustumismatka, koska olimme koko ajan liikkeellä. Poika tuli Sveitsistä, kaveri Norjasta ja minä Suomesta.
      Suomeen olen nyt tätä kirjoittaessa matkalla, tarkemmin John F Kennedyn kansainvälisellä lentokentällä. Aloitan keromuksen tästä kentästä, jossa on kahdeksan terminaalia ja jokaisessa niitä on noin kolmekymmentä porttia. Terminaalien väliä liikennöi non-stop- juna, joten terminaalien väliä ei tarvitse kävellä. Suuresta koosta huolimatta kenttä toimii noustavasti ja turvatarkastuskin meni nopeasti.

Asuimme keskellä Manhattania Times Squaren alueella. Pohjoispuolella alkaa Central Park (Keskuspuisto) ja hotellin ikkunasta etelään päin näkyvät Broadwayn suuret mainostaulut, muun muassa Nasdag. Ensimmäisenä päivänä tutustuimme Times Squarella oleviin kohteisiin, kuten Rockefeller Centeriin, jossa sijaitsevat kuuluisat NBC- studiot.
      Toisena päivänä ajoimme Metrolla suoraan Manhattanin eteläkärkeen ja edelleen lautalla West New Brightonin saarelle. Lauttamatkan varrella Vapaudenpatsas ja Manhattanin eteläkärki näkyivät mereltä käsin. Paluumatkalla kävimme Wall Streetillä ja katsomassa uusia nousevia Wold  Trade Centerin torneja. Tuhoutuneista torneista muistuttaa palomiesten muistoksi laitettu muistotaulu, jossa oli kaikkien tuhossa kuolleiden palomiesten nimet ja kuvat. Menimme takaisin meren rantaan, jossa on se sataman paikka, johon mummoni sata vuotta sitten Liverpoolista laivalla muiden maahanmuuttajien kanssa oli saapunut. Siitä mummon matka oli jatkunut junalla pohjoista Michigania kohti. Tämän jälkeen kävelimme Manhattanin itärantaa kuuluisan The Brooklyn Bridgen sillan ali. Olihan mukana siltainsinööri, jota silta erityisesti kiinnosti. Toki muitakin! Illalla kävin kadun toisella puolella katsomassa ja kuuntelemassa Mamma Mia- musikaalin. Näyttävä eritys ja tutut Abba- sävelmät tekivät esityksestä kiinnostavan kokonaisuuden.
      Kolmantena päivänä oli suuntana pohjoispuolella hotellia oleva Central Park. Sen länsipuolella heti alkavan puiston reunalla Trump Tower hotelli. Jos olet Diili- ohjelmaa katsonut, niin tämä hotelli siinä väliin näkyi. Puiston itäreunalla sijaitsevat Guggenheim ja Metropolitan museot. Jälkimmäisessä kävimme tutustumassa myös sisäpuolelle. Sieltä jatkoimme Manhattanin itärantaa takaisin etelää kohti.
      Neljäntenä päivänä menimme suoraan New York Cityn maamerkin, Empire State Buildingin näköalatasanteelle. Sieltä näkyi koko Manhattanin saari ja ympäröivät New Yorkin muut kaupunginosat. Tornista alas ja Macyn tavarataloon ostoksille. Tosin minulla, yksineläjällä, ei ostoslista ollut pitkä tai sitä ei ollut ollenkaan. Tosin oli nuoremmilla miehillä, kun molemmilla on kotona niin sanottu naistenvalta. Ei taida olla viisasta mennä kotiin ilman tuliaisia.

Ruokailemassa kävimme erilaisissa ravintoloissa; kiinalaisessa, italialaisessa, korealaisessa ja myös paikallisten omistamassa paikassa. Ravintoloita New Yorkissa riittää, kun niitä sanotaan olevan kaikkiaan 25 000. Nuoremmat miehet jaksoivat olla myös illat menossa, joko jossakin konsertissa tai muussa musikaalissa. Itse tyydyin istumaan iltaa jossakin lähistön tai hotellin paikassa, tuota Mamma Mia musikaalia lukuun ottamatta

Viimeinen päivä tahtoo mennä aina kotimatkalle lähdön ja matkustamisen merkeissä. Kun tarpeeksi ehtii ja yhdelle reissulle saa nähdä, niin sopii sitä kotiinkin lähteä. Tässä vaiheessa kirjoittamista kuulutetaan koneen lähdöstä.
      Mitä vielä, tai mitä muuta jäi mieleen matkasta? En ole mikään amerikkalaisen kulttuurin ja elämänmenon, jos en paljoa muidenkaan, ihailija. Kuitenkin, sanotaan amerikkalaisista mitä tahansa, niin kokemani mukaan ystävällisiä ja välittömiä he ovat. Joka paikassa oli ystävällinen palvelu ja halukkuus antaa neuvoja ja apua ”maalaispojille”.
      Tuo välittömyys ja jopa iloisuus, mistä se voisi olla lähtöisin? En tiedä, mutta voisiko vaikka olettaa. Eikö meille ole lopulta kaikkein tärkein asia, perheen ja läheisten lisäksi, vapaus? Vapaa yhteiskunta, joka ei rajoita kenenkään toimimisia ja tekemisiä. Tällä tarkoitan tietenkin laillista ja hyväksyttävää toimintaa. Rikollista toimintaa ei tule hyväksyä ja sitä ei pidä yksin rajoittaa, vaan pyrkiä lopettamaan heti alkuun. Yhdysvaltoja voidaan pitää maailmassa tuon vapauden esikuvana ja myös puolustajana.
      Kauas kannattaa välillä mennä, niin näkee paremmin lähelle ja syvemmälle. Mutta, koti-Suomeen on aina mukava palata, vaikka kotona ei yksineläjää kukaan odota tai ole vastassa. Tosin eräs ystävä kävi hakemassa lentokentältä, kuten viikko sitten kävi sinne viemässä.
      Heräsin pienen unen jälkeen lentokoneessa tarjottavan aamukahvin juomiseen. Ikkunoista häämöttää Suomen rannikko ja lopetan kotimatkalla tekemäni matkakertomuksen tähän. Diaesityksen New York Citystä voit katsoa tästä!

24.01.2012 Presidentinvaalien ensimmäinen kierros

Vaalit kuuluvat demokratiaan ja kun elämme demokraattisessa maassa, niin äänestämään päästään aika-ajoin. Pohjois-koreamaisia ei tarvitse vaivata äänestämään. Sen sijaan itkeä kannattaa aika-ajoin ja jos ei osaa, niin kannattaa opetella. Muutoin joutuu vankilaan opetettuelemaan ja siellä varmasti tuon taidon oppii.

      Vaaleista on varsinaisen tarkoituksen lisäksi myös se hyvä puoli, että kansalaiset pääsevät purkamaan patoutumia ja sanomaan suorat sanat, voittajat kehumaan ja häviäjät haukkumaan voittajia ja omia epäonnistujia. Tosin vaalien jälkeen kaikki kertovat, että ovat tehneet hyvän vaalityön ja ovat saaneet porukkansa liikkeelle tilaisuuksiin. Vaalikoppeihin porukkaa sen sijaan ei ole saatu tai jos on saatu, niin eivät ole äänestäneet kuten ovat luvanneet.

   

Tämän käydyn ensimmäisen kierroksen mielenkiintoisin oli jo galluppienkin mukaan se, kumpi tulee toiseksi ja Niinistön haastajaksi toisella kierroksella. Tiukka kisa siitä tuli, mutta Haavisto veti voiton niukasti Väyrysen nenän edestä. Toiset ovat tuloksesta sanoneet, että suvaitsevainen Suomi vei voiton konservatiiviselta Suomelta. Molempien saamat äänimäärät kuitenkin ylittivät viime kevään puolueidensa eduskuntavaalien äänimäärät. Tämä ei sinänsä ole ihme, kun presidentinvaaleissa valitaan henkilöä ja edustamaan Suomea.

 

Väyrysen valintaan ja hänen vaalityöhön kevään eduskuntavaalien kokemuksen perusteella voin vain todeta, että Keskustan puoluejohdolla on nyt itsetutkistelun paikka. Keskustan alamäki alkoi keväällä, johon ainakin yksi syy löytyy puoluejohdon city- liberaalista linjauksesta. Tämä tarkoittaa käytännössä perinteisten konservatiivisten alkiolaisten arvojen hylkäämistä ja pyrkimystä ”uusilla liberaalisilla” arvoilla saavuttaa enemmän kaupunkilaisia. Keväällä olin neljänä viikonloppuna elävänä vaalimaisostolppana markettien edessä ja vaalikadulla. Palaute oli melko kovaa, mikä kohdistui juuri tuohon puoluejohdon linjaukseen. Ei pohjoisen isäntiä ja emäntiä tai paljon muitakaan kiinnosta kielitaitoinen ja edustava naispuheenjohtaja, joka osaa edustaa Suomea kansainvälisesti. Pohjoisen kenttäväki haluaa puheenjohtajan, joka edustaa heitä. Heillä ei ollut ja jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin Perussuomalaiset. Näin sitten kävi muun muassa Oulun Kaupungissa, josta Keskusta ei saanut yhtään edustajaa. Äänet menivät muualle, pääasiassa Perussuomalaisille.

      Päästiin eduskuntavaaleista ja alettiin hakea presidenttiehdokasta, tai paremmin, hakemaan vastaehdokasta Väyryselle, joka ilmoittautui heti mukaan. Kaikki mahdolliset käytiin läpi, mutta halukkaita ei löytynyt. Puoluejohdon oli pakko ”suostua” Väyryseen. Tämä vaalien alkuasettelu vei ne puuttuvat äänet, minkä päähän Väyrynen jäi toiselta kierrokselta. Tässä ehdokasasettelussa tuli esille puolueen jakautuminen ja se, että city- liberaalinen johto ei ollut perillä siitä, mitä mieltä kentällä ollaan. Se tuli selville ensimmäisen kierroksen jälkeen. Väyrynen lähti liikkeelle lähes tyhjästä ja luultavasti nosti koko Keskustan kannatuksen eduskuntavaaleja edeltäneelle tasolle. Tästä tulee kesän puoluekokouksessa kovat keskustelut. Syksyllä on kuntavaalit ja ne ovat puolueelle elämän ja kuoleman kysymys. Nykymenolla Väyrysen tuoma noste ei tule niissä vaaleissa kantamaan.

 

Maailma muuttuu ja aatteet sen mukana. Sosialidemokratialla ei näytä olevan enää uutta tai muista poikkeavaa annettavaa. Lipposen saama äänimäärä oli kaikkien aikojen pohjanoteeraus. Harmi, lähinnä Lipposen kannalta, joka on tehnyt pitkän ja näyttävän uran poliitikkona. Se vain oli niin, etteivät enää omatkaan häntä halunneet. Aika on tehnyt tehtävänsä ja aika on kieltämättä nuorempien. Vasemmistoliiton Arhinmäki sai suunnilleen puolueen eduskuntavaalien verran ääniä, mutta hän on Lipposta puolta nuorempi.

 

Jäämme odottamaan vaalien toista kierrosta, minkä tulos ei ole itsestäänselvyys. Kaksi suosittua ehdokasta kilpailevät siitä, että kumpi on suositumpi, liberaalimpi vai konservatiivisempi. Molemmat ovat kuitenkin ”suvaitsevaisia”, joka tuntuu olevan se ajan henki. Nähtäväksi jäävät, kumman suvaitsevaisen me suvaitsevaiset suomalaiset haluamme meitä suvaitsevaisia suomalaisia suvaitsemaan. Jos tämä suvaitsevaisuus lisääntyy samalla tahdilla, niin ei tule olemaan helppoa olla meidän suvaitsevaisten suvaitsevainen presidentti, joka mahdollisesti vielä suvaitsevampaa menoa joutuu suvaitsemaan.

Tulee mieleen, että tässä ajassa on jotain samanlaista liikehdintää, kuin oli 60- ja 70- luvuilla. Sillon myös perinteisiä arvoja koeteltiin ja kyseenalastettiin. Mutta, aikansa kutakin ja niistä ajoista ja ajatuksista palattiin pikkuhiljaa "normaaliin päiväjärjestykseen". Palataanko nykyisestä? Se jää nähtäväksi niille, jotka ovat vielä näkemässä. Muutamat sitaatit kirjastani numero 9, "Muutoksen aika, Suuren ikäluokan matkassa", kertovat lyhyesti tuosta ajasta:

17.01.2012 Onko Taivas olemassa?

Melko useat ovat kuulleet kertomuksia ja myös erilaisia kokemuksia taivaassa käynneistä. Yleensä niitä kuulee, kun jokin on herännyt kuolleista ja saanut siellä vierailla. Näitä tarinoita pidetään yleisesti tyhjänpäiväisenä ja ko. henkilöiden mielikuvituksen tuotteina. Itsekin olen suhtautunut niihin varauksellisesti, kuten mihin tahansa uuteen ja tuntemattomaan. Olen kuitenkin kuullut ja lukenut erilaisia tarinoita, muun muassa kahdesta pienestä kuolevasta lapsesta, jotka ovat kertoneet, että Enkeli tuli hakemaan. Tarinat ovat tainneet mennä lasten mielikuvituksen tai sairaudesta johtuvien harhojen tiliin.

Kuuluisin taivaskokemus taitaa olla nigerialaisen pastori Daniel Ekechukwun tarina. Hän ajoi autollaan kolarin 30.11.2001 ja kuoli saman päivän iltana lääkärin vahvistamana. Kahdessa sairaalassa hänet todettiin kuolleeksi ja toimitettiin ruumishuoneelle. Siellä ruumiiseen ruiskutettiin suolaliuosta, jotta ruumis säilyisi hyvänä hautajaisiin asti. Heräämisihme tapahtui 2.12.2001 saman rukoushuoneen tiloissa, jossa saksalainen Reinhard Bonnke oli saarnaamassa.
      Danielin vaimossa heräsi usko siihen, että hän on saava kuolleen miehensä takaisin. Hän kuuli Bonnken tulevan lähistölle saarnaamaan erään seurakunnan avajaistilaisuuteen. Kahta päivää myöhemmin rukoushuoneella oli koolla liki 20.000 ihmistä.
      Monien vaikeuksien kautta vaimon onnistui tuomaan miehensä ruumis rukoushuoneen kerhotilaan, jossa se asetettiin pöydälle. Ylhäällä kokoustilassa ei tiedetty mitään tapahtuneesta. Yhtäkkiä ruumis virkosi eloon, ja häntä vartioimaan jääneet järjestysmiehet alkoivat hieroa sitä. Salissa olevat ihmiset saivat tiedon tapahtumasta ja ahtautuivat alasaliin rukoilemaan. Yhtäkkiä ruumis nousi istumaan ja lähti kävelemään! Ihme oli tapahtunut!
      Danielin todistus oli vakuuttava kaikille kiinnostuneille. Ihmiset tulivat kosketetuiksi hänen todistuksestaan siitä, mitä hän taivaassa oli nähnyt. Hänen kuvauksensa on yhtäpitävä Raamatun ja muiden samankaltaisten kokemuksien omaavien kertoman kanssa. Erikoisesti pysähdyttävää on Danielin kokemus helvetin portilla, jossa hänelle osoitettiin anteeksiantamisen merkitys. Hän on vieraillut myös Suomessa kertomassa, josta olen videon nähnyt.

Facebook- kaverini Tuija Järvisen taivaskokemus: Tämä on ehdottomasti kaunein enneuni mitä olen koskaan nähnyt! Eräs ilta vain pohdin mielessäni, että onko todellakin taivas olemassa, ihan niin kuin monet muut joskus pohtivat, ja harvathan siihen kai uskovat. No, minun kohdallani on vaikea olla uskomatta, kun olen siellä käynyt. Eli uni meni näin:
      "Huomasin yllättäen olevani pilvissä unessani. Minua ympäröi todella kirkas valo, mutta ihmettelin, kun se ei häikäissyt silmiäni. Minullahan on erittäin arat silmät ja pidän usein aurinkolaseja sen takia. Olo oli kuin pumpulin sisällä. Ihanan kevyt, huoleton, ja tuntui kun suuri Rakkaus olisi ollut kaikkialla, mahtava fiilis!!!
      Kaukana soljui ihmisjonoja valkeissa vaatteissaan. Yhtäkkiä minua kohden alkoi tulla pitkä kookas nainen pilvistä. Häntä ympäröi kauniit vyötäisille ulottuvat leiskuvan punaiset hiukset. Tunnistin hänet heti äidin äidiksi. Hän oli ollut minulle hyvin rakas. Vietin kaikki kesäni Äijälässä maalla mummoni luona. Molemmat mummot olivat hyvin rakkaita.
      Jatkuu, eli: minä vain tuijotin lumoutuneena äidin äitiäni ja hän sanoi minulle näillä sanoin: ”Tuija, taivas on olemassa, sillä minäkin olen täällä!” Muistan sanat kuin eiliseltä päivältä. Vastasin, että täällä on aivan ihanaa, ei huolia, ei murheita. Vain rakkaus.
      Halusin jäädä taivaaseen ja jättää lapseni maan päälle! Samalla hetkellä näin maahan eli makuuhuoneeseen, missä vielä pienet tyttäreni nukkuivat sängyissään. Tiesin, että jos minut huolittaisiin taivaaseen, lapseni kyllä pärjäisivät ilman minua, mutta äidin äiti vastasi: ”Tuija, sinun on palattava, sillä sinulla on vielä tehtävää.”
     Sillä samalla sekunnilla heräsin omaan nauruuni. Minulla oli aivan mieletön olo. Olinhan käynyt jossain, minne eivät kaikki pääse vain ”vierailemaan”. Pääsin vielä sieltä tänne suorittamaan keskeneräisiä tehtäviäni. Olen nähnyt myös toisesta mummostani enneunen, eli isäni äidistä, kun hän oli tulossa hakemaan poikaansa taivaaseen.

PS. Sain Tuijalta luvan taivaskokemuksen julkaisuun bogissani. Linkki hänen kotisivuille; http://www.tuijajarvinen.com/

04.01.2012 Loppuvuosi 2011 ja vuodenvaihde 2012

Vietin loppuvuoden 2011 ja vuodenvaihteen 2012 pojan perheen luona Genevessä. Tällä kerralla olin lähinnä kotiapulaisena, lastenhoitajana ja autonkuljettajana. Joku voi ajatella, että eivätkö kyseiset tehtävät kuulu perheelle ja hoidu ilman ulkopuolista apua. Luonnistuvat toki, mutta eivät kovin helposti käsipuoleisena. Poika teloi kätensä Alpeilla lasketellessa ja joutui sen leikkauttamaan. Leikkauksen jälkeen se oli ja on vieläkin osittain toimintakyvytön ja silloin kotihommista ei tahdo tulla mitään.
      Töistä oli tosin virallisesti sairaslomalla. Mutta, kuten tahtoo olla, työt tulevat kotiin. Kansainvälisen suuryrityksen finanssialan johtotehtävissä asiat menevät nopeasti eteenpäin, eikä kovoin moneksi päiväksi kuvioista voi irrottautua. Käsipuolena kuitenkin puhelista ja kannettavaa PC:tä voi kotonakin käyttää.

Minulla on tullut tavaksi muutoinkin käydä pari kertaa vuodessa Genevessä ja samalla muilla paikkakunnilla, sekä naapurissa Ranskan puolella. Geneve kun pistää Ranskan sisään siten, että kolmella ilmansuunnalla neljästä on Ranska näkyvissä. Olohuoneesta näkyvät pohjoisessa Jura- vuoristo, eli Esi-Alpit ja makuuhuoneen puolelta näkyvät jo varsinaiset Alpit. Ranskassa kannattaa käydä ruokaostoksilla, jossa Sveitsin Frangeilla asiointi on edullista. Frangin arvo Euroon nähden on noussut muutamassa vuodessa jopa neljäkymmentä prosenttia. Lisäksi Ranska on EU:n suurin elintarvikkeiden tuottajamaa, mikä tekee sen siten myös edullisiksi. Lisäksi pojalla on Ranskan Alpeilla Chamonixissa lomaosake, jossa nyt tosin kävimme vain päiväkäynnillä. Joskus on tullut laskettua siellä mäkiä, joissa putouskorkeutta on toista kilometriä.

Joka kerta Sveitsissä ollessa tulee mieleen useita kysymyksiä, mutta ei niihin kuitenkaan valmiita vastauksia. Sveitsi sijaitsee kolmen suurimman euromaan; Saksan, Ranskan ja Italian välissä, jossa Euroon liittyvistä huolista tiedetä muuta kuin, että oman valuutan arvo tahtoo nousta liian suureksi vaikeuttaen maan vientiteollisuutta. Genevessä on YK:n toinen päämaja ja siihen liittyvien maailmanjärjestöjen päämajat, Cernin kansainvälinen tutkimuslaitos, monikansallisten suuryritysten finanssikeskittymä ja maailman suurimpien pankkien toimistot. Edellisistä johtuen maassa on paljon eri kansallisuuksia. Siitä huolimatta maassa eletään konservatiivisesti maan tavalla. He muun muassa kielsivät muslimien Minareetit, josta nousi jonkinmoinen mekkala. Mutta, väliäkö sillä, vaikka nousi. Jos ei sovi, niin aina voi lähteä lätkimään.
      Jotenkin vain tuntuu, että kansainväliset yhteisvastuut taloudesta eivät taida olla sittenkään se paras tapa saada asioita kuntoon ja lopulta onko se hyväksi kenellekään. Toiset kuluttavat ja elävät kuin viimeistä päivää ja toiset, Suomi mukaan lukien, joutuvat sen lystin maksumiehiksi. Sveitsiläiset eivät maksa kenenkään kulutusjuhlia, vaan pitävät huolta oman maan taloudesta. Sen seurauksena maa on tutkimusten mukaan paras paikka maailmassa olla ja elää.

Siitä mainitsemastani kotiapulaisen ja lastenhoitajan tehtävästä. Pojalla on kaksi tytärtä; kolmevuotias ja yksivuotias, joita paimentamaan tällä kerralla äidin avuksi varsinaisesti lähdin ja siellä myös olin. Isomman vein aamuisin puolipäivätarhaan ja joskus kävin myös hakemassa. Geneven paikallinen kieli on ranska, jota luonnollisesti tarhassa puhutaan ja laulut lauletaan. Henkilökunnasta joku puhui englantia, jonka kanssa muutama sana tuli vaihdettua. Tyttö totesikin heti, että et sinä Pappa osaa ranskaa. Mitäpä siihen muuta sanomaan, kuin että enpä osaa. Vähän samalla tavalla joutui toteamaan hänen kommenttiin myöhemmin, kun sanoi jossakin asiayhteydessä, että olet sinä Pappa jo aika vanha. Mitäpä siihen muuta kuin, että vanha mikä vanha. Papat ovat yleensä vanhoja ja onneksi myös mummot.
      Isompi tyttö muisti hyvin, kun loppukesällä olivat viimeksi Suomessa. Pienempi katsoi lentokentällä pitkään, mutta kun kotiin päästiin, niin pian oli jo syliin tulossa, jota jatkuikin koko siellä olo ajan. Kulki perässä ja jos häivyin näkyvistä, niin pian huuteli isolla äänellä perään.
      Onhan siinä huomattava ero, kun vertaa omaa yksineläjän elämää perheen elämään, jossa on noinkin pieniä asukkaita. Lapsiperheen arki pyörii lasten ympärillä ja paljolti heidän ehdoilla. Siinä ei jää paljoa aikaa miettiä omia asioita, että olenkohan minä nyt tyytyväinen ja onnellinen ja mitä minä haluan seuraavaksi ja mahdollisesti tulevaisuudelta. Näin kävi ainakin minulle, mikä toisaalta piristi talven ja pohjoisen kaamoksen keskellä. Jokaisen yksineläjän kannattaisi viettää jonkin aikaa lapsiperheessä, niin saisi jonkinlaisen kuvan siitä, mitä se arkielämä sanan varsinaisessa merkityksessä tarkoittaa ja voisi kokea vaikka saman kuin itse. Toki siitä on aikanaan kokemusta ehtinyt tulla, mutta ihminen unohtaa työmäärän helposti. Hauskat muistot jäävät onneksi elämään.

Tämän blogitekstin kirjoitin lennolla Genevestä Helsinkiin. Näyttötaulu näytti lopussa sijainniksi Itämeren, Liettuan ja Latvian rajamailla, ja lentoajaksi Helsinkiin viisikymmentä minuuttia.