JORMA PIIPON KIRJAT
BLOGI 2010

30.12.10 Vuosi loppuu, millainen alkaa?

Mitä tulee mieleesi tästä vuodesta, joka on kohta takana ja muistojen joukossa. Tuleeko mieleen lama? Varmaan monelle tulee. Tuleeko mieleen tuhkapilvi ja siitä seurannut lentoliikenteen pysähtyminen. Varmaan monelle tulee. Tulevatko mieleen vaalirahasotkut? Varmaan monelle tulevat. Tulevatko mieleen ennätykselliset kesähelteet? Varmaan monelle tulevat. Tulevatko mieleen homokeskustelut? Varmaan monelle tulevat. Tulevatko mieleen ennätyslumet pääkaupunkiseudulla? Varmaan tulevat, kun ovat vielä nähtävillä.

      Mutta, mikä mahtaisi olla se kaikkien uutisten uutinen, maailmanlaajuisesti? Yhdysvalloissa tehtiin seitsemänkymmenluvulla tällainen kysely. Kolmanneksi taisi tulla, että jos jostakin muulta planeetalta löytyisi elämää. Toiseksi tuli, että jos ydinsota alkaisi. Ensimmäiseksi, eli uutisten uutiseksi tuli, jos ja kun Jeesus tulee takaisin. Miksi jos ja kun? Toiset vastasivat jos ja toiset kun. Siinäpä meille ajateltavaa. Uutisten uutinen, josta ei haluta tai ei edes saisi kristityssä maassa keskustella.

      Palataanpa tähän menneeseen vuoteen. Minkä niistä nostan ykköseksi, joka vaikutus ulottuu meille jokaiselle. Eiköhän se ole tuo 2009 alkanut maailmanlaajuinen lama, joka koskettaa meidän viennistä riippuvaa kansantaloutta. Tänä vuonna toipuminen tosin on alkanut, mutta hitaasti. Asiantuntijoiden mukaan taloudessa ei tulla pääsemään lamaa edeltäneelle tasolle, vaan siitä jää pysyviä seurauksia. Ei mikään ihme, jos jää. Miten talous voisikaan nousta, kun tehdas toisensa jälkeen on ajettu alas. Osa purettu lopullisesti ja osa pakattu  koottavaksi jossakin, missä tuotanto edelleen kannattaa.
      Lama-aikana ehtii velka nousta lähelle sataan miljardiin. Velka aiotaan maksaa tulevalla talouden nousulla? Millä nousullä? Kokoomusvetoisessa verouudistusesityksessä aiotaan keventää tulo- ja yhteisöverotusta 2,8 miljardia sillä perusteella, että se lisää tuottavuutta. Vaje katetaan kulutusverotusta nostamalla. Kulutusverotuksen nosto rasittaa eniten pienituloisia – välttämättömyyshyödykkeiden hinnat ovat kaikille samat. Toisin sanoen, maksajiksi halutaan ne, jotka ovat jo ennestään huonoimassa asemassa..
      Onko mitään tehtävissä tai mitä kannattaisi yrittää tehdä talouden saattamiseksi tasapainoon? On tehtävissä, jos halutaan. Ensiksi, kaikki mahdolliset energiainvestoinnit tuulivoimaloiden lisäksi on saatava alulle. Tämä, jos mikään antaa uskoa teollisuudelle ja sitä kautta investointeja liikkeelle. Meillä pohjoisessa on käynnistymässä useita kaivoshankkeita ja niistä saatavat malmit tulee jalostaa myös Suomessa. Jalostus tarvitsee paljon sähköenergiaa ja kohtuullisen hintaan. Harmi vain, että kaivosteollisuus lamavuosina ja jo ennen niitä on siirtynyt ulkomaalaiseen omistukseen. Nyt sitten ollaan heräämässä ja ministeritasolla aletaan kuuluttaa valtion kaivosyhtiön perustamisen puolesta. Saa sitä kuuluttaa muunkin perään, kun annettiin kansallisomaisuuden siirtyä pois maastamme. Aikanaan Kekkonen oli juuri se, jonka toimesta pohjoiseen rakennettiin teollisuutta. Mitähän Kekkonen tänään sanoisi? Luultavasti, että "saatanan tunarit".

23.12.10 Jouluaikaa Pohjois-Pohjalaisessa kylässä 60- luvulla (Otteita kirjasta 5, "Pärekattotalkoot") 

"... Edessä on joulu kylällä, kuten koko kristillisessä maailmassa. Molemmilla kouluilla on kuusijuhlat. Nuorisoseurojen talolla pidetään pikkujoulut. Työväentalolle ei saatu talvella porukkaa tällaisen juhlan järjestämiseen. Innokkaimmat ohjelman esittäjät ja näyttelijän alut olivat soluttautuneet nuorisoseuran juhlatoimikuntaan. Mutta, jouluhan on rauhan ja hyvän tahdon juhla. Silloin sopii vähän joustaa ja antaa periksi. Onhan joulupukki ja tontutkin poliittisesti sitoutumattomia. Silloin ihmistenkin on hyvä olla sellaisia ja kaikilla tulee olla hyvä tahto toisia kohtaan.
     Sitä hyvää tahtoa ei kuitenkaan navetassa ollut possu saanut kokea. Kylällä on teurastaja, joka tuli pistämään possun lihoiksi. Possu meinasi hermostua, kun sitä karsinasta pois ajettiin. Karkasi lehmien sekaan parsien väliin ja siitä tuli sellainen sekamelska navettaan, ettei välillä tiennyt, missä se possu milloinkin vilisti. Aikansa temmellettyään se kuitenkin rauhoittui, ja saatiin sitten kiinni.  Teurastaja täräytti pistoolilla possua silmien väliin ja ei siinä kauan mennyt, kun se oli jo paloina. Neljä isoa kinkkua ja kyljyksiä pitkä rivi siitä tuli. Pää ja kaikki muu ylimääräinen keitettiin ja niistä tehtiin lihahyytelöä. Sitä sanottiin kuitenkin alatoopiksi. Ei tiedetty, mistä moinen nimi oli peräisin. Olisi tuo pelkkä toopikin riittänyt ...
...  Koulun kuusijuhlassa on kaikenlaista ohjelmaa. Olavi on ajautunut tiernapoikaryhmään ja saanut oikein Herodeksen roolin. Mutta ei hän ollut ollenkaan kuningas tyyppiä ja rooli tuntui vähän vieraalta. Tuttua kaveria pitää nöyrryttää, kun kaveri on Murjaanien kuningas. Siitä hän ei pidä ollenkaan. Ei ollut ainakaan rasisti luonteeltaan.   
      Siihen rooliin hänen mielestä opettaja olisi sopinut mainiosti, kun on miekat ja kaikki. Olisi varmaan halunnut olla joku kuningas täällä kylässäkin ja kyläläiset häntä palvelemassa.
     Koko jouluviikko kylällä keskusteltiin ja kyseltiin, kuka se joulupukki oli kuusijuhlassa oikein ollut? Se ei selvinnyt sen joulun aikana. Ehkä se olikin aivan oikea ja vaivautunut kaiken kiireen keskellä tulemaan tämän kylän kuusijuhlaan ...
...  Viime jouluna oli isä järjestänyt pojille yllätykseksi joulupukin. Ei kuitenkaan oikeaa sellaista, vaan oli sopinut naapurin vanhimman pojan kanssa, että tulee joulupukiksi. Oli tarjonnut sille ensin ryypyt ja sitten pukenut jonkun reuhkan päälle ja hakenut vintiltä vanhan karvalakin. Sitten pikkupäissään kaveri tuli hoiperrellen toivottamaan hyvää ja rauhallista joulua. Joulurauhasta ei ollut tietoakaan sinä aikana, kun oli sitä toivottamassa. Koira oli meinannut tulla päälle, mutta haisteltuaan oli tunnistanut tutuksi kaveriksi ja oli mennyt jatkamaan nukkumista uunin viereen ...
...  Jouluaamuna joulukirkkoon lähdettäessä isä hakee valkoista paitaa. Missä se mahtaa olla? Täällä se on, sanoo Olavi ja antaa nuhruisen ja likaisen paidan isälle. Meinasi joulurauha rikkoontua välittömästi jo toisen kerran. Mutta isä rauhoittuu, kun äiti kertoo kuinka arvokkaassa käytössä paita oli ollut. Se oli ollut oikein kuninkaallisessa käytössä ja samalla viemässä joulun sanomaa tälle kylälle. Isä joutuu laittamaan likaisen paidan, joka oli likaantunut Herodeksen päällä joulun alla ...
...  Sitten tulee tiukka paikka. Mitähän lahjoja naapurin pojat olivat saaneet? Se olisi tietenkin selvinnyt kun menisi vain katsomaan. Mutta ei sinne jouluna saanut mennä. Joulu on niin suuri juhla, että kotona on oltava. Tätä mieltä mummo vain on ja silloin ei ollut mitään mahdollisuutta poiketa tuosta asiasta. Ei sitten muuta kuin odottaa tapaninpäivään. Sinne on vain niin pitkä aika vielä. Eivät pojat jaksa sinne saakka odottaa. Kun mummon valvova silmä pikkusen välttää, pojat karkaavat naapuriin. Siellä saavat selville tuon lahja-asian. Niitä sitten verrataan ja kehutaan aikansa ..."

18.12.10  Mietteitä joulun alla

Iän myötä vuodet tuntuvat menevän aina vain nopeammin tai sitten itse on tullut hitaammaksi. Ehkä tuo jälkimmäinen vaihtoehto on todellisuutta. Aika toki jatkaa kulkua edelleen samalla nopeudella. Joka tapauksessa, loppuvuotta eletään. Vielä on jouluajan vietto ja varsinainen joulu edessä.
      Varsinainen joulu! Mitä sillä tarkoitan? Sitä, että joulunimisiä tapahtumia ja juhlia riittää kuukauden päivät ennen oikeaa joulua. Tunnetuimmat joulunimisistä tapahtumista ovat pikkujoulut. Niitähän vietetään tunnetusti työ- ja muissa yhteisöissä ennen joulua. Sitä vain en käsitä, että mitä tekemistä niillä on joulun kanssa? Onhan siellä yleensä joulukuusi ja saattaapa nähdä tonttulakin jonkun päässä. Todellisesta joulusta tai juhlinnan kohteesta ei ole tapana mainita mitään.
      Kerran seitsemänkymmenluvulla pikkujoulussa oli erään työntekijän puolisoa pyydetty puhumaan. Yllätykseksi otti aiheeksi tapahtumat Betlehemissä kaksi vuosituhatta sitten. Siis aiheena olivat todelliset historioitsijoidenkin todistamat asiat. Ei puhunut taruhahmoista eli Joulupukista ja tontuista. Tästä eivät kaikki pitäneet ja lähtivät kesken puheen pois. Olivat sanoneet tulleensa pikkujouluun eikä hartaustilaisuuteen. Tästä päättelin, että pikkujoulu on sitten hartaustilaisuuden vastakohta, kun noin ottivat herneet nenäänsä. Ehkä sitten onkin. Oikeisiin joulujuhliin kuuluu jouluevankeliumi ja Enkeli taivaan -virsi. Sen sijaan niissä ei ole tapana ryypätä ja rellestää kuin viimeistä päivää. Pikkujouluista tai mitä ne nyt sitten ovatkin, voisi tulla aivan hauskat juhlat ilman alkoholia. Väite, että ilo ilman viinaa on teeskentelyä, ei pidä paikkansa. Sen sijaan, ilman viinaa, surua olisi tässä valtakunnassa paljon vähemmän ja myös perheiden hajoamisia.
      Tänä jouluna tulee kuluneeksi kolmekymmentä vuotta siitä, kun viimeksi osallistuin pikkujoulun viettoon. Silloin tein päätöksen, että nyt riittivät nämä juhlimiset. Oikeissa joulujuhlissa on tullut käytyä melkein joka joulun alla – viimeksi pari viikkoa sitten. Eilen illalla kävin entisessä kotikirkossa seuraamassa joulukuvaelman, joka oli toteutettu tosi kauniisti.
      Nyt muistin, että yhden poikkeuksen olen tehnyt. Kymmenen vuotta sitten kävin pikkujoulussa, kun en halunnut kieltäytyä työkavereiden yhteisestä ohjelmasta. Eikä siinä mitään. Aivan hauska ohjelmanumero meillä oli. Kerroin toisille, että edellisen kerran olin pikkujoulussa kaksikymmentä vuotta sitten. Samalla taisin päättää, että seuraava kerta vois olla parinkymmenen vuodenpäästä, eli tästä joulusta katsottuna kymmenen vuoden kuluttua. Mennään, mennään, jos elossa ollaan. Ruokailun jälkeen lähdin pois omalla autolla. Joku saattaa ajatella, että autolla? Autolla saa ajaa pikkujoulustakin, jos on ajokunnossa.
      Meiltä yksineläjiltä yleensä kysytään, että minne menet jouluksi tai miten vietät? Vastaan, että kotona olen tottunut aikaani viettämään, niin miksi ei sitten jouluna. En halua lähetä matkustamaan mihinkään ruuhka-aikana. Jos lähden, lähden joulun jälkeen. Harmi toki on, kun lastenlapset asuvat kaukana.  Mutta, onhan sitä elämää joulun jälkeenkin.

06.12.10 Ajatuksia itsenäisyyspäivänä

Katsoin eilen Åke Lindmanin elokuvan Tali-Ihantala. Elokuva kertoo jatkosodan ja koko Suomen historian merkittävimmästä taistelusta kesällä 1944. Siinä saatiin ylivoimaisesta vihollisesta torjuntavoitto. Ketkä tuon uroteon ja ihmeen tekivät? Sen tekivät suomalaiset sotilaat ja heidän ammattitaitoiset johtajat.
      Merkittävänä tekijänä oli tarkka ja tehokas tykistö, joka ampui vuorokauden aikana kahdella ja puolella sadalla tykillä noin kaksitoistatuhatta kranaattia vihollisen joukkojen keskityksiin. Lisäksi apuna olivat ilmavoimien pommikoneet ja saksalainen Stuka- syöksypommituslaivue.
      Vuonna 1942 asemasodan aikana perustettiin Panssaridivisioona, joka koulutettiin Parolassa. Komentaja oli kenraalimajuri Ruben Lagus ja tehtävänä oli toimia tukena paikoissa, joissa uhkasi vihollisen läpimurto. Toisin sanoen, tärkein, tulisin ja tietenkin vaarallisin paikka.
      Haluan tuoda esille tuon Panssaridivisioonan, kun Isäni lähti vapaaehtoisena kahdeksantoistavuotiaana kouluttautumaan vaunun kuljettajaksi. Koulutus oli kestänyt kolme kuukautta, minkä jälkeen vaunut junaan ja suoraan rintamalle, tarkemmin Karjalan Kannakselle. Kävi elokuvaa katsellessa mielessä, että miltähän meistä tuntuisi lähettää tuon ikäinen poika kouluttautumaan enemmän kuin hengenvaaralliseen tehtävään. Joku voi ajatella, että siellä vaunun sisällä on suojassa luodeilta ja kranaateilta ja on siten turvallinen paikka. Todellisuudessa se oli monelle surmanloukku. Saadessaan osuman torjuntatykin kranaatista, vaunu oli hetkessä tulessa. Näin oli käynyt myös Isäni tankille, mutta oli ehtinyt pois ja lähistöllä olevan heinäsuovan taakse piiloon tulituksessa. Sodan loputtua kaikki Divisioonan tankit oli ammuttu hajalle.
      Yleensä en halua näitä sotatarinoita kertoa, mutta eilinen elokuva nyt kuitenkin sai tekemään poikkeuksen. Ei Isänikään koskaan kertonut sotajuttuja – toiset miehet senkin edestä. Ensimmäisenä taisinkin kuulla naapurin isännän kertomana, miten koko sodan tulisimmissa ja kovissa paikoissa olivat panssarimiehet olleet. Ehkä oli saanut tarpeekseen ja eikä halunnut sodan aikaa muistella. Kaikkiin miehiin sota oli jättänyt jälkensä, niin myös Isääni. Nyt, kun hänen poismenon on jo kymmenen vuotta, alan ymmärtää mistä tietyt luonteen ominaisuudet mahtoivat johtua.

Mutta, tullaanpa tähän päivään! Millaisia ajatuksia se tuo Sinulle ja minulle. Viimeiset vuodet eivät rehellisesti sanoen tuo kovin hyviä ajatuksia. Kun ajattelee noita sota-aikoja, jolloin edelliset sukupolvet kirjaimellisesti taistelivat itsenäisyytemme puolesta, niin osaammeko sitä arvostaa. Koskaan ei ole kansallisomaisuutta myyty niin kiivaaseen tahtiin ulkomaalaiseen omistukseen kuin nyt. Monikansallinen pääoma on tullut sanelemaan ja vaatimaan yrityksiltä tuottoa. Jos tulos ei kolmen kuukauden aikana jonkin yksikön kohdalla tyydytä, niin koneet seis ja porukka pihalle.
      Yksi kansakuntaa tuhoava on moraalin puute eli moraalittomuus. Näistä tuhoutuneita imperiumista saamme lukea aina Raamatun lehdiltä alkaen ja päätyen lähihistoriaan. Viimeisin esimerkki on kommunismin luhistuminen Itä-Euroopassa ja entisessä Neuvostoliitossa.
      Muistelkaapa viimeisen vuoden uutisaiheita. Joka viikolle löytyy jokin rötös tai ”epäselvyys” tileissä tai kirjanpidossa. Harmaan talouden menetykset ovat miljardeja vuodessa. Pahinta tässä kaikessa on, että kansanedustajat ovat vielä antamassa huonoa esimerkkiä ja antavat näin ”luvan” muillekin toimia samalla tavalla. Mitä isot edellä, sitä pienemmät perässä!
      Sama moraalittomuus näyttää vallitsevan koko Euroopan Unionin yllä. Vastuuntunto jäsenmaiden omista talouksista on nyt tullut yllätyksenä kaikille. Yli varojen on eletty ja nyt on tullut seinä vastaan. Luottoa ei pankeilta enää saada ja muiden jäsenmaiden on tultava apuun. Siihen mekin "saadaan" olla osallisia, tosin vakuuksien antamisen muodossa. Mutta, jokainen tietää mitä takaaminen merkitsee, jos velallinen ei pysty lainaa maksamaan.
      Myös Suomen velkaantuminen on nyt ennätyksellisen suurta ja nopeaa. Velkaa on kohta sata miljardia ja maksun aina on enemmin tai myöhemmin. Ensi kevään vaaleihin poliitikot näyttävät jo valmistautuvan. Kenenkään en ole vielä nähnyt puuttuvan siihen, millä ja miten velka tullaan maksanaan takaisin. Jos teollista tuotantoa ei saada nostettua lamaa edeltäneelle tasolle, niin sitä ei makseta millään. Pahinta mitä poliitikot tässä tilanteessa voisivat tehdä, on vastustaa suunniteltuja teollisuuden tulevia energia- ja muita hankkeita. Vain niillä tämä maa saadaan, jos saadaan, jälleen jaloilleen ja yhteiskunta voi hoitaa myös sosiaalisia velvoitteita kansalaisilleen.

19.11.10 Eurooppalainen suurperhe

Liityimme Euroopan Unioniin 1994 – kuusitoista vuotta sitten. Myöhemmin liityimme yhteiseen rahaliittoon ja Eurovaluuttaan 2002 vuoden alussa. Ehkä valitut ratkaisut olivat perusteltua meille viennnistä riippuvalle kansalle. Ulkopuolelle jääminen olisi kieltämättä tuonut vaikeuksia teollisuuden kilpailukyvylle. Joten, tässä ollaan ja ihmetellään.

      Mitä ihmetellään? Sitä, että minkälaista porukkaa tähän yhteiseen populaan oikein kuuluu. On vastuuntuntoisia ja sitten ei. Suomalaiset ovat aina hoitaneet asiansa yksin. Emme saaneet apua seitsemänkymmentä vuotta sitten, kun olemassaolomme oli enemmän kuin uhattuna. Yhdeksänkymmentäluvun, tosin kotitekoisesta, lamasta selvittiin omin avuin. Emme olleet vielä silloin EU:n jäsen.

      Nyt viimeistään on kaikille tullut selväksi, että yli varojen on eletty ja eletään edelleen. Ensin tuli esille Islanti, joka tosin ei ole EU:n jäsen. Sitten Kreikka ja nyt ihmetellään Irlantia, jota pidetään kuitenkin eurooppalaisena "sivistysvaltiona". Mutta, kun ei, niin ei. Seuraavana ovat vuorossa Portugali ja Italia. Jos vielä Euroopan neljänneksi suurimman talouden Espanjan asiat ovat miten ovat, niin huonosti käy.

      Nyt keskustellaan vakuuksista, jos ja kun lainaa jouduttaneen antamaan. Irlannilla ei ole antaa vakuuksia, tai eivät halua kansallisomaisuutta vakuuksiksi antaa. Jos heillä olisi vakuuksia, saisivat he lainaa markkinoilta. Nyt joutuvat hakemaan lainaa EU:lta (ilman vakuuksia), että selviytyvät aiemmin markkinoilta (Eurooppalaisilta pankeilta) otetuista luotoista. Euroopan pankkijärjestelmää tässä yritetään pelastaa ja eipä taida olla vaihtoehtoja. Kreikassa oli keväällä kyse valtion pelastamisesta. Valtiota ei voitu päästää konkurssiin.

      Ensisijainen vastuu talouksista on tai pitäisi olla jäsenmailla itsellään. Mutta, miksi EU:ssa ei ole valvottu rittävän tehokkaasti ja nyt ne tulevat kuin puskan takaa. Keväällä tiedettiin Irlannista kun Kreikkaa pelastettiin ja nyt tiedetään Portugalista, Italiasta ja Espanjasta.
      Näissä maissa on saatava aikaan tiukka talouskuuri ja EU apuun tarvittaessa. Pankkien tulee tietää ja tietävät riskisijoituksista, että niistä saa paremman tuoton, mutta riski saattaa joskus realisoitua. Jos yksityinen ostaa osakkeita, suuremman riskin osakkeista saa suuremman tuoton.
      Sama talouskuuri on edessä meilläkin ja jos nyt tulevien vaalien alla ehdokkaat "lupaavat" muuta kuin verojen ja maksujen korotuksia, niin eivät ole taloustilanteemme tasalla. Velkaa on kohta 100 miljardia ja maksun aika tulee ennemmin tai myöhemmin.

04.11.10 Helsingin kirjamessut

Kävin viime viikonlopulla Helsingin kirjamessuilla, tarkemmin perjantaina 29.10.10. Yleisö oli rynnännyt sisään heti aloituspäivänä torstaina ja sama jatkui toisena päivänä. Helsingin messukeskuksessa oli esillä koko kirjallisuutemme ja käytännössä kaikki kirjailijamme neljän päivän ajan.
      Messujen teemamaa oli Ranska, jossa juuri nyt on valtava kiinnostus suomalaista kirjallisuutta kohtaan. Kustannusala ei kuitenkaan kuulemani mukaan vielä osaa hyödyntää kirjallisuutemme suurtapahtumaa ulkomaan markkinoinnissa.
      Sofi Oksanen oli avauspuheessa sanonut, että kirja-alalla pelätään turhaan digitaalisia mörköjä, vain koska kustantamoissa ei ole osaamista. Kotimainen sähkökirja piti esitellä laajasti yleisölle juuri Helsingin Kirjamessuilla, mutta esillä on vain lukulaitteita. Asia on iso ja sopimusten teko kestää. Ainakin jouluun pitää tyytyä paperikirjoihin, joissa on se hyvä puoli, että niihin saa kirjailijalta omistuskirjoituksen.
      Sofi Oksanen on saanut Ranskassa huimaavat mittasuhteet, jossa ihmiset rakastavat, kirjakauppiaat puhuvat pelkkää hyvää. Sofi Oksasen vanavedessä nousee kiinnostus muitakin kirjailijoita kohtaan, sanoi Suomen kirjallisuuden tiedotuskeskuksen johtaja Iris Schwanck. Esimerkiksi Leena Lehtolaisen ja Johanna Sinisalon Ranskan-sopimukset on jo allekirjoitettu. Markku Pääskynen, Essi Kummu ja Riitta Jalonen ovat aivan lähellä.
      Suurimman osan ajasta (7 tuntia) messuilla käytin eri kirjailijahaastattelujen kuunteluun, joista mainitsen esimerkiksi; Kalle Isokallio, Laila Snellman, Claes Andersson, Anna-Leena Härkönen, Anna-Mari Kaskinen, Sofi Oksanen, Jussi Halla-aho, Pia Perkiö, Jari Sinkkonen ja virolainen Jaan Kaplinski.
      Jaan Kaplinskin romaani ”Sama joki” kertoo elämästä Tartossa neuvostovallan (miehityksen) aikana. Hänen haastattelu kiinnosti suurta yleisöä ja seisaalta sen mielenkiinnolla kuuntelin. Sympaattinen jo harmaapäinen yliopiston professori sai messujen suurimmat aplodit. Aion muuten hankkia tuon kirjan, ehkä joululukemiseksi. Sikäli vielä kiinnostaa, kun tulevan romaanini aihe kertoo tai tulee kertomaan samasta ajasta, mutta Suomessa.

28.10.10 Mitkä ovat arvomme tänään?

Viime viikkojen ja jo viime vuosien keskusteluissa on tullut esille kaikkea arvomaailmastamme ja sen muuttumisesta. Voisi kysyä, että onko meillä enää arvoja olemassa tai mitkä ne ovat tänään? Raamatun arvot ovat kokeneet täydellisen romahduksen. Jos joku uskaltaa vielä niitä puolustaa, saattaa joutua ennen näkemättömän vihan ja pilkan kohteeksi. Tämän on saanut kokea Kristillisdemokraattien Päivi Räsänen. Missä ovat miespoliitikot, jotka uskaltavat tehdä samoin?
      On yksi! Kokoomuksen veteraanipoliitikko Raimo Ilaskivi. Hän peräsi kirjoituksessaan aiheellisesti arvojen perään ja kyseli, että onko Kirkkomme enää se kirkko, minkä arvoihin voisi samaistua. Tässä yhteydessä sopii kysyä, että mihin ovat kadonneet konservatiivisen Kokoomuksen arvot; Koti, Uskonto ja Isänmaa? Kun kuuntelee nykyisten mielipiteitä, ei voi uskoa, että kyseessä on sama puolue, mikä se oli Ilaskiven aikoihin. Kerrotaan, että Helsingin Seurakuntayhtymän delegaation onnitellessa Ilaskiveä syntymäpäivillä, oli Ilaskivi kysynyt lopuksi, että ettekö toivota edes Jumalan siunausta. Olivat pitäneet pitkät puheet ja kertoneet miten hyvin olivat kaupungin ja seurakunnan väliset kaupat ja muut asiat menneet.
      TV- viihteessä on tapahtunut muutos. Aikanaan Spede osasi tehdä harmitonta viihdettä, joka ei loukannut kenenkään arvoja. Ohjelmissa ei kiroiltu eikä pilkattu. Lauantai-illan Uutisvuotoa olen katsellut ja hauskaa satiiria siinä tuleekin. Mutta, miksi Jari Tervon täytyy kiroilla? Kyseessä on kuitenkin perheohjelma. Suomessakin on vielä perheitä, joiden sanavarastoihin kirosanat eivät kuulu. Raamatun heittäminen lattialle ei Raamattua tai paremmin Jumalan sanaa loukannut, kun oli valmistettu paperista ja painomusteesta. Sähköisessä formaatissa oleva Raamattu olisi saattanut rikkoontua. Lähinnä se loukkasi Jari Tervoa itseään. Mauttomien temppujen tekijät ovat yleensä keskenkasvuisia, jotka eivät ole vielä kasvaneet aikuisiksi. Tosin, jotkut eivät kasva aikuisiksi koskaan.

Pakanallisuutta sen sijaan on tarjolla ja sitä tuodaan milloin mistäkin. Viime vuosina on Halloween villitys tullut myös meille. Monikaan ei tiedä, mistä moisessa juhlimisessa on kyse.
      Halloween on anglosaksisissa maissa ennen pyhäinpäivää lokakuun viimeisenä päivänä 31.10. vietettävä juhlapäivä. Alkuaan se on ollut muinaisten kelttien talven alkamisen päivä, jolloin vainajahenkien uskottiin liikkuvan. Nimi on lyhenne englannin sanoista "All Hallows' Even" eli pyhäinpäivän aatto.
      Halloweeniä on vietetty Euroopassa vanhastaan kelttiläisen perinteen vaikuttamissa anglosaksisissa maissa, kuten Englannissa, Skotlannissa ja Irlannissa. Esimerkiksi Suomessa juhla tunnetaan amerikkalaisessa muodossaan. Yhdysvaltoihin juhlan toivat irlantilaiset ja skotlantilaiset siirtolaiset ja on nykyisin Yhdysvalloissa joulun jälkeen suosituin juhla.
      Halloween pohjautuu kelttiläisten kulttuurien syksyllä, maanviljelyskauden lopussa vietettyyn vanhan uuden vuoden ja sadonkorjuun juhlaan samhainiin. Kelttien uskomusten mukaan tämän maailman ja yliluonnollisen maailman väliset rajat katosivat luonnon kuihtuessa ja kuollessa, ja henget saattoivat yrittää houkutella ihmisiä tuonpuoleiseen. Sen vuoksi juhlan aikana poltettiin kokkotulia asutusten ympäristössä, koska tulien uskottiin antavan suojaa henkien hyökkäyksiä vastaan.
      Myös monissa leikkipuistoissa vietetään Halloweenia näkyvästi. On kaamosbileitä, kurpitsajuhlia, jännityksen iltapäivää ja jännittävää iltaretkeä. Kirjastoissa järjestetään Halloween-iltoja, joissa jännitetään kauhukirjallisuuden, kauhuelokuvien ja kauhumusiikin äärellä?? Sen vielä käsittää, jos aikuiset menevät mukaan pakanallisuuteen, Mutta, sitä en käsitä, että lapsille ja vielä kauhua?? Joku voi ajatella, että olenpa vanhanaikainen. Oikein ajattelee. Niin olen!

22.10.10 Kirkko kiinnostuksen kohteena

Koskaan aikaisemmin ei ole keskustelu kirkosta niin paljon kuin viime viikkoina. Mikäpä siinä, kun seurakuntavaalit ovat tulossa. Keskustelujen parisuhde-aihetta en enää jatka. Eiköhän se jo riitä?
      Keskusteluista on ollut se hyvä puoli, että nyt vaaleissa ehdokkaat ja sitä kautta kirkko joutuvat ottamaan kantaa siihen, pidetäänkö kiinni Raamatun sanasta vai ei. Vaalikoneessa tätä muun muassa kysytään ja siihen ei voi vastata kuin kyllä tai ei. Nyt on tilaisuus vaikuttaa puoleen tai toiseen, kun käy vaalikoneelta katsomassa mitä mieltä ehdokkaat ovat.
      Täällä Oulussa on lisäksi keskusteltu jo pitkään, että mitkä voisivat olla niitä ihmisen kokoisia seurakuntia. Tätä kysytään myös vaalikoneella, josta myös ehdokkaiden kannat äänestäjille selviää. Huoli jäsenkadosta laittaa pohtimaan kaikenlaista ja hakemaan oppia myös yritysmaailmasta. Olisiko siten pohdittava, että vastaavatko "yritysten palvelut markkinoiden kysyntää".
      Nykyinen kirkkolaki säädettiin kirkolliskokouksen ehdotuksen ja Eduskunnan päätöksen mukaisesti vuonna 1993. Silloin tunnustuspykälän korkein laki muuttui korkeimmaksi ohjeeksi ja järkähtämätön totuus muuttui tunnustuskirjojen periaatteeksi. Ohjeet ovat ohjeita ja periaatteet periaatteita, joita voidaan aina mukauttaa yhteiskunnan "tarpeiden" mukaisiksi.
      Paavali varoitti jo aikanaan Rooman seurakuntaa mukautumasta silloisen maailman menoon ja kehotti heitä uudistumaan, niin että osaisivat arvioida mikä on Jumalan tahto.
      Kirkkolain mukaan kirkon tulee kuitenkin tunnustaa Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa uskontunnustuksessa sekä tunnustuskirjoissa. Tunnustuksensa mukaisesti kirkon tulee julistaa Jumalan sanaa, jakaa sakramentteja ja toimia kristillisen sanoman levittämiseksi.
      Jäsenkato on yleinen huolenaihe länsimaissa. Voisiko yhden vastauksen antaa Englannissa tehty laaja (14 000) tutkimus? Sen mukaan liberaali suhtautuminen kristilliseen oppiin ja etiikkaan on ajanut ihmiset pois kirkoista, jonne he haluaisivat tulla kuulemaan Raamattuun perustuvia perinteisiä saarnoja. Lisäksi he haluaisivat oppia, miten eletään ja evankelioidaan maallistuneessa yhteiskunnassa?

10.10.10 Poliitikot ja maan tapa

Tällä vaalikaudella olemme saaneet kuulla poliitikkojen suusta mitä erilaisimpia selityksiä vaalirahoittajista, kytköksistä eri järjestöihin ja osallisuuksista yritysten omistuksiin. Viimeisenä on mediassa puitu valtionyhtiöiden maksamia kokouspalkkioita hallintoneuvostojen poliitikkojäsenille, vaikka he eivät olisi osallistuneet edes kokouksiin. Poliitikkojen kytkennät eri tahoihin ja varsinkin rahoittajiin ovat vanha perinne, josta on aikanaan tullut niin sanottu maan tapa. 
      Valtionyhtiöiden hallinoneuvostot ovat jäänne menneiltä ajoilta, jolloin ne olivat täysin valtion omistamia. Omistajaa, eli valtiota yhtiöissä edustaa nykyisin valtioneuvoston kanslian omistajaohjausosasto ja vastaava ministeri. Hallintoneuvostoilla on vaikeaa nähdä oikeaa tekemistä enää tässä ajassa. Yritysten asiat menevät poliitikkojäsenten yli ja ohi. Harvalla on kykyä perehtyä asioihin, että olisi jotain annettavaa.
      Tämä maan tapa löi itensä läpi erityisesti1970-luvulla. Edellisillä vuosikymmenillä ja heti sodan jälkeen oli maahamme perustettu suuria valtionyhtiöitä, jotka edustavat vieläkin niin sanottua raskasta perusteollisuutta. Valtionyhtiöissä ei ollut omistajien muodostamia hallituksia, vaan tehtävää hoitivat, tai eivät, poliitikoista koostuvat hallintoneuvostot. Poliitikot ja puolueet jakoivat keskenään paikat eri yhtiöihin. Myös poliittiset virkanimitykset yleistyivät ja ne niin ikään jaettiin poliittisin perustein.
      Käsittelin muun muassa näitä asioita kirjassani 9 "Muutoksen aika", josta seuraavat sitaattit ( 4. 1970-luku):

"...1970-luku oli se ajanjakso, jossa politisoituminen löi itsensä läpi. Puolueet alkoivat säännönmukaisesti jakaa keskenään korkeita virkapaikkoja ja jäsenyysperustelut muuttuivat avoimiksi. Vasemmisto perusteli tätä sillä, että aiemmin virkamiehet olivat olleet vain porvarillisia, mutta nyt mukaan sentään mahtui muutama vasemmistolainen. Jos puoluepolitisoituminen ei olisi lyönyt itseään läpi, niin erilaiset yleisedistykselliset ja yleisvasemmistolaiset olisivat päässeet yhtä helposti keskeisiin virka-asemiin, jolloin joidenkin virastojen ja ministeriöiden poliittinen lukkiutuminen olisi jäänyt toteutumatta.
     Toinen korporatiivisen puoluerakenteen luultavasti paljon tärkeämpi ja vahingollisempi seuraus oli yleinen asunto- ja liikerakennustoimintaan liittyvä korruptio. Jokainen suurempi puolue sekaantui tähän suoranaiseen lahjontaan enemmän tai vähemmän avoimesti. Puolueilla oli "omat" rakennusliikkeensä ja kauppaketjunsa. Paikat ja alueet jaettiin puolueiden kesken, jolloin puolueet saivat tästä merkittävää vastinetta erilaisten epäsuorien rahoitusmuotojen kautta.
     Tämä ehdottomasti laiton ja puoluetoimintaa mädättävä sekä asunto- ja kaupunkirakenteellisesti erittäin vahingollinen ilmiö on edelleenkin selvittämättä. Juuri sen seurauksena suomalaiset rakennusliikkeet olivat niin heikossa kunnossa ja huonolaatuisia, että ne kaikki pyyhkiytyivät pois 1990-luvun alun romahduksessa.
      Tämä on yksi 1970-luvun todellisista mätäpaiseista, jonka puhkaiseminen odottaa vielä itseään, aivan toista kertaluokkaa kuin vaikkapa Suomen ja Neuvostoliiton välisten suhteiden ongelma.
    Jokainen tuon ajan merkittävä poliitikko on enemmän tai vähemmän ryvettynyt. Jos nykyistä lainsäädäntöä, tai eurooppalaista käytäntöä sovellettaisiin heihin, olisivat kaikki joutuneet lyhemmiksi tai pitemmiksi ajoiksi vankeuteen. Ne vähäiset jäänteet, jotka nykyään nousevat pintaan, edustavat vain viimeisiä maininkeja.
      Asuntotuotanto ei ollut ainoa sektori, jossa korruptio vallitsi. Vakuutusyhtiöiden ja pankkien kytkennät politiikkaan olivat enemmän tai vähemmän ongelmallisia ja osasyyllisiä siihen, että pankkikriisi saattoi Suomessa toteutua niin ankarana, kun valvonta puuttui ..."

 30.09.10  Markkinointi on tiedottamista

Kuten olen jo aikaisemmin kertonut, teen kirjahommassa tai paremmin harrastuksessa painatusta lukuun ottamatta kaiken itse. Jos kerrataan; käsikirjoitus, taitto kirjaksi, kannen suunnittelu, käsikirjoituksen tarkistaminen, painatus, vedoksen tarkistus, markkinointi eri formaateissa (suora mainos, lehti-ilmoitukset, kotisivut, facebook), kotisivujen ylläpito, nettimyynti sähköpostin välityksellä, postitus, laskutus, kirjanpito ja veroilmoitus. Yhteensä kolmetoista eri vaihetta näyttäisi löytyvän.
      Tämän mukaan oikeat kirjailijat pääsevät helpolla. He tekevät vain käsikirjoituksen. Tosin voisi kysyä, etteikö jatkuva käsikirjoittaminen käy työstä? Omakustantajan työ on ainakin vaihtelevampaa, kun välillä voi tehdä aivan kongreettista työtä. Kirjoittaminen käy työstä hyvinkin. Kirjoittakaapa vaikka yksi A4 yhtäsoittoa, niin siitä ehtii saada jonkinlaisen kuvan. Työtä siinä missä muukin tekeminen ja mitään muuta ei lomassa sitten ajatella. Tajunnan virta saattaa katketa ja tekstiä ei silloin synny.
      Jos joku kysyisi, että minkä noista vaiheista antaisit jollekin toiselle, niin markkinoinnin. Oman tekeleen markkinoinnin koen kiusalliseksi. Yrittää nyt kehua aikaansaannoksia vakuuttavasti toisille ja saada vielä joku niitä ostamaan. Toisen kehuminen tuntuisi paljon luontevammalta eikä olisi jääviysongelmia. Sama saattaisi olla, vaikka olisi kustantajasopimus jonkun kanssa..
      Sosiaalisen median merkitystä markkinoinnissa ollaan arvuuteltu ja siitä on erilaisia käsityksiä olemassa. Seuraan näiden sivujen vierailuja Googlen Analytic -ohjelmalla. Tilastoa eräältä ajanjaksolta; hakukoneet (Google ym ) 44 %, suora liikenne 40 %, viittaavat sivut (FB ym) 16 %. Kävijöitä eri sivuilla; Blogi 165, Kirjat 63, Galleria 46, Tilaus 21. Tilaston mukaan noin joka kuudes vierailija tulee viitaavien sivujen kautta. Tämän mukaan sos. median merkitys jäisi melko pieneksi.
      Joka tapauksessa yritän nyt satsata myös markkinointiin. Omakohtaisena kokemuksena markkinoinnista on tullut kokonaan erilainen käsitys. Markkinointi on tiedottamista. Ei kukaan vastaantulija tule kyselemään, että olisiko sinulla myytavanä vaikka kirjoja. Ei, vaan siitä, että on, ja minkälaisia – on tiedotettava. Mainonta koetaan joskus häirinnäksi ja pahaksi. Toki siihen on omat syynsä. Varsinkin, kun se menee agressiiviseksi ja häiritseväksi. Myyn vain nettimyyntinä, ettei kenellekään tarvitse ostaa kannatuksen vuoksi tai ettei muuten viitsi kieltäytyä suoramyyntitilanteissa. Nettimyynnissä ei voi asettaa ketään kiusalliseen tilanteeseen. Joka haluaa ostaa, käy se netissä helposti ja kirjat tulevat postissa kotiin.
      Kannattaako tämä homma? Mikäpä tässä maailmassa lopulta kannattaa? Kannattaa siinä mielessä, että on hyvä harrastus. Ei tosin tahdo jäädä aikaa minunkään muuhun. Taloudellisesti viime vuosi meni reippaasti tappion puolelle ja sama tulee tällekin vuodelle. Mutta, harrastukset aina maksavat ja jos ei harrasta mitään, niin mitä sitten? Tulisin ehkä huluksi! Joku voi ajatella, että etköhän ole jo tullut. Oikein ajattelee, mutta sillä erolla, että tullut ja mennyt – kauan sitten!

17.09.10 Seurakuntavaalit – eduskuntavaalien esivaalit?

Syksyn seurakuntavaalien ehdokasasettelu päättyi 15.9. Ehdokkaiden saaminen eri listoille on tuottanut toisille vaikeuksia ja toisille ei. Nuorten saamiseksi halutussa laajuudessa ei ole onnistuttu. Oulun ja lähikuntien yhdistymishallitusta on moitittu liian vanhaksi – tarkoitan jäseniä. Sama tilanne taitaa tulla myös seurakuntavaltuustojen kohdalla, vaikka nyt kuusitoista vuotta täyttäneet saavat äänestää ensimmäistä kertaa.
      Kunnallis- ja valtakunnan politiikassa mukana olevia on myös ehdolla seurakuntien valtuustoihin, joko omasta halusta tai heitä on sinne haluttu. Joka tapauksessa näkyvyyttä mukana olo aina tuo. Sitä tarvitaan sitten ensi kevään eduskuntavaaleissa.
      Joku sanoikin, että seurakuntavaalit ovat eduskuntavaalien esivaalit. Mitä yhteistä sitten valtuutetun työssä on noissa kahdessa tehtävässä? Mielestäni ei pitäisi olla mitään, tai en sitten tiedä. Seurakunnan tehtävä on edustaa Jumalan valtakuntaa maan päällä ja Eduskunnan ihmisen valtakuntaa maan päällä.
      Tämän takia ne asiat ja asiattomuudet ristiin tahtovat mennäkin. Seurakuntavaltuutetut ymmärtääkseni käsittelevät pääasiassa maallisia asioita ja hengelliset asiat ovat taka-alalla. Ovat, kun osa valtuutetusta eivät edes usko miksi seurakunta yleensä on olemassa ja silti vaikuttavat sen asioiden hoitoon. Mitä, jos kansanedustaja ei uskoisi, mitä varten Eduskunta on olemassa?

Oulussa on väitelty jo pitkään seurakuntamallista – joko nykyinen neljän muodostaman seurakuntayhtymän tai yhden seurakunnan mallista. Oulu ja neljä naapurikuntaa yhdistyvät vuoden 2013 alussa uudeksi Ouluksi, niin minkä ihmeen takia Oulun sisällä olevaa neljää seurakuntaa ei saada yhteen?
      Eikö seurakunnilla ole samanlaista tarvetta säästöihin, järkevään talouden hoitoon ja resurssien käyttöön kuin kunnilla? Kahden vuoden päästä joudutaan yhdistämään kaikki kuntaliitoksen alueella olevat seurakunnat, jolloin viimeistään olisi järkevää pistää hynttyyt yhteen.
      Uteliaisuudestani johtuen huomasin "ajautuneeni" ehdokkaaksi. Osaltani ei ainakaan toivottu nuorennusleikkaus ehdokasasetteluihin toteudu. Toteuttuko valtuustoon saakka, on kokonaan toisten käsissä. Joka tapauksessa, vanha mikä vanha aloittamaan ”poliittisen uran”. Aikanaan nuorempana kieltäydyin ehdokkuuksista vetoamalla työmatkustamisiin. En olisi ollut paikalla kolmastikaan.

26.08.10 Tärkeää ja vähemmän tärkeää

Tapanani on käydä aamuisin läpi uutistarjonta. Mitä on viimeisen viikon aikana tullut? Mikä on suuri uutinen ja mikä ei niin suuri? Mikä on tärkeä uutinen ja mikä ei niin tärkeä? En osaa sanoa – tai osaan, mutta jääköön salaisuudeksi.

Kuitenkin viikon ykkösuutinen oli ehdottomasti matkapuhelinjätti Nokian ja maailman suurimman siruvalmistaja Intellin yhteistyö – missäpä muualla kuin teknologiakaupunki Oulussa. Ensimmäinen hanke tutkii graafisen 3D-teknologian käyttämistä avoimien langattomien käyttöliittymien luomisessa.
      Puhelimen ja Nokian kaikki tietävät. Entä sirun ja Intellin? Puhelimet ja tietokoneet sisältävät siruja eli mikropiirejä, joilla laitteet toimivat sähköisesti, tarkemmin sähködigitaalisesti. Melkein jokaisesta tietokoneesta löytyy Intel-logo, mikä tarkoittaa, että sisällä on Intellin valmistama prosessori eli suoritin. Intellin kotipaikka on Santa Clara, Kalifornia.
      Tämä uutinen on niin iso, että sen arvoa ja merkitystä emme vielä voi täysin käsittää.

Toisen uutisen mukaan Kokoomusjohdon puheet Venäjän asemasta maailmassa eivät olleet Suomen eivätkä Euroopan etujen mukaisia. Näin tutkimusjohtaja Markku Kangaspuro Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutista.
      Hänen mukaansa valtiovarainministeri ja puheenjohtaja Jyrki Kataisen puheet perustuivat vanhentuneeseen tietoon ja olivat harkitsemattomia. Kataisen Venäjän taloutta koskevat tiedot olivat noin 10–15 vuoden takaa ja 700 mijoonaa pielessä, Kangaspuro sanoi. Kangaspuron mukaan Venäjä on toinen Suomelle tärkeä ilmansuunta. Se on sekä suurvalta että Euroopan mantereen nopeimmin kasvava talous ja lisäksi tärkeä kauppakumppani Suomelle turvallisuuskysymysten lisäksi.
      Poliitikkojen tulisi ottaa ensin selvää asioista, ajatella mitä sanoo, eikä sanoa kaikkea mitä ajattelee.

Kolmas uutinen kertoi, että Tom Cruisen tyttäret ovat sittenkin hyvissä väleissä. Pitkin kesää on huhuiltu, että Tom Cruisen adoptiotytär Isabella jää 4-vuotiaan pikkusiskon Surin jalkoihin. Monissa kuvissa Tom Cruisen ja Nicole Kidmanin adoptiotytär Isabella, 17, on seissyt Katie Holmesin ja häntä sylissään kantavan Surin takana.
      Joskus lapset tappelevat ja joskus eivät.

Neljäs uutinen kehotti tutustumaan Big Brotherin uusiin asukkaisiin! Talo on saanut 13 uutta asukasta. He eivät kuitenkaan vielä tiedä, että he ovat asukaskokelaita, jotka joutuvat ansaitsemaan paikkansa Big Brother -talossa. Sinä päätät, minkälainen on talon varsinainen asukaskokoonpano. Torstain BB Extrassa alkaa äänestys, jossa katsojat saavat päättää, ketkä jatkavat talossa ensi viikolla.
      Ensi sunnuntaina ensimmäisessä Susanna Laineen luotsaamassa Big Brother Talk Showssa talosta häädetään kaksi asukaskokelasta. Vain yksitoista henkilöä saa jatkaa sunnuntaina Big Brother -talon täysivaltaisina asukkaina.
      Mikä BB:ssä on se ohjelma? Sekö, että saman katon alle teljetään 20 - 30 vuotiaita (keskenkasvuisia) ja seurataan heidän tekemisiään alkoholin vailutuksen alaisena ympäri vuorokauden, kuka menee kenenkin kanssa sänkyyn ja mistä kukin aamulla itsensä löytää. Heistä tulee kaiken sekoilun jälkeen vielä BB julkkiksia tai jopa tähtiä?

Viides uutinen kertoi, että Mervi Tapola on tyytyväinen käräjäoikeuden päätökseen Matti Nykäsen vankeustuomiosta. Oikeus voitti ja päätös oli hyvä. Toivoi kuitenkin Matille hyvää loppuelämää ja olihan heillä liitossa hyviäkin hetkiä. Nyt nautii jo vapaudesta ja avioero on selvä lähipäivinä.
      Kymmenen vuoden myrskyisä aika Matti Nykäsen kanssa on lopullisesti ohi ja vauras eläkeläinen aikoo nauttia nyt elämästä. Kutsuu vihdoin tuttuja ja kavereita kylään ja liikuu ulkona, niin kuin ennen Mattia. Ystävätär oli sanonut, että nyt sinne voi tulla käymään, kun tarvitse pelätä kirvestä. Ajattee lähtemistä vaikka maailmanympärimatkalle, kun pääsee lopullisesti kuntoon pahoinpitelyn jälkeen.
      Matti on anatanut medialle, varsinkin keltaiselle lehdistölle, niin paljon uutisaineistoa, että joku olisi ilman häntä luultavasti mennyt jo konkurssiin.

18.08.10  Ilmasto muuttuu, ohminen  ei

WWF:n uusimman tieteellinen raportin mukaan viimeaikaiset sään aiheuttamat tuhot johtuvat ainakin osittain ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta. Rajujen sääilmiöiden odotetaan myös lisääntyvän, sillä kasvihuonekaasujen pitoisuudet ilmakehässä kasvavat.
      Raportinkaan perusteella ei voida aukottomasti sanoa, mikä yksittäinen luonnonkatastrofi johtuu ilmastonmuutoksesta tai täysin varmasti ennustaa, miten sää kehittyy maapallon eri osissa tulevaisuudessa. Ilmastonmuutoksen kielteiset vaikutukset säähän ja sitä kautta ihmisiin ovat kuitenkin niin todennäköisiä, että päättäjien on uskallettava vetää poliittiset johtopäätökset.
      Raportti analysoi viimeaikaisten sääilmiöiden syitä sekä arvioi mallien pohjalta lämpenevän ilmaston vaikutuksia säähän eri puolilla maailmaa. Sateita ei ole välttämättä odotettavissa aiempaa useammin ilmaston lämpenemisen takia, mutta niiden voimakkuus ja sademäärä kasvavat. Eräät alueet maapallolla tulevat kärsimään kuivuudesta (Venäjää) toisten kärsiessä rajummista sadejaksoista (Pakistan).
      Raportissa myös varoitetaan eräistä epätodennäköisistä, mutta vaikutuksiltaan huomattavista ilmastonmuutoksen seurauksista. Näistä yksi liittyy Pohjois-Euroopan ja Aasian havumetsiin. Boreaalisen vyöhykkeen maaperä varastoi ilmakehästä tehokkaasti hiilidioksidia, mutta ilmakehän lämpeneminen voi aiheuttaa sen, että varastoitunut hiilidioksidi vapautuu takaisin ilmakehään. Boreaalisen vyöhykkeen maaperän hiilidioksidivarasto on 1,2 – 1,5 kertaa suurempi kuin ilmakehän.
      Ilmastonmuutoksen taloudelliset ja yhteiskunnallisesta vaikutukset ovat suuret, joihin raportti myös pureutuu. Viimeisen 30 vuoden aikana säähän liittyvien luonnonkatastrofien vahingot ovat kasvaneet kymmenestä viiteenkymmeneen miljardiin dollariin joka vuosi, samalla kun maapallon keskilämpötila on noussut 0,4 °C. Tämän aamun uutisissa kerrottiin, että VR:lle sääilmiöistä aiheutuneet kustannukset ovat 20 miljoonaa.
      WWF:n mielestä äärimmäisten sääilmiöiden aiheuttamat kustannukset – menetetyt sadot, tulvien huuhtelemat kodit, pyörremyrskyjen aiheuttamat omaisuustuhot – on otettava huomioon, kun lasketaan ilmastonmuutoksen ja toisaalta sen hidastamisen kustannuksia. Monet valtiot surkuttelevat kasvihuonekaasujen päästövähennysten kustannuksia. Nämä kustannukset ovat kuitenkin pientä siihen, mitä ilmastonmuutoksen aiheuttamien vahinkojen korjaaminen maksaa.
      Edellä kerrotusta voi päätellä, että ilmastonmuutos on ainakin osittain ihmisen aiheuttama. Mutta, muutummeko me, vai muuttuuko ilmasto? Lehtiartikkelini Kalevassa loppuvuodella 2009, ”Ilmasto muuttuu, ihminen ei”.

10.08.10 Mustikassa ja rapujuhlissa

Loppukesän tapoihin on kuulunut marjastaminen, jonka aloitin mustikkareissulla kotipuolessa, tarkemmin Rokuan maisemissa. Niissä maisemissa on tullut liikuttua aikanaan parikymmenen vuoden ajan. Seitsemänkymmenluvulla nuoruuden innolla rakensin kesämökin. Eikä se ollut tai ole sellainen pikkumökki, vaan kahdeksan tuuman hirrestä tehty noin viidenkymmenen neliön huvila. Myöhemmin tuli rakennettua myös omakotitalo, jolloin käyttö jäi vähäiseksi. Lisäksi jatkuva matkustaminen työasiossa asetti rajoituksen käytölle. Molemmista olen myöhemmin luopunut, kuten monesta muustakin. "Elämä on luopumista", kuten Juicen laulussa "Syksyn sävel" sanotaan.
      Aikanaan mustikkaa oli paljon enemmän kuin nyt. Sanko täyttyi noin tunnissa ja niitä kertyi yhdellä reissulla useita. Parasta mökkiaikaa oli elo- ja syyskuu juuri marjastamisen takia. Siihen aikaan ei ollut enää niin kuuma ja alkukesän itikat ehtivät kadota. Tällä keralla sanko tuli melkein täyteen ja siinäkin oli tekemistä kuuman helteen takia. Mutta, eihän se saalis ole aina tärkeintä metsästämisessäkään, kalastuksesta puhumattakaan.

Naapuriserkkujen kotitalon piha oli täyttynyt autoista. Niinpä uteliaana lähdin serkkuja tervehtimään. Nykyisin tavataan sukulaisten kesken liian harvoin ja ajattelin näkeväni samalla kerralla useampia. Ja niin näin. Melkein kaikki olivat tulleet paikalle. Pirkkoa en ollut tavannut kymmeneen vuoteen ja jälleennäkeminen on aina kivaa. Jälkikasvua ehtii tulla niin, ettei kaikkia voi tuntea. Pääasia kuitenkin, että tulee. Mitä siitä muuten tulisi koko elämän jatkumisesta.
      Kokoontumisen aihe selvisi, kun Anita pyysi jäämään illalla alkaville rapujuhlille. Ei sellaisesta kutsusta kukaan voi kieltäytyä. Niinpä ilomielin otin kutsun vastaan. Ne olivat ensimmäiset rapujuhlat kohdallani. Ei ollut kuulunut tapoihini, kuten marjastaminen. Saa nähdä, pitääkö alkaa myös itse niitä järjestämään. Tiedä, vaikka saisi samalla tavalla porukat koolle. Muutoin se ei tahdo onnistua, vaikka kuinka kutsuisi?
     Täytyy sanoa tai paremmin kirjoittaa, ettei viimeisten vuosien aikana ole ollut pitkästä aikaa niin hauskaa. Sanoin illan aikana, että elämässä on välillä ikäviä yllätyksia ja iloisia yllätyksia. Ikäviä kohdalleni, niin kuin monen muunkin, on tullut tarpeeksi. Tämä on niitä iloisia, johon en ollut edes varautunut. Nykyisin harvoin kohtaa sellaista vieraanvaraisuutta ja koheliaisuutta. Kyöstin esittely jopa hämmensi ja vei sanat suustani. Siis iloisia yllätyksia, joita olen nyt muistellut. Kiitos serkut – olette kaikki ystävällisiä!

03.08.10 Vielä on kesää jäljellä

Ennätyksellisen kuuma kesä- ja heinäkuu ovat takana. Mutta, ei kesä vielä ole mennyt – kesää on vielä jäljellä. Elokuu saatta olla lämmin ja aurinkoinen. Elokuussa ei ole enää itikoita niin paljoa. Yöt ovat jo pimeitä, mutta lämpimiä. Mustikat ovat kypsyneet poimittaviksi elokuussa. Aikanaan tykkäsin olla mökillä elokuussa juuri marjastamisen takia.
      Kesä- ja heinäkuu menivät helteistä huolimatta paljolti remontin merkeissä. Laatoitusurakan aloitus viivästyi viikolla, mikä johti koko projektin myöhästymiseen neljällä viikolla. Kaluste- ja laudetoimitukset piti sopia uudelleen ja vuosilomat alkoivat toimittajilla. Samoin itse olin sopinut heinäkuussa menemiset, kuten Kirjoittajaleiri ja Helsingin matka.
      Mutta, viime lauantaina tuli valmista (Kotikuvat), kun sain koottua lauteet saunaan. Onhan saunalla, pesuhuoneella, eteisellä ja keittiöllä toki aikaa olla valmis. Ja, mikäpä kiire tässä valmiissa maailmassa on. Tarkoitan omasta puolestani valmiissa, kun leipätyöt ovat jääneet toisten huoliksi. 
      Työtä tosin on tarkoitus edelleen tehdä. Kuten aikaisemmin mainitsin kuvakirjan tekemisestä, niin se on nyt meneillään. Mustikassa olisi tarkoitus käydä ja loppuviikosta Kirjamessuilla. Josko ensi vuonna tulisi moiseen tapahtumaan osallistuttua. Saa nyt sitten nähdä miten käy – sen osallistumisen kanssa.

27.07.10 Pitäisikö autourheilu kieltää?

Suomalaisisia sanotaan maailman nopeimmaksi kansaksi. Ehkä se ei enää täysin pidä paikkansa. Formuloissa ja rallipoluilla ovat hallinneet jo muutkin. Neste-Oil Rally Finland kerää jälleen Keski-Suomen teiden varsille puoli miljoonaa katsojaa ihmettelemään soran lentämistä bensiinin voimalla. Formuloinen katsojamäärissä puhutaan jo miljoonista, jotka niin ikään kertyvät ratojen katsomoihin ihmettelemään kumin käryä bensan voimalla.
      Tänään puhutaan niin sanotusta hiilijalanjäljestä, mika tarkoittaa jonkin toiminnan ympäristölle aiheuttamia päästöjä. Autoissa on noussut myyntivaltiksi ja imagoksi vähäpäästöisyys. Yritysten työsyhdeautoiksi valitaan mahdollisimman pienikulutuksellisia autoja, jolla halutaan viestittää yrityksen ympäristövastuuta.
      Formulat ja rallit tämän oikean suuntaisen trendin kanssa ovat täysin ristiriidassa. Kuinka paljon formulasirkus aiheittaa pääastöjä. Autot kulutavat paljon ja niiden rahtaaminen huolokalustoineen päivineen ympäri maailmaa vielä enemmän. Valtava yleisömäärä tulee paikalle niin formuloihin kuin rallieihin autoilla, ja bensaa tai dieseliä palaa.
      Meillä on tapana ihailla kuskien, joita myös jostakin syystä tähdeiksi sanotaan, ympäristöä kuormittavia elämäntapoja. Heillä on suuria asuntoja ympäri maailmaa, puhumattakaan muskeliveneistä ja autoista. Liikkuvat paikasta toiseen omilla suihkukoneilla ja niin edelleen. Media iltapäivä- ja aikakauslehtineen hekkuttavat heidän menemisiään, tulemisiaan ja tekemisiään. TV-selostukset formuloista ovat fanaattisia niin kuin ne olisivat kaikkein tarkeimpiä asioita koko maailmassa. Viimeistään tämä takia en viitsi niiden parissa aikaani kuluttaa.
      Mitä edellä esittämäni parjaaminen minulle tai muille kuuluu? Kyllä kuuluu – meille kaikille. Ralli- ja formulasirkukset pyörivät päästöjä aiheutavilla fossiilisilla ja ehtyvillä luonnonvaroilla. Öljyvärät ovat rajalliset, joista tähän mennessä on käytetty noin puolet sadan vuoden aikana ja toinen puolikas on poltettu loppuun tällä menolla noin neljässä vuosikymmenessä. 
      Mitä meidän jälkeinen sukupolvi törsäilystämme sanoo? Sanovat, että polttivat pirut öljyn maapallolta tyhjänpäiväisen kulttuurin ylläpitämiseen. Ehkä nyt ei näin. Kokonaiskulutuksen kannalta se on kuitenkin marginaalista, mutta on huonoa esimerkkiä. Artikkelini Kalevassa kesällä 2010, "Kilpailua hupenevista öljyvaroista"

14.07.10  Kuvista kirja – kuvakirja

Mikä ihmistä kiinnostaa? Kysymys saattaa kiinnostaa, tai paremmin vastaus kysymykseen, että mikä kiinnostaa? Sosiaalisessa mediassa kokemani mukaan ihmistä kiinnostaa toinen ihminen. Miestä kiinnostaa nainen ja naista mies. Eihän tässä mitään uutta ole – näin on aina ollut ja tulee olemaan. Hyvä niin! Toiseksi ihmistä kiinnostaa kuva. Eikä siinäkään mitään uutta ole. Sanotaan, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Luultavasti sama, vaikka sanat olisi tekstinä – sanottuna. Tekstistä eniten kiinnostaa romaani, sitten elämäkerta ja viimeiseksi jää auttamattomasti runo. Harmi vain, mutta näin se vain on.
      Mitä tästä edellä tulisi ottaa opisksi. Tekstiä olen tehnyt eri muodoissa. Ihmistä en ala enää tekemään, kun kaksi on aikanaan tullut yhteistyössä tehtyä. Kuva sen sijaan kiinnostaa yllättävän paljon. Niinpä seuraava kirja on kuvakirja. Sen tekeminen näin kesäaikaan on tuntuu sopivammalta kuin tekstin tekeminen. Teen tekstiä sitten myöhemmin syksyllä ja talvella.
      Kuvakirjaidea tuli käydessäni keväällä kotikylällä, jossa oli ollut kuvakirjasta puhetta. Mutta, kuvakirjaa ei voi tehdä ilman kuvia. Pyysin kylän vieraskirjassa lähettämään kuvia menneiltä vuosikymmeniltä. Yhtään kuvaa tähän mennessä ei ole tullut, joten siitä hankkeesta ei tullut mitään.
      Minulle on kertynyt nykyisen asunnon lähistöllä olevista järvistä kuva-aineistoa satoja, jotka ovat eri vuoden ajoilta. Kuvia tarvitaan vähintään sata, että niitä kannattaa kirjaksi taittaa. Niinpä tämän homman jo aloitin. Ensin valitsen kuvat ja editoin kuvankäsittelyohjelmalla pienempään kokoon. Nykykameraroiden tarkkuus on suuri, minkä seurauksena kirjatiedoston vaatima muistikapasiteetti nousisi muutoin liian suureksi. Ne voi huoletta laadun kärsimättä pienentää kymmenenteen osaan.
      Viime talvena viimeisimmässä kirjassa meni kirjoittamiseen, taittamiseen, kansien suunnitteluun, oikovedoksen tarkastamiseen ja muuhun asiointiin neljä kuukautta. Kuvakirjan luulisin valmistuvan puolta lyhyemässä ajassa, eli parissa kuukaudessa. Jouluksi viimeistään pitäisi olla valmis. Saa nähdä, miten käy, vai käykö mitenkään?

07.07.10 Maailman paras ammatti (Ote kirjasta 9, "Muutoksen aika")

"Mikä olisi se paras ammatti, mihin poikien kannattaisi opiskella? Sitä me suurten ikäluokkien pojat aikanaan pohdimme. Sitä pohti myös aikanaan seitsemän vuoden ikäisenä Tero, joka kirjoitti aineen, ”Maailman paras ammatti”."
      "”Haluan tulla insinööriksi, kun olen kasvanut isoksi, koska se on hauskaa hommaa ja helppoa. Sen takia nykyisin on niin paljon insinöörejä ja koko ajan tulee vain lisää. Insinöörien ei tarvitse käydä paljon kouluja, heidän on vain opittava lukemaan tietokonekieltä, jotta osaisivat jutella tietokoneiden kanssa. Arvaan, että heidän pitää osata lukea myös, niin että tietäisivät, mistä on kyse, kun kaikki asiat on sekaisin.    
      Insinöörien on oltava rohkeita niin, etteivät he pelästy, jos asiat on niin sekaisin ettei voi ollakkaan tai jos he joutuvat puhumaan vieraita kieliä ulkomaankielellä, jotta he tietäisivät, mitä pitäisi tehdä. Insinööreillä on oltava hyvät silmät, niin että he näkevät hameen läpi eivätkä saa pelätä konttorin naistyöntekijöitä, koska he työskentelevät niiden kanssa.
      Minä myös pidän siitä palkasta, jota insinöörit saavat. He saavat enemmän rahaa, kuin ehtivät kuluttaa. Se johtuu siitä, että useimmat ihmiset pitävät insinöörin työtä vaikeana, paitsi insinöörit, jotka tietävät, kuinka helppoa se on. Ei siinä ole paljon sellaista, mistä en pitäisi, paitsi se, että tytöt pitävät insinööreistä ja kaikki naisinsinöörit haluavat mennä naimisiin miesinsinöörien kanssa niin, että on aina ajettava pois ne naiset, jotta ne eivät ole häiriöksi.
      Toivottavasti en tule allergiseksi konttoripölylle koska tulen meidän koirastakin sairaaksi. Ja jos tulen allergiseksi konttoripölylle, ei minusta voi tulla insinööriä ja sitters minun pitäisi mennä työhön.”"

01.07.10 Selviytymistarinaa masennuksesta ja muusta (Ote kirjasta 4,"Valoa ja varjoja")

 "...Elämäni oli menossa varjosta vielä pimeämpään suuntaan, jota en edes ajatellut enkä tiennyt. Viimeistään tässä vaiheessa olisi pitänyt saada selville, mistä oli kysymys. Olin jo vakavasti sairas. Jos olisin mennyt työterveyslääkärin vastaanotolle, olisi se luultavasti selvinnyt, koska siellä oli kirjattuna aikaisemmin käymäni keskustelu työterveyshoitajan kanssa. Tällä toisella vastaanottokäynnillä lääkäri kertoi, mikä sairaus minulla oli. Työuupumus yhdessä muiden syiden kanssa oli johtanut sairauteen, johon tulee suhtautua vakavasti. Sairaus oli masennus..."

    "...Tilanteeni oli todella vakava. Olin tehnyt päätökseni. Se voi kuulostaa mielettömältä, mutta kun tein päätöksen lähteä tästä elämästä, oloni tuntui helpottavan. Olin löytänyt ratkaisun tuskieni lopettamiseen. Enää minun ei tarvitse kestää kovin kauan. Kohta tämä helvetti olisi takanapäin. Mitä oli edessä? Sitä en jaksanut kovin paljon ajatella. Ajatukseni olivat yhtä aikaa epätoivoisia ja toisaalta täynnä toivoa pääsystä sinne, missä ei ole enää kipua, tuskaa ja ahdistusta..."

     "...Jälleen kerran olin ystäväni luona. Olimme lähdössä autollani johonkin. Ennen lähtöä minun piti hakea jotakin hänen autosta. Sitä ennen kysyin, että miten päin sen avaimen peräluukussa tulee olla? Vastaukseksi sain, että niin päin kuin se yksi kohta on naisilla. Sanoin, että olen ollut jo niin kauan yksin, etten enää muista miten päin sellainen kohta mahdollisesti voisi olla. Kommenttini jälkeen hän sai sellaisen naurukohtauksen, etten antanut käynnistää autoa, ennen kuin se oli mennyt ohi. Olimme lähdössä minun autolla ja ajattelin, että kun noin kovasti naurattaa, ei ole turvallista lähteä liikenteeseen..."

      "...Se oli pitkä taival kuljettavaksi. Ne olivat elämäni pisimmät ja raskaimmat vuodet. Olivatko ne elämäni antoisimmat vuodet? Nähtäväksi jää. Jotakin siinä ajassa oli ehtinyt tapahtua minussa. Jos ei muuta, niin ainakin neljä vuotta vanhemmaksi olin tullut. Mutta niin ovat muutkin vastaavasti vanhentuneet. Onneksi ikä lisääntyy kaikille. Myös heille, jotka luulevat olevansa ikinuoria. Olikohan tämäkin minulla vain tavallista rajumpi keski-iän kriisi? Jos se sellainen olisi ollut, ei sitäkään voi helpoksi sanoa. Nyt tämä kriisi tai olipa se sitten mikä tahansa, tuntui olevan takanapäin ja muistojen joukossa..."

15.06.10 Puoluejohdot ovat vaihtuneet ja jalkapallo on edelleen pyöreä

Kokoomuksella, SDP:llä, Vasemmistoliitolla ja nyt myös Keskustalla on 70-luvulla syntyneet puoluejohtajat. Keskustan johto uudistui melkein kokonaan. Vanhemmat ovat saaneet väistyä takavasemmalle tai oikealle. Hyvä näin! Ehkä tämä oli ainut ratkaisu aloittaa puhtaalta pöydältä uskottava poliittinen toiminta. Poliittinen toiminta tarkoittaa yhteisten asioiden hoitamista, mikä on ainakin näyttänyt jäävän viime aikoina taka-alalle.
      Seuraaviin vaaleihin on aikaa noin vuosi. Siihen saakka uusilla johdoilla on aikaa näyttää muun muassa millä talous saadaan jälleen kohdalleen, niin ettei hyvinvointia ja ostovoimaa tarvitse velalla rahoittaa. Velka on aina jossakin vaiheessa maksettava. Tällä hetkellä julkisten alojen ostovoiman lisäys rahoitetaan velalla?
      Vanhemmat ovat saaneet väistyä, joista yksi lähtenyt hakemaan apua "riippuvuuteensa", toisella vallasta luopuminen otti koville ja kolmas halusi lähteä kotiin. Mikäpä siinä, koti on hyvä paikka myös luopumisen hetkellä. "Elämä on kuolemista (luopumista)", lauloi aikanaan myös Juice Leskinen. "Politiikka työllistää itse itsensä", Kaleva kesällä 2009.

Mutta, onhan meillä nyt jalkapallon MM-kisat katsottavana Etelä-Afrikasta. Jalkapallo on ylivoimaisesti suosituin ja katsotuin urheilulaji. Näitä kisoja seuraa noin tuhat miljoonaa katsojaa eri puolilla maailmaa. Formuloita seuraa noin puolet jalkapallon katsojamääristä, mikä on seuraavaksi suosituin.
      Minkä maan joukkueet ovat loppupeleissä tällä kerralla? Neljän vuoden takainen maailmanmestari Italia ei vakuuttanut, kun Paraguayn kanssa tuli tasapeli. Joku sanoi, että kisat alkavat vasta kun Brasilia aloittaa pelinsä. Tänä iltana sitä vastassa on, yllätys, yllätys, Pohjois-Korea. Mielenkiitoinen peli tulossa. Veikkaisin toiseksi finaalikoukkueeksi jälleen kerran Saksaa. Sen avausottelu Australiaa vastaan oli vakuuttavaa, jonka se voitti 4-0. Mutta, pallo on edelleen pyöreä ja mitä tahansa saattaa tapahtua. Eihän kisosoissa muuten mitään jännitystä olisikaan.

09.06.10 Raamattu – herätysliikeiden ohjekirja? 

Herätysliikkeet ovat hengellisestä herätyksestä syntyneitä uskonnollisia liikkeitä. Pelkästään luterilaisen kirkon piirissä vaikuttaa yli 20 organisaatiota, joten ei mikään ihme, että etenkin niin sanotut etsijät kyselevät: "Mistä sen tietää, mikä on oikea?" 
      Sen tietää Raamatusta, viestittävätkö ne tavalla tai toisella sen muuttumatonta sanomaa? Emme vain erehtyisi etsivälle viestittämään, että meidän herätysliike viestittää ainoalla oikealla tavalla, vaikka se itsetuntoa ja oikeassa olemista ruokkisikin. "Minun Isäni kodissa on monta huonetta." Näillä sanoilla Jeesus lupaa asuinsijan kaikille etsijöille ja löytäneille.
      Herätysliikkeiden tehtävä on viestittää Raamatun ilmoittamaa Jumalan valtakuntaa, eikä sitä, että ne itse olisivat tuo valtakunta. Herätysliikkeille on edelleen tarvetta ja jos ei olisi, lopettaisivat ne toiminnan "kysynnän puutteessa kannattamattomina".
      "Kuinka ymmärtäisin, kun kukaan ei minua neuvo", sanoi etiopialainen hoviherra Filippokselle, kun luki Jesajan profetiaa tulevasta Messiaasta Jeesuksesta.
      Kuinka ihmiset ymmärtäisivät tänään, jos heille ei kukaan kerro? Siinä sitä tehtävää riittää. 

Mediassa ja kirkolliskokouksissa on viime aikoina keskusteltu hierarkian muutoksesta ja sen mukanaan tuomasta suvaitsevaisuudesta ja tasa-arvosta. Monisoluisten organisaatiotasojen hierarkiaa ovat; yksilöt, perheet, heimot, valtiot, valtioliitot ja globalisaatio. Joten me ihmiset olisimme keskustelujen mukaan muuttuneet keskinäisessä hierarkiassa suvaitsevimmiksi ja tasavertaisemmiksi. Mikäpä sen parempaa? Emme voi kuitenkaan suvaitsevaisuuden ja "uuden tiedon" valossa tulkita Raamattua muuten kuin se on kirjoitettu. Jos Raamattu ei tarkoita, mitä siihen on kirjoitettu, niin kuka voi varmasti sanoa, mitä se tarkoittaa ja miksi sitä yleensä olisi meille kirjoitettu? "Minä olen sama (totuus) eilen, tänään ja iankaikkisesti", muistuttaa Jeesus meille vielä tänään.       
      Yhteiskunnan hierarkiassakin on normit, joita ei voi suvaitsevaisuuden nimissä ohittaa.
      Kaikki eivät voi tehdä kaikkea. Tasa-arvo ei voi siten perustua tekemiseen, vaan siihen, että Jumalan luomina olemme arvokkaita ja samalla tasa-arvoisia. Jos tekeminen olisi perusta, silloin esimerkiksi työkyvytön olisi arvoton. Pelastuksemme ei edellytä tekemistä, vaan uskoa, että se on jo tehty.
      Tehty, mikä on tehty. Se on sitä ristin hulluutta. Ja tuo hullutus – risti, tulee olla meidän kristittyjen näky – päämäärä. Raamatun muuttumaton sanoma pitää päämäärän näkyvissä. Näin voimme viestittää etsijöille ja myös löytäneille todellisesta, hengellisesti iloisesta ja erilaisesta vaihtoehdosta.
      Totuus, hengellisyys ja erilainen vaihtoehto ovat aina kiinnostaneet ihmisiä ja erityisesti tänä aikana, jolloin koko Jumalan luomistyö yritetään vesittää "kehittyneellä tiedolla". Raamatun sanan soveltaminen ei ole erilainen vaihtoehto. Niitä vaihtoehtoja on maailma täynnä.

03.06.10 Pesuhuone- ja saunaremontti

Kotiuduin matkalta ja nyt on edessä työntäyteinen kesäkuu remontin merkeissä. Eka päivä meni matkaväsymyksestä toipumisessa. Teen työt, jotka saa tehdä, itse. Tänä päivänä pesuhuoneen vesieristyksen ja putkitöiden tekemiseen täytyy olla pätevyys, josta isännöitsijä pitää huolen. Sähkömiehenä sähkötyöt luonnistuu ja samon purkutyöt, jotka aloitan ensimmäisenä. Sorkkarauta ja vasara käteen, niin lauteet ja paneelit ovat pian pihalla naapureiden ihmeteltävänä.
      Ajoitin remontin kesäkuulle, kun pääsen evakkoon erään tutun asuntoon torinrantaan. Lähtee matkalle ja tarjosi ystävällisesti asunnon käyttööni. Remontin aikana ei voi asua, kun vedet ovat poikki, wc ja suihku eivät ole käytössä. Saa sitten nähdä, ehtiikö tulla kokonaan city-ihminen ja joutuu remontin jälkeen muuttamaan keskustaan. Ehkä sellaista vaaraa kuitenkaan ei ole, koska pidän tästä alueesta, kuten aikaisemmassa blogissani taisin mainita.

Pidin myös alueesta Sveitsissä Geneven maaseudulla, jossa tuli oltua kaksi ja puoli viikkoa. Poikani perhe asuu kymmenen kilometrin päässä keskustasta Avusyn kylässä lähellä Ranskan rajaa tai meidän määritelmän mukaan pienessä kirkonkylässä. Lähistöllä on viinitiloja, hevostiloja, maanviljelystiloja ja työssä käyvien asuntoja – kaikki sulassa sovussa. Asunnosta nakyy etelässä alkavat Alpit, pohjoisessa Jura vuoristo, lännessä Genevejärvestä lähtevän joen laakso – kaikki luetellut Ransakan puolella. Idässä on kaupungin keskusta.

Vaihtelu virkistää, sanoi mummo kun kissalla pöytää pyyhki. Myös ympäristön vaihelu virkistää. Koti-Suomeen oli sillä aikaa tullut kesä ja mikäpä sen kauniimpaa, kuin alkukesä, jolloin kaikki kasvu on alkanut. Suomen kesässä ei ole muuta huonoa, kuin se on vain niin lyhyt. Lyhyestä ajasta kannattaa nauttia ja olla mahdollisimman paljon ulkona. Niinpä en kirjoittele aurinkoisilla kesäilmoilla, vaan suuntaan kulkuni aina ulos ja pyörän selkään. Oulussa on Suomen paras kevyen liikenteen verkosto ja niinpä auto saa olla tallissa suurimman ajan. Kaupungilla pyörällä käy nopeammin kuin autolla. Pyörällä pääsee viereen ja auton joutuu jättämään kauas ja vielä hakemaan parkkipaikkaa. Joten, ei muuta kuin pyöräilemään – Oulussa kelpaa.            

12.05.10 Kirja-arvion runokokoelmastani "Auringon silta", voit lukea liminkalaisen Heidi Rundgrenin kirjoittajablogista, "Rakastuin runoon".

11.05.10 Esivallalle rikos on aina sovitettava

Uskonto on jonkin henkilön tai yhteisön johonkin käsitykseen perustuvaa vakaumusta. Uskontoja eli vakaumuksia on maailmassa satoja, jotka uskovat vastaavasti sadoilla eri tavoilla. Ateismikin on uskonto, joka uskoo, että Jumalaa ei ole olemassa. Uskontoa ja uskoa on on käytetty väärin auktoriteettisen vallan pönkittämiseen ja nyt esiin tulleiden rikosten peittelyyn.
      Sen sijaan kristillisen uskon kohde Jumala ei palvele kenenkään vallanhalua eikä rikosten peittelyä ("Vaeltakaa valkeudessa..."). Mikään yhteisö itse organisaationa ei ole Jumalan valtakunta, kuten välillä aina kuulee kerottavan. Raamatun mukaan Jumalan valtakunta on kaikkien Häneen uskovien ja toisia auttavien ihmisten sydämissä – annettuna lahjana. Yhteisön tehtävänä on viestittää annettua lahjaa, eikä sitä, että se on tuo lahja.
      Jokaisessa sivistyneessä yhteiskunnassa on maallinen esivalta, jossa on olemassa yhteiset säännöt ja niiden rikkomisesta säädetyt rangaistukset. Säännöt on tarkoitettu suojelemaan rikoksilta ja erityisesti niitä tarvitaan kun ne kohdistuvat puolustuskyvyttömiin, kuten lapsiin ja vanhuksiin.
      Yhteisössä tapahtunutta rikosta ei voi sovittaa siihen mahdollisesti liittyvän synnin anteeksiannolla. Synnin voi halutessaan Raamatun mukaan sovittaa ja saada anteeksi Jumalan edessä. Maalliselle esivallalle rikos on aina sovitettava, eikä se ole kenenkään halusta kiinni. Minkä tahansa yhteisön auktoriteettiasemassa olevalla on lisäksi moraalinen vastuu. Sopimaton käytös kun saattaa "antaa luvan" muillekin. 
      Helvetillä pelottelua on käytetty iät ajat vallankäytön välineenä. Toki helvetistä ja synnistä on hyvä puhuakin, mutta käyttäminen vallan välineenä ja rikoksen peittelyyn on äärimmäisen tuomittavaa, tarkasteltiinpa sitä miltä kannalta tahansa.
      Nyt esiin tulleita tapauksia ei voi yleistää. Jokainen yksitäistapaus on kuitenkin liikaa, koska se voi tuhota kohteeksi joutuneen tunne-elämän loppuiäksi. Lisäksi se jättää varjon kaikkien hengellisten yhteisöjen päälle, joita tahtoo tulla muutoinkin aivan tarpeeksi.

04.05.10 2000-luvun globaali talouskriisi ja kirja-arvostelu

Globaali talouskriisi lähti liikkeelle Yhdysvalloista, jonka asuntomarkkinat ylikuumenivat 2001–2005. Subprime-asuntolainoja myönnettiin uskossa, että vakuuksina olevien asuntojen hinnat jatkavat nousua, minkä seurauksena velallisten maksuvaikeudet lisääntyivät 2006. Asuntojen arvot tippuivat, kun tarjonta ylitti kysynnän ja vakuuksien realisointi ja pakkohuutokaupat vauhdittivat laskua. Subprime-luottoja myöntäneet pankit myivät velkomisoikeudet arvopaperiostajien perustamille erillisyhtiöille. Erillisyhtiöt hankkivat rahoituksensa laskemalla liikkeelle siivutettuja joukkolainoja (CDO), joita myytiin sijoittajille ympäri maailmaa.
      Pankit menettivät tuntuvasti pääomaa luottotappioiden ja muiden saatavien arvonalennusten takia. Perinteikkäät yhdysvaltalaiset investointipankit, kuten Bear Stearns ja Lehman Brothers, joutuivat pahoihin vaikeuksiin. USA:ssa tehtiin pankkien uudelleen järjestelyjä ja asuntoluotottajat Fannie Mae ja Freddie Mac kansallistettiin. Pankkien luottamuspulan takia luottomarkkinat jähmettyivät talouskasvua vaarantavalla tavalla. Osakemarkkinoilla vallitsivat sekavat tunnelmat, kun ei tiedetty mihin realitalous tulevaisuudessa kehittyy.
      Suomen talous on täysin riippuvainen vientiteollisuudesta, joka edelleen on keskittynyt paljolti investointitavaroiden tuottamiseen. Pankkien luottamuspulan takia luottomarkkinat maailmalla eivät toimineet, jolloin investoinneille ei löytynyt rahoittajia. Tästä oli seurauksesna investointien romahtaminen, mikä vaikutti välittömästi vientiteollisuutemme tilausten putoamiseen noin kolmekymmentä prosenttia. Tämä edelleen romahdutti pörssiyhtiöiden osakekursseja dramaattisesti.
      Pörssikursseista on lokakuusta 2007 lähtien sulanut Suomessa puolet pois. Jättimäisillä valtioiden pelastuspaketeilla pyrittiin rauhoittamaan pankkien välistä luottamuspulaa, jotta talouden seisauttavalta luottolamalta vältyttäisiin. Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2008 kolmannella neljänneksellä työllisten määrän kasvuvauhti hidastui. Työ- ja elinkeinotoimistoissa oli tammikuun 2010 lopussa kaikkiaan 297 000 työtöntä työnhakijaa. Työttömien määrä oli 50 000 suurempi kuin viime vuoden tammikuussa.
      Nousukauden mahdollinen tulo riippuu maailmalla tapahtuvista käänteistä, mutta olemmeko kansakuntana mukana, riippuu paljolti poliitikkojemme kyvystä ja rohkeudesta tehdä päätöksiä kilpaulukyvyn parantamiseksi. Lehtiartikkelini Kalevassa keväällä 2009, "Miten nousukausi tulee – jos tulee".

Tämä elämä ole kuitenkaan yksin taloutta ja pörssikursseja. Se on myös koko elämän tarkoituksen ja sitä kautta onnen ja onnellisuuden etsimistä. Maailma on täynnä ikuisia etsijöitä ja onnea etsitään milloin mistäkin. Mutta, mistä se lopulta saattaa löytyä? Siitä voit lukea Reino Laakkosen mukaansa tempaavasta romaanista "Kultaiset kehykset". Romaanin luettuani halusin tehdä siitä arvostelun. Se julkaistiin 29.4.2010 Rauhan Tervehdyksen Lukunurkassa, "Matkalla minuuteen".

27.04.10 Pohjois-Suomen kirjailijapäivät

Kävin lauantaina ja sunnuntaina Pohjois-Suomen kirjailijapäivillä Rokualla kuuntelemassa luennot ja paneelikeskustelut. Tarjolla olisi ollut aamupäivillä myös koulutusta, joihin en osallistunut. Kirjoittaja ei ole koskaan valmis, joten koulutus olisi toki aina paikallaan. Lapsuudenkotini (www.piipontila.net) sijaitsee noin kymmenen kilometrin päässä Rokualta, mistä käsin päiville osallistuin.

Lauantai-iltapäivällä ensimmäisenä luennoi runoilija Niilo Rauhala oman tuotannon synnyistä vuosikymmenten aikana. Päällimmäiseksi luennosta jäi ympäröivän luonnon merkitys hänen teksteihin. Kittilästä lähtöisin olevana pohjoisen luonto on ollut innoittaja, minkä jälkeen Ouluun ja Kemiin muuttaneena meri on antanut aiheet kirjoittajalle. Lyhyesti kertoi, että karu kotimainen rakkauden maisema siellä kaiken taustalla on ollut.
      Luonnon lisäksi Rauhala kertoi myös, että hiljaisuus, pysähtyminen, yksinäisyys, kaipaus ja uskon maisema ovat olleet hänelle merkityksellisiä tekstien synnyille.
      Miksi runot? Lapsuuden aika oli koulu- ja työkeskeistä, jolloin kosketus luontoon tuli tärkeäksi. Isä oli ollut ahkera työmies ja äiti lyyrinen. Myös sota-ajan lapsen raskaskailla töillä on ollut oma merkitys runojen synnyille.
      Kirjoittajalle hän antoi neuvoksi aihetta valittaessa, että se, minkä tuntee omakseen. Kustantajan löytyminen oli ollut vaikeaa – kuten monelle muullekin tuntui olevan. Otava oli eri vaiheiden jälkeen alkanut kustantaa ja nimistä hän mainitsi Antti Hyryn, Tuomas Anhavan ja kriitikko Puu Karpelan.
      Kritiikin vaikutuksesta identiteettiin Rauhala kertoi, että on kuunneltava oman sydämen ääntä ja oltava sille ja omalle kielelle uskollinen. Sairaalapappina hän on oppinut olemaan kuuntelija ja kuuntelija saa aina aiheita lyriikkaan. ”Elämä ruokkii runoutta, runous elämää”. Rauhala esitti välillä eri vaiheissä syntyneitä runoja, mikä teki koko luennosta runoutta ja ruokkien ainakin minun elämää.

Nuoremman polven kirjailija Pekka Jaatinen kertoi oman tarinansa kirjailijaksi tulosta. Lapsena hänellä oli ollut huulihalkio ja joutunut olemaan koulukiusattu. Kiusatun itsetunto oli ollut koetuksella, minkä takia hänestä oli tullut niin sanottu sivusta tarkkailija.
      Jatkossa tullut tarve näyttää toisille omat kykynsä. Äidin rohkaisulla ja kannustuksella on ollut suuri merkitys. Nyrkkeilyura ja alkoholismi olivat jättäneet kirjoittamisen pitkäksi aikaa.
      Aluksi oli kirjoittanut kolme / neljä kirjaa omasta elämästä ja sitten Rovaniemellä asuvana kiinnostunut Lapin sodan ajoista, joista myöhempi tuotanto on saanut aiheet. Ennen kustantajalle lähettämistä ystävät kuulemma kommentoivat hänen tekstit. Hyvä tapa, jos ystävät osaavat kommentoida. "Ystävät" kun joskus tahtovat vain olla "huolissaan" kirjoittajan rikastumisesta.

Paneelikeskusteluissa aiheina olivat kirjailijan ja kustantajan väliset suhteet, tekijäoikeudet ja tuloaan tekevä sähköinen kirja. Minulla omakustantaja ei ole kokemuksia kustantajasuhteista ja tekijäoikeuksista ja sähköistä kirjaa en ole vielä kädessä pitänyt.
      Monta asiaa täytyy kustannussopimusta tehdessä joka tapauksessa huomioida. Taustalla kun on melkein aina taloudelliset tekijät. Onneksi minulla kirjoittaminen on vain harrastus. Jos olisi leipätyö, niin nälkään olisin kuollut jo aikoja sitten. Sähköinen kirja tulee ja on jo tullut, mikä ei syrjäytä painettua kirjaa. Kirjan elinkaari on varsin lyhyt, minkä jälkeen ”sähköisesti varastoituna” on edelleen helposti saatavilla.

20.04.10 1990-luvun kotitekoinen talouskriisi

1990-luvun talouskriisin syntymiseen vaikutti raha- ja valuuttakurssipolitiikan epäonnistuminen, kun 80-luvulla siirryttiin sääntelystä markkinaehtoiseen järjestelmään. Hallitsematonta purkua seurasi ylikuumentuminen, markkinoiden romahdus ja pankkikriisi. Pankit kasvattivat luotonantoa. Myös valuuttaluottoja myönnettiin surutta, minkä seurauksena kotimarkkinat ja asuntokauppa ylikuumentuivat, jolloin yritykset ja kotitaloudet ylivelkaantuivat.
      Markan revalvaatio1989 nosti korkoja. Yritysten investoinnit ja yksityinen kulutus romahtivat. Seurasi laskusuhdanne ja hintojen laskukierre. Syntyi velkadeflaatio, jossa vakuusvarallisuuden arvo laski samalla, kun velanhoitokustannukset nousivat korkeiden korkojen takia. Asuntojen varallisuusarvo tippui ja pankit tekivät jättimäisiä luottotappioita. Pörssiosakkeiden hinnat puolittuivat 1990 edellisvuoden huipusta.
      Markka devalvoitiin1991, mikä nosti valuuttaluottojen hoitokustannuksia. Viennin lama ja talouskriisi jatkuivat. Itävienti romahti Neuvostoliiton hajottua. Markka päästettiin kellumaan 1992 ja Ahon hallitus päätti mittavasta saneerausohjelmasta. Korkotaso aleni 1993 ja bruttokansantuote alkoi kasvaa 1994.
      1990-luvun alun kokonaistuotannon romahdus oli suurin markkinatalousmaita ravistellut, minkä seurauksena tuli ennen näkemätön konkurssien ja velkasaneerausten aalto. Ulkomainen ja valtiontalouden velka kasvoivat nopeasti 1991–1993. Työttömyys viisinkertaistui. Tilastokeskuksen mukaan 1993 oli 405 000 työttömänä (16,5 %). Suomi liittyi EU:n 1995. Markka kytkettiin Euroopan 1996 valuuttakurssijärjestelmään. 1990-luvun lopun voimakas talouskasvu huipentui pörssikuplaan.
      1988 Holkerin hallitusohjelmaa sävytti sanat; "hallittu rakennemuutos", mikä osoittauti kaikkea muuksi kuin hallituksi. Ensin pidettiin jääräpäisesti kiinni vahvan markan politiikasta aina ylintä valtiojohtoa myöten ja sitten kertaheitolla siirryttiin sääntelystä globaaliin markkinaehtoiseen järjestelmään. Pankin "sokaistuivat" vapaudesta ja valuuttaluottoja otettiin surutta ulkomailta, joita jopa tyrkytettiin asiakkaille. Vakuuksista ei ollut niin väliä. Seuraukset tiedetään ja niitä maksetaan vieläkin.
      Ensi viikon blogissa kerron 2000-luvun globaalin talouskriisin synnystä ja seurauksista Suomessa.

13.04.10 Tietämättömät poliitikot

Kuinka pitkälle tietämättömyyteen voi vedota? Varsin aiheellinen kysymys kenelle tahansa. Vaalirahakohun osapuolten selitykset ovat jo pitkään kulkeneet rataa ”en tiedä”, ”en muista” tai ”en osaa sanoa”. Nyt näyttäisi jo jonkinlainen raja tulevan vastaan. Oppositio on alkanut pohtia vaatimusta ennenaikaisista vaaleista – tavoitteena palauttaa poliittinen uskottavuus. Jos ministerit eivät tiedä, miten mittavia vaalirahoja on kerätty, syntyy epäilys, ovatko he yhtä tietämättömiä valtion rahojen käytöstä?
      Matti Vanhanen kiisti tietävänsä täsmällistä keskustan vaalirahoittajista 2007 eduskuntavaaleissa, eikä muistanut tukijoiden palavereja Kesärannassa. Puoluesihteeri Jarmo Korhosen mukaan Vanhanen oli tietoinen puolueen saamasta tuesta, mutta ei sen suuruudesta. Nova Group oli keskustan suurin yksittäinen vaalirahoittaja. Kehittyvien Maakuntien Suomi tuki Vanhasta 10 000 eurolla. Vanhanen on vedonnut siihen, että on kohtuutonta muistaa monen vuoden takaisia asioita. ”Jos en tiedä, sanon aina, että en tiedä. Jos en muista, sanon, että en muista”, Vanhanen valotti periaatteitaan Ylen haastattelussa. Myöhemmin on käynyt ilmi, että keskustataustainen, nuoriso- ja kasvatustyötä tekevä Nuorisosäätiö on tukenut Matti Vanhasta tämän kampanjatyössä.
      Ilkka Kanervan mukaan hänen 60-vuotissyntymäpäiväjuhlien järjestely oli ulkoistettu, eikä hän tiennyt niistä mitään. Myöhemmin paljastui, että Kanerva olisi suunnitellut kohuttuja pirskeitä yhdessä Nova Kiinteistökehityksen toimitusjohtajan Arto Merisalon kanssa. ”En minä voi muistaa kaikkia asioita. En tiedä, oliko tämä porukka mukana niissä järjestelyissä vai ei”, totesi Kanerva.
      Keskustan Nuorisosäätiö tuki Antti Kaikkosta eduskuntavaaleissa. Kun tämä tuli tietoon, Kaikkonen jätti puheenjohtajan tehtävät Nuorisosäätiön hallituksessa, mutta jatkaa hallituksen jäsenenä. Puheenjohtajuudesta luopumisen syyksi Kaikkonen ilmoitti, että hän ei ollut tietoinen Nuorisosäätiön jakaman vaalituen laajuudesta eikä sen määrästä, vaikka olisi pitänyt olla. Nuorisosäätiö on saanut tukea Raha-automaattiyhdistykseltä, jonka säännöt kieltävät avustuksen jakamisen poliittiseen toimintaan.
      Viime vaalien äänikuningatar Marja Tiura on verrannut itseään kultakimpaleeseen. Hän sai 26 000 euroa rahaa Novan rahoittamalta Kehittyvien Maakuntien Suomelta. Kun kullan hinta on 850 € / unssi eli tuolla rahalla saa 24,6 unssin eli 867 gramman murikan. Hallitusneuvottelujen aikaan Tiura ehdotti itseään sisäministeriksi. Kokoomusjohto ei kuitenkaan lämmennyt ”kultakimpaleen” esitykselle, vaan nimitti Anne Holmlundin. Kultamöykyn ostaja, Arto Merisalo, tuki Tiuran pyrkimystä ja yritti kaupitella tätä edelleen keskustalle ministeripostia vastaan – huonolla menestyksellä.

Tulisiko tulevissa vaaleissa valita paremmin tietävia ja muistavia edustajia huolehtimaan yhteisistä asioistamme ja eritysalojen ministereiksi ammattilaisia. Artikkelini Kalevassa kesällä 2009, "Politiikka työllistää itse itsensä"

06.04.10 Suuret ikäluokat – kirja n:o 9

Uusimman kirjani (n:o 9) aihe, "Muutoksen aika, Suuren ikäluokan matkassa", tuli kirjoittaessani kuusikymmenluvulle ajoittuvaa romaania "Pärekattotalkoot". Useinkaan ei tule ajatelleeksi, miten aika on muuttanut elämäämme vuosikymmenten kuluessa. Kuusikymmenluvun "pärekattojen kylän" elämästä ei tahdo yhtäläisyyksiä nykyaikaan löytää. Kaupungissa asuvien elämä ei ole muuttunut niin päljon, mutta yhtäläisyydet kuusikymmenlukuun ovat myös melko vähissä.
      Romaanin kirjoitaminen jälkeen aloin kirjata vuosikymmenten tapahtumia viisikymmenluvulta kaksituhatluvulle; maailmalla, Suomessa ja omassa elämässäni. Nämä vuosikymmenet sattuvat olemaan suurten ikäluokkinen vuosikymmeniä, alkaen viisikymmenluvun lopun kyläkoululta ja päättyen kaksituhatluvun eläkkeelle pääsyä odottaviin. Siihen väliin mahtuvat kuusikymmenluvun nuorisoradikaalien aika, seitsemänkymmenluvun perheiden perustamisen aika, kahdeksankymmenluvun elintasokilpailun aika, yhdeksänkymmenluvun perheiden hajoamisten aika ja kaksituhatluvun lastenlapset.
      Kirja ei romantisoi eikä haikaile takaisin suurten ikäluokkien aikoja. Noista ajoista ei tahdo löytyä mitään malliksi tai esimerkiksi otettavaa. Olimme ensimmäinen sodan jälkeinen sukupolvi, mikä väistämättä jätti varjon elämäämme. Edellisen sukupolven sodan menetyksiä ja niistä tulleita traumoja ei ole osattu käsitellä ja eikä niihin ollut edes aikaa. Kiivas jälleenrakentaminen pellonraivauksineen ja monine muine infrarakentamisineen vei vanhemmiltamme kaiken ajan.
      Suuret ikäluokat kohtasivat luultavasti suurimpia yhteiskunnallisia muutoksia kautta aikojen menneinä vuosikymmeninä. Muutto maaseudulta asutuskeskuksiin ja elintason nousu taisi laittaa osalta pään vähän sekaisin. Se oli jotakin uutta ja odottamatonta, johon ei välttämättä osattu suhtautua järkevästi. Kaikki aineellinen ja rahalla saatava oli jotakin tavoiteltavaa, jolloin epäitsekkyys, lämpö ja inhimillisyys tahtoivat jäädä taka-alalle.
      Elintason nousu koski myös edellistä sukupolvea, mikä sekoitti osittain myös heidät viiimeistään eläkeiässä. Toiset eivät malttaneet jäädä eläkepäiville yritystoiminnasta ja eläkkeellä olevat viettivät mieluummin aikaa kesämökeillä ja aurinkorannoilla kuin lastenlasten eli meidän lasten kanssa. Toki se heille suotiin, mutta lastenlapset tahtoivat siten jäädä heille etäisiksi.

Viime vuosina olen kuitenkin pannut merkille, että kuulumisia suurten ikäluokkien aikalaisilta kysellessä ensimmäisena haluavat kertoa lastenlapsista. Työ- ja muut elintasokuulumiset ovat jääneet taka-alalle. Hyvä näin! Jotakin kehitystä vuosikymmenten saatossa on sentään ehtinyt tapahtua.    

29.03.10 Mihin tiede lopettaa, siitä usko aloittaa

Teologia- nimisessä tieteessä on tällä hetkellä valtavirtauksena niin sanottu liberaaliteologia, joka pyrkii kyseenalaistamaan Raamatun Jumalan ilmoituksena ja sen todistaman Jeesuksen Pyhästä Hengestä sikiämisen, neitseestäsyntymisen, ylösnousemisen, taivaaseen astumisen ja toinen tulemisen. 
      Fysiikka on tieteenä joutunut tunnustamaan rajallisuutensa omalla alueellaan aikoja sitten, joten on aihetta kysyä, miksi liberaaliteologia vaatimattomampana tieteenä ei tee samoin. Maailma on täynnä selittämättömiä asioita, eikä todellisuus lopu siihen mitä näemme ja ymmärrämme. Kun painamme lampun kytkintä, yleisesti uskomme valon syttyvän, vaikka emme tietäisi mitä sähkö on. Mihin tiede lopettaa, siitä usko aloittaa. Jos usko ei saa aloittaa, jää usein myös tieteeseen perustuva todellisuus hypoteesiksi.
      Pietari kirjoittaa toisessa kirjeessä, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen minkä saivat Jumalalta.
      Kirkkolain mukaan kirkon tulee tunnustaa Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa uskontunnustuksessa sekä tunnustuskirjoissa. Tunnustuksensa mukaisesti kirkon tulee julistaa Jumalan sanaa, jakaa sakramentteja ja toimia kristillisen sanoman levittämiseksi.
      Miten kirkko sitä tekisi, jos liberaaliteologit kyseenalaistaisivat Raamatun profetiallisuuden? Jos se ei ole Jumalan ilmoitus, ei laki vaan ohje, ei totuus vaan periaate, niin mikä se sitten olisi? Se olisi tarukirja. Sanoma rististä olisi silloin tarua. Hulluutta se Paavalin sanojen mukaan toisaalta onkin – ristin hulluutta.

Jos Raamattua halutaan kyseenalaistaa Jumalan ilmoituksena ja profetiana Jeesuksesta, niin historiallisen Jeeskusen todellisuuden myöntävät myös historisoitsijat. Tosin he uskovat paremmin Jeesuksen ajan historisoitsijoita, kuin todellisesta historiasta niin ikään kertovaa Raamattua. Näistä käytiin keskustelua Kalevan Lukijan sivulla kesällä 2008, johon osallistuin artikkelilla: "Todellisuus voi perustua uskoon ja järkeen".

24.03.10 Onnellisuus on tulkinta-asia?

Psykologian professori Markku Ojanen Tampereen yliopistosta oli luennoimassa onnellisuudesta ja muusta siihen liittyvästä Oulussa Keskustan srk-talossa viikonloppuna. Hän on tutkinut onnellisuutta kuusikymmentäluvun lopulta alkaen.       
      Hänen mukaan onnellisuus huomataan vasta jälkeenpäin. Onnellisuus on tulkinta-asia, jota sävyttää elämän kokemukset ja kohtalot. Kenenkään ei tarvitse miettiä, kuka minä olen, miltä näytän, kuinka minä pärjään ja saanko minä kaiken. Onnellisuus näkyy ulospäin ja jakaa sitä toisille ihmisille olemuksellaan. Onnellisuus ei ole elämän huippuhetkiä, vaan onni on arkielämässä siellä taustalla.
     Onnellisuuden menetykseen hän luettelee muun muassa seuraavaa; vääryyden kokeminen, kovat kivut, menetykset, ankarat kokemukset, traumat, yksinäisyys, ongelmien kasautuminen ja masennus, joka on onnellisuuden vastakohta.
      Onnellisuuden hän määrittelee vastaavasti seuraavilla asioilla; tulee yleensä hyvän elämän sivutuotteena, ei kannata tavoitella jatkuvasti, tärkeämpiä ovat usko, toivo ja rakkaus, toisista välittäminen, kun saa jotakin aikaan, ei edellytä välttämättä taloudellista hyvinvointia ja kiitollisuus on vahvassa yhteydessä onnellisuuteen.
      Ojasen mukaan varallisuus ei lisää onnellisuutta, kuten moni lottovoitosta haaveileva kuvittelee. Miljonäärit eivät ole sen onnellisempia kuin muut. Ihmisen ahneus on rajaton ja mikään ei riitä lopulta tuomaan onnea varallisuudesta. Tosin joku rikas on sanonut, että on mukavampi olla onneton kun on rahaa. Jos on onneton ja ei ole rahaa, niin se taitaa olla melko onnetonta.
      Palkkojen eroksi riiittäisivät nelinkertaiset palkkaerot. Köyhyys ja normaaleista elämiseen kuuluvista tarpeista osattomaksi jääminen eivät ole hyväksyttäviä ja vievät onnen keneltä tahansa.

Usealle onni ja onnellisuus tulevat omasta vakaumuksesta tai aatteesta, olkoon ne sitten mitä tahansa. Usko johonkin yliluonnolliseen ja johonkin elämää suurempaan tuovat yllättävän monelle onnellisuutta. "Onneni on olla Herraa lähellä, turvata voin yksin Jumalaan". Näin muun muassa Jenni Vartiainen laulaa Anna-Mari Kaskisen sanoittaman ja Pekka Simojoen säveltämän virren 517 mukaisesti You Tube- videolla.

17.03.10 Oikean talven jälkeen tulee oikea kevättulva

Olemme saaneet oikean talven vähälumisten ja vesisateisten talvien jälkeen. Joten nautitaan nyt, eikä valiteta lumen paljoutta. Lumityöt ovat hyväksi jokaiselle, jolloin hyötyliikunta tulee siinä samalla. Naapurissa asustaa vierasmaalaisia ja he ovat innokkasti kuvanneet toisiaan lumikasojen ääreellä. Ehkä lähettävät sukulaisille ihmeteltäväksi, millaiselta täällä "jääkarhujen maassa" näyttää.
      Viikonloppuna vei ulkoministeri Stub osan EU:n ulkoministereistä ihmettelemään Saariselälle Suomen talvea ja sen eksotiikkaa. Olisiko se sitä lumi- ja hiihtodiplomatiaa? Hiihtoladullahan niitä ideoita ja ajatuksia on tullut kautta aikojen. Viime talvena pääministeri Vanhanen sai Kuusamossa hiihdellessä idean eläkeiän nostamisesta. Se ajatus ei tosin saanut tuulta purjeisiin. 
      Kuuluisin hiihtäjä takavuosilta taitaa olla kuitenkin presidentti Kekkonen. Hänellä oli niitä perässähiihtäjiä, joiksi ei päässyt kuka tahansa. Taisivat olla pääasiassa vuorineuvoksia, joita halusi kuunnella paremmin kuin tyhjänpäiväisiä poliitikkoja. Miten tätä maata tulisi rakentaa ja myös rakennettiin. Tästä voisivat ottaa mallia nykyisetkin valtaa pitävät.
      Kekkonen vaikutti useisiin merkittäviiin maamme hankkeisiin, kuten Oulu- ja Kemijoen voimalaitokset, Rautaruukki, Kemijärven sellutehdas, Kemiran Oulun tuotantolaitokset, Neste Oy, Loviisan ydinvoimalaitos jne. Nykyiset poliitikot ovat myöhemmion myyneet aikanaan verovaroilla rakennetua kansallisomaisuutta kansaivälisille sijoittajille. Olisi niille osingoille ollut tarvetta myös täällä Suomessa.

Mutta, nyt ollaan menossa kevättä kohti. Nyt maalliskuussa kevätpäivän tasauksen aikoihin päivän pituuden jatkuminen on nopeimmillaan. Valon muutos on sinikäyrän muotoinen ja kevät- ja syyspäivän tasauksen aikohin ollaan käyrän jyrkimmässä kohdassa eli puolivälissä. 
      Kevättulvien odotetaan tälle keväälle olevan tavallista suuremmat. Kiinteistöliiton mukaan jokaisen kannattaa huolehtia, että tulvavedet  lähtevät virtaamaan rakennuksista poispäin, niin estetään mahdolliset kosteusvauriot. Tämä koskee kaikkia asumismuiotoja, koska vahingot maksavat aina kiinteistössä asuvat.

Olemme saaneet vieraaksi Matilda tytön äitinsä kanssa Genevestä tänne Ouluun. Viimeksi syksyllä hän ei vielä kävelllyt. Seisoi tosin ja taputti sitten suoritukselleen. Menin vastaan lentokentälle, jossa olivat odottamassa laukkuja hihnalta. Ei kuitenkaan malttanut seisoa paikallaan ja juoksi ympäriinsä. Tuli jossakin vaiheessa ulostulon kohdalle, jolloin takana oleva mies meinasi ottaa karkulaisen kiinni. Vinkkasin, että anna tulla. Näin Matilda juoksi suoraan papan syliin ja molemmilla oli hauskaa.

10.03.10 Hankkeet tarvitsevat tekijöitä

Lukuisten itsenäisten IT-kehittämishankkeiden vaikutus julkissektorin palveluihin on tähän mennessä jäänyt mitättömäksi. ”Onko järkeä, että 415 kuntaa investoi erikseen samoihin järjestelmiin? Mitä jos kehittämispanokset laitettaisiin yhteen ja annettaisiin IT:n näyttää, mihin se pystyy”, sanoi määräaikaiselta KuntaIT:n johtajan paikalta IBM:lle palannut Antti Holmroos. 
      Pääministeri Matti Vanhasen ykköshallitus käynnisti aikoinaan KuntaIT- ja ValtIT-ohjelmat julkishallinnon tietohallintoyhteistyön vahvistamiseksi ja tiivistämiseksi. Näiden kahden oli myöhemmin määrä yhdistyä julkisen sektorin JulkIT:ksi, joka ei ole toteutunut vieläkään.
       ”JulkIT:n toteutumattomuuden syyt olivat jossain määrin poliittisia. Mutta ennen muuta päättäjien olisi pitänyt huomata, että tietohallintoasioiden hallinnointi ei auta vaan niiden tekeminen. Todelliset hyödyt irtoavat kuitenkin vasta, kun kunnan toiminta on mitattavalla tavalla muuttunut tehokkaammaksi ja asiakasystävällisemmäksi. Se on osaamis-, johtamis- ja johtajuuskysymys. Ilman toimialajohdon vahvaa sitoutumista muutokset eivät toteudu”, jatkoi Holmroos.
      Takavuosina on on rahoitettu samansisältöisiä hankkeita, joita on tehty toisistaan tietämättä eri puolilla Suomea. Maakuntaliitot, sairaanhoitopiirit ja erilaiset seutuyhteistyömuodot ovat esimerkkejä siitä, että jos antaa yhdelle, pitäisi antaa kaikille. Kukaan ei huolehdi siitä, että tulokset jostakin hankkeesta tulisivat kaikkien käyttöön.
      On turha sähköistää palvelua, joka voidaan automatisoida täysin, esimerkiksi päivähoitohakemukset netissä. Kunnalla on velvollisuus järjestää päivähoito, mutta mikään laki ei edellytä hakemusta. Se on tapa. Periaatteessa koko järjestelmä voisi toimia, että kunta ennakoisi päivähoitotarpeensa sen mukaan, millaista väkeä siellä asuu. Vastasyntyneiden vauvojen määrän perustella se voisi myös ennustaa esimerkiksi tulevien päivähoitopaikkojen ja koululaisten määriä. 

"Hallinnonti ei auta, vaan tekeminen", sanoi Holmroos. Olen tehnyt elämäntyöni voimayhtiössä voima- ja suurjännitekytkinlaitosten projektitehtävissä. Eräässä voimalaprojektissa oli yhteensä viisikymmentä eri urakkaa ja sama määrä urakoitsijoita. Minulla oli valottavana kolme urakoitisjaa, jotka tekivät oman suunnittelualueen asennustöitä. Samalla, kun tarkastin, testasin ja otin käyttöön sähköjärjestelmiä, valvoin noiden kolmen urakoitsijan asennustöiden etenemistä.
      Projektin alussa tein selväksi muille ja työmaapäällikölle, etten tule kokouksissa istumaan sen takia, että aika ei riitä. Voin kirjata, missä alueeni työt ovat menossa ja jos on jotakin kysyttävää voin tarvittaessa tulla kertomaan. Olimme samassa työhuoneessa työmaapäällikön kanssa, joten tiedon välittäminen kävi helposti siinä työn lomassa. Silti tässäkin projektissa tulivat ylityökiintiöt täyteen ja niiden ylitykseen piti hakea työsuojelupiiristä lupa.
      Mitä edellä kertomalla yritän viestittää? Sitä, että tarvitaan ennen kaikkea tekijöitä. Toki päätöksentekijöitä ja hallinnointia tarvitaan, mutta julkisessa hallinnossa tekijät tahtovat jäädä aina taka-alalle, puhumattakaan että paistattelisivat päivät päästään julkisuudessa ja mediassa.

03.03.10 Keittiöremonttia ja olympialaisten valvomista

Tammikuussa suunnittelimme edustajan kanssa keittiön uusiksi ja viime viikolla teimme remontin toimittajan asentajan kanssa. Tämän viikon aikana hankin uudet keittiökojeet, jotka sain tänään paikoilleen.
      Olen asunut kymenen vuotta nykyisessä rivitalokaksiossa. Aikanaan, kun muutin tähän, tein suunnitelman tarvittavista remonttihommista. Ajattelin kuitenkin, että täytyy kuitenkin katsoa, minkälaiseksi asuinpaikaksi tämä muodostuu. Joten, jos tulisi lähdettyä, ei ehkä kannata alkaa remontoimaan. Niinpä se jäi silloin tekemättä.
      Nyt erilaisten vaiheiden jälkeen olen huomannut, mitä kaikkea tällä alueella on, jota tulisin kaipaamaan? Luettelosta tuli niin pitkä, että päätin jäädä ja aloitin asunnon remontin siis keittiöstä. Samalla väliseinät saivat uuden maalin ja eteiseen tuli liukuovet ulkovaatteita peittämään. Seuraavaksi ovat vuorossa pesuhuone ja sauna – ehkä kesällä.
      Mitä luetteloon kertyi? Ensiksi tuo Kuivasjärvi, jonne kesäisin vaistomaisesti aina kulkuni suuntaan. Sen vieressä on Yliopiston puutarha, joka on mainio paikka istua vaikka lukemaan jotakin. Kaikki palvelut; kirjasto, posti, parturi, apteekki, terveyskeskus ja päivittäistavarakaupat ovat kävelymatkan päässä. Vähän kauempana, mutta myös kävellen voi käydä, ovat Linnanmaan marketit. Asunto on yksikerroksinen rivitalo, jonka edessä olevaan varstoon on kätevä laittaa pyörä suoraan. Myös oikeaa autotallia osaan arvostaa. Talvella ei tarvitse kaivaa lumesta eikä rapata ikkunoita ja kesällä on viileä lähteä matkaan. Ystävällisistä naapureista kuulee usein puhuttavan ja samoin minäkin usein puhun. Yksineläjänä ja sosiaalisena tyyppinä tulee usein naapureiden kanssa parannettua taloyhtiön asioiden lisäksi myös maailman asioita.

Mikähän siinä on, kun olympialaisia täytyi seurata reaaliaikaisesti, eikä uutisten välityksellä. Urheilu on kulttuuria parhaimmillaan. Kulttuurilla on suuri merkitys kansalle kuin kansalle ja kansakunta ilman kulttuuria on ilman identiteettiä. Kulttuurin tehtävä on irrottaa ainakin hetkeksi eroon arjen huolista ja asioista. Urheilukulttuuri onnistuu ehkä parhaiten sen tekemään.
      Tulihan sieltä lopulta mitaleja, kun jaksettiin odottaa. Molemmat jääkiekkojoukkueet toivat pronssimitalin ja se on hieno saavutus. Molemmat pronssiottelut olivat sellaista katsottavaa, ettei sohvalla tahtonut pysyä. Miesten jäääkiekosta tuli kuin tulikin kaikkien aikojen olympiaturnaus ja pronssiotelussa pääsivät todelliset maailmanhuippumme näyttämään osaamista – osa viimeistä kertaa. Joten seuraaviin olympialaisiin on tulossa jo nuorempi sukupolvi. Suomella oli vanhin ja USA:lla nuorin joukkue, jossa oli jäljellä edellisesta vain kolme pelaajaa. 
      Olumpiakullasta pelasivat finaalissa kokenut Kanada ja nuori ja vauhdikas USA. Enpä moista finaalia ole aikaisemmin nähnyt. Hyvä, että pysyi mukana kiekon liikkuessa päästä päähän. Ehkä siinä oli mallia tulevasta, miten vauhdikkaaksi jääkiekko vielä mahdollisesti kehittyy. USA taisteli jatkoajalle 24 sekunttia ennen peliajan päättymistä. Kulta meni kuitenkin Kanadalle – kahdeksannen kerran.
      Hävityn USA:n välieräottelun jälkeen toimittaja kysyi Jukka Jaloselta, että minkälaisen puhuttelun meinaat joukkueelle pitää. Saattaa tulla mieleen, että haukkuahan sitä pitäisi. Jalonen vastasi tuunesti, että valmentajan tehtävä on auttaa ja tukea joukkuetta kaikissa tilanteissa. Maalivahti Miikka Kiprusoffille annetaan mahdollisuus näyttää kykynsä. Varsin hieno asenne valmentajalta; autaa, tukea ja antaa mahdollisuus. Tuota asennetta voisi hyvin soveltaa arkisimmissakin asioissa.

24.02.10 Professori Juhani Suomi ja terveydenhuollon tietojärjestelmät

Professori Juhani Suomi jäi eläkkeelle ulkoasiainneuvoksen virasta ja oli sunnuntaina 14.02 Arto Nyberin haastateltavana. Haastattelun pohjana oli hänen uusin kirja ”Vorraaja”, joka on päiväkirjamuotoon tehty teos viimeisen vuoden tapahtumista.
      "Professori Suomi haikailee entistä aikaa, jolloin vahva presidentti piti poliitikot ja toimittajat kurissa. Suomi oli tuon ajan hiljaisia sankareita ja yksinäinen susi. Demarit ovat menettäneet otteensa vallan kahvasta. Nyt ulkopolitiikan arvostelu on siirtynyt vasemman sijasta oikealle."
      "Kokoomukselainen ulkoministeri Alexander Stubb keikkuu korkealla gallupeissa. Suomen silmissä hän on lähinnä julkisuudesta nauttiva himohölkkääjä, jolla ei ole juuri mitään tietoa Suomen ulkopolitiikan perusasioista. Suomea viedään kokoomuksen johdolla Natoon. Suomen linja ei ole muuttunut Paasikiven-Kekkosen ajan linjasta, sillä kohtalomme ratkaistaan kolmiossa Moskova-Tukholma-Berliini."
      "Myös muut untuvikkoministerit; Kiviniemi, Virkkunen ja Katainen saavat kehotuksen perehtyä paremmin tehtäviinsä, kuin julkisuudessa olemiseen. Erityisen huolestunut hän oli kunta- ja yliopistouudistuksista ja sanoi, että niiden laskua maksetaan vielä pitkään."

"Minua ei yllätä enää mikään”, sanoi johtava tuloksellisuustarkastaja Tomi Voutilainen valtiontalouden tarkastusvirastosta. Työmäärä on päässyt kuitenkin yllättämään, kun eräästäkin Pohjois-Suomessa toteutetusta hankkeesta kertyi 27 sivua tarkastushavaintoja.
      Virasto aloitti sosiaali- ja terveydenhuollon alueellisten tietojärjestelmähankkeiden tarkastuksen vuosi sitten. Työ on nyt puolivälissä. Noin 40 kohteesta on tarkastettu parisenkymmentä, eikä yksikään tarkastetuista hankkeista ole selvinnyt puhtain paperein. Moni hanketoteutus on ongelmallinen. Mukaan mahtuu niin suorahankintoja, ministeriön tukiehtojen vastaisuuksia, piittaamattomuutta hankintalainsäädännöstä kuin tuotesidonnaisuuksia.
      Laiva on ilman kapteenia. Kansalliset hankkeet, eli sähköinen resepti ja potilasarkisto ovat olleet alueellisten hankkeiden ohella tarkastusviraston suurennuslasin alla. Lisäksi virasto tarkasti viime vuonna sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran it-hankkeita. Valvira sai moiteryöpyn, koska se oli tehnyt suorahankintoja ja käyttänyt konsulttipalveluja holtittomasti.
      Krooniset vaivat riivaavat sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmähankkeita. Näin Voutilainen puhui julkisen hallinnon it-johtamisen kriisistä 13.02.2010.
     "E-palvelujen ongelmana hajanaisuus" , kirjoitin juhannusaattona 2009 Kalevassa. Saa sitä  ihmetellä, ettei sähköistä reseptiä ja kansallista potilasarkistoa saada valmiiksi. Piittaamattomuus, ammattitaidottomuus ja huolimattomuus ei tulisi kuuloonkaan yritysmaailmassa. Siellä tietojärjestelmien on oltava viimeisen päälle kunnossa, puhumattakaan hankintamenettelyjä yleensä hankkeissa kuin hankkeissa. Pienistäkin virheistä tulisi pian vahinkoa yritykselle. Julkisessa hallinnossa voidaan melskata verovaroilla, kun se ei vaikuta "yrityksen" toimintaan. Mutta, meille "yriyksen omistajille" eli veronmaksajille vahinkoa tulee.

17.02.10 Kirja painosta ja talviolympialaiset

Viime viikolla hain viimeisen kirjan "Muutoksen aika" painosta ja on nyt kirjasivulla nähtävänä. Sitä edellisen hain lokakuun alussa, joten neljän kuukauden projekti kirjan tekeminen oli tällä kerralla. Tekemisellä tarkoitan, että painatusta lukuun ottamatta teen kaikki itse. Tämä kirjahomma muistuttaa paljon aikaani työelämässä. Se kun koostui pääsääntöisesti myös peräkkäisistä projekteista, jotka tosin olivat pidempiä ja saattoivat kestää vuoden.
      Kuinka paljon tunteja tekemiseen meni, saattaa kiinnostaa. En tiedä tarkalleen, mutta ainakin viisisataa. Kirjoitin välillä melkein vuorokauden ympäri, ettei ajatuksen virta pääsisi katkeamaan. Toki se katkesi kun väsyi ja silloin kirjoittaminen oli lopetettava.
      Onko tässä hommassa mitään järjeä tai mielekkyyttä? Sekin saattaa kiinnostaa. Vastaan, että ei ole sitten mitään järkeä, ainakaan taloudellisesti. Viime vuoden veroilmoitukseen hommasta tuli miinus-merkkinen lukema. Onneksi tällä ei tarvitse elättää itseä, jos ei muitakaan.
      Mutta, missä sitä järkeä yleensä voisi olla. Onko jatkuvan tuloksen tekemisessä järkeä sen enempää, saattaa joku miettiä työpäivän aikana. Mielekkyyttä kohdallani on, että olen koko elämäni ajan tottunut aina tekemään jotakin. Jos ei olisi mitään tekemistä, niin hulluksi tulisin. Joku voi tästä heti ajatella, että enköhän ole jo tullut. Pitää paikkansa, että hullu, mikä hullu. Olenhan sairastanut tuon masennuksen, jossa vika yleensä on korvien välissä. Tosin voisin samalla kysyä, että oletteko nähneet kenelläkään terveen papereita? Minä en ole vielä nähnyt.   

Talviolympialaiset alkoivat Vancouverissa Kanadassa. Jälleen kerran Janne Ahonen tuli neljänneksi normaalimäen kilpailussa. Kultaan ei olisi tilastojenkaan valossa ollut mitään mahdollisuutta. Sen verran ylivoimainen oli Sveitsin Simon Amman. Toivotaan jatkossa parempaa menestystä Jannelle kuin muillekin. Hiihdot eivät tosin ole alkaneet lupaavasti.
      Jääkiekosta olympialaisissa on tulossa kaikkien aikojen turnaus, kun tällä kerralla paikalla ovat kaikki maailman parhaat pelaajat. Tämä on tehnyt mahdolliseksi, että ollaan Pohjois-Amerikassa ja NHL:n maaperällä tai paremmin jääperällä. Ottelut täytynee katsoa, menestyi Suomi tai ei.
      Suomen ykkösketjussa hyökkääjiä ovat Valtteri Filppula, Mikko Koivu ja Tuomo Ruutu. Kakkosketjussa Niklas Hagman, Olli Jokinen ja Antti Miettinen. Kolmosketjussa Jere Lehtinen, Saku Koivu ja Teemu Selänne. Nelosketjussa Ville Peltonen, Niko Kapanen ja Jarkko Ruutu. Joten kaikki ketjut nimien perusteella näyttäisivät ykköketjuilta. Suomen maalissa ovat Miikka Kiprusoff ja Niklas Bäckström.
      Todellisia konkareita Suomen joukkueessa ovat Ville Peltonen, Saku Koivu, Teemu Selänne ja Olli Jokinen. Huippupelaajia ovat toki muutkin Suomen joukkueessa. Mutta riittää niitä huippuja myös Kanadan, USA:n, Ruotsin ja Venäjän joukkueissa. Kanada antoi jo myrskyvaroituksen ensimmäisessä ottelussa Norjaa vastaan viime yönä ja on kotijäillä turnauksen ennakkosuosikki.

Kisoja olisi mahdollista seurata HD- eli tetäväpiirtolähetyksinä Oulussa DNA:n tarjoamana. Olisi jos olisi vastaanotin, jossa olisi HD-viritin. Yksityinen pystyy tarjoamaan aikaisemmin parempaa kuvaa kuin meidän lupamaksuilla ylläpitämä kansallinen YLE.
      Digiaikaan siirtyminen ei voisi tapahtua enää monimutkaisemmin. Ensin hankittiin tauluvastaanotin, jossa on analoginen viritin. Siihen tarvittiin nykyisin vielä käytössä olevan tason ulkopuolinen SD-viritin. Sitten tuli vastaanotin, jossa on HD-Ready tai Full HD-näyttö, mutta SD-sisäinen viritin. Nykyisin on tarjolla vastaanotin, jossa on Full HD-näyttö, mutta HD Ready-viritin. Tällä pysyisi katsomaan DNA:n HD-lähetyksiä. Sellaista vastaanotinta, jossa on Full HD-näyttö ja -viritin, ei ole vielä olemassa. Siihen kuitenkin on tarkoitus siirtyä ennemmin tai myöhemmin.
      Joten vastaanotinkauppiailla riittää myyttävää vielä pitkään. Jouduin pari vuotta sitten hankkimaan "välivastaanottimen" HD Ready / SD-viritin DVB-C, kun analogilähetykset loppuivat. Kirjoitin aiheesta Kalevaan keväällä 2008, "Suomessa siirryttin välidigiaikaan", josta voi lukea tarkemmin, mitä edellä olevat määritteet tarkoittavat.

10.02.10 Kirjasta elokuvaksi

Kävin katsomassa Kari Väänäsen ohjaaman elokuvan "Havukka-ahon ajattelija". Syksyllä jo aikaisemmin mainitsin, että yksi suosikkikirjailijoitani on edesmennyt Veikko Huovinen. Hänen tunnetuin kirja on tuo elokuvaksi tehty. Elokuva on aina ote kirjasta. Elokuvaan ei voi kaikkea sisällyttää, ettei pituus tulisi liian pitkäksi.
      Kari Väänäsen tekemä versio oli ehkä kolmas kirjasta tehty. Väino Linnan "Tuntematon sotilas" kirjasta Rauli Molbergin on tehnyt toisen version joskus 80-luvulla. Jotkut pitävät ainoana oikeana Edvin Laineen 50-luvulla tekemää versiota.
      Elokuvasta tulee yleensä käsikirjoittajan ja ohjaajan näköinen. Kari Väänänen on tehnyt molemmat ja niinpä viimeisin ajattelija ajattelee paljolti hänen kuvaamalla tavalla. Ajatukset tulevat tietenkin kirjoittajan Veikko Huovisen ajatuksista.
      Katsomassani elokuvassa Väänänen on onnistunut henkilöhahmojen ohjaamisessa kaikkien tapahtumien ja kohelluksien keskellä. Hahmoihin on onnistuttu tuomaan myös inhimillisyyttä huumorin varjolla, mitä ihmisenä oleminen ja elämä tuolloin Kainuun saloilla aikanaan on ollut. Konstan viisaat ajatukset tulevat hyvin esille Kai Lehtisen erinomaisen tulkinnan välityksellä. Veikko Huovinen ehti käydä kuvauspaikalla seuraamassa elokuvan tekemistä. Kun toimittaja kysyi, että miltä Kai Lehtinen rooliasussaan nayttaa, sanoi Huovinen, että kyllä se Konstalta näyttää.

Aikanaan 70-luvulla katsoin Francis Ford Coppolan ohjaaman "Kummisetä" elokuvan. Siltä ajalta tulee lähinnä mieleen väkivaltaisuus, raakuus, vallan sekä rahan tavoittelu keinolla millä hyvänsä. Viime talvena katsoin saman elokuvan DVD:ltä. Nyt huomioni kiinnittyi tässäkin elokuvassa henkilöhahmoihin. Kummisetää sanotaan maailman parhaaksi elokuvaksi ja ehkä juuri henkilöohjausten ja suoritusten ansiosta, eikä niinkään silmittömän väkivallan.
      Kummisetä on jopa koskettava ja toisaalta opettava. Opettava siinä mielessä, että mitä uskollisuus ja lojaalisuus perheen ja suvun sisällä tarkoittavat. Koskettatva siinä mielessä, kuinka ihminen joutuu käymään kamppailua hyvän ja pahan välillä. Mutta, jos ennen syntymää on jo joutunut "pahan" puolelle, täytyy olla uskollinen pahalle – uskollinen perheelle. Näyttelijöiden roolisuoritukset ovat huippuluokkaa. Onhan siinä joukko sen ajan kuuluisimpia näyttelijöitä, kuten perheen johtajia kahdessa eri sukupolvessa näyttelevät Al Pacino ja Marlon Brando.

04.02.10 H1N1-rokotus ja itsekkyys

Launantaina kävin ottamassa H1N1-rokotuksen Meri-Toppilan koululla. Jonottaa ei tarvinnut yhtään ja aikaa meni lähinnä rokotuksen jälkeiseen suositeltuun istumiseen. Rokotuksien tarpeellisuudesta on käyty keskusteluja. Todellisuudessa ensimmäisen influenssa-aalto saatiin torjuttua kohdennetuilla rokotuksilla. Keväällä odotetaan toista aaltoa ja sen torjumiseksi kaikkien tulisi rokotussuoja ottaa. Ne, jotka eivät siihen suostu, ovat viruksen levittäjiä, vaikka eivät itse siihen sairastuisikaan. Rokotuksilla on siten myös yhteisvastuullinen merkitys.
      Iät ja ajat miedät on rokotettu mitä erilaisimpia sairauksia vastaan, muun muassa poliota, joilla niitä on saatu jopa katoamaan maailmasta. Mitenhän meille olisi käynyt, jos aikanaan noista rokotuksista olisi kieltäydytty? Informaatioaikana ollaan varpaillaan vähän joka paikassa, kaikkea täytyy vastustaa ja hakea mahdollisia vaaratekijöitä. Toisen aallon aikana vaaratekijöitä saattaa tulla, jos rokotussuoja ei ole kattava.

Itsekkyys ja omapäisyys näyttää muutoinkin lisääntyvän vähän joka paikassa. Pari vuotta sitten tehyläiset painostivat hallitusta lakon uhalla suuriin palkkojen korotuksiin ja samassa vanavedessä muitakin. Nyt seuraukset ovat nähtävinä, kun kuntien taloudet ovat kestämätömässä pudotuksessa. Kirjoitin talousaiheista Kalevaan kesällä 2008, "Elintaso säilyy tuottavuudella ja maltilla" ja keväällä 2009, "Julkinen talous romahtamaisillaan".
      Taantuman myötä vienti on laskenut kolmekymmentä prosenttia ja nyt AKT uhkaa pysäyttää vielä jäljellä olevankin. Teknoligiateollisuudelle viennin tyrehtymisestä tulisi vahinkoa 70 miljoonaa päivässä. Toki työehdoista täytyy saada neuvotella, mutta kohtuus kaikessa. Olisiko aika jälleen kerran keskustella avainryhmien lakko-oikeudesta?
      Pitäisikö sanoa, että mitä isot edella, sitä pienet perässä. Kansanedustajat puhuvat säästöjen tarpeellisuudesta ja joutuvat jakamaan niukkuutta tällaisena aikana. Puhemises Niinistö on yrittänyt saada myös Eduskunnan kuluja aisoihin, erityisesti kulukorvauksia ja matkustamista yleensä. Tästä eivät kaikki ole pitäneet, mikä näkyi epäluottamuksena puhemiehen vaalissa, kun äänet romahtivat viime vuodesta.
      Nyt keskustellaan myös eläkeiän nostamisesta ja tarvittavien työvuosien määrän lisäämisestä eläkkeiden karttumisessa. Kansanedustaja saa täyden eläkkeen kahden kauden (8 vuoden) jälkeen, jos ei tule valituksi tai jää muuten pois. Saa siinä yrittää puhua eläkeiän nostamisesta kansalle. Kansaedustajan taloudelliset edut eivät saisi olla liian houkuttelevat, ettei sillä motiivilla kenenkään kannattaisi edustajan paikkaa tavoitella. Motiivin tulisi olla niin kuin luottamustehtävissä yleensä – halu hoitaa yhteisiä asioita.

28.01.10 Ydinvoimaa ja villasukkia

Tällä viikolla Oulu-Radiossa keskusteltiin villasukista ja ydinvoimasta. Villasukille on ollut tarvetta pitkästä aikaa monen lauhan talven talven jälkeen. Marttojen mukaan villasukkien kutomisesta on tullut suosittu harrastus, jopa miesten keskuudessa. Ennen vanhaan kutominen ei ollut harrastus, vaan pakon sanelema luonnollinen toimi. Yhtä luonnollinen kuin ruuan laitto ja syöminen. Joten, siitä vaan kutomaan sukkia tai virkkaamaan pipoja.
      Villan voittanutta pakkassäällä ei taida olla olemassa. Puhutaan niin sanotusta kerrospukeutumisesta, johon olen nyt pakkasilla turvautunut. Alimmaksi ihoa myötäilevä ja kuivana pitävä kerrasto. Sitten villapaita, villaiset välihousut, villasukat ja päähän villapipo. Päällimmäiseksi tuulta pitävä toppatakki ja housut, jalkaan vuorelliset ulkoilujalkineet ja käsien suojaksi toppahanskat. Tarkenee vaikka minkälaisessa pakkasessa ja voi nauttia ulkoilmasta lumen narskuessa jalkojen alla.

Sähkön tuottamiseen riittävästi kohtuullisella hinnalla ei ole tällä hetkellä muuta ratkaisua kuin ydinvoima. Nykyisin käytössä olevia fissioreaktoreilla toimivia ydinvoimaloita tarvitaan, kunnes kehitteillä oleva fuusioreaktori saadaan käyttöön. Koelaitos on rakenteilla Ranskassa. Siinä on fuusioituvana aineena vety ja sitä maailmassa riittää. Ensimmäisen sähköä tuottavan fuusioreaktorin uskotaan tulevan kaupalliseen käyttöön joskus 2050. Siihen on vielä pitkä aika.
      Ydinvoimaa tarvitaan, jos haluamme pitää vielä jäljellä oleva teollisuus Suomessa, päästä eroon tuonnista ja päästöjä tuovasta hiililauhdetuotannosta. Tuonnin ja hiililauhdevoiman teho ovat juuri tällä hetkellä 3800 MW. Rakentailla olevan Olkiluoto 3 tehoksi tulee 1600 MW. 
      Nyt pakkasaikana tehtaita on jouduttu pysäyttämään liian kalliin huippusahkön hinnan takia. Metsäteollisuutta on menetetty lopullisesti muun muassa kalliin puuraaka-aineen ja kohtuuhintaisen sähkön saatavuuden takia. Nyt raskas metalliteollisuus, kuten Outokumpu ja Ruukki odottavat päätöksiä lisäydinvoimasta. Tulevat investoinnit riippuvat voimalapäätöksistä ja kielteisessä tapauksessa ei ole vaikea arvata, minne investointeja sen jälkeen tehdään.
      Meidän kaikkien hyvinvointi ja koko yhteiskunnan toimivuus riippuvat vientiteollisuuden tuomasta kansantulosta. Nyt lama-aikana sen on jokainen voinut todeta, kun joka paikassa joudutaan säästämään. Tämän lisäksi otetaan valtavat määrät velkaa, joka joskus täytyy maksaa takaisin. Millä se maksestaan, jos ei ole kansantuloa tuovaa ja työllistävää teollisuutta? Villasukkia kutomalla ja pipoja virkkaamalla emme tule selviämään. Energia-aiheista on tullut kirjoitettua Kalevaan neljä artikkelia, joista viime talvena, "Sähkö on tuotettava tavalla tai toisella".

21.01.10 Hautajaisissa

Viime vuoden kesäkuun blogissa kerroin erään tuttavan hautajaista, joissa ihmettelin puuttuvia kanssasisaria ja veljiä. Nyt olin jälleen hautajaisissa ja en ihmetellyt kenenkään puuttumista enkä mukana olemista. Sen sijaan ihmettelin tätä elämää yleensä tai paremmin sen loppumista. Se loppu kun meille kaikille jossakin vaiheessa kuitenkin tulee.
      Joulun alla kävin viikoittain tapaamassa syöpäsairasta tuttavaa. Viimeiselle viikolle suunniteltu tapaaminen ei ollut enää mahdollista, kun edellisenä päivänä oli nukkunut pois. Viimeiseksi jääneessä tapaamisessa tuttava oli valmis lähtemään, kun sanoi, että on saanut elää keskimääräistä pidemmän iän. Koin tämän kommentin tyytyväisyydeksi annettuun elämään – elämän lahjaan.
      Elämän ja sen lopun ihmettelemistä – mitä siitä? Sitä, että jotenkin tuntuu tyhjänpäiväiseltä ja on vähän niin kuin yhtä tyhjän kanssa – koko elämä. Aikamme täällä mennään, kerätään omaisuutta, ollaan kateellisia, ei käydä toisten luona ja niin edelleen. Sitten joku kaunis tai saattaa olla vaikka rumakin päivä, meidän maalliset jäännökset lasketaan parin metrin syvyiseen kuoppaan tai poltetaan siunauskappelin krematoriossa.
      Mitä meistä tänne jää? Ei sitten mitään. Kaikille ei patsaita eikä muita muistomerkkejä pystytetä. Haudalla saattaa joku jouluaaton kiireiden keskellä kynttilän tuoda – perinteisen tavan vuoksi. Edesmenneitä ei yleensä ole tapana muistella. Kuollut, mikä kuollut. Kuopattu, mikä kuopattu. Perinnöistä tappelu saattaa jonkin aikaa muistuttaa edemenneestä. Saattaisi olla joskus parempi, jos edesmenneen omaisuus jaettaisiin vaikka hyväntekeväisyyteen. Jälkeläisille on useassa tapauksessa ehtinyt jo kertyä kaikkea mitä tarvitsevat ja liika on aina liikaa.
      Hyvänä puolena hautajaisissa on, että ne ovat nykyisin ainoa perhejuhla, jossa koko suku ja tuttavapiiri on yhtä aikaa koolla. Muistotilaisuudessa voi siten kuulla ja myös nähdä, miten toisilla tämä elämän ihmettely on saanut aikaan. Sen ainakin, että aika tekee tehtävänsä jokaiselle. Ikinuoria ei näyttäisi olevan olemassa.

Hautajaisista puhuttaessa ei voi olla mainitsematta Haitin maanjäristystä. Siellä haudattavia tuli kerralla tämän hetkisen arvion mukaan noin 200 000. Jäljelle jääneiltä on kaikki elämisen edelytykset tuhoutuneet. Kansan selviytyminen on ulkopuolisen avun varassa, jota sinne on alkanut virrata ennätystahtia. Ongelmana avun jakamiselle ovat viidakkoveitsein aseistautuneet ja kansaa terrorisoivat joukot, joita diktatuurivaltion jäljiltä oli valmiiksi olemassa.   
      Kaikki on suhteellista, jopa hautajaisista puhuttaessa. Suhteellista on myös suhtautuminen avun antaminen uhreille. SPR:n kerääjä sanoi YLE:n uutisissa, että vähävaraiset nuoret ja opiskelijat antavat eniten. Ehkä heillä on enemmän kokemusta vähävaraisena elämisestä ja haluavat antaa vielä siitä vähästä niille, joilla ei ole mitään.

14.01.10 Oikeaa pakkasta ja vääriä lääkäreitä

Viikkoja kestävä kylmyys on halvaannuttanut koko pohjoisen pallonpuoliskon. Euroopassa ja Yhdysvalloissa on jääty ilman lämpöä, peruutettu lentoja ja junavuoroja, juututtu lumikinoksiin maanteillä, pelätty satovahinkoja ja yritetty pelastaa eläimiä kuolemasta kylmään. Pakkasongelmia on ollut Yhdysvaltain Floridasta Britanniaan, Ranskaan, Puolaan, Kiinaan, Koreaan ja jopa Pietariin saakka.
      Englannissa pakkasta on ollut jo yli 20 astetta eikä näin kylmää ole koettu sitten talven 1981. Lontoossa Hyde Parkin puisto on kiinni ensimmäistä kertaa 140 vuoteen. Sääennusteiden mukaan kylmä jakso kestää vielä ainakin pari viikkoa. On lumesta ollut toki hyötyäkin, kun Manchesterissä Englannissa poliisi oli tyytyväinen saatuaan vankikarkurin kiinni lumeen jääneiden jälkien perusteella.
      Euroopassa viime perjantaihin mennessä on 150 ihmistä kuollut kylmyydestä johtuvista syistä. Heistä 122 menehtyi Puolassa, 22 Britanniassa ja 9 Saksassa. Lisäksi 22 on kuollut Sveitsin Alpeilla lumivyöryissä. Pohjois-Intiassa raportoitiin 200 ihmisen kuolleen kylmyyteen.
     Meillä Suomessa rautateillä on vaikeuksia jäätyvien vaunujen takia. Lentokoneissa matkustavien laukkuja ei tahdota saada perille millään ja osa on ehtinyt lähteä jo pois matkakohteista laukkujen saapuessa perille. Laukkujen käsittely on käsin tehtävää työtä ja ilman riittäviä käsipareja niitä ei ehditä liikutella matkustajien mukaan lennoille. Palvelun ulkoistamisen yhteydessä porukkaa on vähennetty, ehkä liikaa. Taksimiehet ovat tosin saaneet lisätyötä laukkujen kuskauksesta.

Pakkanen on pitänyt minutkin sisätiloissa melko tiiviisti. Eipä siitä haittaa juuri ole ollut, kun meillä Suomessa on tunnetusti lämpimät asunnot. Sisällä olosta on seurannut, että tälle talvelle suunnitellun kirjan käsikirjoitus valmistui etuajassa ja on nyt tarkastusvaiheessa. Helmikuussa saan sen painoon ja nähtäväksi kirjasivulle. 
      Tulossa olevan kirjan "Muuutoksen aika" aihe tuli kirjoittaessani "Pärekattotalkoot" romaania, jolloin huomasin, miten aika romaanissa kertovalta ajalta (60-luvulta) on muuttunut. Tämä muutos on tapahtunut suurten ikäluokkien aikana, josta tuleva kirja siis kertoo.

"Haloo kulta, olen hyvässä hoidossa – lääkäri on takuulla aito. Ei ole vielä vilkaissutkaan minuun kokonaiseen varttiin." Näin Jari 12.01.10 Kalevan sivulla. Aito ja epäaito, oikea ja väärä. Siinäpä sitä on pohtimista. Jarin satiirissa on terävää piikittelyä. 
      Väärä lääkäri oli ollut potilaiden mukaan mukava. Sitä eivät oikeat lääkärit vältämättä aina ole tai heillä ei ole aikaa olla. Tietokoneen näyttöruutu vie liian paljon aikaa varsinaiselta työltä, mikä johtuu tietojärjestelmien jälkeenjääneisyydestä, monimutkaisuudesta ja yhteensopimattomuudesta toisten hoitolaitosten järjestelmien kanssa.
      Kuinka monta potilasta väärä lääkäri ehti hoitaa terveeksi olemalla mukava? Kaikki sairaudet kun eivät tarvitse aina lääkehoitoa. Pelkkä ihmisen kohtaaminen voi saada ihmeitä aikaan. Vakavilta vahingoilta tosin vältyttiin apteekkihenkilökunnan puututtua liian suuriin lääkeannoksiin, joten eiköhän se ammattitaito lopulta ole tärkein asia.

07.01.10 Pyhät ovat takana – tältä erää

Pyhät ovat takana ja juhlat on juhlittu. Juhlinut, kuka juhlinut ja kuka ei, niin sitten ei. Joka tapauksessa palaamme normaaliin arkirytmiin aina pääsiäiseen saakka. Onhan siinä välillä muun muassa ystävänpäivä. Silloin meillä kaikilla on aihetta juhlia tai ainakin pitäisi olla. Jos ei satu olemaan vielä yhtään ystävää, niin kiireesti sellaista hommaamaan. Kysymään vain joltakin kiinnostavalta tyypiltä, kuten lapsilla on tapana, että "alakkona mua"? Siinähän se selviää heti ja jos joku alkaa, niin mikäpä siinä on odotella vaikka ystävänpäivää.
      Elämän ilot, elämän surut ja kaikki muu, arjessa ne kohdataan ja koetaan. Arjen pienistä ja miksei vähän suuremmista asioista elämä muodostuu, jos on muodostuakseen. ”Mitä se sellainen olisi, jos aina olisi pyhä”, sanoi kerran eräs työkaverini. Ei olisi sitten yhtään mitään. Toki tarvitaan pyhää ja juhlaakin. Sitä vain nykyisin on vaikea erottaa, kun kaupatkin ovat auki joka päivä ja ihmiset menevät tukka putkella milloin mihinkin. Pysähtykää hyvät ystävät ja vaikka ette olisikaan ystäviä, pysähtykää silti.

Kaupoista puheen ollen. Voimmeko enää turvallisesti asioida kauppakeskuksissa? Täytyykö pelätä, että joku on menettänyt jotakin niin merkityksellistä, että siitä kohdistuvan pettymyksen ja vihan purkamiseen ei löydy muuta tapaa kuin silmitön tappaminen?
      Uuden vuoden aattona oli kolmas ampumatapaus kahden vuoden sisällä. Nytkin ensimmäisenä selvitettävänä tuntuu olevan, että mistä tekijä on aseen saanut. Toki sekin on tärkeä ja täytyy selvittää perin pohjin. Maailma on täynnä laittomia aseita. Niitä ei saada koskaan kerättyä kaikkia talteen ja jos joku haluaa aseella tappaa, niin sellaisen hän jostakin esiin kaivaa. 
      Aseet eivät ole syyllisiä, vaan välineitä. Todelliset syyt ovat syvemmällä ja kokonaan muualla. Mitä yhteistä näillä kaikilla tekijöillä sitten voisi olla? Joku menetys tai umpikuja kaikissa tapauksissa on eteen tullut. Mitä minä, mitä sinä ja mitä me kaikki voisimme tehdä?
      Meidän tulee välittää toisistamme. Yksityisyys ei saa olla niin pyhä asia, ettei voi puuttua, jos selvästi näemme jonkun olevan avun tarpeessa, menettäneen otteen elämästä ja olevan vaarallisen itselleen ja ympäristölle. Se on välittämistä. Se on vastuun ottamista. Se on rakkautta. Se on sitä arjen kristillisyyttä, joka ei sammuta lyhtyjään tämän maailman todellisuutta kohdattaessa. Pohdin aikanaan Rauhan Tervehdyksessä Jokelan tapahtumien jälkeen artikkelilla, ”Menetetyt unelmatko?” ja Kauhajoen jälkeen artikkelilla, "Toivon risti".

<< SIVUN ALKUUN