15.12.11 Uppoaako Suomi eurolaivan mukana? 

Otsikko ja sitaatit ovat taloussanomien sivuilta. Oletko kyllästynyt näihin otsikoihin? Itse kieltämättä olen ja ehkä ei kannattaisi enää vatvoa. Mutta, jos kuitenkin!

"Pelkästään nämä euroalueen sisäiset kriisitoimet paisuvat yhteensä noin 2 500 miljardiin euroon. Jos Suomi vastaa vaikkapa kahdesta prosentista, kertyy vastattavaa pyörein luvuin 50 miljardia."
      ”Ulkommaisilla pankeilla on saatavia kriisimaista; Italia 940, Espanja 743, Irlanti 468, Portugali 205, Kreikka 131 miljardia, joista kertyy yhteensä 2487 miljardia.”
      "Pankkikriisin jatkumista tuskin estää se, että viime viikon käänteisiin kuului europäättäjien lupaus säästää pankit ja muut yksityiset rahoittajat tappioilta ... Kreikka jää lupauksen mukaan ainutlaatuiseksi poikkeustapaukseksi, eikä Kreikastakaan koidu rahoittajille tappioita vaan saatavien "vapaaehtoisia" arvonalennuksia. Mutta Kreikan jälkeen yksityisillä rahoittajilla ei ole senkään vertaa vaaraa."
       Kertaus: Euroalueen (valtiot = kansalaiset) kriisitoimet 2500 miljardia. Ulkomaiset pankit (pankit = yksityiset rahoittajat) 2487 miljardia. Yksityisillä rahoittajilla ei ole vaaraa?
      Kenellä on se vaara? Ei jää muita kuin valtiot, eli me kansalaiset. Entä jos vastuu jäisi rahoittajille? Se merkitsisi vuosien taantumaa, kun elinkeinoelämä ei toimi ilman varoja ja rahoittajia.
      Raha ei ymmärtääkseni katoa. Missä sitten ovat nuo kriisimaiden ulkomaisilta pankeilta ottamat lainavarat? Kriisimaiden asukkaat ovat ne kuluttaneet ja jotkut ovat ne saaneet. Ketkä?
      Tällä hetkellä maailmassa, Euroopassa ja myös meillä Suomessa on miljonäärejä enemmän kuin koskaan. Heidän kaikkien varallisuus on huomattavasti suurempi kuin nuo pankkien saatavat kriisimaista, 2487 miljardia. Minusta tuntuu, että sinne ne varat ovat siirtyneet ja siellä pysyvät. Näin on käynyt myös meillä Suomessa, kuten Mehiläisen yksittäistapaus osoitti. Ja se taitaa olla vain jäävuoren huippu.
      Ehkä tämä ei nyt koko totuus ole, mutta olisiko vaikka "puoli sellainen"?

PS. Kirjat- sivulla on esittely viidennestä runokokoelmasta "Pilvilinna" (kirja 11). Sain viikonvaihteessa kirjan sivut taitettua ja kannet suunniteltua. Nyt olen lähdössä matkalle, minkä jälkeen vien painatukseen. Julkaisu menee tammikuulle 2012.

10.12.11 Kokemuksia facebookista

Facebook yrittää olla Sinulle kaveri ja ystävä, joka haluaa viedä kaiken aikasi, niin ettei Sinulle jäisi aikaa muuhun; siivoamiseen, mattojen puisteluun, ruokakaupassa käyntiin, ruuan laittoon, vaatteiden silittämiseen, pyykin pesuun, saunomiseen, kirjojen lukemiseen, liikuntaan, live- ystävien tapaamisiin, tyhjänpäiväisten tv- sarjojen, kuten BB ja Salkkarit, tuijottamiseen, nukkumiseen, siihen, jos uni ei tahdo muuten tulla ja mikä pahinta, Linnajuhlia seurasi tv:tsä vain 2,5 miljoonaa suomalaista, kun toiset 2,5 miljoonaa olivat facebookissa kertomassa kuka oli illan kuningatar, kun iltapäivälehdet olivat kertoneet pitkin syksyä ketkä ovat niitä kuningatar- ehdokkaista. 

Facebook kysyy joka välissä, että mitä mietit? Kun vastaa, mitä toiset ja viisaammat miettivät, niin heti pudottaa muutaman kaverin. Nämä kait ovat sitten niitä, jota eivät tykkää siitä, kun vastaa kysymykseen, mitä mietit, mitä toiset ja viisaammat miettivät. Tosin ei se kerro, keitä ne ovat, jotka eivät tykkää siitä, kun vastaa kysymykseen, mitä mietit, mitä toiset ja viisaammat miettivät ja pudottaa pois ne, jotka eivät tykkää siitä, kun vastaa kysymykseen, mitä mietit, mitä toiset ja viisaammat miettivät. Ne toiset, jotka eivät tykkää siitä, kun vastaa kysymykseen, mitä mietit, mitä toiset ja viisammat miettivät, luulevat että minä olen pudottanut ne pois, vaikka en ole pudottanut, kun en edes tiedä, miksi eivät tykkää siitä, kun vastaa kysymykseen, mitä mietit, mitä toiset ja viisammat olivat miettineet. 

Facebookissa pitäisi olla ”tykkää”- painikkeen lisäksi ”ei tykkää”- painike, niin ei tarvitsisi pudottaa pois niitä, jotka eivät tykkää siitä, kun vastaa kysymykseen, mitä mietit, mitä toiset ja viisaammat miettivät. Tykkää- painikkeen lisäksi tulisi kertoa, miksi se tykkää siitä, kun vastaa kysymykseen, mitä mietit, mitä toiset ja viisaammat miettivät, niin itsekin muistaisi, mitä tuli mietittyä, kun vastasi miettimis- kysymykseen, mitä toiset viisaammat olivat miettineet.

Mitähän se facebook tekisi jos kertoisi mitä itse miettii. Lähtisivätkö kaikki kaverit lätkimään? No, ei tilanne näin kuitenkaan ole. Yleensä kun jokin päivityksen jälkeen joku lähtee pois, niin yleensä kaksinkertainen määrä tulee uusia. Paras tapaus taitaa olla, että yhtenä päivänä viisi lähti ja yksitoista tuli tilalle.

Täällä blogissa kerron vapaasti mitä on tullut mielen päälle ja mitä tullut mietittyä viime aikoina. Linkitän tosin päivityksen jälkeen facebookiin ja siten löytyvät myös siellä yhdellä klikkauksella. Vierailujen määrässä tuo linkitys joka kerta näkyy, kun niitä saattaa olla ko päivänä kymmenkertainen määrä.

Tästäpä tulikin mieleen, että "mitä mietit", näin joulun lähestyessä? Joka tapauksessa, siunattua adventin aikaa ja joulun odotusta!

05.12.11 Mitä tulee mieleesi itsenäisyyspäivän aikaan?

Vastaan tekemääni kysymykseen, mitä tulee mieleeni, ilman sen kummempaa miettimistä:

Tulee mieleen edesmennyt isäni, joka 20- vuoden ikäisenä, kesällä 44 oli torjumassa vihollisen suurhyökkäystä Laguksen Panssaridivisioonan erään Wikkers- tankin ohjaimissa Karjalan kannaksella, muun muassa Tali-Ihantalassa. Nuo kokemukset jättivät jälkensä kaikkiin siellä olleisiin, myös isääni. Nyt, vasta hänen poismenon jälkeen olen sen ymmärtänyt. Näin luultavasti muutkin sodanjälkeiseen ikäluokkaan kuuluvat ovat sen luultavasti ymmärtäneet.
      Mitähän nuo nuoret miehet tuolloin, kesällä 44, mahdollisesti ajattelivat? En tiedä! Itse en niin raskasta velvollisuutta olisi turhaan halunnut tehdä. Mutta, jos kuvittelen:
      Haluaisivat varmaan tämän maan kehittyvän ja menevän siihen suuntaan, että täällä säilyisivät heille aikanaan perityt suomalaisen elämän perusarvot, ja jotka edelleen kulkisivat perintönä tuleville sukupolville. Suomalaisten hyvinvointiin pohjimmiltaan vain suomalaiset itse voivat vaikuttaa, tekemällä työtä ja oikeita poliittisia päätöksiä. Oma apu oli se, johon he aikanaan luottivat ja meidän tulee ja kannattaa myös luottaa.

Tulee myös mieleen eräs kohtaaminen 70- luvulta. Olin silloin aliupseerikoulussa Viestirykmentissä Riihimäellä. Olin muiden pohjoisen poikien kanssa odottamassa junaa Riihimäen asemalla. Meidän tykö tuli vanha mies. Kertoi olevansa sotaveteraani. Oli ehkä ottanut pari lasillista asemaravintolassa, jolloin suomalainen mies yleensä puhuu vaikka sitä, mitä mieleen tulee. Niin tämäkin mies teki. Liikuttuneena, vedet silmissä, hän katsoi meitä kaikkia edessään seisovia vuorotellen ja sanoi lopuksi: "Pojat, älkää antako kenenkään myydä tai antaa tätä maata kenellekään – pidättehän siitä huolen?”
      No, me sanoimme, että ilman muuta tulemme pitämään siitä huolen, vaikka en silloin täysin ymmärtänyt hänen vuodatusta. Yksi meistä oli kuitenkin niin fiksu, että sanoi jälkeenpäin ymmärtävän tuota miestä. Ei kertonut kuitenkaan tarkemmin. Jonkinlainen käsitys muistaakseni tuolloin itsellänikin oli.
     Myöhemmin olen sen ymmärtänyt ja tuo kohtaaminen on tullut usein mieleen ja tuli tänään. Silloin 70- luvulla elettiin, tekisi mieli sanoa, niitä pirullisia suomettumisen aikoja. Veteraaneja ei arvostettu pätkääkään. Päinvastoin, hyvä ettei syljetty päälle (näinkin on kuulemma käynyt) ja sanottiin, että mitä sinne menitte.
      Noihin aikoihin, eli 70-luvusta on nimittäin paljastunut erittäin voimakas ja herkeämätön painostus, jota Neuvostoliitto harjoitti niin sanotussa puolueettomuuskysymyksessä. Neuvostoliiton uusi ulkopoliittinen toimeliaisuus näkyi Tshekkoslovakian miehityksenä 1968, johti myös Suomen suhteen uuteen määrätietoiseen yritykseen vähätellä Suomen puolueettomuutta ja korostaa YYA sopimuksen tuomaa kiinteää yhteyttä Neuvostoliittoon. Pinnalle tämä näkyi lähinnä erilaisina kommunikeamuotoiluina ja julkisuuteen tulleina aloitteina. Esimerkkinä Suomen ja Neuvostoliiton yhteiset sotaharjoitukset, jotka eivät edes ajajuksena ainakaan tuota veteraania miellyttäneet. 

Kiitos Teille veteraanit ja Sinä, todennäköisesti jo edesmennyt, veteraani!

27.11.11 "Aasivarsa", kokoelmasta 2

Alla olevan runon kirjoitin neljä vuotta sitten (29.11.07). Runo tarkastelee adventin aikaa ja tapahtumia kaksi vuosituhatta sitten aasivarsan kokemana ja toisaalta nykyajan perheenäidin joulukiireiden näkökulmasta. Runo esitettiin "Vedä Jouluhenkeä" joulurunoillassa Kastellin kirkossa 19.12.08, jolla illan esitykset aloitettiin. Tämän joulun joulurunoilta "Vedä nyt Jouluhenkeä" on 15.12.11 Kastellin kirkossa klo 18:00. Laitapa muistiin kännykkäkalenteriin ja tule vetämään runollista Jouluhenkeä.

Mihin nuo ihmiset menevät, meidän isäntäkin lähdössä, aasivarsa kyselee korvat pystyssä.
Menevät ja menevät, eivät ne tiedä, jonkun huhun perässä vain.
Minä tiedän, vastaa äitiaasi, me lähdemme myös, ei vielä, meitä tullaan hakemaan kohta.

Voi ei, enää neljä viikkoa jouluun, huomenna jo adventti, tämä kiire.
Miten tässä taas ehtii kaikkea, siivota, leipoa, tehdä laatikot, niin, ne jokavuotiset lahjat.
Kaupungilla oli jo täysi meno, joulurekvisiittaa, ihmiset seassa, ”sydämeeni joulun teen”.

Miksi et sano minulle, kun tiedät, miksi tullaan hakemaan, kuka tulee, aasivarsa kyselee, korvat harallaan.
Täällä ovat, kuten Herra sanoi, lähdetään, tulkaa molemmat, miehet juttelevat ystävällisesti.
Kuka Herra sanoi, mistä tiesi, aasivarsa hyppii, loimi selässä.

Jostakin on vain aloitettava, muuten ei tule mitään, ei joulua.
Joulukortit tietenkin, osoitekirja, miksihän se ei lähettänyt korttia, en minäkään nyt lähetä sille.
Sinne lähtivät, kortit tuttaville, huomenna kauppaan, sunnuntai, leipomaan on aloitettava.

Siinähän sinä oletkin, olette, kukaan ei ole istunut selässäsi, juttelee mies aasinvarsalle.
Matkaan, voi ihmettä, paljon ihmisiä, heittävät vaatteita, palmun oksia, miksi ne heittävät tielle?
Laulavat ”Hoosianna Daavidin poika”, en ymmärrä koko touhua.

Täytyy tässä ehtiä käydä, niin, kirkossa laulamassa, tuntuu jotenkin hyvältä laulaa,
”Hoosianna…”, lapsuus, muistot.
Ei sille voi koskaan mitään, tipat tulivat taas silmiin.
No niin, sitten kauppaan hakemaan, tutut leivonnan tuoksut jälleen.

Ei sinun tarvi ymmärtää vielä, eivät edes ihmiset ymmärrä, kyllä ne joskus ymmärtävät.
Otetaan Hänet vastaan Kuninkaana, kohta huutavat aivan muuta.
Mutta, joka tapauksessa olemme, tai sinä olet tehnyt sen, viisas äitiaasi vastaa varsalle.

Laitetaan joululaulut soimaan, radio vain auki, joululauluja, niitä sieltä jo kuuluu, hyvä.
Hoosianna laulu, siellä kirkossa, miksi se jäi soimaan päähän, olisi joululaulujen, tonttujen vuoro.

Mitä me olemme tehneet, jotakin merkittävää, suurtako?
Suurta, suurta olemme tehneet, toimme Hänet, joka tulee, jonka toimme, Herran nimessä.

18.11.11 90- luvun talouskriisi (Pentti Kourin kirja, "Suomen omistaja")

Tällä hetkellä EU kamppailee talouskriisin kanssa, jolle alun ovat antaneet vastuuttomasti talouttaan hoitaneet EU- maat. Täytyy näin maalikkona vain todeta, että eivätkö käsittämätömän suuuret velkamäärät laittaneet häkytyskelloja missään soimaan? Jos ko maissa ei päätä kellään palellut, niin miksi ei edes EU:n päätävissä elimissä.
      Vielä ihmettelen, että miksi niin tärkeitä, kuin talousasoita ei anneta ammattilaisten hoidettavaksi. Kaikkeen muuhun ollaan vaatimassa ammattilaisia, viimeksi lääkäreiden pätevyyden perään ollaan kuuluttamassa. Mutta, meidän yhteisistä talousasioista päättävät poliitikot, joista osa ei näyttäisi ymmärtävän talousasioista enempää kuin sika tuulimyllystä.
      Taloustiedot ovat heti alkuun olleet vääristeltyjä ja sama suuntaus on jatkunut yhteisvaluuttaan siirtymisen jälkeen. Ovatkohan asialla olleet "valepoliitikot". Meillä 90- luvulla oli oma kotitekoinen pankkikriisi. Tätä ovat eri finanssialan ammattilaiset kommentoineet, muiden muassa edesmennyt Pentti Kouri.

Monet suomalaiset pitävät Koiviston presidenttikauden suurimpana virheenä 80-luvulla hänen ja hänen toimeksiannostaan muodostetun Harri Holkerin hallituksen sekä Suomen Pankin harjoittamaa onnetonta vakaan markan politiikkaa, joka johti pankkikriisiin, puolen miljoonan ihmisen työttömyyteen, 60 000 elinkelpoisen yrityksen ajamiseen konkurssiin, yli 250 000 ihmisen ylivelkaantumiseen, lukuisiin itsemurhiin jne.

Pentti Kouri kirjoittaa kirjassaan "Suomen omistaja" että Suomen Pankin Markku Puntila ja Rolf Kullberg sekä Mauno Koivisto, Harri Holkeri ja Holkerin hallituksen valtiovarainministeri Erkki Liikanen tuhosivat Suomen talouden 1980-luvun lopulla. Kourin mukaan suomalaista Bosnian sotaa olivat pankkien rauniot, työttömien joukkohaudat, hirressä roikkuvat yrittäjät sekä vapaalla jalalla olevat, talouden tuhoamiseen syyllistyneet sotarikolliset. Oikeat ratkaisut olisivat Kourin mukaan olleet tiedossa ja helposti toteutettavissa, mutta vasta vuonna 1992 Suomen Pankin uusi pääjohtaja Sirkka Hämäläinen teki mitä olisi pitänyt ainakin kuusi vuotta aikaisemmin: antoi markan kellua. Tällöin talous lähti nousuun ja markkinoiden luottamus palautui, mutta tuho ja hävitys oli jo tehty.
      Vakaan markan miehet - Koivisto ja Holkeri tulivat molemmat Suomen Pankista mistä he myös myöhemmin saivat taloudellisen informaationsa - eivät ymmärtäneet luopua kiinteän kurssin politiikasta riittävän ajoissa, vaan saivat aikaan ensin valtavan luottoekspansion ja ryhtyivät sitten sotaan itse luomaansa hirviötä vastaan. Pankit pelastettiin ja laskun maksoivat yritykset ja ylivelkaantunut kansa. 1990-luvun alun lama oli Suomen poliittisten, rahapoliittisten ja talouselämän päättäjien aikaansaannos.
      Irvokasta oli, että presidentti Koivisto painosti perustuslain mukaan riippumatonta tuomioistuinlaitosta, etteivät tuomioistuimet Koivistoa vihastuttaneen ns. korkopäätöksen (KKO1992:50) jälkeen enää tekisi pankkien kannalta hankalia ratkaisuja. Tässä tarkoituksessa Koivisto kutsui 6.5.1992 presidentin linnaan koolle yleisten tuomioistuinten tuomareita ja oikeusoppineita palaveriin, "oikeuspoliittiseen seminaariin," jonka tarkoituksena oli koolle kutsuttujen arvovallalla painostaa tuomioistuimia aina KKO:ta myöten tekemään Koivistolle mieleisiä ja pankkeja suosivia tuomioita. Kiitos "riippumattomien" KKO:n jäsenten ja alempien tuomioistuimien tuomareiden pelokkuuden, hanke onnistui, sillä tämän "Koiviston konklaavin" jälkeen pankit eivät hävinneet yhtään isompaa KKO:een asti edennyttä oikeusjuttua. Terveetkin pienyritykset olivat tuohon aikaan pankeille lainsuojatonta riistaa, luotot pantiin kerralla maksuun, ja vakuudet riistettiin laillisesti pankeille. KKO:n uudeksi jäseneksi nimitettiin vuonna 1992 OTT Mikko Tulokas, suuryrityksiä ja muun muassa KOP:ta monissa oikeusjutuissa aiemmin advokaattina edustanut laki- ja välimies.
      Kourin mukaan yliopistomaailma, jossa rahapolitiikasta olisi kenties oltu paremmin perillä, pelkäsi Suomen Pankkia ja poliitikkoja, ettei kävisi kuten aikanaan kävi poliitikoille ja SP:lle neuvoja jaelleelle professori Ahti Molanderille: hänet pantiin Koiviston kehotuksesta soittamaan trumpettia, jonka taidon professori Koiviston mukaan (ainoastaan) osasi.
      Presidentti Mauno Koivisto ei muistamani mukaan koskaan kantanut huolta tavallisten pienten ihmisten tai pienyrittäjien asioista, mutta ministereitä, kansanedustajia, korkeita virkamiehiä ja talouselämän vaikuttajia hän puolusti aina innolla ja puuttui asiaan, jos joku näistä hänen sikariportaisiinsa kuuluvista päättäjistä sattui joutumaan vaikeuksiin viranomaisten tai julkisuuden kanssa. Koivisto oli tavallisille ihmisille aika säälimätön, kova ja kyyninen "maan isä", mutta omistaan eli eliittiin kuuluvista hän pyrki huolehtimaan parhaansa mukaan. Esimerkiksi vuonna 1988 Koivisto puuttui näkyvästi eduskunnan silloisen puhemiehen Matti Ahteen ylinopeussakkojuttuun ja paheksui asian käsittelyä julkisuudessa.
      1980-luvun alkupuolella presidentti Koivisto puuttui ns. rötösherrajahtiin ja kritisoi toistuvasti talousrikostutkijoita ja syyttäjiä talousrikosten liian innokkaasta tutkinnasta ja syytteiden nostamisesta varmuuden vuoksi. Tällä oli merkittävä vaikutus, sillä talousrikosten tutkinta, syytteeseenpano ja oikeuskäsittely eivät Koiviston väliintulon jälkeen enää edenneet kuten olisi pitänyt. Yhtenä esimerkkinä mainittakoon tapaus, jossa KRP:n komisario Sulo Aittoniemi hyllytettiin 80-luvulla tehtävästään, Aittoniemen  mukaan siksi, että hän oli astunut "liian isoille varpaille." Mikään salaisuus ei enää ole, että hyllytyspäätöksen takana oli juuri presidentti Koivisto, joka määräyksestä sisäministeriön poliisijohto vapautti Aittoniemen talousrikosten tutkinnasta.
      Pentti Kourin mukaan Suomen Pankille ei voida antaa anteeksi rahapolitiikan täydellistä epäonnistumista. Minusta kenenkään on turhaa lähteä vaatimaan presidentti Koivistolta anteeksipyyntöä, ei virolaisten eikä suomalaisten. Eivät tunteettomat ja kyyniset poliitikot ja valtionpäämiehet tällaisia pyyntöjä ota kuuleviin korviinsa, he eivät koskaan voi myöntää virheitään olivatpa ne miten hirvittäviä tahansa.

Samaa aihetta käsitteli blogiini 20.04.10, otsikolla "1990- luvun kotitekoinen talouskriisi".

1990-luvun talouskriisin syntymiseen vaikutti raha- ja valuuttakurssipolitiikan epäonnistuminen, kun 80-luvulla siirryttiin sääntelystä markkinaehtoiseen järjestelmään. Hallitsematonta purkua seurasi ylikuumentuminen, markkinoiden romahdus ja pankkikriisi. Pankit kasvattivat luotonantoa. Myös valuuttaluottoja myönnettiin surutta, minkä seurauksena kotimarkkinat ja asuntokauppa ylikuumentuivat, jolloin yritykset ja kotitaloudet ylivelkaantuivat.

      Markan revalvaatio1989 nosti korkoja. Yritysten investoinnit ja yksityinen kulutus romahtivat. Seurasi laskusuhdanne ja hintojen laskukierre. Syntyi velkadeflaatio, jossa vakuusvarallisuuden arvo laski samalla, kun velanhoitokustannukset nousivat korkeiden korkojen takia. Asuntojen varallisuusarvo tippui ja pankit tekivät jättimäisiä luottotappioita. Pörssiosakkeiden hinnat puolittuivat 1990 edellisvuoden huipusta.
      Markka devalvoitiin1991, mikä nosti valuuttaluottojen hoitokustannuksia. Viennin lama ja talouskriisi jatkuivat. Itävienti romahti Neuvostoliiton hajottua. Markka päästettiin kellumaan 1992 ja Ahon hallitus päätti mittavasta saneerausohjelmasta. Korkotaso aleni 1993 ja bruttokansantuote alkoi kasvaa 1994.
      1990-luvun alun kokonaistuotannon romahdus oli suurin markkinatalousmaita ravistellut, minkä seurauksena tuli ennen näkemätön konkurssien ja velkasaneerausten aalto. Ulkomainen ja valtiontalouden velka kasvoivat nopeasti 1991–1993. Työttömyys viisinkertaistui. Tilastokeskuksen mukaan 1993 oli 405 000 työttömänä (16,5 %). Suomi liittyi EU:n 1995. Markka kytkettiin Euroopan 1996 valuuttakurssijärjestelmään. 1990-luvun lopun voimakas talouskasvu huipentui pörssikuplaan.
      1988 Holkerin hallitusohjelmaa sävytti sanat; "hallittu rakennemuutos", mikä osoittauti kaikkea muuksi kuin hallituksi. Ensin pidettiin jääräpäisesti kiinni vahvan markan politiikasta aina ylintä valtiojohtoa myöten ja sitten kertaheitolla siirryttiin sääntelystä globaaliin markkinaehtoiseen järjestelmään. Pankin "sokaistuivat" vapaudesta ja valuuttaluottoja otettiin surutta ulkomailta, joita jopa tyrkytettiin asiakkaille. Vakuuksista ei ollut niin väliä. Seuraukset tiedetään ja niitä maksetaan vieläkin.

11.11.11 Numeroiden symmetriaa

Tänään on päivä, joka on helppo muistaa. Tarvitsee vain muistaa montako niitä ykkösiä on. Numeroihin ja numerosarjoihin on liitetty erilaisia käsityksiä. Toisaalta numerot kolme ja seitsemän esiintyvät luomakunnassa ja Raamatussa faktoina, joten niihin ei ole liitetty niin paljon olettamuksia.

Tietotekniikan toiminta perustuu binäärijärjestelmään (2-järjestelmä), jonka kantaluku on numero kaksi. Siinä on käytössä vain kaksi merkkiä lukujen esittämiseen. Käytetyt symbolit ovat 0 ja 1. Binäärijärjestelmä toteutetaan elektronisilla piireillä, joilla mm. tietokoneiden prosessorit toimivat ja joissa nolla ja yksi esitetään usein kahtena eri jännitetasona.

Numero kaksi: Maailma on täynnä erilaisia kaksikkojärjestelmiä. On näkyvä ja näkymätön, jotka yhdessä muodostavat yhden maailmankaikkeuden. On hyvä ja paha, valo ja pimeys, päivä ja yö, elämä ja kuolema, miehisyys ja naisellisuus, väite ja vastaväite (teesi ja antiteesi), oikea ja vasen, edessä tai takana, ylhäällä tai alhaalla jne
      Numero kaksi esiintyy Raamatussa 808 kertaa, joista muutama esimerkki: Jumala ja ihminen, Aadam ja Eeva, Kain ja Aabel, Mooses ja Aaron, Mooses ja Elia, vanha ja uusi liitto, laki ja evankeliumi, leipä ja viini, ruumis ja sielu, elämä ja kuolema, aine ja henki, seurakunta ja synagoga, fariseus ja publikaani (Luuk18:9-14), kaksi herraa (Matt 6:24), kaksi porttia (avara ja ahdas) ja kaksi tietä, joista lavea tie vie kadotukseen, mutta kaita johtaa elämään (Matt 7:13,14 ).

Numerot kolme ja seitsemän, luomakunnassa ja Raamatussa:
       Numero kolme; mennyt-nykyaika-tulevaisuus, painovoima-valo-sähkö, kaasu-neste-kiinteä, eläinkunta-kasvikunta-kivikunta jne.
       Numero seitsemän; oktaavin nuotit, maapallon mantereet, auringon spektrin värit, ihmisen sikiön kehitysjaksot jne. Ranskan vallankumouksen aikaan lepopäiväksi määrättiin joka kymmenes päivä. Tämän jälkeen todettiin ihmisen pulssin lyövän joka seitsemäs päivä hitaammin. Palattiin takaisin seitsemänteen päivään.      
      Numerot kolme ja seitsemän ovat Raamatun mukaan täydellisyyden lukuja. 
      Numero kolme; Isä-Poika-Pyhä Henki, henki-sielu-ruumis, tie-totuus-elämä jne. 
      Numero seitsemän: Jumala lepäsi luomistyönsä päälle seitsemäntenä päivänä ja kehotti pitämään sapattivuoden, vapauttamaan orjat ja velalliset joka seitsemäs vuosi. Jeesus opetti, että on annettava anteeksi seitsemänkymmentä kertaa seitsemän. Tätä voisi jatkaa, sillä seitsemän esiintyy Raamatussa 735 kertaa järjestysluku seitsemäs 119 kertaa.

Numeroon kuusi ja varsinkin kolmen kuutosen sarjaan 666 on liitetty ajan saatossa mitä erilaisimpia käsityksiä. Tämä johtuu siitä, että tuota lukua sanotaan Raamatun mukaan Pedon merkiksi.
      Ilmestyskirja 13:16-18: Se pakottaa kaikki, pienet ja suuret, rikkaat ja köyhät, vapaat ja orjat, ottamaan oikeaan käteensä tai otsaansa merkin. Kenenkään ei ole lupa ostaa eikä myydä mitään, ellei hänellä ole tätä merkkiä, joka on pedon nimi tai sen nimen luku. Tässä vaaditaan viisautta. Se, jolla on ymmärrystä, laskekoon pedon nimen lukuarvon: se on erään ihmisen luku, ja se luku on kuusisataakuusikymmentäkuusi.
      666 luku on myös yhdistetty mm. Keisari Neron, Stalinin ja Hitlerin nimiin. Väitetään sen myös löytyvän kaikista viivakoodeista.
      Pedon merkistä, josta Raamatussa kerrotaan, on tekniikka olemassa. Se on ihon alle asennettava mikrosiruimplantti, joilla jo tänään mm. koirat merkitään. Raamatussa määritellään tarkkaan paikat; oikea käsi ja otsa. Nämä paikat on tutkimuksissa todettu parhaiksi ja niihin niitä on jo asennettu.
      Lukua 666 pidetään myös ihmisen lukuna ja 777 Jumalan lukuna.

31.10.11 Helsingin kirjamessut

Viime perjantaina kävin jälleen Helsingin Kirjamessuilla. Sanotaan, että joka hevosilla ajaa se hevosista puhuu. No, ei Kirjamessuilla hevosilla ajettu eikä puhuttu. Kirjoista puhuttiin, eikä niilläkään ajettu. Ajaminen tässä metaforassa tarkoittaa kirjoittamista ja kirjailijoita, joita paikalla olivat melkein kaikki suomalaiset ja nyt virolaiset.
      Mitä jäi mieleen tai päällimmäiseksi käynnistä, tai paremmin olemisesta koko pitkän päivän:

Panu Rajala oli perehtynyt kirjailija Juhani Ahon tuotantoon ja hänen koko elämään perusteellisesti, tällä kerralla kirjailijan vaiherikkaaseen elämään. Suomi-Ruotsi valakunnassa suomenkielinen kirjailija ei saanut arvostusta, ja muun muassa kirjallisuuden Nobel jäi saamatta. Sen sai hänen jälkeensä Sillanpää, jolle Aho oli pohjustanut maaperän otolliseksi. Rajalan kirjan nimi "Naisten mies ja aatteiden, Juhani Ahon elämäntaide", kertoo aiheesa jo melko paljon.

Rosa Liksomin romaani ”Hytti numero 6” kertoo matkustamisesta Siperian halki junalla roolihahmon avulla. Hänellä on moisesta matkustamisesta omakohtaista kokemusta, josta on ollut apua kirjoittamiseen. Tuskinpa muutoin se olisi ollut mahdollista. Matka vaikutti vaiherikkaalta ja sitä se varmaan on todellisuudessa.

Sirpa Palon romaanin muotoon kirjoitettu omakohtainen kirja ”Narsisti esimiehenä” kertoo jo nimen mukaan narsistista, joka terrorisoi työyhteisöä. Päähenkilö sairastuu masennukseen ja joutuu jäämään sairaslomalle. Sairaslomalta palattua mikään ei ollut muuttunut ja jäljellä ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin vaihtaa työpaikkaa. Kokemus oli jättänyt pysyvät arvet ja ei vielä osannut sanoa, onko selvinnyt vai ei.
      Palo toi esille mielenkiintoisen seikan. Julkishallintoon tai muutoin verovaroilla toimivien säätiöiden hallinto- ja johtotehtäviin jostain syystä hakeutuu henkilöitä (narsisteja), joille henkilökohtainen valta on tärkein asia. Toiminnan joustavuus, tuottavuus ja alaisten saama myönteinen palaute voivat olla uhka vallalle ja sen hallitsemiselle. Menestyvän alaisen narsisti kokee uhkana, joten hänet on nujerrettava. Yleensä ”oikea” esimies kokee päinvastoin, kun hänen alaiset ovat aikaansaavia, joita voi saada ja ottaa vaikka sulan omaan hattunsa.
      Omakohtaisena kokemuksena voin todeta, että yritysmaailmassa narsisti- esimies olisi entinen esimies melko nopeasti. Siellä ei vallalla tee mitään, vaan tuottavuus ja tehokkuus ovat ne, jotka pätevät.

Riikka Pulkkisen romaani ”Totta” vaikutti kirjoittajan, kustannustoimittajan ja virolaisen kääntäjän yhteishaastattelun perusteella mielenkiintoiselta. Minulla se on kotona lainattuna, mutta en ole ehtinyt sitä vielä lukea. Kirja on käännetty 12 kielelle.
      Pulkkinen kertoi romaanin kirjoittamisesta sen verran, että se on palapelistä muodostettu kokonaisuus. Mielenkiintoinen toteamus! Toinen mieleen jäänyt seikka romaanista oli, että siinä nykyhetki valtaa maailman. Mikäpä sen parempaa kuin osata elää tätä nykyhetkeä? Vielä kolmas ulottuvuus oli kirjan nimessä. ”Totta”, mikä on yhtä kuin ihmiselämän ydin, mikä on edelleen rakkautta ja joka ei vanhene. Voisiko sitä paremmin sanoa?

TV1:n ja Runoraadin live-esityksen seurasin lähtiessä. Siinä käytiin läpi neljä erilaista ja eripituista runoa. En muista runoista ja arvostelusta yksityikohtia, mutta melko lailla samaa mieltä pisteiden antamisesta saatoin kuitenkin olla.
      Tällä kerralla media oli tullut messuille varsin näkyvästi. Lehdistö, TV- ja radiokanavat olivat melkein kaikki paikan päällä. Sanoinkin, että jos haluaa nähdä mahdollisimman paljonjulkisuuden henkilöitä yhdellä kerralla, niin kannattaa mennä Kirjamessuille. No, niissä nyt ei ole sen kummempaa katsottavaa kuin meissä muissakaan. Samanlaisia kaikki ollaan, yhtä hyviä tai yhtä huonoja – onneksi.

Lauantaina suunnistin Ateneumiin, jossa oli Lapin taika- näyttely. Näyttelyssä oli mukana perinteisiä Lapin aiheita, kuvataiteena, valokuvina ja esineinä. Ehkä tuo Lappi- aihe on jo niin moneen kertaan käsitelty vuosikymmenten aikana, ettei sen eksotiikka enää jaksa kiehtoa. Tämä nyt on henkilökohtainen kokemus. Lopuksi kävin kiertämässä kolmannen kerroksen Ateneumin pysyvän näyttelyn, joka vastaavasti kiehtoo vuosista toiseen.

Ateneumissa vierailuun varasin aikaa enemmän kuin siellä tuli vietettyä. Niinpä suunnistin vielä lähistöllä olevaan uuteen Helsingin Musiikkikeskukseen. Ei siellä keskellä päivää mitään konserttia ollut, mutta avoimet ovet olivat. Täytyy todeta, että upea, mikä upea. Enpä ole aiemmin nähnyt noin hienosti suunniteltua kokonaisuutta. Talon keskellä sijaitsee areena, esiintyjät keskellä ja yleisö useassa sektorissa ympärillä. Tämä tekee tilasta varsin toimivan ja ruuhkia ei esimerkiksi väliajoilla pääse syntymään. Yleisö voi poistua omilta sektoreilta suoraan taakse tarjoilupaikkoihin, joita on sijoitettu joka puolelle taloa ja jotka näin muodostavat lasiseinäisen yhtenäisen kokonaisuuden. Ammattilaiset ovat kehuneet talon akustiikkaa hyväksi. Taloa käytävät; Sibelius Akatemia, Helsingin Kaupunginorkesteri ja Radion Sinfoniaorkesteri.

14.10.11 Mistä runosuoni?

Lataan aika-ajoin facebookiin runoja ja aiheeseen liittyviä valokuvia. Eräs fb- kaveri kysyi, että mistä tuo runosuoni? Vastaan täällä, kun sitä on joskus kysytty aikaisemmin ja toisaalta linkitän aina viimeisen kirjoituksen jälkeen fb:iin.

En sitä välttämättä tiedä. Satun kerran, viisi vuotta sitten, katsomaan vain uteliaisuuttani TV:n runoraadin, josta sain idean kokeilla ajatusten kirjoittamista runojen muodossa. Siitä se lähti ja nyt on menossa viides talvi Oulu-Opiston runoryhmässä. Kaikkiaan runoja on kertynyt noin kolmesataa. Nyt en tosin tee niin paljon, kun työn alla on romaanin käsikirjoitus.

Jos tarkastelee perimisen kannalta, niin isoisäni Vihtori (Vikke), oli tavallaan aikansa runoilija. Häntä pidettiin sanavalmiina ja niin sanottuna koiraleukana, jolla oli aina jokin sanonta tai kevennys tilanteeseen kuin tilanteeseen. Harmittaa, että ei aikanaan älynnyt tallentaa niitä..
      Yksi äitini nuorempi sisko on kirjoittanut runoja ja maalannut. En ole tosin saanut niitä käsiini. Täytyypä joskus ottaa selvää, millaista runoutta on harrastanut.
      Toisaalta, meissä kaikissa on luovuutta, vaikka kirjoittaa runoja. Sille luovuudelle täytyy vain antaa mahdollisuus tulla esille. Toisin sanoen, tulee hiljentyä ja antaa aikaa. Sitä se vaatii ennen kaikkea. Joskus runo syntyy varttitunnissa ja on kerralla valmis. Joskus saattaa mennä monta tuntia ja joutua hiomaan moneen kertaan, ennen kuin edes itse on siihen tyytyväinen.

Mistähän johtuu, että kaikki suuret runoilijat ja säveltäjät ovat olleet kauan sitten, kuten Leino? Minusta tuntuu, että nykyihmiselle on tarjolla niin paljon kaiken maailman roskakulttuuria; televisio, radio ja internetit pullollaan, jotka turruttavat meidän mielikuvituksen ja luovuuden. Ne vievät myös sen kaiken ajan, mitä omaan tuottamiseen tarvitaan. Ne on tehty vielä kaiken lisäksi koukuttavaksi, että katsoja tai kuuntelija ei pääse niistä eroon.

Sen takia tai muuten ”evvk”, en ole koskaan katsonut mitään sarjoja ja fb:ssa käyn aamulla onnittelemassa synttäreiden viettäjiä ja toisen kerran iltaisin.

09.10.11 Tuulesta sähköä, kun tuuli on sillä tuulella

Sähköä tuotetaan ja kulutetaan samanaikaisesti, eikä kulutus ei ele tasaista. Tuotannon on sopeuduttava kulutuksen vaiheluihin tai voimalaitoksen putoamiseen sähköverkosta.
      Sähkön operatiivinen tuotanto jaetaan kolmeen osaan; perusvoima, nopeasi käynnistettävä säätövoima ja pyörivä säätökapasiteetti. Kulutuksen kasvun varalta on oltava myös huippuvoimaa, esimerkiksi pakkaskaudella. Käynnistäminen kestää useita tunteja, kun usein on kyseessä öljykattilan ylösajo.

Perusvoimaa ovat; hiililauhde, yhteistuotanto (lämpö ja sähkö), teollisuuden prosessivoima ja ydinvoima. Näissä laitoksissa sähköä tuotetaan tasaisesti, eikä niitä kannata säätää jatkuvasti kulutuksen mukaan.
      Nopeasti käynnistettäväksi säätövoimaksi soveltuu parhaiten vesivoima, jonka käynnistäminen täyteen tehoon kestää muutaman minuutin.  Kaasuturpiinit käynnistyvät nopeasti, mutta niitä ei kannata käyttää säätökäyttöön, vaan sähköverkon tukemiseen häiriötilanteissa.
      Pyörivässä säätökapasiteettikäytössä laitokset pyörivät verkossa osateholla. Jos jokin laitos putoaa verkosta, eivät tuotanto ja kulutus ole enää tasapainossa ja verkon taajuus laskee. Laitokset ovat taajuussäädöllä, jotka taajuuden laskiessa lisäävät tehoa ja nostavat verkon taajuutta. Myös tähän tarpeeseen käytännössä soveltuu parhaiten vesivoima. Lämpövoimaloita ei kannata käyttää säätökäytöllä. Yleisesti niitä tuotetaan sähköä niin sanotulla polttoainekäytöllä.

Tuulivoimalat ovat siitä hankalia, että ne tuottavat sähköä vain silloin, kun tuuli on sillä tuulella. Ei liian heikko, eikä liian voimakas. Tyynellä ja myrskyllä ne siis seisovat. Tuulivoima ei siten täytä edellä luetelluista kolmesta operatiivisesta tuotantomuodosta yhtään.

Fingridin mukaan käyttövarmuuden näkökulmasta tunnin sisällä tapahtuva tuulivaihtelu aiheuttaa tehonmuutoksen, joka on neljänneksen tuulivoiman kokonaistehosta. Näin 1500 megawattia edellyttää varautumista 375 megawatin tehomuutoksiin, jonka verran tarvitaan säätövoimaa tilalle.
      Suomessa on tuulivoimatehoa 197 megawattia, jotka tuottavat sähköä vain 50-60 megawattia, saman neljänneksen. Tämä johtuu siitä, että tuulivoiman vuotuinen käyttöaika on 2200-3000 tuntia, kun se on ydinvoimalla 8000 tuntia. Edelleen, jos halutaan tuottaa 1500 megawatin ydinvoiman verran energiaa, tarvitaan siihen 6000 megawattia tuulimyllytehoa.

Entä tuulisähkön hinta?  Vuosina 2011-2015 tuulivoimaloilla tuotetusta energiasta kuluttajat maksavat tuottajille 105,3 €/MWh. Tämän jälkeen takuuhinta putoaa 83,5 €/MWh. Sähkön markkinahinta oli kesällä 2010 35-40 €/MWh. Nyt hintaan vaikuttavat jo tuulivoimalat ja markkinahinta on noussut 55,5 €/MWh. Vuona 2024 arvioidaan sen olevan yli 80 €/MWh.
      Tanskassa tuotetaan tuulivoimalla 21 % sähköstä, missä on Euroopan kallein sähkö. Kun tuotanto on tuulista ja osuus tuotannosta suuri, tulee sitä vuoroin liikaa ja vuoroin liian vähän. Ylijäämäsähkö joudutaan dumppaamaan Saksalle, Ruotsille ja Norjalle ja alijäämäsähkö joudutaan tuottamaan kalliisti lämpövoimalla.

Tuulivoiman kannattajien mukaan tuulisähkö on ilmaista sen jälkeen kun on saatu rakennettua valmiiksi. Tieto ei pidä paikkaansa, sillä tuulivoimalan käyttö- ja huoltokustannukset maalla ovat 12-18 euroa tuotetulle megawatille, merellä kustannukset ovat kolminkertaiset. Tuulivoimalan käyttöikä on yllättävän lyhyt. Vanhimmat kestivät alle 20 vuotta, nykyisille on luvattu 20 vuoden toiminta-aikoja. Useimmiten hajoaa vaihteisto, seuraavaksi hydrauliikka.

Tuulivoima on tuottanut Suomessa paljon puhetta mutta vain vähän sähköä. Tilanne muuttuu, jos tuulivoiman rakentajien unelmat toteutuvat. Suomen rannikoiden ja avomerialueen karttoihin ilmestyy tasaiseen tahtiin uusia tuulienergian tuotantoalueita, joita on tapana kutsua puistoiksi. Niiden yhteenlaskettu teho on noussut jo yli 9 000 megawattiin.
      9000 megawattia tarkoittaa noin 3000 kolmen megawatin tuulivoimalaa. Kaikkien kotimaisten tuulihankkeiden toteuttaminen vaatisi 23 miljardin euron investoinnit. Sähkön tuottajat ja käyttäjät maksaisivat rakennusurakasta yhtä paljon kuin neljästä ydinvoimalasta ja saisivat sähköä vain kahden ydinvoimalan verran.
      Työ- ja elinkeinoministeriö on tehnyt esityksen tuulivoiman tukemisesta niin sanotun syöttötariffin avulla. Syöttötariffin taso tuskin kuitenkaan riittää suurten merituulihankkeiden käynnistymiseen.

Taannoin erään ev.lut. kirkon lehden pääkirjoitus käsitteli tutkimuksen tulosta suhtautumissa vaihtoehtoisiin uskontoihin ja päätyi toteamukseen: ”Suomalaisten on tärkeää olla suvaitsevainen vaihtoehtoisten uskomusten suhteen ja, että Jumalan luo on monta tietä.” Toteamus korostaa edellisessä (20.09.11) blogikirjoituksessa esille tuodun "uuden uskonnon"  tulemista ev. lut. kirkon sisälle.
      Kommentoin kirjotusta alla olevalla tekstillä, mutta se ei päässyt julkaisuun saakka. Pääsi kuitenkin bogiin luettavaksi, kun "sivujen ylläpitäjä" vielä siihen suostui. Nähtäväksi jää, kuinka kauan?

Yksi tie, yksi Jumala
Eduskunnassa, kirkolliskokouksessa ja erityisesti mediassa on käyty keskusteltua hierarkian, eli yhteiskunnan muutoksesta ja sen mukanaan tuomasta suvaitsevaisuudesta. Joten, me suomalaiset olisimme keskustelujen mukaan muuttuneet suvaitsevimmiksi.
      Suvaitsevaisuus keskinäisessä hierarkiassa on aina paikallaan. Mikäpä sen parempaa, kuin kuunnella toista. Toisin sanon, olla valmiutta muuttamaan omia "aina oikeassa olevia" mielipiteitä. Siinä meillä on kaikilla peiliin katsomisen paikka.
      Emme voi ja eikä meillä ole silti lupa tuon keskinäisen suvaitsevaisuuden nimissä tulkita Raamattua muuten kuin se on kirjoitettu. Jos Raamattu ei tarkoita, mitä sen on tarkoitettu tarkoittavan, niin kuka voi sanoa, mitä se tarkoittaa ja miksi sitä yleensä olisi kirjoitettu, niin kuin on kirjoitettu? Kysymys ei ole kenenkään mielipiteestä eikä suvaitsemattomuudesta, vaan Raamatun meille ilmoittamasta Jumalan sanasta.

Pääkirjoituksessa on sinänsä inhimillisesti ”suvaittavaa”, mutta ovat täysin vastakkaisia siitä, mitä Vanha Testamentti sanoo päälauseesta ja Uusi Testamentti sivulauseesta.
      Päälause: ”Suomalaisten on tärkeää olla suvaitsevainen vaihtoehtoisten uskomusten suhteen”. Ensimmäinen käskyn mukaan Jumala ei kuitenkaan suvaitse: ”Minä olen Herra Sinun Jumalasi, älä pidä muita Jumalia" (2 Moos. 20:1–2 ja 5 Moos. 5:6–7).
      Sivulause: ”että Jumalan luo on monta tietä.” Jeesus puhuu vain yhdestä tiestä: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani” (Joh. 14:6, Joh. 11:24. Room. 5:2 ja Hepr. 10:20).

Osa kirkkoamme johtavista piispoistakaan osa näyttäisi ottavan todesta, mitä Raamattu edellä olevista kohdista muun muassa sanoo. Kirkkolain mukaan kirkon kuitenkin tulee tunnustaa Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa uskontunnustuksessa sekä tunnustuskirjoissa.
     Jumalan sanan ehdottomuus saattaa tuntua suvaitsemattomalta. Lapsikaan pidä siitä, että vanhemmat eivät suvaitse kaikkea. Mutta, aikuiseksi tultuaan huomaa, että eipä se kiusantekoa ollutkaan, vaan rakkautta. Olisiko Isä- Jumalalla sama tarkoitus?

10.09.11 Miltä elämän piti näyttää Neuvostoliitossa vuonna 2010

Arkistojen kätköistä on löytynyt Pravdan numero loppuvuodelta 1959. Erikoista lehdessä on, että se on päivätty 1.1.2010 ja erikoisnumero kertoo siitä, miltä elämän piti näyttää Neuvostoliitossa vuonna 2010. Lehden kuvitteelliset artikkelit ovat täynnä naiivia tulevaisuudenuskoa ja neuvostopropagandaa, vailla pienintäkään aavistusta siitä, että koko maa lakkaisi olemasta 1991. 
      Lehden numero koostuu kuvitteellisista artikkeleista ja sepitetyistä lukijakirjeistä, joista käy ilmi oletettu neuvostotodellisuus vuonna 2010. Osa jutuista on kirjoitettu huumorilla, mutta silti kaikista paistaa suorastaan liikuttava usko kommunistiseen paratiisiin, joka koittaisi neuvostokansalaisille.

Vuonna 2010 Neuvostoliitossa elettäisiin lehden mukaan luontaisessa vaihdantataloudessa eikä rahaa olisi käytössä lainkaan. Rikollisuus olisi täysin tuntematon käsite ja kaikki raskas työ hoidettaisiin nerokkaiden koneiden avulla.
      Yksityisomistusta ei tunnettaisi laisinkaan, vaan jopa autot olisivat yhteisessä käytössä. Yhdessä artikkelissa kuvaillaan esimerkiksi kirjoittajan mielikuvitusmatkaa halki Moskovan. Eräänä hetkenä kirjoittaja tajuaa, että hänen kadunvarteen jättämänsä auto onkin kadonnut, sillä jokin toinen neuvostokansalainen on tarvinnut sen omaan käyttöönsä. Mutta ei hätää, kyse ei ole varkaudesta, vaan kirjoittaja yksinkertaisesti ottaa seuraavan lähellään olevan auton omaan käyttöönsä - ja se osoittautuukin hulppeaksi viisipaikkaiseksi limusiiniksi.
      Myös "kaupat" toimivat samalla periaatteella eli siis asiakkaan ei tarvitse maksaa niissä mitään, vaan kaikki käyvät vain yksinkertaisesti hakemassa kotiinsa sen, mitä tarvitsevat.

Tekninen kehitys on edennyt sitä vauhtia, että ihmiset puhuvat toisilleen kannettavilla näköpuhelimilla – eli tämä veikkaus ei itse asiassa osu kovin kauaksi nykyisestä kännykkäkulttuurista.
      Lehden toimittajat onnistuvat ennustamaan oikein myös vuoden, jolloin ihminen astuisi Kuuhun, vaikka tapahtuma sattui tasan kymmenen vuotta lehden ilmestymisen jälkeen. Sen sijaan aivan oikein ei mennyt ensimmäisen kuukävelijän nimi ja kansallisuus. Lehden kuvitteellisen artikkelin mukaan 1969 Kuun pinnalle astui nimittäin neuvostokansalainen nimeltään Kirill Avgustov eikä suinkaan yhdysvaltalainen Neil Armstrong.
      Utopian mukaan vuonna 2010 neuvostokansalaiset liikkuvat paljon helikoptereilla, joita he lainaavat lukemattomista helikopteripisteistä. Lentämiseen tarvitaan tosin lupakirja, mutta koska neuvostokansalaiset ovat kaikki niin rehellisiä, kenellekään ei tule mieleenkään pyytää ketään esittämään omaa lupakirjaansa.
      Lehden utopian mukaan vuonna 2010 neuvostoautot ja traktorit käyvät atomivoimalla, ja niitä täytyy ladata vain kerran viidessä vuodessa. Pelloilla nähdään entistäkin leveämpiä puimureita, mutta nyt ne ovat kaikki kauko-ohjattavia.
      Vision mukaan neuvostotiedemiehet ovat oppineet myös luomaan paikallisesti keinotekoisia mikroilmastoja, joten sen ansiosta esimerkiksi Moskovan joulukuu on nykyisin yhtä lämmin kuin toukokuu.

Terveyden säilyttämisessä neuvostokansalaisia auttaa, että maassa ei ole viimeiseen kymmeneen vuoteen käytetty lainkaan väkeviä alkoholijuomia, vaan alkoholia kuluu ainoastaan lääketieteellisiin tarkoituksiin.
      Neuvostoliitossa on myös paljon elinsiirtoklinikoita, joissa ihmiset voivat käydä vaihtamassa kuluneita elimiään uusiin. Eikä kaikki terveydenhoito tapahdu suinkaan maan päällä, vaan myös Marsissa.
      Lehdessä kuvataan, kuinka Marsiin on vastikään avattu ensimmäinen sanatorio (parantola) nimeltä Pozitron. Sanatoriossa asiakkaana olevat "työläiset ja insinöörit" saavat nauttia muun muassa "keinotekoisesta solariumista". Pisimmällä on kuitenkin Kuun valloitus. Mielikuvituslehden mukaan Kuusta on tullut ihmisen toinen koti ja siellä on muun muassa lukuisia tehtaita, joissa hyödynnetään Kuun metalleja.

Vuonna 2010 Neuvostoliitossa elettäisiin niin rehellisesti, että maassa ei olisi yhtä ainutta lukkoa missään ovessa. Muistona "vanhasta kieltojen ajasta" Moskovassa olisi säilytetty ainoastaan yksi lukko, joka riippuisi pakkasukon palatsin ovella. Lehden visioiden mukaan Luzhnikiin rakennettu satupuisto jatkuisi useiden kilometrien alueelle ja sen portilla riippuisi symbolinen puinen lukko.

Vision mukaan kylmä sota olisi ohi ja aseteollisuuskin tarpeetonta – tosin siitä ei mainita mitään, mitä lopulta tapahtui Yhdysvalloille.

22.08.11 Valtiojohtomme "varovainen" suhtautuminen Viron itsenästymiseen 1991

Entinen kansanedustaja Jutta Zilliacus toivoi presidentti Koiviston pyytävän anteeksi Suomen vähäeleisyyttä Viron itsenäisyyspyrkimyksissä vuona 1991.
      Koiviston torjuvaa suhtautumista 90-luvun alussa virolaisten ja muiden Baltian maiden itsenäisyyspyrkimyksiin on vaikea ymmärtää, saati hyväksyä. Monet suomalaiset muistelevat edelleen asiaa ja pitävät Koiviston asennetta häpeällisenä. Koivisto ei vain vaiennut Viron tilanteesta, vaan varoitteli virolaisia irrottautumaan Neuvostoliitosta. Hän myös varoitteli suomalaisia poliitikkoja ja kehotti heitä olemaan rohkaisematta virolaisia itsenäistymisasiassa.
      Koiviston suhtautumista eivät ole päivitelleet ainoastaan tavalliset virolaiset ihmiset, vaan siihen ovat puuttuneet myös ex-presidentti Lennart Meri aikanaan ja viime vuonna Viron 90-vuotisjuhlien yhteydessä nykyinen presidentti Toomas Hendrik Ilves.

Koivisto ei halunnut osoittaa virolaisille myötätuntoa, koska hänen käsityksensä mukaan se olisi ollut puuttumista Neuvostoliiton sisäisiin asioihin. Koivisto vetosi myös siihen, että Suomi on tunnustanut aikanaan Baltian maiden liittämisen Neuvostoliittoon.
      Koivisto sanoi, että Baltian maat itsenäistyivät siksi, että Neuvostoliito hajosi. Näin hän halusi vähätellä Baltian maissa itsenäisyyttä ajaneiden kansanliikkeiden merkitystä. tammikuussa 1991 Baltian maihin tuli neuvostojoukkoja, joiden tehtävänä oli virallisesti varmistaa kutsuntojen onnistuminen, mutta jotka oli lähetetty estämään balttien itsenäistyminen. Liettuan pääkaupungissa Vilnassa neuvostojoukot valtasivat radio- ja tv-keskuksen, valtauksen yhteydessä 14 ihmistä sai surmansa.

Suomen vasemmistoliiton johdon suhtautuminen Baltian maiden itsenäisyyteen oli myönteisempi kuin Suomen valtiojohdon. Vasemmistoliiton Tallinnassa helmikuussa 1991 vierailleen vasemmistoliiton johto sai kansanedustaja Kari Uotilan kertoman mukaan Koivistolta myllykirjeen, jossa moitti sitä, että puolueen edustajat olivat Tallinnassa käydessään ottaneet kantaa Baltian maiden itsenäisyyspyrkimyksiin samalla tavalla kuin muiden pohjoismaiden vasemmistopuolueiden delegaatiotkin. Koiviston mukaan Suomen vasemmistoliitto ei olisi saanut ottaa vierailunsa aikana kantaa asiaan ja kehotti puolueen johtoa "erityiseen huolellisuuteen esiinnyttäessä ulkomaiden edustajien kanssa".

Koivisto oli suomettuneen Suomen suomettunut presidentti, joka tuntui takertuvan jokaisessa asiassa Neuvostoliittoon, ilmeisesti paljolti vanhojen kotiryssien vaikutuksesta. Koivisto oli passiivinen Suomen puolueettomuuden suhteen, ja lopulta kävi niin, että presidentti Gorbatshov tunnusti oma-aloitteisesti Suomen puolueettomuuden, kun Koivisto ei rohjennut sitä tehdä.
      Koiviston presidenttikausi aletaan nyt nähdä pysähtyneisyyden ja suuren epävarmuuden aikana, kuten Juhani Suomen Koiviston kautta kertovien kahden ensimmäisen kirjan nimistäkin voidaan päätellä. Kekkosen ajan suomettumiskehitys jatkui ja voi hyvin myös Koiviston kaudella.
      Kekkonen oli kuitenkin kulttuuritasolla Viron ystävä, mikä ilmeni mm. siitä, että hän vieraili 1960-luvulla Virossa ja piti Tarton yliopistossa tunteikkaan ja virolaisia rohkaisevan puheen, joka muistetaan siellä vieläkin hyvin.
      Kekkonen ei kumarellut aina idän suuntaan. Tsekkoslovakian miehityksen aikoihin hän oli masentunut ja vihainen, eikä suostunut lähtemään vierailulle Neuvostoliitttoon. Pääministeri Gosygin tuli Suomeen "keittiön kautta" Kekkosta lepyyttämään. Hän kun saapui sotalaivalla Hankoon, josta ei oltu ilmoitettu edes Rannikkovartiostolle. Hyvä ettei tykistömme ampunut naapurin sota-alusta ja upottanut Suomenlahden pohjaan. Sota-aluksista päästään yhteisiin sotaharjoituksiin, joita Neuvostoliiton johto ehdotti Suomelle. Kekkonen ei ehdotusta edes "kuullut" ja sanoi Tamminiemen vieraille, että eiköhän lähdetä saunaan. Asia jäi, eikä siihen enää palattu.

17.08.11 Vesivoimaa ydinreaktorin verran? (Otteita kirjasta 8, ”Valoa ja voimaa”)

"Ilmastonmuutoksen torjunnassa on tultu siihen pisteeseen, että edessä on vaikeita valintoja. Yksi sellaisista on säilyttää vesistöt luonnon tilassa tai hyödyntää niistä saatava uusiutuva puhdas vesivoima. Vesivoiman lisärakentamiselle on esittänyt perusteluitaan Energiateollisuus, jonka laskelmien mukaan Suomeen voitaisiin vuoteen 2020 mennessä rakentaa lisää vesivoimaa 470 megawattia. Teknis-taloudellisesti toteutettavaa vesivoimapotentiaalia on maassamme vielä 934 megawattia rajajokien ulkopuolella. Tästä noin 80 prosenttia on suojeltu.
    Yksi syy vesivoiman lisätarpeeseen olisi tuulivoiman lisärakentaminen. Energiateollisuuden arvion mukaan esimerkiksi 2 000 megawattia uutta tuulivoimaa vaatisi 600 megawattia varavoimaa, esimerkiksi vesivoimaa. Kun aina ei tuule, tuotantovaje voitaisiin kattaa vesivoimalla. Vettä voi varastoida, tuulta ei.
     Vesivoiman lisäys tulisi jo rakennettujen vesistöjen täydennysrakentamisella ja koneistojen uusinnalla. Täydennysrakentaminen voitaisiin toteuttaa ympäristöystävällisesti. Esimerkkinä tästä on Iijoelle valmistuva uuden sukupolven suunnitelma, joka turvaisi Natura-arvot ja säilyttäisi kosket virtavesiympäristöinä. Vesivarastoja tarvitaan myös tulvasuojeluun, sillä EU:n tulvadirektiivin johtava periaate on tulvavesien varastointi valuma-alueilla. Vesivarastoja ei pidä hyljeksiä sen vuoksi, että ne lisäävät myös sähköntuotantoa.        
     Vesivoiman rakentamiseen on kasvamassa monissa Euroopan maissa. Vesivoimalaitoksia on jo ennestään esimeriksi Ranskassa 1700 ja Espanjassa 1200. Ruotsissa on 1800, joista 200 yli 10 megawattia. Suomessa niitä on vain noin 200. Ruotsissa vesivoimalla tuotetaan sähköstä 40-50 % ja Suomessa 10-20 % riippuen vesitilanteesta. Öljyvaltio Norja on ottanut tehokkaasti vesivoiman käyttöön, jolla käytännössä kaikki sähkö tuotetaan ja sitä riittää myytäväksi, ei öljyvaltio Suomelle. ..."

"Tanskassa tuotetaan tuulivoimalla 20 % sähköstä. Tanskasta on siirtoyhteydet Norjaan ja Ruotsiin, joiden vesivoiman säätökapasiteetilla katetaan tuotantovaje tuulen puuttuessa. Tuulella sähköä siirretään takaisin ja säästetään vesivarantoja. Tanskalaisten mukaan näin suuri tuulivoiman käyttö ei olisi muuten mahdollista. Olisiko tällaisesta vuorottelukäytöstä mallia myös meille? ..."

"Rakentamaton ja kesken jäänyt vesivoima on ainut, joka ei tarvitse yhteiskunnan tukea eikä syöttötariffeja. Se ei tarvitse kuin poliittista selkärankaa ja päätöksiä. Voimayhtiöt ovat oma-aloitteisesti ja omalla kustannuksellaan aloittaneet ympäristövaikutusten arviointeja. Niissä lähtökohtana on luonnon moniarvoisuuden säilyttäminen ja paikallisten asukkaiden kuuleminen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, ettei vesistöstä oteta kaikkea irti, vaan pyritään ottamaan talteen ensisijaisesti tulvavedet ja juoksuttamaan vanhaan jokiuomaan riittävästi vettä. Pohjakynnyksillä voidaan järjestää sopiva veden korkeus. Silloin vettä olisi sielläkin, missä se nyt luonnon tilassa on vähissä.
       Rakentamalla tulvavesille varastoaltaita, saataisiin talteen kaikki vesimassoihin varastoitunut energia, eikä suurta osaa tarvitsisi laskea tulva-aikana tulvaluukuista. Nykyisten laitosten koneistoja uusimalla ja tehoa nostamalla ei merkittävää hyötyä saavuteta, jos vettä ei saada lisää talteen. Jos nykyisiä vesivoimaloita ei olisi, olisivat tulvahuiput suuria. Tämä johtuu metsien ojituksesta, jolloin sulanut vesi tulee nopeammin kuin ennen ojituksia. Ilmastonmuutos lisää tulvia entisestään. Lapin ympäristökeskuksen laskelmien mukaan tulvasuojelualtailla, Ounasjoen kevään 2005 tulvien suuruisia korkeuksia voitaisiin laskea metrillä. Vesivoiman rakentaminen on parasta tulvasuojelua."

06.08.11 Mikä on elämän tarkoitus?

Taantumasta taantumaan, työehtosopimuksesta työehtosopimukseen, vaaleista vaaleihin ja kvartaalista (vuosineljännes) kvartaaliin. Siinäpä sitä onkin. Mitä on? Kestämistä. Olemme tehneet elämästämme sellaisen, jota raha ja materia hallitsevat. Juuri tällä hetkellä taantuman ja jopa laman uhka leijuu koko maailman yllä. Elämä ja sen tarkoitus jäävät taka-alalle ja se elämä tahtoo jää elämättä.
      Mikä elämä tahtoo jää elämättä? En tiedä tarkalleen. Voisiko olla, jota eivät jatkuva kiire tai tuottavuusohjelma hallitse? Myös tarpeettoman tavaran luoman tarpeen voisi jokainen miettiä, että tarvitsenko minä tuota muun takia, kuin että sattuu myös naapurilla olemaan.

Aikanaan kuulin määritelmän suomalaisen miehen ihanteen olevan; tiilitalo, mökki järven rannalla ja mersu tiilitalon pihalla. Eivätpä ole tavoittelemisen arvoisia ihanteita. Toki ne ovat mahdollista saada, jos välttämättä haluaa. Mistä tiedän, että eivät ole tavoittelemisen arvoisia ja on mahdollista? Siitä, että aikanaan nuo kaikki kovalla työllä tuli hankittua. Ne eivät kuitenkaan olleet itsetarkoitus ja tuon ihannemääritelmän kuulin sen jälkeen, kun ne tuli hankittua..
      Mökkitontin satuin saamaan rakennuskieltoalueelta, johon lupa oli myönetty aikaisemmin. Ja kun tontti oli, niin viitenä kesänä mökki ja muut tuli rakennettua. Tuli maksamaan materiaalien hinnan, eli melko edullisesti.
      Yksi vuosi väliä ja sain perutun omakotitontin hyvältä paikalta, läheltä kuntakeskusta ja kouluja – palvelut siis lähellä. Jälleen viiden vuoden projekti, kun muuraus- ja putkitöitä lukuun ottamatta tein itse.
      Näin nuoruudessa kului rakennusprojekteissa kymmenen vuotta ja seurauksena talonmiehen tehtävät kahdessa paikassa.
      Entä se mersu – oliko naapurin pihassa sellainen? Ei ollut. Silloisen työn takia jouduin olemaan vuosittain tien päällä noin neljä- viisikymmentä tuhatta kilometriä. Vaihtoehtoina autoille olivat, uusi ja pienempi diesel- auto tai vähän käytetty mersu – hinnaltaan samaa luokkaa. Valita päättyi isompaan matkustusmukavuuden ja turvallisuuden kannalta. Toki ylläpitokustannukset olivat suuremmat, mutta kun kustannukset sai kuitattua kilometrikorvauksilla, niin näin tuli tehtyä.

Tänään en omista noista mitään. Mökistä luovuin, kun en siellä enää ehtinyt käymään. Keväällä kavin katsomassa, että onko talven jälkeen vielä pystyssä ja syksyllä laittamassa talvikuntoon. Omakotitalon myin, kun jäin yksineläjäksi 90- luvulla. Lapset lähtivät opiskelemaan ja vaimo lähti "toiseen taloon". Loppuaikana matkatyöni vaihtui sairauden takia, jolloin luovuin isosta diesel- autosta.
     Nyt olen jäänyt pois työelämästä ja samalla aikatauluista ja tuottavuusohjelmista. Kun ei enää tarvitse olla kahdessa talossa talonmiehenä, niin jääpä aikaa siihen elämiseen. Osan aikaa käytän kirjoittamiseen, kesällä valokuvaukseen ja lastenlapsien luona olemiseen. Ehkä parhaiten tuntemuksiani kuvaa kirjani 9, ”Muutoksen aika”, josta muutama sitaatti lopusta.

”Rakastan tätä elämää sen kaikessa rankkuudessa, sen yksinkertaisuudessa ja arjen pienissä asioissa. Tähän saattaa vaikuttaa sekin, että tässä iässä tulee tietoiseksi elämän rajallisuudesta. Mikään ei ole enää itsestään selvää. Milloin tahansa kuoleman majesteetti saattaa tulla kolkuttamaan, että joko lähdettäisiin. Tietoisuus kuoleman todellisuudesta saa aikaan elämän kunnioituksen.
     Pakko se on siis myöntää, että onnellinen mikä onnellinen. Mutta mistä tuo onnellisuus oikein on lopulta putkahtanut? Se on tullut heikkouden kautta. Se on tullut pysähtymisen kautta. Se on tullut särkymisen kautta. Se on tullut eheytymisen kautta. Se on tullut menestyvien, mutta kaikkien ihmisarvoa kunnioittavien ja kanssaihmistä huolta kantavien lasteni kautta. Se on tullut ensimmäisen tähän mennessä syntyneen lapsenlapseni, Matilda tytön kautta. Se on tullut sairauteni aikoina huoliani kuunnelleiden ja arjen asioissa auttaneiden muutamien uskollisten ystävien kautta. Se tulee edelleen Sinulta ystävä, jos vaivaudut joskus soittamaan vain kysyäksesi, että mitäpä tänään kuuluu.
      Ihminen kasvaa sitä mukaa, kun hän uskaltaa kohdata voimattomuuden, rajallisuuden ja olla itse uskollinen niille muutamille ystäville. Ihmisen kasvu ei ole paremmaksi tulemista, vaan oman pienuutensa yhä syvempää ymmärtämistä. Oman voimattomuuden tunnistamisen kautta ihminen löytää syvimmän tarpeen, olla rakastettu ja olla osa itseään suurempaa kokonaisuutta. Kun ihminen tietää, että häntä rakastetaan, tietää vasta sitten kuka lopulta on.”

23.07.11 Kirjoittajaleiriltä Tuusulan rantatielle

Edellisessä blokissani kirjoitin kesäajan erilaisista tapahtumista ja juhlista. Kesä, ja varsinkin Suomen lyhyt sellainen, on aikaa, että samanaikaisesti pitäisi olla useammassa paikassa. Mutta, kun ei voi olla kuin yhdessä, niin on tehtävä niin sanottuja valintoja.

Yksi kesän vallinnoistani on ollut ja oli myös tänä kesänä kirjoittajaleiri Haukiputaan Kellonkartanossa, jossa olin nyt viidennen kerran edellisellä viikolla. Miksi sitä oikein leirille täytyy mennä kirjoittamaan? Eikö voi ja olisi vaikka parempi tehdä kotona? On, on, toki kotona kaikki kirjoittajat kirjoittavat, mikä on myös käytännöllistä. Mutta, kaikkeen tekemiseen, teimmepä mitä tahansa, on hyvä saada uutta ulottuvuutta toisilta samaa tekeviltä. Siihen tällainen yhteen kokoontuminen antaa mahdollisuuden.
      Tällä kerralla aihe oli ”vapaus kirjoittaa”. Joku voi ajatella, että eikö kaikilla ole vapaus kirjoittaa vaikka mitä ja mitä tahansa? Toki pöytälaatikkoon voi kirjoittaa vapaasti mitä tahansa. Mutta, jos aiot julkaista muiden luettavasti, niin eipä enää ole. Julkisesta kirjoittamisesta on kirjoittaja aina vastuussa ja silloin ei voi eikä sovi kirjoitta mitä mieleen sattuu tulemaan.
      Leirillä tällaisia rajoituksia ole, jolloin on mahdollista purkaa sisintä sellaisena kuin se sattuu sillä hetkellä olemaan. Vapaus kirjoittaa, miltä minusta aivan oikeasti tuntuu ja mitä mieltä minä todella jostakin olen. Kun ne yhdessä puretaan ja luottamuksellisesti käsitellään, niin kaikki mukana olijat saavat jotakin. Voi vain todeta, että samanlaisia tuntemuksia meillä useilla on ja samanlaisia ihmisiä sisimmiltään ollaan. Tosin nuo purkutilanteet osoittautuivat hauskoiksi ja enpä ole tainnut pitkiin aikoihin nauraa niin paljoa kuin leirin kolmena päivänä. Voisi kai sanoa, että nauruterapiaa parhaimmillaan. Tärkeää on myös välillä päästä irti arjen huolista ja maailman uutisten synkistelystä. Ja siihen paras lääke taitaa olla myös tuo nauraminen.
      Vapaus on laaja käsite ja on yksi iloisimpia asioita, josta me vapaan maan asukkaat saamme nauttia. Meidät kristityt on myös vapautettu vapauteen, mutta käyttämään sitä oikein. Me niin helposti asetamme vaatimuksia, että tee niin ja tee näin ja Sinun tulee tehdä sitä ja tätä.
      Tämän sain aikanaan joskus kokea. Olen joutunut (joskus ajattelen, että saanut) käymään läpi raskaan avioeron, työuupumuksen, kaksi vakavaa masennusta ja niistä viimeisen hoidossa tulleen lääkevahingon. Koen, että vapautta on myös vapautua menneistä, eikä muistella niitä pahalla. Loukkaantua ei kannata, koska silloin loukkaa vain itseä ja jäljelle annettu elämänaika jää elämättä.

Viikonlopuksi matkustin Helsinkiin hoitamaan tyttäreni espanjanvesikoira Rytiä. Tuttu kaveri useilta edellisiltä kerroilta, kun isäntäväki on ollut matkoilla milloin missäkin. Toisaalta koiran ja yleensä eläimen seura on varsin terapeuttista. Koirasta me ihmiset voisimme ottaa vaikka mallia joissakin asioissa. Yksi on uskollisuus ja vilpittömyys, joka on aitoa ja rehellistä. Lisäksi eläminen tässä ja nyt, eikä menneessä ja tulevassa. Näin meillä ihmisilläkin tulisi olla. Elämä on nyt ja vain tämä hetki on tärkeä, joka kannattaa elää ja siitä nauttia. Tämä ei tarkoita, että tulisi elää kuin viimeistä päivää. Ei, vaan osata elää nykyisyyttä, koska sitä tulevaa ei tiedä, onko edes olemassa.
     Yhteen asiaan kiinnitin tällä matkalla huomiota. Lasten mennessä naimisiin, on mahdollista saada uusia sukulaisia ja ystäviä heidän puolisoiden kautta. Yleensä se on mahdollista vasta, kun itse ollaan jo vanhempia tai jos ei niin vanhoja, niin ei kovin nuoriakaan. Näin yksineläjänä olen tämän kokenut rikkautena, mikä on tuonut myös elämään uusia ulottuvuuksia. Tällaisia uusia sukulaisuuksia eivät ”rasita” menneisyyden asiat, kuten niitä joskus vanhoihin suhteisiin tahtoo vuosien saatossa aina tulla. Tämä käy esille muun muassa siten, ettei enää suostuta tulemaan edes vierailulle vaikka kuinka monta kertaa pyytää.
      Koko aika ei nyt ollut pelkästään koiran hoitamista. Kävimme tälläkin kerralla katselemassa Helsinkiä mereltä käsin, mihin useimmilla vierailijoilla ei ole mahdollisuutta. Mitäpä siitä muuta voi sanoa, kuin, että, kaunis mikä kaunis, kesäinen kaupunki. Toinen mainitsemisen arvoinen paikka, jossa kävin pitkästä aikaa, on Tuusulan rantatie. Siitä käytetään myös nimitystä kulttuuritie tai maisema. Tarkemmin tutustuin Pekka Halosen Tuusulanjärven rannalla olevaan Halosenniemeen ja siellä olevaan näyttelyyn. Edellisen kerran olin käynyt joskus 80 -luvulla. Muut kohteet jäivät vähemmälle huomiolle ja kaikissa en ehtinyt käydä ollenkaan.

10.07.11 Kesäjuhlien aikaa

Suomen kesä on täynnä mitä erilaisimpia tapahtumia. On musiikkia, kirjallisuutta, runoa, soutamista, näyttelyitä aina vanhoista työkoneista lähtien. Oma lukunsa ovat hengelliset kesäjuhlat, joista Suviseurat ja Herättäjäjuhlat olivat Pohjois-Pohjanmaalla perättäisinä viikonloppuina. Molemmissa tuli vierailtua tai pitäisikö sanoa, sain olla mukana.

Suviseuroissa Lumijoella Kalevan mukaan kävijöitä oli lauantaina 83 700 ja järjestäjät odottivat 76 000. Lisäys arvioon noin 10 %. Autojonossa, joka oli 20 km pitkä, ehti miettiä lestadiolaisliikkeen suosion jatkumista ja jopa kasvua kohuista huolimatta. Kirkossa ollaan päinvastoin huolissaan jäsenmäärän laskusta. Mistähän mahtaa johtua ja miksi halusin siellä vierailla, vaikka en kuulu liikkeeseen? Tosin vierailen muidenkin herätysliikkeiden kesäjuhlissa ja taitaapa olla kaikissa tullut käytyä aikanaan.
      On hyvä joskus käydä kuulemassa Jumalan sanaa niin kuin se on kirjoitettu ja joskus kuulla "synti" -sana, jota kirkossa ei enää juuri kuule. Väitän, että tässä juuri on se syy, miksi väkimäärä kirkossa vähenee. Jumalan sana vesitetään sellaisten vaatimuksesta, jotka eivät muutoinkaan siellä käy, saatikka uskoisivat mitä Raamatussa sanotaan. Kun näin on tapahtunut ja tapahtuu, niin säännöllisesti käyvät lopettavat siellä penkkien kuluttamisen.
      Kuuntelin erään teologian tohtorin haastattelun, joka oli erikoistunut Uuteen Testamenttiin ja erityisesti Paavalin kirjeisiin. Hänen mukaan Kirkolliskokous on tehnyt muutoksia, jotka myönnetään Raamatun vastaisiksi. Muutokset on kuulemma jouduttu tekemään NYKYAIKAAN SOVELTAMISEN TAKIA ?

Herättäjäjuhlissa väkimäärä oli noin 30 000, mikä sekin on suuri määrä. Juhlat järjestettiin neljännen kerran Oulussa. Herännäisyyden kuten myös lestadiolaisuuden juuret ovat pohjoisessa ja molemmilla liikkeillä ovat uskolliset ja voisiko sanoa uskovat kannattajat. Tummia körttipukuja ei ollut enää kuin muutamilla ja kieltämättä ne näin helteisellä säällä eivät kovin miellyttäviltä voisi tuntua.
      Minkä takia sitten näissäkin juhlissa halusin käydä? En tiedä. Halusin vain, kun olivat lähellä ja kiinnostivat. Herännäisyysliikkeessä näytettäisiin olevan enemmän kiinni tämän ajan tapahtumissa, joihin otetaan kantaa varsin reippaasti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Raamattu ja Jumalan sana olisivat jääneet vähemmälle. Ei, vaan se tuodaan paremmin tähän aikaan, eli mitä se nykyihmiselle voisi ja voi tarkoittaa. Tätä pidän itse hyvänä, koska näillä maallisilla realiteeteilla jokainen joutuu elämään, oli sitten uskova tai ei.

Kuten edellä mainitsin, en kuulu lestadiolaiseen liikkeeseen enkä myöskään herännäisyyteen ole liittynyt. Tosiasiassa en ole minkään herätysliikkeen jäsen, mutta silti toiminut useiden liikkeiden erilaisissa tehtävissä vuosien aikana. Pidän tätä käytäntöä itselleni sopivana. Näin voin avoimin mielin osallistua kaikkiin ilman ennakkoluuloja ja arvostelua. Kysymyshän on vain yhdestä, Hän, joka yhdistää ja toivoi että te mekin olisimme yhtä. Saa sitä toivoa!

25.06.11 Juhannuksen aikaa 60- luvulla (Ote kirjasta 5, "Pärekattotalkoot")

" ....Niemitalon mummolla on tapana keittää juhannusjuustokeitto. Se on niin kuuluisaa ja maukasta, että melkein puoli kylää käy sitä maistamassa. Erityisesti sellaiset, joilla ei ole omia lehmiä ollenkaan. Maidolla ei kuitenkaan ole väliä, mihinkä puolueeseen lehmät kuuluvat. Olisiko ehkä kommunistilehmien maidosta tehty juustokeitto vähän punaisempaa? Maussa ei kuitenkaan ole mitään eroa.
     Melkein jokaisen talon ulko-ovien porraspieliin haetaan juhannuskoivut metsästä. Mistä lienee tällainen tapa sitten aikanaan tullut? Niitä koivuja kun on melkein jokaisessa pihapiirissä muutenkin. Mutta, tapa mikä tapa. Ei sitä kukaan kysele, kun ne oli haettu monta kertaa aikaisemmin.
     Nuoremmilla on tapana lähteä juhannusaattoa viettämään erilliseen paikkaan lähiseudulle. Sinne kokoontuu porukkaa myös muilta kyliltä ja muista pitäjistä. Järjestelyistä vastaa naapuripitäjän paikallinen urheiluseura. Siellä on tanssilava, ravintola ja sosiaalitilat. Usein on myös jokin valtakunnallisesti tunnettu artisti esiintymässä orkestereineen.
     Sitä, miksi juhannuksena ylipäätään pitää valvoa koko yö, ei tiedetä. Kun se kuitenkin pohjoisessa on myös keskiyön auringon juhla, niin kai sitä keskiyön aurinkoa täytyy sitten ihmetellä. Samanlainen aurinko se on kuin päivällä, mutta vain matalammalla. Suurimmalta osalta se jää kuitenkin näkemättä, kun ehtivät sammua ennen keskityötä.
     Juhannus on toinen karnevaalijuhla vapun jälkeen. Erona kuitenkin se, että juhlintaan osallistuu muutkin kuin kommunistit. Joten koko kylän voimin sitä juhannusta otettaan vastaan. Joillakin voimat eivät tahdo kuitenkaan riittää kuin alkuiltaan. Mutta kun on keskikesä, ei tarvitse pelätä paleltumista, jos juhannusyö menee ulkosalla nukkuen.
     Joihinkin taloihin ovat saapuneet myös Ruotsista tulleet lomalaiset uutuutta hohtavien Volvojen ja Saabien kanssa. Näitä peltilehmiään he ylpeinä esittelevät kylän baarin tuntumassa toisille kateellisille kyläläisille. Näin kylän väkimäärä kasvaa lomakautena melko paljon, kun sieltä pois muuttaneet ovat tilapäisesti paikalla.
    Erään talon isännällä on kova kotikuri. Kuitenkin näin juhannuksen kunniaksi hän saa emännältä juhlapullon. Siitä juomisen hän aloittaa kotona, mutta kun on tarpeeksi päihtynyt, lähtee joka juhannus kylälle kävelemään koko tien leveydeltä, mutta eteenpäin kuitenkin matka jatkuu ja samaan taloon joka kerta. Siellä hän jatkaa juhannuksen juhlimista talon väen kanssa siihen saakka, kun voimat loppuvat ..."

20.06.11 Juhlientäyteinen viikonloppu

Viikonlopulle sattuivat neljät eri juhlat. Tosin perjantai-iltana en itse varsinaisesti juhlinut, vaan olin vapauttamassa toisia juhlimaan. Olin kahden lapsenlapsen kanssa viettämässä iltaa ja osittain yötä, kun vanhemmat olivat juhlimassa. Tiedä sitten, kummalla osapuolella oli ollut hauskempaa. Minulla ei seurarasta ollut kyllä valittamista. Hauskaa oli aikansa, kunnes vuorotellen seuralaiset sammuivat omille vuoteilleen. Joten loppuajaksi täytyi seuraa hakea televisiosta.
      Lauantai-ilta meni kotikylässä serkkuni syntymäpäivillä. Tosin lähdin jo aamupäivällä ja päivä meni kotitilalla, sen tuttua elämänmenoa seuratessa. Tuttua siinä mielessä, että onhan siellä lapsuus tullut vietettyä. Toisaalta maalaistalon elämä on noista ajoista muuttunut paljon. Enää ei käsin tarvitse hikoilla missään. Ennen meni koko kesä kaikkia töitä tehdessä. Nykyisin heinät saadaan korjattua muutamassa päivässä.
      Ilta meni sitten syntymäpäiväjuhlissa, jonne olin saanut ystävällisen kutsun. Viime kesänä olin samassa paikassa rapujuhlissa, joista kerroin myös blokissani. Jälleen kerran olivat serkut ja serkku järjestäneen ikimuistettavat juhlat, niin ohjelman kuin tarjoilun puolesta. Toisilla se on tuokin taito hallussa. Tänään omatoimisesti järjestettyjä juhlia ei enää kovinkaan usein järjestetä, vaan turvaudutaan jonkin pitopalvelun puoleen. Ja onhan juhlien järjestäminen myös taloudellinen satsaus, johon ei aina olla valmiita.
      Yötä myöten ajelin sitten kotiin ja sunnuntaina olivat vuorossa rippijuhlat ja nuoremman lapsenlapsen, pojan tytön ristiäiset. Tosin kirkossa en käynyt, vaan vietin sen ajan tuon kastettavan tytön kanssa. Päästin toiset kirkkoon, kun ”toisilla” ei välttämättä tule siellä niin usein käytyä muulloin. Ja tuollainen pikkuvauva ei kuitenkaan siitä reissusta mitään muistaisi, niin eipä silloin ollut niin väliä. Saipahan samalla levättyä, että jaksoi omissa juhlissa olla mukana. Hyvin sitten jaksoikin ja juhlat saatiin ”onnellisesti” ohi.

Nyt on aikainen maanantaiaamu, kun kirjoittelen ja viikonloppua tai loppuja muistelen. Edellinen kun meni kirjamessuilla täällä Oulussa. Jos siitä sen verran mainitsen, niin koko ajan käytin eri luentoja ja keskusteluja kuunnellen.
      Palatakseni vielä juhliin yleensä, niin elämässä täytyy olla myös juhlia. Tällä en tarkoita kapakassa istuskelua enkä juopottelua yleensä. Niistähän käytetään myös nimitystä juhliminen. Mutta, ne eivät mielestäni yksin sellaisenaan täytä juhlien kriteeriä, jos mistään erityistä aihetta ei ole.
      Juhlan antavat vaihtelua arjen keskelle ja sitä kautta voimia siinä arjessa jaksamiseen. Arjessahan niitä juhlia sitten saadaan muistella ja juhlien valmistelu on myös osittain juhlaa, kun niitä suunnitellaan ja valmistellaan.

07.06.11 Pysysyykö kannettu vesi kaivossa?

Otsikon kysymykseen oli ennen vanhaan olemassa vastaus, että kannettu vesi ei kaivossa pysy. Aikanaan maaseudulla ei ollut vesijohtoja ja vesi saatiin kaivosta. Joskus kuitenkin kävi, että vesi saattoi loppua. Kait sitä kaivoa on yritetty täyttää jonkin toisen kaivon vedellä ja vettä kirjaimellisesi sinne kannettu. Seuraavana päivänä se on ollut jo tyhjä ja vesi häipynyt johonkin maan uumeniin.

Olin jokin vuosi sitten sairaalassa muutamia päiviä. Viereisellä petillä oli vanhempi italialainen mies, joka oli sodan jälkeen avioitunut suomalaisen kanssa ja asunut täällä siitä lähtien. Kyselin häneltä kotimaansa Italian asioista. Lähinnä minua kiinnostivat sen maan erot; vauras pohjoinen ja köyhä etelä. Miksi näin on tilanne saman maan kohdalla?
      Mies kertoi vilkkaaseen italialaiseen tyyliin paljon muun muassa Mafian vaikutuksesta maan talouteen ja miten sen lonkerot ulottuvat joka paikkaan, jossa raha liikkuu. Luultavasti sitä ei saada maasta koskaan kitkettyä pois, koska niin sanottu vaikenemisen kulttuuri suojelee toimintaa. Kukaan ei tiedä eikä muista mitään. Jos sattuisi tietämään ja muistamaan, niin kohta ei olisi enää päätä, millä muistaa tai tietää. Päällimmäiseksi jäi kuitenkin miehen kertomana toteamus tai olisiko vitsiksi tarkoitettu. Köyhemmille etelän asukkaille olivat jotkut pohjoisen ihmiset sanoneet, että teille tulisi järjestää töitä ja sitä kautta leipää. Olivat vastanneet tuohon ehdotukseen, että työstä ei ole niin väliä, mutta leipää meille voi aina järjestää.

Tarkoitukseni ei ole pitää oppituntia maaseudun vesihuollosta menneinä aikoina eikä Italian Mafiasta ja maan sisäisestä tilanteesta vaurauden suhteen.
      Tuo kannettu vesi ja Italian tilanne kuvaa hyvin Euroopan nykytilannetta. Vesi tarkoittaa yksinkertaisesti euroja ja Italian tilanne koko Euroopan tilannetta. Euroja ollaan nyt kantamassa oikein ämpärikaupalla ”köyhään etelään” perustettujen tukirahastojen turvin. Ensin väliaikaisen tukirahaston ERVV) ja vuoden 2013 jälkeen pysyvän rahaston (EVM) vetämänä.
      ERVV, 440 miljardia, luotiin 2010. Suomen takuuosuus EU:lle on 8 miljardia, josta Kreikalle luvattu jo1,48 miljardia ja josta annettu (maksettu) 515 miljoonaa.
      EVM, 750 miljardia, aloittaa 2013, joka koostuu euromaiden 440- lainatakuista, EU-komission 60- vakautusrahastosta sekä IMF:n 250- miljardin osuudesta. Suomen osuus on 12,6 miljardia, josta maksettua pääomaa on 1,44 miljardia ja takauksia 11,140 miljardia. Suomen pitää maksaa puolet 1,44 miljardista 2013 ja loppu kahdessa erässä kahden vuoden aikana.

Joten mistään pikkusummista ja niin sanotusta nappikaupasta ei ole kyse, kun rahastojen yhteissumma nousee 1190 miljardiin. En tiedä, olenko oikeassa vai väärässä? Ollaanko perustamassa tai jo perustettu (ERVV) Eurooppaan pysyvä sosiaalihuolto, jossa toisia joudutaan avustamaan hamaan tulevaisuuteen saakka. On kokonaan eri asia antaa apua johonkin luonnonmullistusten runtelemiin maihin tai Afrikkaan, jossa kuivuus ja luonnon olosuhteet ovat vieneet elämisen edellytykset.
      Mutta, nyt on kyse kuitenkin kehittyneistä teollisuusmaista, joilla pitäisi olla kaikki edellytykset tulla toimeen niin kuin muilla. Mutta, jos kulutetaan yli varojen ja eletään kuin viimeistä päivää, niin eihän siitä mitään pidemmän päälle tule. Toisin sanoen, syödään enemmän kuin tienataan.
      Sama tilanne on meillä, mutta pienemmässä mittakaavassa. Tähän on keksitty oikein hieno uusi sana, kestävyysvaje. Jos kulutat enemmän kuin tienaat, et enää velkaannu, vaan sinulle tulee kestävyysvaje. Kaikkia ne isot pojat keksivät. Mikähän olisi päinvastainen tilanne, että kertyisi ylijäämää? Olisiko kestävyysylitys?

05.06.11 Hallitusvene ajoi odotetusti verokarikkoon

Vaalien alla sanoin, että tuleepa olemaan vaikeat hallitusneuvottelut, vetipä niitä kuka tahansa. Ja näin on käynyt. Vaalivoittaja Perussuomalaiset ”säikytettiin” pois kuvioista heti kättelyssä, kun eivät halunneet leimautua takinkääntäjiksi euromaiden tukipakettiasiassa. Mutta, ilman ainakin osittaisia takinkäännöksiä maahan ei saada hallitusta koskaan. Jokaisen on joustettava tavoitteistaan ja tultava vastaan. Joten Kokoomuksen Katainen on yrittänyt pari viikkoa käydä hallitusneuvotteluja SDP:n ja muiden kanssa, kun tukipakettiasiasta päästiin eroon. Keskusta ilmoittautui oppositioon heti vaalien tuloksen jälkeen.
      Niinpä päästiin käsittelemään maamme sisäisiä asioita ja politiikan tärkeintä asiaa, tulonjakoa ja verotusta. Näissä voidaan puolueiden linjat jakaa kahteen osaan. Toinen on Kokoomuksen ja toisessa ovat melkein kaikki muut puolueet, pääosassa SDP.

YLE Uutisten teettämän mielipidekyselyn (Taloustutkimus Oy) mukaan suomalaiset haluaisivat kohdistaa verotaakkaa nykyistä enemmän varakkaille ja hyvätuloisille. Myös hyvätuloiset hyväksyvät sen, että kansalaisia verotetaan tulojen mukaan. Tutkimustulos on selvä: hyvätuloisten ja paljon pääomaa hallitsevien veroja halutaan korottaa.
      Kansalaismielipide ei siis vastaa Kokoomuksen veropolitiikkaa, jonka lähtökohtana on pyrkimys mahdollisimman kattavasti tasaveroon. Kokoomukselle tämä on ideologinen linjaus: kaikkien pitäisi maksaa veroja saman pidätysprosentin mukaan, koska nykyinen progressiivinen tulovero sortaa rikkaita. Kokoomus kaavailemien uudistusten keskeisenä sisältönä onkin verotuksen painopisteen siirtäminen työn verotuksesta kulutuksen verottamiseen, ja kulutuksen verottaminen on aina tasaverottamista.
      Kokoomus ajaa rikkaiden erityisetuja. Mielipidekyselyn perusteella Kokoomus on kuitenkin väärässä, sillä ihmisistä suurin osa on mm. sitä mieltä, että varallisuusvero pitäisi palauttaa ja että pääomatulojen verotusta pitäisi kiristää.

SDP:n mielestä veronalennuspolitiikan 8,8 miljardin maksun aika on tullut viimeistään nyt. Valtiontalouden kestävyysvajeen taustalla ovat edellisen hallituksen (tämän hetkisen) huolimaton taloudenpito ja lama. Neljän vuoden aikana hallituksen päätöksillä on syöty veropohjaa siis nuo 8,8 miljardia.
      Oikeistohallitus sai edeltäjältään perinnöksi poikkeuksellisen vahvan valtiontalouden. Tämä pohja hukattiin heti vaalikauden alussa erilaisina kansantalouden kannalta tehottomina verolahjoina. Epäonnistuneen veronalennuspolitiikan maksun aika tulee nyt.
      Tulevan hallituksen tärkein tehtävä on oikeistohallituksen jälkien siivoaminen. SDP asetti tavoitteeksi julkisen talouden tasapainottamisen kahden vaalikauden mittaisella ohjelmalla. Oikeudenmukaisuus meno- ja veropolitiikassa ovat tärkeitä. Kaikki puolueet ovat julkisesti ilmoittaneet kannattavansa ajatusta. Mutta edellinen hallitus ei ole asiassa kuitenkaan edennyt. Ratkaisujen jatkuva lykkääminen tekee vajeen hoitamisesta koko ajan vaikeampaa.

Joten, tässä sitä neuvottelemista riittää. Toki on paljon muitakin asioita, jotka liittyvät kansalaisten eriarvoisuuteen. Mutta, veropolitiikka on se keskeinen, jolla sitä voidaan ohjata, jos on halua ohjata.

25.05.11 Työuupumus ei ole normaalia väsymystä  (Otteita kirjasta  4, "Valoa ja varjoja") 

"Työn lähestyessä loppuaan ja laitoksen valmistuessa vaiheittain luovutuskuntoon, voimani alkoivat myös loppua, tällä kertaa rajulla tavalla ja totaalisesti. Viimeisellä viikolla olin tilanteessa, jossa en nukkunut kuin muutaman tunnin. Heräsin siihen, että olin hiestä märkä. Kävin suihkussa ja vaihdoin lakanat toisinpäin kuivalle puolelle. En päässyt enää nukkumaan. Odotin vain, että tulisi aamu ja pääsisin aamupalalle. Tajusin, että tilanteeni oli nyt paljon vakavampi kuin ennen kesälomaa, jäädessäni sairaslomalle uupumuksen takia. Olo ei ollut normaalia väsymyksen tunnetta. Jos näin olisi ollut, siitä olisin luonnollisesti päässyt eroon lepäämällä ja nukkumalla. Nyt nukkumaan meno tuntui jopa pahemmalta kuin hereillä olo. Olin tuskainen ja ahdistunut. Myös fyysiset vatsakivut tulivat melko kivuliaiksi. Mieliala oli täysin maassa, enkä jaksanut olla kiinnostunut mistään muusta, kuin siitä työstä, jota suoritin. En lukenut lehtiä enkä katsonut televisiota ... "
      "Viimeinen viikko tuli loppupuolelle. Tein loppuraportin töistäni ja lähdin ajamaan kotia kohti. Se oli torstaipäivä. Vein laukkuni ja tavarani työpaikalle. Sitten tein päätöksen, että menen seuraavana aamuna suoraan sairaalan psykiatrian päivystyspoliklinikalle. Näin sitten teinkin. Kerroin tilanteeni, mikä se silloin ja sillä hetkellä oli. Kerroin luonnollisesti myös perhetilanteeni. Kävi mielessä ajatus, että olikohan tämä nyt liian hätiköity johtopäätös, mennä vastaanotolle vain tällaisen syyn takia ..."
     "Vastaanotolle meno oli ennakkoluuloistani huolimatta siinä tilanteessa hyvältä tuntuva ratkaisu. Minun asiaani suhtauduttiin huolella ja vakavasti. Ensin päivystävä hoitaja teki minusta haastattelemalla raportin. Sitten päivystävä lääkäri oli käynyt läpi hoitajan tekemän raportin ja menin sitten hänen vastaanotolle. Kerroin omat ajatukseni, että kannattiko tällaisten asioiden takia tulla vastaanotolle? Lääkäri vastasi minulle ja sanoi: ”Jos joku ylittää sen kynnyksen, että hakeutuu vapaaehtoisesti tänne vastaanotolle, on se riittävä syy. Ei ole olemassa sellaista luetteloa asioista joiden takia tulee hakeutua hoitoon ja sellaisia, jotka eivät tarvitse hoitoon hakeutumista. Voi olla ettei henkilö edes itse tiedostaisikaan mitään syytä, saattaa hän silti ajautua tilanteeseen, että hänen kannaltaan ainut ja oikea vaihtoehto on hoitoon hakeutuminen.” Päivystävä lääkäri määräsi, ei kehottanut jäämään viikoksi sairaslomalle. Sain rauhoittavia lääkkeitä, saadakseni unettomuusjaksoni loppumaan. Sitä oli kestänyt jo melkein viikon ..."
      "Näin olin toisen kerran jäänyt muutaman kuukauden sisällä sairaslomalle. Viikon sairaslomalla oltuani menin uudelleen sopimuksen mukaan lääkärin vastaanotolle. Tämä ensimmäinen viikko oli tarkoitettu ajaksi, jolloin nähdään, mistä sairaudesta on kysymys. Onko kyse sellaisesta, joka menee ohitse lepäämällä muutaman viikon? Ei mennyt ohitse ainakaan ensimmäisen viikon aikana. Oloni vain paheni. Lääkäri luonnollisesti näki minun tilani. Ensimmäisen sairaslomaviikon lääkärintodistuksessa oli diagnoosina vielä jokin tunnistamaton sairaus tai uupumus. Tällä toisella vastaanottokäynnillä lääkäri kertoi, mikä sairaus minulla oli. Työuupumus yhdessä muiden syiden kanssa oli johtanut sairauteen, johon tulee suhtautua vakavasti. Sairaus oli masennus."

02.05.11 Viidennes vauvoista jää ilman kastetta

Viidenneksellä lasten vanhemmista ei tule ehkä ajateltua asiaa lasten tulevaisuuden kannalta, vaan enempi oman "olevaisuuden".
    Nykyisessä yhteiskunnassa lapset ovat valveutuneita ja omaksuvat vakaumuksensa itsenäisesti, eivätkä välttämättä seuraa vanhempia. 60- luvulla alkaneen ja 70- luvulla jatkuneen poliittisen liikehdinnän tuoman ateistiaallon seurauksena jo silloin osalla lapset jäivät kastamatta ja rippikoulu käymättä.
      Osa tuohon aikaan syntyneistä nuorista aikuisista on kokenut hengellisen heräämisen ja halunneet kirkkohäät. Se ei onnistu, jos ei ole kastettu ja rippikoulu suoritettu. Joten, he menivät aikuiskasteelle, suorittivat rippikoulun murkkujen kanssa ja saivat kirkkohäät.
      Joten, kannattaa ainakin harkita mahdollisesti eteen tulevaa tilannetta lasten kannalta. Toisaalta, mitä menettää, jos kastetaan ja käy rippikoulun? Jos aikuisena kokee, että ei voi vähempää kiinnostaa, niin kirkosta eroamisen voi tehdä netissä ja asia on silla selvä – jos se nyt selvä on ollut vanhemmillekaan.
     Yksi hengellisen herätyksen aikuisena kokeneista on laulaja-näyttelijä Samuli Edelman. "Uskottu mies" elokuvan pääosa laittoi hänen elämänarvot ja vakaumuksen uusiin puihin. Teki vuonna 2007 ensimmäisen virsialbumin, joka nousi myyntitilastojen kärkeen ja saavutti tuplaplatinan (60 000 kpl) vuoden lopulla.
      Samuli Edelman: Herra Elämääni (virsi 509).

30.04.11 Vapun viettoa  60- luvulla (Ote kirjasta 5, "Pärekattotalkoot")

"Huhtikuun loppu tarkoittaa kevään tuloa ja kevään suuren juhlan eli vapun tuloa samalla. Se ei kuitenkaan ole suuri juhla tällä kylällä kuin kommunisteille. Maalaisliittolaiset ja vennamolaiset eivät tuota juhlaa pidä juhlana, vaan samanlainen työpäivä se on kuin muut. Pitkämäen talossa se tarkoittaa perunasiementen ottamista kellarista, josta ne nostetaan navettaan itämään. Koko vapunpäivä siinä touhussa sitten menee. Perätalon isännällä on tapana aloittaa sonnan ajo pellolle tuolloin ja juhlistaa päivää sillä tavalla. Juhlimista ne sellaisetkin juhlimiset ovat ja vielä ennen kaikkea sen työn merkeissä. Voisiko sitä perusteellisemmin juhlia edes pääkommunistit?
      Työväentalolla on siten alkamassa vuoden suurin juhla, suurempi kuin joulu ja juhannus. Topi on niin utelias, että haluaa välttämättä mennä tuota ihmettä katsomaan. Väkeä kertyy talon pihalle ja tielle puolenpäivän aikoihin. Suurin osa on kuitenkin kouluikäisiä lapsia ja nuoria. Topi seisoskelee muiden joukossa, kun marssirivistöön järjestelijä ohjaa hänet muiden joukossa rivistöön.
     Topi on vähän hämillään tapahtuneesta, mutta ei viitsi tai uskalla ottaa ja lähteä pois rivistöstä. Ajattelee siinä seisoessa, että onpa hyvä kun isä ei ole näkemässä. Ei isä ole näkemässä, kun on perunakellarissa nostamassa perunoita ulos. Topia vähän hävettää ja pelottaa, että ei kai hänestä vain kommunistia ole nyt tulossa. Ollaan nyt sitten vähän aikaa kommunisti, niin sittenpähän tietää tämänkin aatteen, miltä se tuntuu. Ei se miltään kuitenkaan tuntunut ja niinpä Topi ottaa hatkat koko rivistöstä, ennenkin se lähti liikkeelle.
     Marssijat lähtevät liikkeelle, pääkommunistit edellä ja sitten heidän takana vähäpätöisemmät ja koululaiset. Yksi emäntä on myöhästyä koko marssilta ja tulee pyörällä sellaisella vauhdilla, ettei saa sitä pysäytettyä kuin vasta ojan pohjalla. Sieltä hän kömpii rivistöön ja jättää pyörän odottamaan marssin päättymistä. On kuitenkin tyytyväinen, kun ei mennyt vappu aivan pieleen. Olisi luultavasti harmittanut koko vuoden, jos ei olisi ehtinyt nousta sorron yöstä ollenkaan tänä vappuna. Ei tällä kylällä häntä olisi kuitenkaan kukaan silti sortanut, niin kuin ei ollut sortanut aikaisemminkaan. Marssijat kävivät kääntymässä erään talon pihalla ja palasivat sitten takaisin työväentalolle.
     Nyt oli sopivasti saatu liikuntaa ja niinpä jaksoi sitten istua juhlapaikalla iltapäivän kuuntelemassa puheita ja muutakin ohjelmaa. Topi käy ovelta kuuntelemassa puheita jonkun aikaa. Ei hän kuitenkaan ymmärrä niistä mitään, kun ne ovat sellaista kapulakieltä. Ei niitä puheita ymmärrä monet muutkaan, mutta viisaan näköisenä niitä vain kuunnellaan loppuun saakka. Neuvostoliitossa puheiden mukaan on kaikki kuitenkin hyvin, kun siellä ei ollut porvareita, jotka köyhää kansaa kurittavat. Ei niitä kyllä ole tälläkään kylällä heitä sortamassa. Täytyy kuitenkin kaiken varalta varoittaa sellaisesta vaarasta...."
     "... Näin vappu meni toisilla suuren juhlan merkeissä ja toisilla pimeässä kellarissa. Pääasia, että ei mennyt hukkaan. Toiset saivat vahvistusta aatteelleen ja toiset vahvistusta myöhemmin ruokapöytään. Peruna kun on tärkeimpiä ruoka-aineita kylän talouksissa. Sanontana kun on, että pelkkä puuropäivä on nälkäpäivä. Kommunistien täytyi käyttää perunansiementen nostoon sitten oikea työpäivä, koska eivät hekään pelkällä aatteella toimeen tule. Nälkä tahtoo tulla kaikille ennemmin tai myöhemmin."

19.04.11 Kansa käytti kansalle kuuluvaa valtaa

 On tullut tavaksi sanoa, että kansa on puhunut ja pulinat pois. Usein kuitenkin käy, että kansan puhuttua osa kansaa jatkaa pulisemista. Tuossa sanonnassa ”kansa on puhunut” on myös toinen viisaus, että kansa on demokratiassa aina oikeassa. Joten, vaalitulos vaalien jälkeisistä pulinoista huolimatta on aina oikea. Kokonaan eri asia on, onko tulos kaikkien mielen mukainen? Pulinoista sen voi jo päätellä, että eipä taida olla. Osa ilmoitti jo vaali-iltana facebookissa lähtevänsä Suomesta maahanmuuttajapakolaiseksi. Tiukalle tuntuu vaalitulos ottavan, jos meidän hyvinvoinnista on valmis lähtemään jollekin pakolaisleirille telttamajoitukseen ja seisomaan kupin kanssa ruokajonoon. Toisena vaihtoehtoina olisi lähteä maahan, jossa vaaleja ei edes järjestetä, jolloin tuloksiinkaan ei tarvitse pettyä. Kolmanneksi voisi lähteä maahan, jossa vaaleihin tyytymättäömät hakataan henkihieveriin ja laitetaan vankilaan. Tällainen "sopiva maahanmuuttomaa" löytyy melko läheltä Euroopasta.
      Onneksi meillä järjestetään vapaat vaalit neljän vuoden välein, eikä kenenkään tarvitse pelätä, vaikka kuinka tulos ottaisi päästä. Muutoksia parlamenttiin yleensä tahtoo tulla. Tällä kerralla muutos oli tavallista suurempi, kun melkein puolet Eduskunnasta vaihtui. Mistä se vaihtuminen mahtaa johtua. Osa halusi jäädä pois vapaaehtoisesti, mutta osalle se oli pakon sanelema, kun kansa oli eri mieltä ehdolla olevan jatkohaaveista.
      Näiden vaalien jälkeen mietitään pitkään, mistä näin rajut muutoksen tuulet ovat lähtöisin. Siihen ei taida olla yhtä ja oikeaa vastausta. Yhtä voisi kuitenkin miettiä menneestä vaalikaudesta, josta vastaus saattaa löytyä edellisen vaalikauden päättäjien ja myös poliitikkojen peileihin katsomisilla. Viime vaalikausi muistetaan erilaista sotkuista, joiden selvittäminen taitaa olla vieläkin kesken. On olemassa sanonta, että ”hyvä kello kauas kuuluu, paha paljon kauemmas”. Lehtiartikkelini Kalevassa kesällä 2009, "Politiikka työllistää itse itsensä":

Kuten aikaisemmassa blogikirjoituksessani mainitsin, lähdin vaalityöhön mukaan hakemaan uutta kokemusta. Siinä ei tarvinnut pettyä, vaikka työ ei tuottanut toivottua tulosta. Neljänä lauantaina olin tosiaan vaalimainostolppana kauppakeskusten edessä ja keskellä kaupunkia olleessa vaalikylässä – Oulussa Rotuaarilla. Ehdin jutella satojen ihmisten ja myös useiden eri puolueiden poliitikkojen kanssa. Joku voi ajatella, että mitä uutta siinä on? On siinä se, että meillä itse kullakin tahtoo olosuhteista johtuen olla tapana tavata vain tiettyyn yhteisöön kuuluvia ja usein samalla tavalla ajattelevia ihmisiä. Mutta, kun menet kadulle juttelemaan, niin siellä tapaa kaikenlaisia ja mitä erilaisilla tavoilla ajattelevia ihmisiä. Voisi kai sanoa eräänlaisesta gallupista, joka on näyte kansasta.
      Juuri tämä teki vaalityöstä mielenkiintoisen, opettavaisen ja laittoi samalla asettamaan kyseenalaiseksi omia ”aina oikeassa olevia” mielipiteitä. Ei maailma eikä Suomi ole musta-valkoinen. Ei ollenkaan! Otan erään keskustelun esimerkiksi. Juttelin parin mummoikäisen naisen kanssa lauantai-iltana. Heillä oli pyörien sarvissa muovikassit täynnä tyhjiä pulloja ja tölkkejä. He keräsivät niitä, joita kauppaan viemällä saa pulloautomaatista rahanarvoisen lapun kassalle mentäessä. Kertoivat, että tämä on heidän elinkeino. Näille ”markkinoille” ovat tulleet ulkomaalaistaustaiset maahanmuuttajat voimalla, jotka heidän kertoman mukaan ovat röyhkeitä ja eivät kunnioita sovittuja sääntöjä. Tämä pieni tarina kuvaa hyvin koko nyky-yhteiskuntaa, johon globalisaatio ja kansainvälinen kilpapailu on tullut pysyvästi. "Kansainväliseen kilpailuun" on pullonjenkerääjienkin pystyttävä vastaamaan ja vielä kotikaupungissa.

15.04.11 Eduskuntavaaliehdokkaan tukiryhmässä

Kenellekään ei liene jäänyt epäselväksi, että eduskuntavaalit ovat tulossa. Kun haet aamun lehden postilaatikosta, on etusivu täynnä ehdokkaiden kuvia. Jos avaat radion, on siellä äänessä jonkin puolueen edustaja tai johtaja. Jos avaat television, on siellä käynnissä vaalipaneeli. Jos menet ulos, on katujen varsilla ehdokkaiden kuvia pitkä rivi. Jos avaat postilaatikon, on siellä kuvalla varustettuja mainoksia. Jos kirjaudut facebookiin, on se täynnä linkityksiä tiedotusvälineisiin, ettei vain joltakin jäisi tiedotusvälineiden uutisointi huomaamatta. Jos keskustelet toisten kanssa, puhe kääntyy vääjäämättä vaaleihin.
      Jos vielä riittää kiinnostusta käydä kirkossa, niin pappikin rukoilee tulevien vaalien puolesta, että maahamme saataisiin sellaisia päättäjiä, että kaikilla olisi hyvä olla ja elää. En tiedä, miten Jumala moisiin toiveisiin suhtautuu? Taitaa olla ainut, joka ei ole vaalikeskusteluihin osallistunut. Ehkä ajattelee, että omapa on valtakuntanne. Tai, mistäpä minä sen voin tietää.

Viime vuoden lopulla lupauduin oma-aloitteisesti tuttavaehdokkaan tukiryhmään hakemaan uutta kokemusta. Toki ehdokaskin täytyy olla sellainen, että motivoi tekemään vaalityötä. Syksyllä tuli kokemusta seurakuntavaaleista ja oikein ehdokkaana olemisen kautta. Myöhemmin tämän vuoden puolella muutama pyyntö tuli toisiin ryhmiin.
      Olen aina ollut poliittisesti sitoutumaton ja äänestänyt useammankin puolueen ehdokkaita elämäni varrella. Päätökset olen aina tehnyt henkilön mukaan, enkä sitoutumattomana puolueen mukaan. Mutta, sitoutumattomilla ei ole omaa ehdokasasettelua, niin ainut tapa on tehdä valinta jonkin puolueen listoilla olevasta. Vaikka ehdokas on tuttava, niin valintaan kuitenkin vaikutti ehdokkaan toimiminen maakunnan asioiden hyväksi näkyvillä paikoilla, mikä on tuonut myös valtakunnallista tunnettavuutta.

Joten, nyt kolmena lauantaina on tullut seisottua elävänä vaalimainostolppana kauppakeskusten edessä ja kadulla. Vielä on yksi lauantai edessä. Mitä on tullut vastaan tai mitä mieltä äänestäjät tällä kerralla ovat? Kaupoista kassien kanssa tulevilla ei ole aikaa pysähtyä pidempään juttelemaan. Lauantaina on paljon tekemättömiä askareita kotona.
      Jos aiheista jonkin nostaisin, niin yhteiskunnan eriarvoistumisen lisääntyminen ja kahtiajako paremmin ja huonommin toimeen tuleviin aiheuttaa keskustelua. Tämä on varsin ymmärrettävää. Tähän liittyy oleellisena osana verotus, josta keskustelu on jäänyt varsin vähäiseksi. Suurituloisten ja pääomatulojen verotusta haluttaisiin lisätä. Sen sijaan kukaan ei kannattanut arvonlisäveron lisäämistä. Vaikuttiko mielipiteeseen se, että olivat juuri olleet kaupan kassalla ja sinne kassalle ei enempää haluttaisi euroja jättää.
      Euroista päästään Eurooppaan, jonka joidenkin maiden takauksista ollaan huolissaan. Näinhän se on, että kun menet takaamaan, niin takaaja vastaa viime kädessä velkojan saatavat. Sama pätee valtioidenkin kohdalla erolla, että kyse on miljardeista.

Television vaalikeskusteluihin ei ole enää riittänyt kiinnostusta, joissa pääasiassa puheenjohtajat toistavat samoja asioista ainakin. Eräästäkin keskustelusta tuli mieleen viihdeohjelmien Uutisvuoto ja joskus muinoin olleen Valehtelijoiden klubi sekoitus. Toista oli, kun kävin kuuntelemassa Oulun viiden puolueen keskustelua. Maakunnan kehittämistä vaativista asioista oltiin samaa mieltä ja toteutustavoista paljolti yksimielisiä. Kävi mielessä, että voisitte vaikka kaikki mennä, tai ei Eduskunaan noin vain mennä – paremmin päästä. Valtakunnan politiikasta päätetään puolueiden tasolla, mutta maakunnan tuleviin asioihin voivat paikkakunnan edustajat yhteistyöllä vaikuttaa. Artikkelini Kalevassa maalliskuussa 2011, ”Miten valtakunnassa on mennyt?”
      Jotakin saattaa kiinnostaa, että kuka on se maakunnan näkyvällä paikalla toimiva valtakunnallisesti tunnettu ehdokas? Sen verran voin ovea raottaa, että ehdokkaan kotisivut löytyvät tästä.

02.04.11 Mitkä ihmisessä herättää tunteita?

Vastaus otsikon kysymykseen. Tunteita kokeva, eli ihminen herättää tunteita ihmisenä olemisesta. Olemiseen kuuluvia oleellisia asioita ovat; parisuhde, perhe, taloudellinen tilanne, vakaumus, kuolema, kuoleman jälkeinen elämä, taivas, helvetti jne.
      Onnellisuus on laaja käsite ja paljolti muodostuu edellä luetelluista neljästä ensimmäisestä tekijästä. Jos jokin noista onnellisuuden tekijöistä onnen onnistuu löytämään ja saamaan, niin se juuri niitä tunteita herättää. Herättää, jos itse ei ole jossakin onnistunut onnea löytämään. Omat tunteet, pelot ja heikkoudet ärsyttävät ja ärtyneeltä voi odottaa voimakkaitakin tunteita ja jopa pahoinvointia.
      Onnellista tai onnetonta elämää riittää vain aikansa, minkä jälkeen olemme jokainen tekemisissä oman kuolemamme kanssa ja se ei voi olla herättämättä tunteita. Joudumme siirtymään tutusta ja myös turvallisesta tuntemattomaan. Toiset tosin uskovat, etteivät tuntemattomaan.

Parisuhde on aina antanut ja tulee antamaan aiheita iltapäivä- ja aikakauslehdille. Niissä julkkisten parisuhteita käsitellään kuin yhteisenä kansalle kuuluvana asiana. Jokaisella on oma mielipide, minkä takia asiat suhteessa menevät pieleen. Tähän mielipiteeseen vaikuttaa oman parisuhteen tilanne tai sen puuttuminen kokonaan. Peilaamme oman parisuhteen heikkouksia ja vajavaisuuksia julkkisten suhteen. Niistä on helppo löytää virheitä juuri omien kokemusten tai epäonnistumisten kautta. Kokemukset ja epäonnistumiset ovat parhaita opettajia asiassa kuin asiassa.
      Parisuhteeseen oleellisena osana kuuluu seksuaalisuus. Tämä tulee kirjaimellisesti lähelle ihmistä omassa tunnemaailmassa ja kehossa. Joten, tämä jos mikä aiheuttaa tunteita ihmisessä. Ihminen kun on seksuaalinen olio, halusipa tai ei. Se vain näyttäisi olevan niin, että me olemme kahdella tavalla seksuaalisesti suuntautuneita, enemmistö heteroja ja vähemmistö homoja.
      Viime aikoina on käyty keskusteluja toisen puolesta ja toista vastaan. Tärkeintä asiassa olisi kunnioittaa kunkin suuntautuneisuutta. Jos toinen löytää onnen ja tasapainon toisesta ja toinen toisesta, niin se onnensa pitäköön. Tosin, yksin ei taida onni kumassakaan tapauksessa löytyä, niin pitäisi kait paremmin puhua monikossa, toiset.

Parisuhteeseen liittyy oleellisena osana perhe, joka on seuraus ainakin osittain onnistuneesta parisuhteesta. Tuskin kaksi onnetonta olisi lapsia onnistunut aikaan saamaan. Perheeseen kuuluvat molemman puolison omat vanhemmat ja yhteiset lapset. Suhteet minään ja appeen saattavat herättää voimakkaita tunteita, joissa peilataan kahden eri perheen edesottamuksia ennen avioliittoa. ”Meillä oli tapana tehdä niin, eikä näin”, kuvaa käytävien keskustelujen luonnetta. Joskus omat vanhemmat saattavat aiheuttaa koviakin ristiriitoja perheissä sekaantumalla liikaa asioihin. 
      Tänään joka toisen parisuhde päättyy eroon ja muodostetaan usein uusi parisuhe. Silloin puhutaan niin sanotusta uusioperheestä, johon kuuluvat; omat lapset, on toisen lapset ja yhteiset lapset. Siihen vielä kaikki vanhat ja uudet sukulaiset, niin ollaanpa tekemisissä jo melko sekaisen seurakunnan kanssa. 
     Tästä päästään sopivasti lasten kasvatukseen – miten tulisi toimia ja miten ei missään tapauksessa. Lapsia syytetään aiheettomasti, että siitä on tullut sinuun. Kaikki huonot ominaisuudet johtuvat toisesta ja toisen suvusta ja paremmat ominaisuudet itsestä vaikka sukua ei haluaisi edes mainostaa. Lasten kasvaessa isommaksi, alkaa vertailu miten kunkin jälkeläiset menestyvät opinnoissa ja mitä yleensä opiskelevat.

Tätä vertailua riittää niin kauan kuin on elinpäiviä. Valmistumisen jälkeen alkaa elintasokilpailu, joka kateellisille suomalaisille aiheuttaa tunteita ja päänsärkyjä. Kaikki eivät tähän kilpailuun halua osallistua, vaikka kuinka varaa olisi. Minusta tuntuu, että meille sodanjälkeiselle sukupolvelle elintasojen vertaaminen on ollut ja on edelleen se tunteita aiheuttava tekijä. Meidän jälkeinen sukupolvi ei näyttäisi välittävän ollenkaan. Heille lapsuuden ja nuoruuden aikaiset kaverit ovat tärkeämpiä. Me emme aina edes mahdu tulemaan toistemme tykö.

Vakaumuksista on käyty jatkuvasti keskusteluja niin julkisesti kuin yksityisesti. Erityisesti viime aikoina vakaumukset ovat aiheuttaneen voimakkaita tunteita. Vakaumuskeskusteluissa päällimmäiseksi näyttäisi muodostuvan usko Jumalan olemassaoloon ja siihen liittyen Raamatun sisältöön.
       Kesällä 2009 Vapaa-ajattelijoilla oli oikein kampanja, jossa yrittivät vakuuttaa, että ”Jumalaa tuskin on olemassa, joten elä ja nauti elämästä”. Kampanjassa ihmetytti se, että miksi ateistit ovat huolissaan uskovien elämästä ja siitä että eivät siitä nauti. Lisäksi tuo ”tuskin”-sana jättää kysymyksen koko kampanjaan, että jos sittenkin. Ateistina saattaa olla huoletonta elää. Ei ole kuin yksi ”pieni” huoli, jos sittenkin, vaikka yksi mahdollisuus miljoonasta. Tässä saattaa piillä juuri se, joka aiheuttaa niitä voimakkaita tunteita. Uskovana jos yrittää edes elää Raamatun antamien ohjeiden mukaisesti ei menetä mitään – olipa Jumalaa tai sitten ei. Päinvastoin, monelta päänsäryltä elämässä saattaa säästyä.
      Raamatun sisältöä on viime aikoina pyritty oikein teologien toimesta vääntämään vaikka mihin suuntaan, niin että se sopisi kaikille. Mutta, Jumalan sana on ja pysyy muuttumattomana, vaikka maailma muuttuu. Jotka tästä haluavat pitää kiinni, on leimattu vanhoillisiksi, kehityksen vastustajiksi ja fundamentalisteiksi. Tämä tuli esille syksyllä seurakuntavaalien alla käytävissä keskusteluissa. Mainostinkin itseäni, että jos et tiedä muutaa ahdasmielisiä kehityksen vastustajaa, niin minusta sellaisen löydätte. 
      En päässyt, joten seurakunta saa kehittyä puolestani mihin suuntaan valtuutetut haluavat kehittää ja vapaa-ajattelijat ajatella mitä mieleen tulee ja mitä haluavat. Kommentoin "ajattelijoiden" kampanjaa Rauhan Tervehdys- lehdessä kesällä 2009 artikkelilla, "Lopeta murehtiminen ja nauti". 

25.03.11 Eduskuntavaalien aikaa 60- luvulla (Otteita kirjasta 5,"Pärekattotalkoot")

"Kylän elämä on jälleen järkkymässä auttamattomasti, kun eduskuntavaalit lähestyvät. Sen aloittaa nyt televisio, joka oli jo ehtinyt tulla melko moneen huusholliin. Siellä alkavat vaalikeskustelut ja erilaiset gallupit kannatuksista. Televisiosta se leviää sitten välittömästi jo ensimmäisten vaalikeskustelujen jälkeen kylän baariin. Siellä saavat kuulla kunniansa kaikki puoluejohtajat; Vennamo, Virolainen, Sorsa, Holkeri ja Alenius ja kaikki muut, jotka vuodesta toiseen samoja asioita jauhavat.
      Baarissa keskustelevat eivät ole kylän pääpoliitikkoja. Heillä ei ole aikaa istua iltakausia baarissa. Perätalon isännällä on paljon töitä noissa koneissa, joiden kanssa menee iltamyöhään ja joskus puolelle öihin saakka. Olavin ja Topin Kalle isällä menee navetassa ja muissa tilan hommissa aika. Välitalon isäntä ei halua tulla haukuttavaksi ollenkaan. Eikä todellisuudessa edes uskalla tulla. Nuo maalaisliittolaistalojen pojat olivat paiskanneet edellisien vaalien aikaan hänet ulos. Oli mennyt ehdottamaan heidän kotitilan sosialisointia, jolloin pojat olivat siitä kimpaantuneet ja pinnat olivat palanneet lopullisesti. Isän oli pitänyt käydä myöhemmin pyytämässä anteeksi poikien tekosia. Pojat eivät olleet moiseen vaivautuneet, kun tulee ensin tuollaisia puhumaan?"

"Ensimmäiset tupaillat järjestetään melko pian sen jälkeen, kun televisiossa alkoivat nuo vaalikeskustelut. Maalaisliiton ehdokkaita käy maalaisliittolaistaloissa, kommunistien ehdokkaita käy kommunistitaloissa ja vennamolaisten ehdokkaita käy vennamolaistaloissa. Myös tuossa seurantalossa pidetään vaalitilaisuuksia.
      Ehdokkaat pitävät puheet ensin ja sitten on keskustelun vuoro. Puheet ovat niin korkealentoisia, etteivät niitä ymmärrä puoletkaan porukasta ja jotka jotain ymmärtävät, eivät uskalla kysyä mitään. Tiedä, vaikka olisi paljastanut tyhmyytensä, kun ei selvää asiaa ymmärrä. Vasta kun puhuja alkaa haukkua toisen puolueen ehdokasta, porukka ymmärtää jotakin. Olivathan he harjoitelleet tuota haukkumista jo keskenään, niin se tuntuu tietenkin tutummalta.
     Jokaisella puolueella on oma iskuryhmä, joka käy kaikissa toisten puolueiden tilaisuuksissa väittelemässä. He sopivat jo ennakkoon, että mistä asiasta tänä iltana riidellään. Omiin tilaisuuksiin he eivät halunneet edes mennä, kun siellä ei voi eikä saa riidellä keskenään. Konsensusta täytyy olla oman porukan kanssa ainakin vaalien alla. Riidellä voi vaalien jälkeen, jolloin aihetta oli ainakin silloin, kun tuli vaalissa tappio. Mikä meni pieleen vaalityössä ja miten olisi pitänyt toimia?"     

"Vaalisunnuntaiaamu valkenee, kuten mikä tahansa sunnuntaiaamu oli valjennut aikaisemmin. Mutta vaalihuoneiston auettua alkaa varsinainen ralli kylän tiellä. Kaikilla puolueilla on järjestetty kuljetuspalvelu. Palvelua tarjotaan etenkin sellaisille kyläläisille, joiden poliittisesta kannasta ei ole täyttä varmuutta. Heitä ei ole kuitenkaan kovinkaan monta. Vaalitaistelun tiimellyksessä sellainen ei tahdo mitenkään pysyä salaisena. Kaikki kuitenkin haalataan äänestämään ja jos numero ei ole vielä jollakin selvillä, niin matkalla vaalipaikalle se viimeistään tulee selväksi. Kylällä kun on myös vanhuksia, jotka eivät enää tajua, mistä vaaleissa on ollenkaan kysymys.
      Kylän äänien analysointi on vaalien jälkeen aina tarkkaa puuhaa. Oliko tapahtunut muutoksia viime vaalien jälkeen? Vaalilistojen mukaan käydään kaikki äänioikeutetut läpi yksi kerrallaan. Tätä listaa sitten verrataan vaaliuurnan ääniin, josta nähdään mahdolliset lipsumiset puolueesta toiseen. Ei sitä lipsumista koskaan ollut tapahtunut. Sen verran poliittisesti uskollista porukkaa kylällä ollaan. Äänet menivät maalaisliitolle, kommunisteille ja vennamolaisille. Olisi siinä ollut sitten ihmettelemistä, jos joku ääni olisi mennyt vaikka demareille. Mutta, kun ei mennyt, niin ei mennyt." 

12.03.11 Ydinvoimalaonnettomuus Fukushimassa ja Tšernobylissa

Fukushiman ykkös- ja kakkosvoimala vahingoittuivat 11.03.11 sattunessa maanjäristyksessä. Voimalan jäähdytysjärjestelmissä on ollut vakavia ongelmia, jotka johtuvat siitä, ettei jäähdytysjärjestelmien pumpuille ole saatu sähköä varajärjestelmistä. Tämä johtuu edelleen siitä, että samanaikaisesti tullut tsunamiaalto on kastellut sähköjärjestelmät. Sähkölaitteet ja vesi eivät pidä toisistaan
      Ydinvoimalan tärkein asia on laitoksen omakäyttösähkön turvaaminen kaikissa tilanteissa ja yleensä viimeisenä varmistuksena ovat dieselagregaatit ja pumput. Kun reaktorit ajetaan alas tai suojat ajavat automaattisesti, kuten Fukushiman tapauksessa on käynyt, niin ydinreaktorin tuottamasta lämpötehosta jää jäljelle noin kolme prosenttia ja jäähdystä täytyy jatkaa. Jos jäähdytystä ei voida pitää yllä, alkaa reaktori kuumentua ja lopulta sulaa. 12.03.11 voimalassa räjähti luultavasti jäähdydysvedestä muodostunut vety, joka vaurioitti reaktorirakennuksen seiniä ja kattoa. Reaktorin suojarakennus on kuitenkin säilynyt ehjänä ja jäähdytysjärjestelmä on saatu toimimaan. Pahimmasta, eli reaktorin sulamiselta näyttäisiin selvittävän ja tilanne on saatu vakautettua.

Näin ei käynyt Ukrainassa Tšernobylin ydinvoimalaitoksessa, jonka nelosreaktorissa tapahtui onnettomuus huhtikuussa 1986. Tuhoutunut ydinreaktori oli vesijäähdytteinen ja grafiittihidasteinen RBMK-1000-tyyppinen.
      Tšernobylin ydinvoimalaitoksen suunnittelussa ei noudatettu ydinturvallisuuden perusperiaatteita. Nykyisin rakennetut uudet kevytvesireaktorit ovat immuuneja monille Tšernobylin onnettomuudelle välttämättömänä edellytyksenä olleille ominaisuuksille ja puutteille. Toisaalta grafiittihidasteisia reaktoreita oli Neuvostoliiton lisäksi runsaasti käytössä myös muualla.
      Tšernobylissä tehtiin onnettomuuden sattuessa koetta, jota eivät olleet hyväksyneet voimalaitoksen suunnittelijat eivätkä edes suunnittelua tarpeeksi tuntevat henkilöt, sillä kokeen suorittaminen edellytti reaktorin käyttämistä tavalla, joka nimenomaan kiellettiin laitoksen käyttömääräyksissä.
      Turvallisuuskulttuuri oli syvästi puutteellinen. Länsimaissa ei voimalaitosreaktoreita käytetä kokeisiin kuin vasta kattavan teknisen analyysin, laitoksen suunnittelijoiden kuulemisen ja riippumattoman turvallisuusviranomaisen hyväksynnän jälkeen. Varsinkaan laitoksen käyttömääräyksien noudattamatta jättäminen ei olisi mahdollista jo ohjausautomatiikan ja valvonnan vuoksi. 
      Reaktorin operaattoreilta ja kokeen valvojalta puuttui koulutus reaktorin käyttäytymisestä kokeen alhaisella tehoalueella, jossa reaktion karkaaminen käsistä oli tunnettu vaaratekijä. Neuvostoliitossa voimalaitoksen operaattoreita ei koulutettu simulaattorin avulla toimimaan normaalista poikkeavissa ja yllättävissä tilanteissa kuten länsimaissa.
      Koetta varten Tšernobylissä kytkettiin voimalaitoksen turvallisuusjärjestelmä pois päältä, koska se olisi estänyt reaktorin väärän käytön. Kevytvesireaktorissa puolestaan osa turvallisuusominaisuuksista perustuu luonnonlakeihin, joten niitä ei voi kytkeä pois missään olosuhteissa.

Ydinvoimalaonnettomuus on aina vakava ja seuraukset saattavat olla kohtalokkaat. Tästä tulee vääjäämättä mieleen, että maksamme elintasosta kohtalaisen kovan hinta. Kaikkihan me sitä sähköä käytämme. Ongelmana vain on, ettei nykymenolle sitä sähköä mistään muusta riitä. Meillä Suomessakin talvipakkasilla noin puolet sähköstä tuli ydin- ja hiililauhdevoimaloista. Hiililauhteella sähköä ei voimayhiöiden mukaan kannata ja päästösyistä tulevaisuudessa saa edes tehdä.
      Maailmassa on melkein 500 ydinreaktoria ja jos sitä jossakin yleensä voidaan pitää turvallisena, niin suomalaisten käsissä. Suomen ydinvoimaloiden käyttöaste on maailman korkein, mikä tarkoittaa, että käyttöhäiriöitä on vähiten. Suomalaiset valvovat myös Pietarin lähistöllä olevia Sosnovyi Borin neljää 1000 MW Tšernobyl- tyyppistä reaktoria.

Olin mukana 90- luvulla projektissa, jossa juuri tuota omakäyttösähkön saantia haluttiin varmistaa ja turvata ydinvoimalaitoksen molemmille yksiköille miljoonainvetoinneilla. Tehtäviini kuului tarkastuksen, testauksen ja käyttöönoton suorittaminen. Seuraavassa ote kirjasta 8, "Valoa ja voimaa, Sähkömiehen päiväkirja".

"Ydinvoimalaitoksella oli ollut omakäyttöjärjestelmissä oikosulku. Tämä vika oli saanut alkunsa löysällä olevasta liitoksesta virtamuuntajapiireissä. Se oli alkanut lämmetä ja oli lopulta aiheuttanut valokaaren. Kojeisto oli tuhoutunut melko laajalta alueelta. Mutta niin kuin ydinvoimaloissa jo kansainväliset määräykset edellyttävät, ei tällainen vaurio saa aiheuttaa vaaraa laitoksen turvallisuudelle. Sähkösyötöt tulee olla varmistettuja ja lisäksi tärkeimmillä käytöillä on dieselaggregaatit varmistamassa kaiken varalta. Tämän tuhon seurauksena oli päädytty järjestämään valtakunnan sähköverkosta omilla muuntajilla varasyötöt omien lisäksi. Niistä käytettiin myös nimitystä, käynnistysmuuntajat. Muuntajia varten tarvittiin omat kytkinkentät molemmille reaktoreille. Urakoimme nuo kytkinkentät ja minun tehtäviin tuli siten noiden kenttien käyttöönotot. Ei siinä mitään uutta ja erikoista ydinvoimaloiden kentissäkään ole verrattuna muihin. Samanlainen tehtävä se oli kuin muuallakin.
     Minun testausmenetelmät kuitenkin kiinnostivat sähköosaston vastaavaa. Hän tuli niitä minulta tiedustelemaan. Miten varmistan, ettei samanlaista vauriota pääse täällä tapahtumaan. Kyllä minäkin olisin hänen asemassa ollut kiinnostunut. Sanoin hänelle, että sellainen vika, joka aiheutti teille sen vaurion, ei minulta pääse läpi. Kerroin hänelle yksityiskohtaisesti, miten kunkin vaiheen tulen tekemään. Yksi merkittävä tekijä meidän menetelmissä olivat nuo mukanamme olevat virransyöttölaitteet, joista mainitsin aikaisemmin. Niillä voidaan syöttää aina virtamuuntajat nimellisvirtoihin saakka. Näin toisiopiireissä kulkee myös nimellisvirrat, jolloin mahdolliset ylimenovastukset tulevat esiin. Ne nähdään heti testauksessa olevista mittareista. Samalla nähdään mittamuuntajien kuormitus, etteivät ne ole ylikuormassa. Lisäksi menetelmiimme kuului paljon muutakin, miten aina tehdään. Olin laatinut valmiiksi vuosien aikana erilaisia tarkastuspöytäkirjoja ja kaavakkeita mittaustuloksia varten. Ne täytettiin aina jokaista kohtaa myöten. Näin muistin varaan ei jätetty mitään.
     Sanoin hänelle, ettei jälkeeni vielä tähän mennessä ollut jäänyt yhtään vikapaikkaa, eikä tule jäämään täälläkään. Sähkömiehenä hän oli hyvin perillä, mitä tarkoitin. Sanoi sitten minulle, että tämä kertomani sai hänet vakuuttuneeksi tarkastuksen luotettavuudesta. Taisi siinä meidän keskusteluissa mennä tunti tai pari, mutta sitten lähti tyytyväisenä pois.
     Miksi halusin tällaisen yksittäisen tapahtuman kertoa tässä yhteydessä? Siksi, että tämä kuvaa hyvin työn luonnetta. Mitään ei jätetty sattuman eikä kokeilun varaan. Aina täytyi tietää missä ollaan menossa ja mihin seuraavaksi mennään. Yksi seikka on luonnollisesti se, että työtä tehtiin melkein aina jännitteisellä kentällä tai laitoksella. Suurjännitteen kanssa on aina oltava tarkkana ja varovainen. Kuitenkin sen kanssa oli tehtävä yhteistyötä, molemmin puolin kunnioitusta noudattaen. Se on palvelija, eikä isäntä. Me sähkömiehet olimme isäntiä.
     Nyt oli isäntänä ydinvoimalaitos. Niissä on omat kansainväliset määräykset ja ohjeet eri toiminnoille. Kun kytkinkenttiä otettiin käyttöön, ei se ollutkaan niin yksinkertaista. Kaikkia tarvittavia kytkentöjä varten oli olemassa kirjallinen kytkentäohjelma. Se teki tarvittavan kierroksen eri henkilöillä ja vasta sitten tuli sinne paikan päälle. Kaikki tehdyt kytkennät kuitattiin tehdyiksi kytkentäohjelmaan. Sanoivat minulle, että meillä on tällaiset ohjeet ja aikaa menee enemmän. Sanoin, että ymmärrän tällaisen käytännön, eikä se minua haitannut. Jos ei näin olisi ollut, se olisi haitannutkin. Mitään ei jätetty ydinvoimalassa sattuman varaan, kuten ei meidän testauksissakaan."

04.03.11 Työura pähkinänkuoressa (Otteita kirjasta 8,  "Valoa ja voimaa, Sähkömiehen päiväkirja")

"Olen edellä kertonut muutamia projekteja esimerkin vuoksi, millaisia työtehtäviä työelämäni aikana on ollut. Aloitin terästehtaan kunnossapitosuunnittelijana ja sitten saman yhtiön teollisuuslaitosten projektien suunnittelijana ja valvojana. Vajaan kahden vuoden kuluttua siirryin voimayhtiön pääkonttoriin suunnittelemaan vesi- ja lämpövoimaloita sekä sähköasemia. Voimayhtiön sähkönjakelutoiminnot eriytyivät omaksi yhtiöksi, johon lähdin pohjoisen alueen suunnittelijaksi ja tekemään käyttöönottoja koko yhtiön alueella."

"Voimayhtiössä ja verkkoyhtiössä minulle kuului energiamittauksien suunnittelu ja asiakkaiden tekemien mittauskuvien tarkastaminen. Tarkastuksissa jouduin lähinnä puuttumaan toisiokaapeleiden vaippojen maadoituksiin, mittamuuntajien tarkkuusluokkiin, taakkoihin, ylivirtalukuihin ja muuntosuhteisiin, joka eivät saa olla liian suuria muuntajan kokoon nähden. Virtamuuntajien virhe on negatiivinen pienillä virroilla ja siten vaikuttaa mittauksen tarkkuuteen myös negatiivisesti. Staattiset energiamittarit mittaavat samalla tarkkuudella kaikilla tehoilla.
     Joskus kävin mittauksia hoitavan mestarin kanssa asiakkaiden luona. Nämä olivat kivaa vaihtelua muiden lomassa. Hän oli innokas hoitamaan omia metsiä, joten kaikki matkan varrella olevat metsät me siten tarkastimme ja teimme niihin hakkuu- ja kunnostussuunnitelmia. Ei me kovin paljoa niitä hakattu, mitä nyt vähän pöllejä teimme."

"Muutamia lukuja työelämäni varrelta voisin kertoa. Erilaisia voimalaitosprojekteja ja niissä olevia koneistoja oli noin kolmekymmentä. Pienin pienvesivoimalaitos neljäsataa kilowattia ja suurin oli höyrylauhdevoimalaitos kolmesataa megawattia. Suurin osa oli vesivoimalaitoksia, kooltaan muutaman kymmenen megawattia. Yksittäisiä kytkinkenttiä otin käyttöön kahden- ja kolmensadan välillä. Hälytyskeskuksia, tahdistuslaitteita, jännitteensäätäjiä ja häiriöpiirtureita suunnittelin ja otin käyttöön kymmenen ja kahdenkymmenen välillä. Yksittäisiä releitä, mittareita ja muuntimia tuli vastaan satoja."

"Kun nuorena aloitin työt, ajattelin ehtiväni tehdä kaikkea mahdollista, kääntää vaikka maailman ylösalaisin. Kääntämättä se kuitenkin jäi. Näin ehkä monelta muultakin on jäänyt tekemättä. Tekemättä, mikä on tekemättä.. Ei sitä yhden ihmisen tarvitse kaikkea ehtiä. Tekee vain, mikä on tarkoitettu yhden tehdä. Minä ehdin osaltani olla rakentamassa uutta teollisuuslaitokseen, pohjoisen kaivoksia, voimalaitoksia ja valtakunnan sähkönjakeluverkkoja. En tiedä, miksi tuolla tarpeellisuudella oli minulle niin suuri merkitys. Väliäkö sillä, kun vain leipä tuli. Mutta ei kaikki voi ajatella näin. Joidenkin täytyy kantaa vastuuta elinkeinoelämän rattaiden pyörittämisistä. Niitä tyhjän puhujia on maailma täynnä. Mutta ne, jotka pitävät tämän maan talouden pyörät pyörimässä, heistä ei useinkaan kuulu mitään."

14.02.11 Ajatuksia ystävyydestä ja yksinäisyydestä 

Otsikon aiheet ovat toisistaan käänteisesti riippuvaisia. Tarkoitan, että jos ei ole ystäviä, niin silloin on usein on myös yksinäinen. Mitä se ystävyys sitten käytännössä on? Ystävyyttä on monen tasoista. Itse olen käsittänyt, että ollaan tekemisissä säännöllisesti tai vaikkapa epäsäännöllisesti. Mutta, jos vuosikausiin ei haluta tulla vaikka vierailemaan, niin ystävyys on enemmämmän sanoja kuin tekoja. Sosiaalisessa mediassa olevia kaikkia kavereita en voi edellisen mukaan pitää kuin kavereina. Mutta, heitäkin tarvitaan!
      Ystävyyden eräs ystävä tiivisti: ”Ihmiset tulevat elämääsi jonkin syyn takia, pieneksi hetkeksi tai loppuelämäksi. Kun ymmärrät syyn, ymmärrät myös miten suhtautua eri ihmisiin, kun joku tulee elämääsi jonkin syyn takia. He tulevat usein täyttämään jonkin tarpeen elämässäsi. He auttavat sinut läpi eri koettelemuksien opastamalla ja tukemalla. Siksi sinä tarvitset heitä ja jopa toisinaan aivan yhtäkkiä. Jotkin ihmiset tulevat elämääsi vain pieneksi hetkeksi. Silloin on sinun vuorosi antaa osa itsestäsi toisille, kasvaa ja oppia. He antavat sinulle kokemuksia, mielenrauhaa tai saavat sinut vain hymyilemään. Ehkä he opettavat tai näyttävät sinulle jotain, mitä et ikinä olisi tehnyt tai tiennyt ilman heidän apuaan. Eliniän kestävät suhteet opettavat sinulle elinikäisiä asioita. Sellaiset suhteet tulee rakentaa vakaalle perustalle. Sanotaan että rakkaus on sokea, mutta ystävyys näkee asiat selkeästi.”
      Ystävyyden puutteesa johtuva yksinäisyys on muodostunut suureksi sosiaaliseksi ongelmaksi. Tähän ja syrjäytymiseen viimeksi kiinnitti huomiota persidentti Tarja Halonen avatessaan yhteisvastuukeräyksen. Erityisesti yksinäisyys koettelee vanhuksia ja syrjäytyneitä nuoria. Yksi ryhmä ovat myös perheiden hajoamisten seurauksena yksin jääneet puolisot. Heistä tilastojen mukaan miehet ajautuvat helpommin yksinäisyyteen. Tähän selityksena lienee se, että myös avioeroja hakevat eniten naiset. Joten, heillä taitaa olla jo "uusi ystävä" valmiiksi katsottuna ja entisestä on päästävä eroon. Viimeisten tilastojen mukaan myös uskottomuuteen syyllistyvät naiset enemmän, mikä selitää tuon avioerotilaston. Se siitä tasa-arvosta tai arvottomuudesta!
      Kirjoissani käsittelen ystävyyttä ja yksinäisyytta lähinnä oman kokemukseni kautta. Jokainen kokee ne omalla tavallaan. Toisille ystävyys tai yksinäisyys ei ole niin merkittävä kuin toisille. Joka tapauksessa olemme kaikki jollakin tavalla sosiaalisia. Seuraavassa satunnaisia sitaatteja parista kirjastani:

"Huomasin itsessäni pikkuhiljaa tapahtuneen muutoksen parempaan. Elämääni oli alkanut tulla asioita, joille saattoi nauraa ja laskea leikkiä. Saattoi nauraa jopa itselleen ja omalle elämäntilanteelle. Siinä minulla oli tietenkin suurena apuna ystäväni, jonka kanssa usein vietin aikaani. Vaikka välillä oloni oli edelleenkin vaikeaa, huomasin hauskojen asioiden ja juttujen helpottavan tilannetta. Siinä silloin paha olo usein unohtui, kun oli muutakin ajateltavaa.  
      Jälleen kerran olin ystäväni luona. Olimme lähdössä autollani johonkin. Ennen lähtöä minun piti hakea jotakin hänen autosta. Sitä ennen kysyin, että miten päin sen avaimen peräluukussa tulee olla? Vastaukseksi sain, että niin päin kuin se yksi kohta on naisilla. Sanoin, että olen ollut jo niin kauan yksin, etten enää muista miten päin sellainen kohta mahdollisesti voisi olla. Kommenttini jälkeen hän sai sellaisen naurukohtauksen, etten antanut käynnistää autoa, ennen kuin se oli mennyt ohi. Olimme lähdössä minun autolla ja ajattelin, että kun noin kovasti naurattaa, ei ole turvallista lähteä liikenteeseen. Näitä hauskoja tilanteita ja juttuja alkoi tulla sitten uudelleen ja uudelleen. Meidän puheenaiheet, kuten yleensä miesten kesken, tahtoivat kääntyä yhä useammin siihen yhteen aiheeseen."

"Kun lopulta pääsin liikkeelle, kävin tekemässä ”esittelykierroksen” tuttavien luona. Päällisin puolin kaikki näyttivät olevan iloisia paluustani takaisin elämään. Kun näin pitkän ajan olin poissa, ehtivät siinä jo toiset vieraantua. Ehkä sieltä kuitenkin ne todelliset ystävät ovat jääneet.
      Yksi tällainen ystävä riitti. Enempää en tarvinnut. Ilman häntä olisin kuollut nälkään, kun en kahtena talvena päässyt kävelemään postilaatikkoja pidemmälle kipujen takia. Hän soitti minulle ja kauppalista tehtiin puhelimessa. Tuli sitten kauppakassien kanssa luokseni. Häntä en tule unohtamaan koskaan. Tämän vahingon sen sijaan haluaisin unohtaa. Minäkin olen oman elämäni historiani vanki, enkä tule sitä luultavasti koskaan unohtamaan. Toivottavasti elämääni tulee vielä jotakin, jota ei vastaavasti kannata unohtaa."

"Monikaan mies ei kestä hylätyksi tulemista, vaan hakee tilalle korvikkeen siihen yksinäisyyteen. Näin alkanut uusi parisuhde ei ole kestävällä pohjalla. Siinä toinen on lohduttaja ja toinen lohdutettava. Suhde ei ole tasapainossa. Parisuhteen on oltava tasapuolinen, molemmin puolin antamista ja saamista ...
  ... Kahden ihmisen suhde tarkoittaa kuitenkin erään lähteen mukaan aivan muuta: ”Suhde on matkaa itseen, matkaa toiseen, keskinäistä tutustumista, päivittäistä kanssakäymistä, arkielämää jaettuna, yhteisien unelmien täyttämistä ja ajatusten vaihtoa.”  

31.01.11 Jatkuva talouskasvu ei ole kestävää kehitystä

Tällä hetkellä kulutamme luonnonvaroja melkein kahden maapallon verran. Talouskasvu perustuu aina lisääntyvään luonnonvarojen käyttöön. Toisaalta mitä korkeampi jonkin maan elintaso on, niin sitä enemmän se kuluttaa yhteisiä luonnonvaroja. Kun kulutamme paljon yli maapallon sietokyvyn, niin siitä voi päätellä, että otsikon väite ei ole tuulesta temmattu.
      Tällä hetkellä viidesosa maailman väestöstä on aliravittuja ja joka päivä kuolee tuhat ihmistä nälkään. Toisaalta maailmassa tuotetaan elintarvikkeita niin paljon, että ne riittäisivät kaikkien ravitsemiseen. Elintarviketuotanto ja kauppa ovat siirtymässä ja siirtyneet kansainväliseksi bisnekseksi, jota hallitsevat monikansalliset yhtiöt. Ruokaa käytetään siten poliittisena aseena.
      Kehitysmaiden luonnonvaroja monikansalliset yhtiöt käyttävät häikäilyttömästi hyväksi maata hallitsevien diktaattorien avulla. Kansoja pidetään kurissa, nälässä ja "herran nuhteessa". Nyt näyttäisi mitta tulleen täyteen. Pohjois-Afrikassa kansannousu lähti liikkeelle Tunisiasta ja on siirtynyt Egyptin puolelle. Saa nähdä mitä tuleman pitää ja toistuuko sama kaikissa Välimeren diktatuurivaltiossa. Toisaalta, onhan meillä keskellä Eurooppaa aivan oma diktatuuri Valko-Venäjällä.

Palataanpa maailmalta takaisin kotimaahan. Meillä huolena on vakava valtiontalouden velkaantuminen. Toisin sanoen, kulutamme enemmän kuin kansantulomme tuo varoja kulutukseen. Toisaalta puhutaan kestävyysvajeesta. Mikä ihmeen vaje? Velaksi elämistä ja sillä siisti!
      Millä tämä vaje saadaan aisoihin ja talous tasapainoon? Siinäpä sitä on pohtimista kevään vaaleihin ja Eduskuntaan haluaville. Keskustelu asiasta ei ole vielä oikein pääsyt alkuun.
      Kokoomuksen lauantaina (29.01.11) julkistamat verotavoitteet; tulo- ja yhteisöverojen alennukset ja kulutusverotuksen (alv) lisääminen, joutuivat tuoreeltaan useiden puolueiden arvostelun kohteeksi  ja tyrmättäväksi. Arvonlisäveron lisääminen saattaa olla kohtalokasta pienituloisten, niin myös pienyrittäjien kannalta, joiden tuotteiden ja palvelujen hintaa se nostaa.
      Pääministeri Mari Kiviniemi sanoi TV1:n Ykkösaamussa, että Keskustan verolinjaukset julkistetaan helmikuun puolivälin jälkeen. Kiviniemin kuitenkin totesi olevansa samoilla linjoilla kuin ne keskustalaiset, jotka ovat jo aiemmin kritisoineet verotyöryhmän linjauksia, joilla mennään tasaveron suuntaan eikä oteta huomioon oikeudenmukaisuutta. Niillä, joilla on enemmän, on myös vara antaa valtiolle enemmän, Kiviniemi sanoi.
      SDP katsoo kokoomuksen verolinjausten johtavan varakkaiden suosimiseen ja linja johtaisi eriarvoisempaan yhteiskuntaan, jossa tuloerot vain kasvavat.
      Vihreiden eduskuntaryhmä arvostelee kokoomuksen verotavoitteita tuloerojen kasvattamisesta ja hyvinvointipalvelujen heikentämisestä. Vihreiden mielestä on silmänkääntötemppu sanoa, että hyvinvoinnin turvaamiseksi kaikkein vähäosaisimpien etuuksia ei leikata, jos tuloerojen annetaan kuitenkin kasvaa. Kokoomuksen verokevennyksistä suuri osa valuu hyvätuloisille ilman kannustavaa vaikutusta tai hyötyä kotimaiseen kysyntään ja työllisyyteen.
      Kristillisdemokraattien mielestä lupaus miljardin euron tuloverokevennyksistä on populistinen vaalitäky. Jos Kokoomus ottaa vakavasti valtion velkaantumisen pysäyttämisen, sen vero-ohjelma tarkoittaa sitä, että samaan aikaan joudutaan rajuihin menoleikkauksiin. Kulutukseen kohdistuvat lisäverot syövät kansalaisten ostovoimaa ja talouden dynamiikkaa.

Kokoomuksen tavoitteena on tulo- ja yhteisöveroja alentamalla saada aikaan talouskasvua ja siten kattaa tuo kestävyysvaje. Millä talouskasvu saadaan aikaan, kun lamam aikana tehdas toisensa jälkeen on purettu tai siirretty halvemman tuotannon maihin? Asiantuntijoiden mukaan lamaa edeltaneelle tuotannon (BKT) tasolle ei tulla pääsemään, jos ei löydetä uusia tuotannon inovaatioita. Yleensä talouskasvu ja siihen vielä päälle verojen kevennykset lisäävät tuloeroja entisestään, kuten aiemmin jo todettiin. Eräs Kokoomuksen kansanedustajakin kirjoitti, että kaikkialla missä on talouskasvua, siellä tuloerot kasvavat. Ei ole peruste, että meillä myös!
      Palataan otsikkoon; ”Jatkuva talouskasvu ei ole kestävää kehitystä”. Kestävyysvajeen kattaminen jatkuvalla talouskasvulla ei ole kestävää kehitystä. Miksi? Koska maapallo ei sitä tule kestämään.

21.01.11 Eduskuntavaalien ohjelma tai ehdotus

Kevään eduskuntavaalit lähestyvät, joten tuli mieleen tehdä vaaliohjelma. Joten, tällainen siitä sitten tuli ja syntyi.
      Tuli ja syntyi! En ole edes ehdolla ja ohjelma? Joka tapauksessa, tehty mikä tehty ja tehdyn voi kuka tahansa kopioida ja vaikka yrittää toteuttaa. Edellytys luonnollisesti, että tulee valituksi.. Asiat eivät ole tärkeysjärjestyksessä, vaan miten nyt sattuivat mieleen tulemaan.

Suomessa elää yli 700 000 ihmistä alle köyhyysrajan. Euroopan komission mukaan köyhänä pidetään ihmistä, jos hänen nettotulonsa ovat alle 60 prosenttia keskimmäisen tulonsaajan nettotuloista. Köyhyydellä on objektiivisia ja subjektiivisia piirteitä; absoluuttinen ja suhteellinen köyhyys. Absoluuttiseksi köyhyydeksi tai puutteenalaisuudeksi sanotaan tilaa, jossa ravinnon, vaatetuksen ja asumisen fysiologisia vähimmäisedellytyksiä ei pystytä tyydyttämään. Suhteellisella köyhyydellä tarkoitetaan yksilön tai ryhmän jyrkkää huono-osaisuutta muihin verrattuna.
      Edellä olevasta voi jo päätellä, että köyhyys on saatava pois tai ainakin vähenemään keinolla millä hyvänsä. Meillä Suomessa eriarvoisuus on lisääntynyt ehkä eniten maailmassa viimeisten vuosien aikana. Johtajille maksetaan niin suuria optioita, ettei kukaan tavallinen kuolevainen sellaisia summia tarvitse, vaikka kuluttaisi yötä päivää. Ja täytyyhän miljonäärinkin nukkua välillä.

Tähän liittyykin seuraava vaatimus. Ylisuuret optiot on saatava lähemmäs järkeviä lukemia. Niitä ei voi kukaan hyväksyä ja ne raivostuttavat kansalaisia, eivätkä ne ole hyväksi edes niitä saaville. Miten enää motivaatiota työhön riittää, jos tulevaisuus on turvattu yhden vuoden tuloilla?

Kaikkia kansalaisia palvelevat peruspalvelut, kuten terveydenhoito, kulttuuri, liikunta jne,  tulee säilyttaa yhteiskunnan omistuksessa. Pahinta, että ne ovat siirtymässä ja siirtyneet kansainvälisten sijoittajien bisnekseksi. Sijoittajat haluavat aina tuoton ja sijoittavat vain tuottaviin kohteisiin. Väestön ikääntyessä terveyspalvelut ovat tulevaisuudessa kasvava markkina-alue ja siten tuottava bisnes.

Valtion eli kansalliomaisuuden myymiselle on tultava loppu. En käsitä, mistä myyntivimma on saanut alkunsa? Jos se on ollut nykyisten hallituspuolueiden aikaansaannosta, niin voisivat jäädä vaikka oppositioon mietimään tekemisiään.

Oikeudenmukainen verotus. Verouudistus toteutuessaan tulisi ennestään lisäämään tuloeroja ja samalla köyhyyttä. Uudistuksen mukaan tulo- ja yhteisöverotusta tultaisiin keventämään 2,8 miljardia ja korvata kulutuksen verotusta nostamalla. Verojen kevennyksistä hyötyisivät eniten suurituloiset ja kulutuksen verotuksen nostosta kärsivät pienituloiset. Välttämättömyyshyödykkeiden hinnat ovat kaikille samat ja pienituloisilta niihin tahtoo mennä kaikki tulot, eikä nykyisin edes riitä. Suurituloisilta vain pieni osa, jolloin hintojen korotukset eivät tuntuisi missään.

Harmaan talouden menetykset yhteiskunnalle, eli meille kaikille ovat 5-6 miljardia vuodessa. On se vain ihme, ettei nykyisen tietotekniikan aikana saada tätä kuriin. Työ- ja muuhun bisnesbyrokratiaan tulee tehdä järjestelmät, ettei pimeä toiminta olisi yksinkertaisesti mahdollista.
      Mitä me kansalaiset voimme osaltamme tehdä? Kuiteissa tai laskuissa on oltava Y-tunnus. Kirjoita se vaikka Googlen hakukenttään. Pitäisi löytyä linkit ko. yrityksen yritysrekisteriin ja taloustietoihin (kaupparekisteri). Älä suostu pimeisiin urakoihin ja tekaistuihin kuitteihin.

Infrastruktuuri hankkeista tärkein on nopea kaksoisraide Oulun ja Helsingin välille – maksoi mitä maksoi. Ajatelkaapa mitä merkitsisi, jos Oulusta Helsinkiin pääsisi junalla kolmessa tunnissa. Se syrjäyttäisi lentoliikenteen. Junalla kun pääsee suoraan keskustasta keskustaan. Käytännössä matka-aika olisi sama, ilman turvatarkastuksia ja jonottamista lentokentillä. Euroopassa rakennetaan luotijunaverkostoja – Ranskassa ollut jo käytössä kolmekymmentä vuotta.

Kaikki mahdolliset energiainvestoinnit; ydinvoima, vesivoima, biovoima ja vihreille mieliksi myös tukea tarvitseva tuulivoima, on saatava alulle. Tämä on se signaali, joka ainoastaan antaa uskoa teollisuudelle ja sitä kautta investointeja liikkeelle. 
      Meillä pohjoisessa on käynnistymässä useita kaivoshankkeita ja niistä saatavat malmit tulee jalostaa Suomessa. Jalostus tarvitsee paljon sähköenergiaa ja kohtuullisen hintaan. Harmi vain, että kaivosteollisuus lamavuosina ja jo ennen niitä on siirtynyt ulkomaalaiseen omistukseen. Nyt ollaan heräämässä ja oikein ministeritasolla aletaan kuuluttaa valtion kaivosyhtiön perustamisen puolesta. Saa sitä kuuluttaa muunkin perään, kun omistus annettiin siirtyä pois maastamme.

Liian suureksi ja monimutkaiseksi paisunut tukiviidakko tulisi tarkastella kokonaisuutena. Se vain on niin, että kannattamatonta toiminnan tukeminen ei ole kestävän kehityksen kannalta hyväksi. Vain kannattavasta toiminnasta tulee tuloja ja hyvinvointia yhteiskunnalle. Kannattamattoman toiminnan tukeminen päinvastoin vie kilpailuedun elinkelpoisilta yrityksiltä.

Lopuksi kansanedustajan toimikaudet tulisi rajoittaa enintään kolmeen – samaan kuin presidentin, kahteentoista vuoteen. Kansanedustajiksi ei tulisi valita suoraan koulun penkiltä ketään, vaan ehdokkaalla tulisi olla kokemusta työelämästä vähintään viisi tai mieluummin kymmenen vuotta.
      Miksi? Poliitikko ei saisi olla kenenkään pääammatti eikä siten eläkevirka. Muuutoin kuka tahansa vieraantuu arkitodellisuudesta ja tavallisen kansan huolista. Meillä on nykyisin kansanedustajia, jotka eivät ole olleet ”oikeassa työssä”, mikä tavalla tai toisella tulee esille.
      Eritysalojen ministereiksi tulisi valita poliitikkojen ulkopuolelta ko. alojen huippuosaajia, joita maassamme riittää. Poliitikkoministereiden töppäyksistä on liian paljon hyviä huonoja esimerkkejä olemassa.

07.01.11 Kirja-arvostelu; Heidi Rundgren "Syntymä"

On mielenkiintoista tutustua toisten runoihin ja muuhun kirjalliseen tuotantoon. Me kirjoittajat olemme erilaisia, kuten ihmiset yleensä. Se on rikkaus ja tuo erilaisia ja mielenkiintoisia ulottuvuuksia.
      Mitä sitten? Kun tekijät ovat erilaisia – yllätys, yllätys, runotkin ovat erilaisia ja usein tekijän näköisiä. Tarkoitan, että jokaisella tekijällä on omannäköinen arvomaailma. Runojen arvioinnissa tulisi mielestäni huomioida, ovatko arvostelijan ja tekijän arvomaailmat samanlaiset vai erilaiset. 
      Jos arvomaailmat ovat samanlaiset, niin runojen sisältämä sanomaan on helppo samaistua ja runot "tuntuvat paremmilta", vaikka kielikuvat ja metaforat eivät välttämättä sitä olisikaan. Jos arvomaailmat ovat erilaiset, niin runojen sisältämään sanomaan ei ole helppo samaistua ja runot "eivät tunnu niin hyviltä", vaikka kielikuvat ja metaforat olisivat erinomaisia.

"Syntymä" -runojen sisältämään sanomaan on helppo samaistua, mutta vältän silti ”aiheetonta” kehumista. Runoissa ei ole riimejä, ainakaan tarkoituksella laitettu. Vältän myös itse riimien käyttöä, mutta joskus ne ovat paikallaan. Se saattaa tehdä "joustavan etenemisen" vaativammaksi, mutta tässä on kirjoittaja onnistunut. Erityisesti kiinnitin huomiota hienoihin kielikuviin, vaikka en kaikkea niiden sanomaa täysin ymmärtänyt. Joitakin jatkossa sitaateilla osoitan – en kaikkea, koska niitä riittää.

Kokoelma alkaa "pienenä tyttönä" varsin arkisilla muisteluilla, huippuna sininen Saab. Jatkuu pohdinnalla museossa, olivatko "100 vuotta talon emännän kuoleman jälkeen" eläneen kaipaukset samanlaisia mitä kirjoittaja tunsi. Seuraavassa sukupolvien ketjulle annetaan "kaikki ajat" -ohjeita; syliä, halauksia; ”että jaksaisin olla minä / sitten / kun sinä et ole enää luonani”. Olisiko suurin uhka edellisen ohjeelle kiire, joka tulee esille ”arjessa”.
      Runoissa ollaan eri paikoissa: "Poikki" -runossa "varikset nauravat harmaalle majalleni". "Muisto" -runossa syksy ja kylmä tulee maalaismaisemaan; ”kylmä tuuli tunkeutuu pihalle nauramaan”.  "Radan varrella" -runossa "malmijuna vyöryy pohjoiseen / vanha asemarakennus tärisee". ”Joki” -runosta tulee sähkömiehelle mieleen vesivoimalle valjastettu joki.
      ”Totuuden kohtaaminen” jäi vähän avoimeksi. Olisiko kyseessä pettymys parisuhteessa?; "suudelma maistui kovalle / unessa huulet olivat pehmeää ihoa / laiva purjehti paeten kauas / meri huuhtoi jälkemme hiekalta.” ”Yllättäen” tulee mieleen, että kirjoittajalla on kevättä rinnassa. Mikäpä sen parempaa, kuin kevät pääsee valloilleen, ”tulet takaisin ja upotat varpaasi yhteisen peittomme alle / sinulla on lämpimät jalat”. ”Vedessä” on pieni ja romanttinen tajunnan virtana kerrottu kaunis syksyinen tarina, jota sopii talven kynnyksellä muistella. ”Lohtua” tuonee se, mitä molemmat näkivät – olipa se mitä tahansa. Jotain merkittävää, kun yksinäisyyttä ei edes muista.
      ”Harha” on monelle ja tuttu tunne. Nuoruuden vapaudesta ei ole osattu ottaa kaikkea irti. Jotkut tosin ottavat liikaa ja maksavat siitä loppuelämän. ”Jumalani, ota minut” -runosta tulee mieleen rakastelukohtaus; ”ihoni sisällä on pieniä sykkiviä metallikuulia / minä taivun ja kaareudun”. ”Minun uskoni” on varsin realistisista kokemuksista koostuva usko, kuten ”vesi joessa”.”Lyhtynä yössä” tuo mieleen mustan ja valkoisen, hyvän ja pahan, helvetin ja taivaan väliset kontrastit; "taivaan ovi ei ole auki / vaikka minulla on lyhtyni / en löydä vettä / tahdon pestä Jeesuksen jalat".
      ”Samaa sukua” on yöllistä kuvausta meren rannalla ja tosi hienoilla kielikuvulla; ”suolainen vesi rantakivien iholla / yläpuoli täynnä taivaankappaleita / valon pehmeä aine muuttuu illalla pimeäksi värinäksi / kotilot säikähtävät kiireesti nukkumaan”. ”Tavoittamattomassa” on silkkiharso, joka estää tavoitteiseen, ”kietoa sinut hetkeksi”, pääsemistä? ”Vastaus” kysymykseen lienee musiikissa, mitä nuorempi nainen soittaa ja mitä se vanhemmalle naiselle (ristipistotyö) tuo mieleen. 
      ”Syntymä” on hieno kuvaus ihmiseksi kasvamisesta, oman identiteetin merkityksestä ja saada olla ainutlaatuisena persoonana. ”Maailmankaikkeus” löytyy läheltä; "suljen silmäni / silmien sisällä / koko maailma.". ”Taukopaikan” maiseman voi nähdä silmien edessä. Missä maisema mahtaa olla? ”Matka” taitaa suuntautua vaikka Alpeille, jossa olen saanut välillä aikaani viettää. Siellä voi hyvin todeta, että "tahdon olla mestari / joka ei muista mitään".

Luin ensin kirjan läpi pysähtymättä tarkemmin pohtimaan. Näin sain pikaisen kuvan, minkalaisia asioita ja miten käsitelty. Sanoma jäi eka lukemalla suurelta osalta avomeksi. Sitten kävin läpi  yksitellen, säkeistö toisen jälkeen. Näin käyden ne alkoivat avautua oman tulkintani mukaan. Aluksi en niin pitänyt, mutta kuta pidemmälle etenin, niin sitä mielenkiintoisemmiksi alkoivat käydä. Lopulla aloin niistä pitää, minkä jälkeen "loppuivat kesken". Tätä kirjaa ei pidä lukea nopeasti, vaan runo kerrallaan ja pysähtyä pohtimaan niiden sanomaa.

Mielenkiintoinen lukukokemus – Kiitos!                                                 Heidi Rundgrenin kotisivut, "Rakastuin runoon"

<< SIVUN ALKUUN