04.12.2012 Joulu lähestyy – miten Sinä lähestyt, joulua?

Eräs 18-vuotias kirkosta eronnut kertoi viime viikolla Kalevassa, että joulutunnelma, ajanvietto perheen kanssa ja irtiotto arjesta ovat tärkeimpiä asioita joulussa. En missään nimessä voisi jättää joulunviettoa pois elämästäni. Olen oikeastaan vähän jouluhullu. En lähesty joulua uskonnollisesta näkökulmasta."
      Mutta, hox, hox, kaikki joulu- ja muut ”hullut”!  Koko joulua ja siitä tulevaa "joulutunnelmaa" ei olisi edes olemassa, jos siihen "uskonnollinen näkökulma" ei olisi antanut aihetta 2000 vuotta sitten.
       Edellä olevan kirjoitin facebookiin seinälleni kommenttina tuohon Kalevan artikkeliin. Siitä seurasi keskustelu:

1. kommentoija:
”Kyllä joululla on vankat pakanallisetkin traditiot takanaan. Vuodenkierrossa ollaan talvipäivän seisauksessa. Meillä esim. 'joulupukki' - tuo 'pukki'-osa tulkittuna ao. eläimeksi on tätä varhaisempaa joulutraditiota. 'Jul' sana on samaa perua kuin 'wheel' sana englanninkielessä.”

Oma kommentti:
Niin on, pakanalliset perinteet! Talvipäivän seisaukseen pohjoisella pallonpuoliskolla liittyy pakanallisia traditioita, paljon ennen Jeesuksen syntymää.
      Jeesuksen tarkasta syntymäajasta ei ole tietoa, todennäköisesti syys- lokakuun aikana muutama vuosi ennen ajanlaskumme alkua.
      Mutta, Hän on kuitenkin syntynyt ja elänyt noin 2000 vuotta sitten. Tämän vahvistavat pakanalliset historioitsijatkin. Siitä, minkä takia syntymäjuhlaa vietetään vuoden pimeimpänä aikana, ei minulla ole tietoa.
      Viittasin historiasijoihin ja historialisiin tosiasioihin. Pakanallisia taruhahmoja ei ole ollut koskaan olemassa, ei edes Joulupukkia. Jeesus on ollut!
      Me suomalaiset ja koko kristillinen maailma olemme halunneet ja edelleen haluamme juhlistaa todellista historian suurinta tapahtumaa, joksi joulu on kaikkialla maailmassa muodostunut.
      Edellä kerrottu tapahtuma tekee meille todellisen joulun, Jeesuksen syntymäjuhlan. Saattaa tehdä jopa "jouluhullun", koska "hullutustahan" se on uskoa 2000 vuotta sitten eläneeseen aikansa kapinalliseen.

2. kommentoija:
”Joulu on itse asiassa pakanallinen juhla, ja kaikkein ankarimman linjan kristityt eivät halua viettää sitä ollenkaan. Sitä paitsi Jeesuskin syntyi syys-lokakuun vaihteessa juutalaisten lehtimajajuhlan aikaan, ei "jouluna".”

Oma kommentti::
"Ankarat" ortodoksijuutalaiset eivät vietä joulua. Jeesus syntyi, syys-lokakuun vaiheissa ja muutama vuosi ennen ajanlaskumme alkua, kuten kommentissani kirjoitin. Lisäksi kirjoitin, että jouluna vietetään Jeesuksen syntymäjuhlaa, eikä syntymäpäivää. Ja vielä kirjoitin, että jouluun, eli talvipäivän seisaukseen liittyy pakanallisia traditioita jo paljon ennen Jeesuksen syntymää. Ja edelleen kirjoitin, että koko kristillinen maailma haluaa juhlistaa historian suurinta tapahtumaa jouluna.
      Niin tai näin, niin tuo ajankohta, noin 2000 vuotta sitten, on muodostunut merkittävimmäksi tapahtumaksi maailmassa, kuten kirjoitin. Ajanlasku alkaa joka paikassa noista ajoista. Jopa kiinalaisilla, vaikka heillä on oma ajanlasku siellä taustalla.

Pari viikkoa aiemmin oli ”uutinen”, jossa Paavin mukaan Jeesuksen syntymäaika on väärä. No, sekin ”täytyi” linkittää facebookiin, jota sitten kommentoin:

Ei ole uutinen! Jeesuksen syntymän tarkkaa ajankohtaa kun ei tiedetä. Hänen on kuitenkin arvioitu syntyneen syys- lokakuussa, eikä joulukuussa. Tähän on useitakin selityksiä ja yksi on, että lokakuun jälkeen on liian kylmä ilmasto lampaiden paimentamiseen, joten paimenille kedoilla ei ole voitu kertoa syntymästä ensimmäisenä.
      Matteuksen evankeliumi kertoo Jeesuksen syntyneen kuningas Herodeksen aikana, jonkin aikaa ennen hänen kuolemaansa. Historioitsija Josephuksen mukaan Herodes kuoli hieman ennen pääsiäistä vuonna 4 eaa..
      Luukkaan evankeliumi puolestaan sanoo Quiriniuksen olleen Jeesuksen syntymän aikaan Syyrian käskynhaltijana, joka viittaisi vuoteen 6-7 jaa. Nykyään suuri osa Jeesusta historiallisena pitävistä tutkijoista pitää vuotta 4 eaa. todennäköisimpänä vaihtoehtona.

Jeesuksen syntymän ajankohtaa on määritelty myös Betlehemin tähden mukaan:
      Yksi mahdollisuus on pyrstötähti eli komeetta. Kiinalaiset tähtitieteilijät havaitsivat vuonna 12 eaa. kirkkaan komeetan, joka sittemmin on tunnistettu Halleyn komeetaksi. Myös muista komeetoista on havaintoja vuosilta 10–5 eaa.
      Toinen mahdollisuus on nova tai supernova. Ne ovat räjähtäviä tähtiä, jotka ilmestyvät yhtäkkiä ja loistavat jonkin aikaa voimakkaasti. Kiinalaiset ja korealaiset tähtitieteilijät havaitsivat novan, tai mahdollisesti supernovan, vuonna 5 tai 4 eaa. Se loisti taivaalla peräti 70 päivän ajan ja erottui hyvin myös päiväsaikaan. Supernova ei kuitenkaan liiku taivaalla, joten se ei olisi voinut näyttää tietä Jeesuksen luo niin kuin Raamatussa kerrotaan.
      Kolmas mahdollisuus on planeettakonjunktio, joka tarkoittaa kahden tai useamman planeetan näkymistä samassa suunnassa Maasta katsottuna. Tällöin ne näyttävät yhdistyvän yhdeksi kirkkaaksi kappaleeksi. Yksi perinteisistä Betlehemin tähden selityksistä on ollut Jupiterin ja Saturnuksen niin sanottu Suuri konjunktio, jossa ne kohtasivat toisensa kolme kertaa peräkkäin. Tämä tapahtui kuitenkin jo vuonna 7 eaa. TÄHÄN ILMIÖÖN PAAVI VIITTAA!
      Betlehemin tähden on myös esitetty liittyvän Venuksen ja Jupiterin vuosina 3–2 eaa. tapahtuneisiin konjunktioihin. Ne sijoittuisivat jo lähelle Jeesuksen oletettua syntymävuotta, josta tosin vallitsee erilaisia käsityksiä.
      Tähti on myös saattanut olla paikallinen tähtitieteellinen ilmiö, joka oli näkyvissä vain Lähi-idässä ja itämaan tietäjien kotiseuduilla. Betlehemin tähden historia jäänee lopultakin olettamusten varaan.

Lopuksi: Edellä oleva ei vie pohjaa siltä, että Jeesus ei olisi syntynyt ja ollut olemassa. Nuo luonnonilmiöt ja viittaukset hallitsijoihin todistavat luonnontieteiden ja historian tapahtumilla sen olevan totta. Ja, väliäkö sillä on – vuosi sinne tai tänne!

21.11.2012 Israel tarttui aseisiin – jälleen kerran?

Jälleen kerran on tultu tilanteeseen, jossa Israel joutui turvautumaan aseisiin olemassaolonsa puolesta. Kyse on tälläkin kerralla siitä, että Israel haluttaisiin tuhota lopullisesti. Nyt, kun Iran toimitti Gazaa hallitsevalle Hamasille Tel Aviviin ja Jerusalemiin yltäviä Fair-raketteja, oli se ”viimeinen pisara” vastatoimien aloittamiselle.
       Hamas on Yhdysvaltojen ja Euroopan Unionin luonnehdinnan mukaan terroristijärjestö, jonka poliittisen toiminnan peruskivenä on rauhanomaisen ratkaisun välttäminen palestiinalaisten ja Israelin välisessä kriisissä. Hamasin peruskirja muotoilee itse asiansa: 
      "There is no solution for the Palestinian question except through Jihad. Initiatives, proposals and international conferences are all a waste of time and vain endeavors."
      "Ei ole muuta ratkaisua Palestiinan kysymykseen kuin Jihad. Aloitteet, ehdotukset ja kansainväliset konferenssit ovat kaikki ajanhukkaa ja turhia pyrkimyksiä."

Historiaa on välillä hyvä kerrata jo senkin takia, että ymmärtäisi paremmin tätä päivää. Sama pätee kaikissa asioissa. Joten kerrataanpa juutalaisen kansan historiaa noin sadan vuoden ajalta:
1890-1910   
Venäjän pogromien aikana surmattiin arviolta tuhansia juutalaisia, jonka ansiosta kaksi miljoonaa juutalaista joutui pakenemaan Venäjältä muihin maihin. Samoihin aikoihin syntynyt sionismi synnytti ajatuksen vanhaan kotimaahan palaamisesta, joka tehtiin silloisen Turkin sulttaanikunnassa maakauppojen muodossa paikallisten suurtilallisten kanssa. Monet arabiomistajat laskuttivat täysin rappioituneesta autiomaasta arviolta satakertaisia hintoja, ja moni arabiperhe rikastui näissä kaupoissa. Eräs näillä kaupoilla rikastuneista oli Yasser Arafatin suku.
1921
Britti-armeija ei kykene suojelemaan juutalaisia kibbutseja palestiinalaisten toistuvilta hyökkäyksiltä, joka synnyttää tarpeen omille puolustusvoimille. Haganah syntyy.
1922
Palestiinan alueen siirryttyä briteille, juutalaisille myönnettiin oikeus omaan kansalliseen kotiin alueen brittiläisessä mandaatissa. Toistuvat yhteenotot juutalaisten ja palestiinalaisten välillä sai britit yrittämään tämän kahden ryhmän keskinäisiä neuvotteluita. Palestiinalaisdelegaatio ei suostunut yhteenkään kompromissiratkaisuun, eikä hyväksynyt juutalaisten maanostoa tai siirtolaisuutta, vaikka se oli heille vuonna 1917 brittien toimesta luvattu.
      Antisionistisen delegaation puheenjohtaja Musa Pasha al-Husain oli itse rikastunut myymällä joutomaata juutalaisille kiskurihintaan, kuten moni muukin delegaation jäsen.
1929
Myöhemmin natsien kanssa veljeillyt suurmufti Hajj al-Husein kiihotti Palestiinan arabeja pyhään sotaan sionistikulkueen huudettua Jerusalemissa iskulausettaan "muuri on meidän" lähellä muslimien kalliomoskeijaa. Koko Palestiinan läpi käynyt väkivallan aalto aiheutti 133 juutalaisen kuoleman. Al-Huseinia ei tuomittu mistään.
1935
Al- Husein suunnitteli fasistisen Italian kanssa asekauppaa, jonka tarkoituksena oli toimittaa maahan 10 000 kivääriä ja ilmatorjunta-aseistusta juutalaisten muuttoaaltojen varalle. Kaupasta ei tullut mitään, mutta Husein sai rahallista avustusta 130 000 punnan edestä.
1936-1944
Natsien nousu valtaan Saksassa aiheutti juutalaisten valtavat muuttoaallot, joista osa purkautui brittiläiseen mandaattiin. Arabien väkivaltaisen painostuksen ansiosta juutalaisten oikeutta maanostoon ja siirtolaisuuteen rajoitettiin huomattavasti rajaamalla vastaanotettavien pakolaisten määrä brittihallinnon toimesta 75 000 ihmiseen vuoteen 1944 asti. Kyseistä lakikokoelmaa kutsutaan "valkoiseksi kirjaksi".
      Valkoisen kirjan (1939) eräs ehdotuksista oli nykyisen Israelin kokoinen palestiinalaisvaltio ilman juutalaisten osaa. Palestiinalaisneuvosto hylkäsi ehdotuksen(!).
1948
Israelin itsenäisyyssota alkaa palestiinalaisten hylätessä YK:n ehdottaman rajasopimuksen ja arabiliiton hyökätessä vasta muodostuneeseen Israeliin. Arabiliiton sihteeri Ayman al-Zawahiri kuvaili tapahtuman näin: "Sota tulee olemaan tuhoa ja teurastusta, ja siitä puhutaan vielä kuin mongolien verilöylystä tai ristiretkestä!"
      Urheasta Jihadista tulee kuitenkin Nakba, eli epäonnistuminen. 700 000 palestiinalaista pakenee juutalaisten kostoa, osan jäädessä juutalaisten alaisuuteen. Israel oli valmis ottamaan 100 000 palestiinalaista valtionsa alueelle, jos muut arabimaat hyväksyisivät Israelin oikeuden olemassaoloon. Sopua ei syntynyt. Samaan aikaan 800 000 juutalaista karkotetaan arabimaista vuoteen 1968 mennessä, vaikka heillä ei ole mitään osuutta Israelin valtion syntymiseen.
1956
Egyptiläisten valtapiirissä sijaitseva Gaza toimi Israeliin hyökkäävien palestiinalaisten sissien tukikohtana, samaan aikaan kun Nasser oli luomassa pan-arabialaista valtioliittoa Syyrian kanssa Israelin kukistamiseksi. Israelin hyökkäyksen voimasta Egyptin puolustus Siinailla murtuu ja sadassa tunnissa Israelin armeija on valloittanut tiensä Suezin kanavalle.
1964
PLO perustetaan. Järjestön tavoitteena on juutalaisen valtion tuhoaminen ilman rauhanmukaisia ratkaisuja.
1967
Kuuden päivän sota: Arabiliittouma yrittää nationalistisessa hurmoksessa tuhota juutalaisväestön keskittämällä 550 000 miestä Israelia vastaan. Nasser kerskaili Välimeren pohjukan olevan verenpunainen arabien hyökkäyksen jälkeen.
      Kuuden päivän sotaa edeltävinä päivinä arabijohtajat puhuivat "sorretuista arabeista" sorrettujen palestiinalaisten sijaan. On yleisesti tiedossa, että "palestiinalainen kansa" keksittiin vasta sen jälkeen, kun arabiliittouman armeija tuhottiin kuudessa vuorokaudessa.
1987 - 1993
Ensimmäinen intifada. Kolarionnettomuudesta alkunsa saanut mellakka paisuu kokonaiseksi kansannousuksi jonka aikana noin 1800 ihmistä kuolee. Näistä 1400 palestiinalaisia.
1993
Saatuaan aikaan vain lukemattoman määrän sotilaallisia epäonnistumisia, PLO suostuu neuvottelurauhaan, ja saa itselleen koko länsirannan hallintaansa. Kiitoksena saamastaan laupeudesta palestiinalaisterrorismin määrä räjähtää kasvuun, jota kestää vuoteen 2003 asti.
2000-2003
Toistuvien pommi-iskujen jälkeen Israel rakentaa palestiinalaisten hallitseman Länsirannan ympärille muurin, joka pienentää pommi-iskujen lukumäärän murto-osaan entisestä. Vuosien 2000-2003 välillä palestiinalainen terrorismi tappaa 293 Israelilaista. Vuosien 2003-2006 välillä enää 64. Poliittinen vasemmisto kauhistui muurin pystyttämisestä, jonka he yhdistivät Apartheidiin.
2006 …
Hamasin ja Fatahin sisällissodan jälkeen Gazan kaistale siirtyy Hamasin valtaan. Vuosien 2001 ja 2009 Gazasta ammuttiin Israeliin yli 8600 rakettia. Pelkästään tämän hetkisen kriisin aikana Hamas on ampunut noin 1000 rakettia Israeliin.

Kurpitsalyhdystä on aikojen saatossa muodostunut tärkein Halloweenin -tunnus. Irvistävä kurpitsa tunnetaan myös nimellä Jack O’Lantern. Irlantilaisen tarinan mukaan lyhty on saanut nimensä Jack-nimiseltä juopolta. Hän kiristi pirulta lupauksen, ettei hänen sielunsa joutuisi helvettiin. Jackia ei kuitenkaan hyväksytty taivaaseenkaan. Piru heitti Jackille helvetistä hiilen. jonka mies säilöi lyhdyksi evääksi ottamansa nauriin sisään. Siitä lähtien Jackin sielu on etsinyt itselleen sopivaa lepopaikkaa pienen lyhdyn valossa. Yhdysvalloissa nauris on vaihtunut kurpitsaan. Lyhtyjen lisäksi halloweenin kuvastoa ovat vainajat, aaveet, vampyyrit,  noidat ja mustat kissat.

21.10.2012 Estelle -laiva – väärään aikaan väärässä paikassa

Israelin merivoimat pysäytti odotetusti Suomen lipun alla seilaavan Estelle -laivan Gazan YK:n laillisena pitämän ns. Palmerin raportin merisaarron rajaamalla alueella.

Edellisen Gazan ”risteilyn” jälkeen median antaman kuvan mukaan Israel toimi laittomasti, merirosvojen tavoin ja esti avustusjärjestöä toimittamasta apua Israelin sortamille gazalaisille. Myös YK ja EU osoittivat sormella Israelia ja myös ulkoministeri Stubb asettui ääri-islamilaisten tempun vietäväksi.
      Hiljalleen alkoi tulla päinvastaista tietoa tapahtumien kulusta ja totuus alkoi näyttää päinvastaiselta. Laivan pysäyttäminen kansainvälisillä vesillä oli oikeutettua. Israelilaisten kimppuun hyökättiin ammattitaistelijoitten johdosta ja matkan tarkoitus oli aivan muuta kuin avustus.
      Monet länsimaat asettautuivat Israelin vastaiseen rintamaan huolimatta, että Gazaa isännöivän Hamasin tavoitteisiin kuuluu mm. seuraavaa: Demokratian ja sananvapauden kieltäminen, lasten kouluttaminen sotilaiksi, propagandan syöttäminen (mm. TV, koulukirjat), ihmiskilpien käyttö rakettien laukaisupaikoissa (mm. koulut, päiväkodit, sairaalat) ja rakettien laukaiseminen sattumanvaraisesti siviilikohteisiin (terrorismi).

Hamasin päätavoitteena ei ole gazalaisten hyvinvointi, vaan hävittää Israel ja perustaa tilalle muslimivaltio. Asian voi tarkistaa Hamasin perustamisasiakirjasta, joka löytyy internetistä.
      Rauhanneuvotteluitten historia on haluttu unohtaa. Israel on useaan otteeseen tarjonnut rauhaa naapureilleen, mutta kaikki arabien kannalta hyvätkin sopimukset on aina hylätty, mikäli ehtona on ollut rauha Israelin kanssa. Esim. 1967 arabit julistivat Cartumissa Sudanissa: ”Ei neuvotteluita, ei Israelin tunnustamista, ei rauhaa Israelin kanssa”.
      2000/2001 Ehud Barak olisi antanut Bill Clintonin johdolla 97 % Länsirannasta, 100 % Gazasta ja suostunut antamaan 30 miljardin USD tukipaketin palestiinalaispakolaisille. Jasser Arafat vastasi ”ei”, ja aloitti verisen intifadan.

Israel vetäytyi Gazasta, jotta Gaza ei enää uhkaisi eteläistä Israelia. Israel uskoi, mitä tiekartan osapuolet lupasivat (EU, YK, USA, Venäjä). Kaikki mitä luvattiin, hajosi.
       Gazasta on ammuttu n. 10000 Qassam -rakettia Israeliin (plus muu roihna), tarkoituksena aiheuttaa tuhoa siviiliväestön keskuudessa. Israel on ollut kuitenkin kanava, jota kautta mm. ruokaa, vettä ja lääkkeitä on Gazaan toimitettu. Humanitääristä apua on toimitettu viimeisen 18 kuukauden aikana yli miljoona tonnia. Hamas on manipuloinut avustusohjelmia eikä jaa avustusta oikeudenmukaisesti ja näin syyttömät arabit joutuvat kärsimään.
      Vuonna 2009 Israel pysäytti kansainvälisillä vesillä kolme alusta, jotka paljastuivat 500 tonnia aseita kuljettaviksi aluksiksi. Francop -niminen alus lähti Iranista ja oli viemässä aseita Hizbollahille Antiguan lipun alla. Tämä alus oli virallisesti kuljettamassa maahan apua ja pysäytettiin lähellä Kyprosta, vielä kauempana kansainvälisillä vesillä.

Tulevaisuus? Hamas ei ole muuttanut tavoitteitaan tuhota juutalaisvaltio. Toisarvoista on, montako palestiinalaista kuolee. Lisäksi antisemitismi on länsimaissakin selvästi lisääntynyt. Egyptin ja Israelin suorittaman Gazan saarron purkamista vaaditaan yhä hanakammin eikä israelilaisten turvallisuus ole esim. suomalaisten poliitikkojen kannanottojen tai yleisen mielipiteen perusteella kovin tärkeä asia. Saarron purkamista puoltavissa mielipiteissä valikoidusti huomioidaan tavalliset gazalaiset, mutta tarkoituksella unohdetaan äärijärjestöt, joiden tavoitteena ei ole kelvolliset elinolosuhteet tai rauha, vaan muslimivaltion perustaminen Israelin tilalle.
      Israelin 60-vuotisjuhlan yhteydessä Iranin presidentti puhui Israelin tv:ssä: ”Viesti Israelille: Onnittelemme, että olette saaneet yhteen paikkaan sellaisen määrän ihmisiä, jonka yksi meidän pommi hävittää. Yksi ainoa meidän pommi, joka räjähtää Tel Avivin yläpuolella avaa käymälän, jonne se saasta, jota sionistijuutalaiset ovat, vedetään.” Näin presidentti, jonka maa on asiantuntijoiden mukaan pitkällä ydinaseen kehittämisessä.

Viime päivinä Erkki Tuomioja ja muut ovat ihmetelleet, että miksi sitä YK:n turvaneuvoston "varmaa" paikkaa ei tullutkaan? Olisikohan peiliin katsomisen paikka?
      Elisabeth Rehn sanoi Aamu-TV:ssä, että Suomen ulkopolitiikka on ollut edellisellä hallituskaudella kahden ulkoministerin toimesta harhailua ja EU keskeistä. YK on jäänyt taka-alalle. Poisjääminen YK:n päättämistä operaatioista (Libya) ja rauhanturvaajien vähentäminen kriisipisteistä viimeisinä vuosina ei ole oikea tapa osallistua toimintaan. Pidättäytymisen aika pitäisi olla jo ohi!
      Australia ja mm. Ruotsi vastustivat Palestiinan Unesco jäsenyyttä. Suomi äänesti Libyan, Syyrian, Iranin, Kuuban, Valko-Venäjän, Saudi Arabian jne. rinnalla puolesta. Uskottavuus puolueettomana rauhanvälittäjä meni.
     Suomen lipun alla Estelle -alus yritti purjehtia kohti terroristijärjestö Hamasin hallitsemaa Gazaa. Tämä temppu oli vasten, kuten alussa mainitsin, YK:n laillisena pitämän ns. Palmerin raportin merisaartoa. Laivassa olevat aktivistit myönsivät itse, että ensisijainen tarkoitus on ollut saattaa Israel huonoon valoon, eikä avustaminen. Näin varmaan, kun he tiesivät, että Israelissa on myös laillinen satama, jonka kautta Gazan palestiinalaisalueelle kulkee päivittäin satoja rekka-autoja tavaraa. Punaisen ristin mukaan Gazassa ei ole edes humanitääristä hätää tällä hetkellä.
      ”Väärään aikaan väärässä paikassa.” Luottamus muiden YK:n jäsenmaiden silmissä on vain mennyt. Miten voimme olla YK:ssa tekemässä päätöksiä, kun itse toimimme vastoin YK:n päätöksiä. Saa siinä sitten viedä mustikoita ja vaikka puolukoita.

27.08.2012 ”Kotikylän Paavo”

Kiihkeä kuusikymmenluku,
kolkko seitsemänkymmen-,
kesävihreä jättänyt, ruska tullut.
Ruskea puku ja ruskea laukku.

Ruskasta Ruotsiin joutaa,
ruskeita Volvoja tekemään.

Volvoja hihnalta valmistuu,
kotimaa mieleen palautuu,
ruskeaa keittiötä ihmettelee,
ruskeilla silmillä kun katselee.

Vuodet vierivät, kivet vierivät,
vierivien kivien tahdissa,
ruskeaa päällä, alla ja yllä,
ruskea kivi, sydämessä.

Ruska ruskan jälkeen,
hiuksista ruskeista, osa lähtenyt.

Ruskea Volvo, vauhti verkkainen,
ruskeat silmät ja Volvo uusi,
pälyilee ja paikalle pysähtyy.

Ruskea polku pihalle vie,
polku, joka kerran pihalta vei.
Ruskea sammal kiven peittää,
ruskean kiven, jos oikein muistaa.
Punaiset olivat mökin hirret,
valkoiset olivat ikkunalaudat.

Ruskea on vieläkin laukku,
ruskealta pukukin näyttää,
väriä ei mökistä tahdo löytää.

Ruskea puku ja ruskea laukku,
siinä ne ovat, alku ja loppu.

08.08.2012 Elinkeinoelämästä kulttuurin puolelle

Jouduin jättämään työni elinkeinoelämän palveluksesta vuonna 2005, josta 30 viimeistä vuotta teollisuuden voimayhtiön suunnittelu- ja projektitehtävissä. Tuohon ajanjaksoon mahtuu noin 30 erisuuruista voimalaprojektia, alkaen suunnittelusta ja päätyen laitoksen käyttöönottoon. Lisäksi eteen ehti tulla lisäksi muun muassa suurjännitekytkinlaitoksien kytkinkenttiä noin 250 - 300 välillä, joiden käyttöönottoja hoidin osan aikaa päätoimisesti.

Työstä luopuminen ja poisjääminen ovat suuri muutos jokaisen elämässä. Myös minun! Olin aina pitänyt työstäni, joka oli mielenkiintoista ja välillä raskastakin. Joskus työtä tehtiin vuorotta, kun aikataulusta haluttiin ja täytyi pitää kiinni. Työllä on muukin merkitys ihmiselle, kuin että antaa sen jokapäiväisen leivän. Se antaa tunteen ja tiedon, että minä kuulun johonkin, yleensä johonkin organisaatioon ja minua tarvitaan. Saan olla osa kokonaisuutta ja tehdä siinä sen oman osani. Kuuluin joukkoon joukon vetäjänä, jossa joukossa jokainen teki ja halusi tehdä tehtävänsä.

Kun edellä kertomani loppui, niin siinä sitä olikin ihmettelemistä, että mille nyt aletaan. Joku kertoi vastaavasta tilanteesta, kun oli kyselty, että mitä meinaat nyt alkaa tekemään. Oli vastannut, että en mitään, kun juuri lopetin tekemisen. Tämä asenne on toisaalta aivan oikea. Lopetin tekemisen ja sillä hyvä. Nyt on toisten vuoro tehdä.
      Näin sen tulisi olla. Mutta, kun ei se näin tahdo olla. Ei sinne päinkään, ainakaan omalla kohdalla. Miten lopetat tekemisen noin vain, kun koko ikäsi olet tottunut tekemään jotakin. Eikä yksin työelämässä, vaan myös vapaa-aikoina.

Aikani ihmeteltyä ja viimeisiä haavoja (lääkevahinko) nuollessa, jostakin syystä satuin katsomaan TV:n runoraatia. Ja miten kävi? Jäin koukkuun ja ei muuta kuin itse kokeilemaan ajatusten kirjoittamista runojen muodossa. Nyt niitä ajatuksia on tullut kirjoitettua noin 300 runon muotoon, joista suurin osa on päässyt viiteen kokoelmaan. Aiemmin olin kirjoittanut pöytälaatikkoon (tietokoneen kovalevylle) oman tarinani vakavasta masennuksesta toipumisesta. Kaivoin esiin, parsin, täydensin ja taiton kansien väliin ensimmäiseksi kirjaksi ”Valoa ja varjoja, Masennuksesta valoa kohti”. Tähän mennessä kirjoja on tullut kaksitoista ja muun muassa tuon alussa mainitsemani työelämän kirjoitin kirjaksi ”Valoa ja voimaa, Sähkömiehen päiväkirja”:

Mitä tämä muutos elinkeinoelämästä kulttuurin puolelle on tuonut tullessaan ja miltä se on näyttänyt ja edelleen näyttää? Näyttääpä hyvinkin! Joku on sanonut, että ”joka hevosilla ajaa, se hevosista puhuu”. Varsin luonnollista, kun silloin tietää, mistä puhuu. On oman alan asiantuntija. On omakohtaista kokemusta; ei kuultua, ei luultua, eikä miltä se näyttää tai tuntuu.
      Miltä näyttää tai tuntuu? Mielipiteitä muodostetaan paljolti juuri tältä pohjalta ja tässä kulttuuriväki on kokemani mukaan kunnostautunut. En tiedä miksi? Ehkä kulttuurin ja erityisesti kirjallisuuden tuottajilla on tavallista vilkkaampi mielikuvitus tai ajattelu on mustavalkoista. Tai paremmin, luulo ei ole tiedon väärti. Jos ikänsä on ollut kulttuurin kanssa tekemisissä, niin kyllä siinä tahtomattakin jää todellinen ja reaalinen maailma vähän vieraaksi. Tällä tarkoitan, että millä tämä maailma pyörii, millä elämme ja tulemme toimeen? Tämä maailma, Suomi ja me tulemme toimeen elinkeinojen harjoittajilla, yrittäjillä ja vientiteollisuudella.
       Juuri edellä mainitut ja yhteiskuntaa ylläpitävät näyttävät joutuneen kulttuuriväen ja erityisesti niin sanottujen vihervasureihin lukeutuvien hampaisiin. Kaikessa yrittäjyydessä ja maaseudun elinkeinojen harjoittajissa nähdään vain luonnon- ja eläintensuojelun vastaista. Järkevä ja uusiutuvien luonnonvarojen käyttö nähdään haittana ja vastuuntunnottomana tekona luontoa vastaan.

Edellä kuvaamani seikka on eniten yllättänyt, kun itse kirjallisuuden tuottajaksi olen siirtynyt. Ehkä tuo muutos ja koko maailma on niin erilainen, kuin mitä se aiemmin on ollut. Lapsuudessa totuin yrittäjyyteen ja työn tekemiseen. Isälläni kun oli kaksi yritystä ja leipätyöni tein elinkeinoelämän palveluksessa.
      Mutta, hyvä näin! Kaikilla ei ole ollut eikä ole mahdollista katsoa maailmaa erilaisista näkökulmista. Maailma ei ole musta-valkoinen, eikä aina sellainen kuin miltä se näyttää. Kannattaa perehtyä, ennen kuin alkaa tuoda omia ja vailla oikeaa tietoa olevia totuuksia, jotka eivät sitä kuitenkaan ole.

05.07.2012 Onni yksillä – kesä kaikilla

Tulihan se sieltä lopulta – kesä ja kesäkelit. Kesäkuu oli kylmä ja meni kesäkelejä odotellessa. Tai, ei niitä nyt jatkuvasti odoteltu. Tulevat kun on aika tulla ja nyt ovat tulleet. Nautitaan tulleista ja ollaan tyytyväisiä, jos ei ole aihetta olla lisäksi onnellinen.
      Onnellinen tai ei, niin kesällä pitäisi ehtiä olla monessa paikassa samanaikaisesti. Suomen kesä on tapahtumia täynnä, mutta kun ei voi olla kuin yhdessä paikassa kerrallaan, niin on vain valittava sitten missä.
      Edellisessä blokissa kerron kylmästä toukokuusta Suomessa eka kerran neljään vuoteen, kun oli tuon viimeisen kirjan saattaminen painokuntoon ja Kellonkartanon keittiöremontin lopputyöt. Sitten tuli mieleen, että mitä nyt? Sitä nyt, että tulla tupsahti mökkitalkkarin tehtävät samalta paikkakunnalta, jossa sitä virkaa tuli hoidettua aikanaan parikymmentä vuotta. Silloin kyseessä oli oma mökki, mutta nyt on tuttavan mökistä kyse.
      Viidentoista vuoden jälkeen tehtävät tuntuvat varsin tutuilta. E tarvitse keneltäkään kysellä, että mitä täällä pitää tai pitäisi tehdä – ei edes omistajalta. Pariin kesään kun siellä ei ole tehty mitään kunnossapitotoimenpiteitä, niin niitä nyt riittää tälle kesälle ja jää vielä seuraavillekin. Mutta, kun siellä ollessa on tullut muisteltua aikaa entistä, niin työtä pääasiassa se mökkielämä on omalla kohdalla ennenkin ollut. Tietenkään, jos ei välittäisi paikkojen kunnosta, niin voisihan siellä vain oleskella.
      Ensimmäinen työ on ollut ja on vielä paikkojen tyhjennys ylimääräisestä ja vanhasta tavarasta, paikkojen siivousta ja kunnostusta, uusien tavaroiden rahtaamista tilalle ja niiden paikalleen asentamista. Kaatopaikalle ja romuliikkeeseen vietävää on kertynyt kolme henkilöauton peräkärryllistä, yhteensä yli tuhat kiloa. Tavaraa kertyy ajan saatossa, jota entiset vanhemmat omistajat eivät ole halunneet hävittää. Tälle kesälle ei kuitenkaan mitään isompia kunnossapitoinvestointeja näyttäisi vielä olevan. Tulevina kesinä niitä tulee, muun muassa kattojen uusiminen ja ne maalaushommat eivät mökiltä koskaan lopu.

Tuliko tai tuleeko minusta sitten mökki-ihminen nyt toisen kerran? En tiedä, tuleeko vai jääkö tulematta. Joka tapauksessa siellä nyt on tullut aikaa vietettyä, tai paremmin, rehkiessä kulutettua. Hiki on ollut pinnassa joka kerta siellä ollessa. Mutta, se tekee kirjoittajalle vain hyvää. Tuntee ja samalla näkee tehneensä jotakin näkyvää, kun kirjoittamisessa sitä ei aina näe. Tekeminen on minulle aina sopinut paremmin kuin tekemättömyys ja ehkä silloin mökkitalkkarin pesti on aivan kohdallaan. Onko se sitten sama asia, että on mökki-ihminen tai sellainen tuilossa? Sen saa kukin päätellä itse. Näin nyt kuitenkin mennään tätä kesää eteenpäin. Saa nähdä, mitä sitten tuleva syksy tuo tulessaan, vai tuoko mitään?

15.06.2012 Kylmää kyytiä, kylmänä keväänä

Otsikko ei tarkoita omakohtaista, mitä nyt neljään vuoteen eka kerran vietin toukokuun Suomessa palelemassa. Mutta, se nyt on pientä kaiken muun keskellä. En lähtenyt tänä keväänä, kun oli tuon viimeisen romaanin saattamien painokuntoon ja myös sen painattaminen.
      Nyt sitten kesäkuun puolella olen sitä yrittänyt markkinoida, toistaiseksi huonolla menestyksellä. Ei minusta ole markkinamieheksi tai kauppiaaksi. Myyn kirjoja pääsääntöisesti vain verkossa. En halua mennä mihinkään niitä kauppaamaan, ettei kenellekään tulisi tarvetta ostaa vain velvollisuudentunnosta. Näihin tilanteisiin olen itse usein joutunut, kun tutuilta tai puolitutuilta ei kehtaa olla ostamatta. Nyt niitä on vino pino tuossa odottamassa, että ehtisin lukea.
      Toinen syy Suomessa olemiseen on Kellonkartanon keittiöremontti, johon syksyllä lupauduin tekemään sähkötyöt. Se homma saatiin päätökseen viime maanantaina. Viime talven ja varsinkin kevään aikana on Kellossa vierähtänyt melkein 30 päivää. Tosin kaikki eivät ole olleet täysiä työpäiviä, mutta keskimäärin kuuden tunnin luokkaa. Näistä noin puolet on mennyt sähkötöitä tehden. Vanhaa remontoitaessa ajasta melko paljon menee vanhan purkamiseen, minkä takia kokonaisaika on noinkin suuri.

Edellä olevat asiat ovat omakohtaisia, eikä niissä ole säätä lukuun ottamatta kylmää. Päinvastoin, lämmintä, kun on ollut toimintaa joka päivälle ja vähän illallekin. Synkällä keväällä tarkoitan koko maailman ja erityisesti Euroopan taloustilannetta, joka näyttää menevän vain pahempaan suuntaan. Ja, kyllä se vain niin näyttää myös olevan, että maksumieheksi Suomi muiden mukana on joutumassa. EU:n otettiin aikanaan sellaisia maita, jotka jo historiankin valossa eivät noudata kehittyneiden länsimaiden mukaista taloudellista ajattelua, vastuusta puhumattakaan. Nyt, kun käyttöön tulee vielä pysyvä vakausmekanismi, niin sillä annetaan varoja loputtomasti toisten haaskattavaksi. Loppua ei vakuutteluista huolimatta ole näkyvissä. Koskaan apua saavan maat eivät tule maksamaan niitä takaisin, kun niillä ei ole millä maksaa. Niiden bkt ei yksinkertaisesti riitä moisia summia tuottamaan. Päinvastoin, tarvitsevat apua itsensä elättämiseen.

Suomi siis joutuu ja on jo joutunut maksajaksi. Mutta, millä me maksamme? Meillä on omakin budjetti valmiiksi alijäämäinen, eli syömme enemmän kuin tienaamme.
      Millä tienaamme tulevaisuudessa – ei ainakaan toistemme paitoja silittämällä? Olemme viennistä ja vientiteollisuudesta riippuva kansa. Niin olemme, mutta meidän tuotantomme ja myös yrityksemme on valumassa pois maasta, pala kerrallaan. Eilen kuulimme, että Nokia vähentää Suomesta 3700 työpaikkaa ja lopettaa periteisen ja vanhimman Salon tehtaan. Se on hirvittävä määrä. Teollisuustyöpaikka kun luo kaksi muuta työpaikka, toisen palveluun ja toisen julkiselle sektorille. Tämän perusteella on kyse jo pienestä kaupungista ja sen työssäkäyvistä.

”Meillä on ollut malttia saavuttaa korkea elintaso, mutta onko meillä malttia se säilyttää?” Nämä Urho Kekkosen sanat 70-luvulta tulevat usein mieleen. Tuohon voisi vastata suoraan, että ei ole ollut. Maltista on kysymys. Kaikki pitää saada ja heti. Kolmen kuukauden kvartaalitaloudessa eivät sijoittajat malta odottaa parempia aikoja. Vaaditaan heti toimenpiteitä tuloksien aikaansaamiseksi, mitkä tarkoittavat yleensä väen vähentämisiä ja tuotannon siirtämistä halvempiin maihin.
      Toisaalta syyllisiä ovat myös työntekijät tai paremmin ammatinyhdistysliikkeet. Elinkeinoelämä on varoittanut jo useaan otteeseen liian korkeita palkkojen korotuksista, mikä tarkoittaa tuotantokustannusten noususta liian suureksi kilpailijamaihin nähden. Tämä ei tarkoita halpamaita, vaan jopa Euroopan talousveturia Saksaa, johon nähden kustannuksemme on noussut 10 prosenttia suuremmaksi viimeisten vuosien aikana. Kustannusnousu tulee nimenomaan palkkojen noususta. Eli maltista on kyse, katsottiin tilannetta sitten miltä kannalta tahansa.

31.05.2012 Kopioitu tarina fb seinältä (sopii päättäjäisjuhlien aikaan)

Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle. Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan.
       Ajattelin itsekseni: "Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä? Taitaa olla varsinainen nynny." Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle, pippaloita ja jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
       Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani. Hetken päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti. He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan. Hänen silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon. Hän nosti päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.
       Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä etsien lasejaan, kyynel silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin: "Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen." Hän katsoi minuun ja sanoi "Kiitos", hymyillen leveästi. Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.
       Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui. Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin häneltä, miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme.
       Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa. Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen kirjoista. Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
       Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa. Hän vastasi myöntävästi. Pyörimme samoissa porukoissa koko viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan, sitä enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.
       Tuli maanantaiaamu ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa kanssa. Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat muskelit. Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.
       Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit. Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot jalkapallostipendin turvin. Opiskelisimme eri paikkakunnilla, mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.
       Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja nimittelin häntä nynnyksi. Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä. Olin todella iloinen, ettei minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.
       Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan. Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan ja hänellä oli paljon enemmän tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen. Olin joskus kateellinen.
       Tuli se suuri päivä. Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten läimäytin häntä selkään ja sanoin: "Kuule, hyvin se menee!" Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: "Kiitos."
       Hän ryki hieman ja aloitti puheensa. "Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka ovat auttaneet oppilaita selviämään vaikeistakin vuosista; vanhempia, opettajia, sisaruksia, valmentajia kenties, mutta ennen kaikkea ystäviä. Seison tässä sanomassa teille, että paras lahja, minkä voi toiselle antaa, on olla hänen ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan."
       Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä, jolloin ensi kertaa tapasimme. Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna. Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja ottanut kaikki tavarat mukaansa, ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä keräämään niitä koulusta jälkeenpäin.
       Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili. "Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni pelasti minut tekemästä jotain kamalaa." Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään heikoimmillaan.
       Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden syvyyttä. Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan suuntaan.

"Ystävät ovat enkeleitä, jotka nostavat meidät takaisin jaloillemme silloin, kun siipemme eivät enää pysty muistamaan, miten lennetään."

- tuntematon

Eilen tuli kesä Ouluun. Eilen tulivat kesälukemiset – myös Ouluun. Tai, eivät ne tulleet, kun kävin hakemassa Limingantullisssa olevasta painotalosta paketin, joka painoi ainakin viisikymmentä kiloa. Ovat nyt Oulussa, tarkemmin tuossa selän takana. On siinä muitakin aikaisemmasta tuotannosta. Saa nyt sitten nähdä, lähtevätkö postin kuljetettavana mihinkään?

Toivon, että mahdollisimman monella olisi mahdollista romaani hankkia. Sen takia, vaikka kustannukset ovat nousseet, on se saatavilla samaan 16,00 euron hintaan kuin aiemmat. Kuten olen joskus maininnut, pieninä sarjoina valmistuskustannukset ovat huomattavasti suuremmat kuin suurilla kustannustaloilla. Joten, mikään bisnes tämä homma ei ole. Eikä tarvitse, kunhan kustannukset saa pidettyä siedettävissä lukemissa. Jokin aika sitten tein kolmannen veroilmoituksen, johon edellisten tapaan jäi miinusmerkkinen tulos. No, se menee muiden tulojen vähennyksenä, joten verottaja tukee osaltaan tätä touhua. Hyvä niin!

Käytin itse kirjoittamiseen yli 400 tuntia ja aloitin 2011 vuoden alussa. Pyrin romaaniin liitämään mahdollisimman laajan otannan 1960–1970 ajan nuorten tapahtumista. Kuitenkin niin, että se on tiiviissä muodossa ja tapahtumat etenevät melko nopeasti.
      Mikä sitten motivoi tekemään satoja tunteja töitä, vaikka mitään korvausta ei ainakaan vielä ole tullut ja tuskin koskaan tulee? Tätä saattaa joku ihmetellä. En osaa siihen antaa itsekään lopullista vastausta. Taloudellinen hyöty kun on luettu pois, niin mikä jää jäljelle?
      Edellinen romaani ”Pärekattotalkoot” syntyi tarpeesta keroa jälkikasvuille omasta lapsuudesta ja nuoruudesta. Aloin sitä aluksi kirjoittaa elämänkertanovellina. Pian kuitenkin huomasin, että ei novellissa voi kaikkea kertoa sellaisenaan kuin on kokenut. Eräs kirjoittajaystävä sanoi, että jos haluat valehdella, kirjoita novelli, mutta jos haluat kertoa totuuden, kirjoita romaani.
     Tämä toinen romaani ajoittuu välittömästi edellisen jälkeiseen aikaan. Aikaan, jolloin lähdettiin joukolla pois kotikylältä. Kirjoittamiselle oli edelleen sama tarve – kertoa jälkikasvulle vähän myöhemmästä ajasta.  Toisaalta, jotka tuon ajan olemme kokeneet, saattaa romaani palauttaa mieleen monenlaisia muistoja.

Omistuskirjotus:

"Omistan tämän romaanin 60- ja 70 lukujen maaseudunnuorille, joista useat joutuivat lähtemään toimeentulon perään kaupunkeihin ja Ruotsiin. Peltoja laitettiin pakettiin, eikä kotitila voinut toimeentuloa kaikille antaa. Maataloudesta siirryttiin yhä enenemissä määrin kaupan ja teollisuuden palvelukseen ja entiseen ei ollut paluuta.
      Romaani kertoo kahden nuoren, ”Kotikylän Paavon” ja Leenan, tarinat, minkälaisten valintojen ja ratkaisujen eteen he joutuvat. Vaikka romaani on fiktiivinen, niin yksittäiset tapahtumat ovat todellisia, joista osa on omakohtaisesti koettuja, osan ovat tuttavat kokeneet ja osaksi tuntemattomien eteen tulleita.
      Romaani kertoo osaltaan lukijalle 1900 luvun ehkä suurimmasta yhteiskunnallisesta murroksesta, jolloin aikaisempien sukupolvien perinteisiä arvoja laitettiin uuteen järjestykseen ja omaa paikkaa muuttuneessa yhteiskunnassa samalla etsittiin.
     Tästä johtuen romaani on myös tuon ajan nuorten sisäisten tuntemusten kuvaaja ja kertoo muun muassa; ikävästä, ystävyydestä, yksinäisyydestä, kaipauksesta, kateudesta, pettymyksestä, mustasukkaisuudesta, seksuaalisuudesta, vihasta, ilosta, surusta, uskollisuudesta, syntymästä, unelmista, kuolemasta, uskosta, toivosta ja sukupolvia ylittävästä rakkaudesta."  

Oulussa kesällä 2012
Jorma Piippo

Loppuun erään lukijan palaute edellisestä, ”Pärekattotalkoot” romaanista:

”Kiitos mahtavasta lukuelämyksestä! Lähetin toisen kirjan tädille, koska arvasin häntä kiinnostavan kirjoittamasi kirja.  Ja hän olikin aidosti ilahtunut ja ihastunut kirjastasi ja käski edelleen välittää Sinulle lämpimät kiitokset hyvin kirjoitetusta ja huumorintajuisesta kirjasta.
      Me molemmat totesimme, että olisimmepa pidempäänkin voineet lukea hyvin kirjoitettua tekstiäsi ja molemmat toivoimme, että jatkaisit kirjoittamistasi. Miten ihmeessä Sinä pystyitkin kaikkea muistamaan niin yksityiskohtaisesti ja tarkasti ja kirjoittamaan sen niin mielenkiintoisella tavalla. Kirjasi todellakin oli hyvä kuvaus lapsuutemme ajasta ja siitä arkipäivästä missä silloin elimme. Näitä muistellessa voimme kaikki todeta, että "kyllä maailma on muuttunut".”

30.04.2012 Pedon merkki – mikrosiru ihon alle

Ilmestyskirja kertoo siitä, että Antikristus tulee vaatimaan jokaisen ihmisen käteen tai otsaan pedon merkin. Se on pieni etäluettava mikrosiru ihon alle. Aluksi sitä mainostetaan palkinnoilla, myöhemmin ilman sitä ei voi ostaa mitään kaupasta. Raamattu kertoo, että tässä koetellaan ihmisten uskoa. Pedon merkkiä eli ihonalaista mikrosirua ei saa missään nimessä ottaa.
      Amerikkalaisten saaminen täyteen kontrolliin on ollut tavoitteena jo kauan, mutta sen toteuttamisen esteenä on ollut amerikkalaista elämänmuotoa korostava iskulause Vapaus, jonka näkyvimpänä symbolina on koko USA:n tunnus, Vapauden patsas. Nyt voisi symbolin jo vaihtaa, sillä 11.9. 2001 muutti tilanteen täysin!

Mainittuun henkilötiedostoon eivät amerikkalaiset tule jäämään yksin, sillä maailman yhdistämistä ajavat voimat haluavat siihen maapallon kaikki ihmiset. Se vaatii todellisen supertietokoneen, jota jo vuosikaudet on rakennettu Brysseliin.
      Kone on saanut lempinimen ”The Beast”, eli Peto, ja se on rakennettu maapallon kaikkien kansalaisten salaista valvomista varten 18-osaisen koodiluvun avulla. Kolmen kerroksen korkuinen Peto on kytketty 270 suurimpaan pankkiin Euroopassa ja 365 suuren maailmantietokoneeseen, joista 65 supertietokonetta sijaitsee USA:ssa. Tietokonehirviön kapasiteetti on riittävä tallentamaan jokaisen ihmisen henkilökohtaisemmatkin tiedot ja sillä on aivan tietynlainen tarkoitus. Tästä ei kerro yksikään tiedotusväline ja jos tietoa jostain vuotaisikin, perustellaan koneen tarpeellisuutta rikollisuutta vastaan käytävän taistelun helpottamisella. Se on kyllä totta, mutta vain pieni osa siitä, sillä vaikka rikollisuus onkin laajaa, ei siihen kuitenkaan tarvita Pedon kaltaisia superaivoja.
      Eri puolella maailmaa on tämä jo käytäntöä ja Amerikassa on ainakin alkuun maksettu rahapalkkio jokaiselle joka antaa sijoittaa itseensä tällaisen tunnisteen. Raha ei kuitenkaan ole ainoa houkutin, sillä perustelut mikrosirun eduista on rakennettu juuri edellä mainittujen pienten askelten taktiikkaa noudattaen korostaen turvallisuutta ja varmuutta.

Nykyisessä pankkikortissa on mikrosiru, jonka kahdeksan kosketinnastaa näkyvät kortin toisessa päässä noin cm² kokoisena ruutuna. Takapuolella on vielä vanha magneettinauha, mille ei enää ole juuri käyttöä. Toisin sanoen, ei tarvitse höylätä. Sen kun asettaa kortinlukijaan ja muistaa tunnusluvun. Kohta ei tarvitse muuta kuin huiskauttaa korttia kassalla, niin ostokset tililtä veloitetaan. Nämä ovat tulossa jo melko pian käyttöön.
      Tuleva mikroimplanttia käytetään asioimisen lisäksi, ja ennen kaikkea, henkilöllisyyden todentamiseen. Enää ei riitä sormenjälki tai silmän iiristunniste, vaan tunnisteen on perustuttava integroidusti valmistettuun mikroprosessoriin, jonka muisti sisältää kaikki henkilötiedot, terveyskortin tiedot ja paljon muuta. Prosessori on suljettu muutaman millin kokoiseen lasikoteloon joka istutetaan ihon sisälle niin, ettei se tunnu eikä näy.
      USA:ssa on nykyisin käytössä ns. biometrinen passi. Siinä on kasvoista ja molemman käden peukaloista otettu kuva. Ne on taltioitu passissa sähköiseen muotoon. Tullissa kuvataan kasvot ja peukalot ja tietokone vertaa passin ja tullin sähköisiä kuvatietoja keskenään. Tullimies voi vilkaista asiakasta ja passin kuvaa, mutta tunnistamisen tekee tietokone. Kun maasta lähdetään, kuvataan kasvot toiseen kertaan. Näin tietokone tunnistaa edelleen, että pois on lähtenyt. Biometrinen tunniste ei tulevaisuudessa riitä, vaan halutaan tietää kaikki mahdollinen ja mahdoton.       

25.04.2012  Liberalismin petos

Maanantaina 23.04 Aamu-tv:n vieraina olivat Liberalismin petos- pamfletin kirjoittajat Tommi Melender ja Timo Hännikäinen. Teoksen pääkysymys on, että onko yksilön saatava aina mitä haluaa ja vielä ilman mitään rajoituksia?

Liberalismi tarkoittaa lyhyesti sitä, että halutaan laittaa maailma uuteen uskoon. Ei välitetä eikä edes haluta ottaa opiksi aikaisempien sukupolvien kokemuksista, heidän tekemistä virheitä, perinteisistä arvoista puhumattakaan. Tehdään samat virheet toiseen kertaan ja kaikki aikaisempi kyseenalaistetaan.
      Tämän ajattelun pohjana on myös se, että kaikki hyvinvointia luova yrittäminen on aina luonnonvarojen ryöstämistä ja tuottava työteko ei ole niin kivaa, kun esimerkiksi katusoittaminen tai joku muu viihdyttäminen. Erityisesti he mainitsivat "punavihreän city-liberaalisen ajattelun".

Huutia urboille ja piraateille! Mikä yhdistää suvaitsevaisia punavihreitä kaupunkilaisia ja innovaatiouskovaisia kuten Pekka Himasta ja Jari Sarasvuota? Ihmisiä, jotka haluavat parantaa maailman tinkimättä kuitenkaan omasta mukavuudenhalustaan? Vastaus: he ovat liberaaleja. Pamflettikirja Liberalismin petos antaa kyytiä nykyihmisten yksilökeskeisyydelle, minkä mukaan nykyään on vallalla "oikeuksien despotismi".
      Se tarkoittaa asennetta, että mikään vaatimus, mikään pyyntö, mikään halu ei ole kohtuuton. Vaan kaikki halut ja tarpeet, jotka minä jotenkin pystyn artikuloimaan, niin se artikulointi itsessään tuo oikeutuksen näiden asioiden toteutukselle.

Kapitalismin sijaan jotain kivaa! Kirja suomii kovin sanoin poliittisia liikkeitä. Kunniansa saavat kuulla niin boheemit porvarit, vasemmistolaiset kuin piraattipuoluekin. Kirjoittajat muistuttavat, että 60-luvulla politiikassa taisteltiin riistoa ja sortoa vastaan ja myöhemmin Koijärvi- liike ja vihreät nostivat keskiöön luonnonsuojelun.
      Tuolloin tavoitteet olivat yhden yksilön yläpuolisia tavoitteita. Tätä aikaa kuvastaa, että kun syntyy uusi poliittinen liike, niin se on minun oikeuksiani ajava liike.
      Kavereiden mukaan on huvittavaa, että ainoan poliittisesti todella uuden liikkeen, Piraattipuolueen agenda on, että netistä pitäisi saada ladata ilmaiseksi mitä haluaa. 
      Vasemmisto on puolestaan muuttunut lifestyle- kapinallisuuden edustajaksi. Vanhat työhön ja talouteen liittyvät asiat ovat syrjäytyneet rennon meiningin ja katutaiteen tieltä. Toisin sanoen: Ei kapitalismia, vaan jotain kivaa, on nykyvasemmiston olemus.

Urbot maailmaa pelastamassa! Kirjassa  lanseerataan uusi termi, urbo. Se on johdannainen boposta, boheemista porvarista. Kun bopo pyrkii olemaan humaani tinkimättä rahasta ja elämäntyylistään, niin urbot tuppaavat osoittamaan omaa erinomaisuuttaan leimaamalla muita ahdasmielisiksi. Urbo eli urbaani boheemi haluaa pelastaa maailman tinkimättä omista vapauksistaan.
      Maailman pelastaminen on myös sitä, että halutaan osoittaa sormella muita. Kavereiden mukaan urbot työskentelevät usein toimittajina tai tutkijoina, bopot mainostoimistoissa tai it-ammattilaisina.

13.04.2012 Kesäksi sopivaa tai sopimatonta, kesälukemista

Romaanin, "Kotikylän Paavo" käsikirjoitus valmistui vähän yllättäen jo ennen kesää. Nyt on kannet sunniteltu ja käsikirjoituksen tarkistus on meneillään. Tarkistajaksi on vaikea löytää ammattilaista, joten täytyy luottaa omaan taitoon tai taitamattomuuteen. Joku on sanonut, että aina kirjaan tahtoo jäädä joitakin virheitä, mutta niitä eivät yleensä muut kuin kirjoittaja löydä. Tähän sitten on luottaminen.
      Omalle tekstille kirjottaja tahoo olla sokea, eikä siten välttämättä pysty arviomaan omaa tekelettä? Lopullisen arvion antavat aina lukijat. Kuitenkin, kirjoittaja voi verrata valmistunutta aikaisempaan tuotantoon. Jos nyt sen teen, niin pidän tulevaa romaania parhaana tähän mennessä.
      Käytin siihen aikaa toista vuotta, josta varsinaiseen kirjoittamiseen tilastolaskurin mukaan yli 400 tuntia. Se ei ole kuitenkaan koko työaika. Tuon ajan historiatietojen hakeminen ja tapahtumien kartoittamiseen meni oma aikansa.
      Tarkoitus oli tehdä romaanista kattava 60- ja 70 luvun maaseudunnuorten kuvaaja, jossa tulisivat esille kaikki ajalle tyypilliset ilmiöt ja tapahtumat mahdollisimman totuudenmukaisesti. Loppuun omistuskirjoitus, jostä käy selville, mistä romaanissa haluan kertoa:

"Omistan tämän romaanin 60- ja 70 lukujen maaseudunnuorille, joista useat joutuivat lähtemään toimeentulon perään kaupunkeihin ja Ruotsiin. Peltoja laitettiin pakettiin, eikä kotitila voinut toimeentuloa kaikille antaa. Maataloudesta siirryttiin yhä enenemissä määrin kaupan ja teollisuuden palvelukseen ja entiseen ei ollut paluuta.
     Romaani kertoo kahden nuoren, ”Kotikylän Paavon” ja Leenan, tarinat, minkälaisten valintojen ja ratkaisujen eteen he joutuvat. Vaikka romaani on fiktiivinen, niin yksittäiset tapahtumat ovat todellisia, joista osa on omakohtaisesti koettuja, osan ovat tuttavat kokeneet ja osaksi tuntemattomien eteen tulleita.
     Romaani kertoo osaltaan lukijalle 1900 luvun ehkä suurimmasta yhteiskunnallisesta murroksesta, jolloin aikaisempien sukupolvien perinteisiä arvoja laitettiin uuteen järjestykseen ja omaa paikkaa muuttuneessa yhteiskunnassa samalla etsittiin.
    Tästä johtuen romaani on myös tuon ajan nuorten sisäisten tuntemusten kuvaaja ja kertoo muun muassa; ikävästä, ystävyydestä, yksinäisyydestä, kaipauksesta, kateudesta, pettymyksestä, mustasukkaisuudesta, seksuaalisuudesta, vihasta, ilosta, surusta, uskollisuudesta, syntymästä, unelmista, kuolemasta, uskosta, toivosta ja sukupolvia ylittävästä rakkaudesta."  Kirjat- sivulla voit tutustua lisää!

25.03.2012  Joustaako päättäjien omatunto tarpeen mukaan?

Jokaisessa sivistyneessä yhteiskunnassa on olemassa lait, joiden tarkoitus on suojella kansalaisia. Lakeja laativat vaaleilla valitut edustajat, jotka edustavat kansaa. Tämä koskee sivistyneitä yhteiskuntia. Ateistisissa kommunisti- diktatuureissa ei kansalaisten tarvitse äänestää tai jos tarvitsee, niin numeroa ei tarvitse miettiä.
      Lait ovat myös sitä varten, että niitä tulee kaikkien noudattaa, että ne meitä suojelisivat. Lakien noudattamista, mihin oleellisena osana liittyvät; moraali, vastuu ja kohtuullisuus, luulisi itse lain laatijoiksi valittujen noudattavan, vaikka vain esimerkin vuoksi.
      Tämän saman olettaisi koskevan myös yrityksiä ja etenkin meidän kaikkien omistamia valtionyhtiöitä. Tosin, eivät yhtiöt sinänsä voi olla rehellisiä tai epärehellisiä. Ne kun ovat lähinnä osakekirjoja, yhtiöjärjestyspapereita, tuotantolaitoksia, pääkonttoreita ja toimistotiloja. Toisin sanoen, ne eivät ole ajattelevia ja päätöksiä tekeviä sellaisenaan. Mutta, näiden yhtiöiden hallituksiin pyritään valitsemaan ajattelevia ja älykkäitä liike- ja yritysmaailmaa tuntevista ihmisiä..
      Viime aikoina olemme saaneet kuitenkin kuulla edellä luetelluista sellaista, joissa meidän oikeustajuntaamme ja moraalikäsityksiämme on testattu viimeisen päälle. Ovat tainneet ylittyä melko reippaasti siitä, mitä yleensä pidämme sopivana ja mikä meidän mielestä on oikein ja mikä ei sitä enää ole. Kysymys ei tarvitse olla edes varsinaisesta lakien rikkomisesta. Ennen sitä tulee, tai pitäisi tulla, vastaan omatunto. Ehkä se noissa ryhmissä on veteen piirretty viiva tai se sitten joustaa tarpeen mukaan, tarpeettomasti.

Olin lauantaina 24.03 kuuntelemassa Kellonkartanon kevätpäivillä Radiolähetysjärjestö Sanansaattajat pastoria, Jukka Norvantoa. Yhdessä luennossa hän otti esille Jumalan kymmenen käskyä ja kysyi, että minkälaisia tuntemuksia ne saavat aikaan; miellyttäviä vai epämiellyttäviä? Melkein kaikille ne saivat aikaan epämiellyttäviä, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.
      Mistä moinen mahtaa johtua, kun ne edellä mainittujen lakien mukaan ovat myös tarkoitettu meitä suojelemaan? Epämiellyttävyys taitaa johtua siitä, että vaikka ovatkin suojelevia, niin meidän tulisi ainakin yrittää niitä myös noudattaa, että ne suojelisivat meitä, sinua minulta ja minua sinulta. Näin yksinkertaisesta asiasta lopulta on kyse, ja eihän se tietenkään miellytä, kun se käskyjen noudattaminen koskee myös minua. Tästä voisi päätellä, että jos edes yrittäisimme noudattaa noita käskyjä, ei maallisia lakeja edes tarvittaisi. Kakki tiedämme, että tämä on utopistista toiveajattelua ja ei tule koskaan onnistumaan. Mutta, ei maallinen laki silti kiellä ketään ajattelemasta.

Seurasin televisiosta viimeistä Emmy-gaalaa Los Angelesista. Muistamme, että vähän ennen tuota gaalaa kuoli Whintney Houston, joka oli yksi tunnetuimmista amerikkalaisista artisteista. Tilaisuus alkoi sillä, että juontaja muisteli edesmennyttä ja johti koko gaala- yleisön yheiseen rukoukseen hänen puolesta. Kamera seurasi yleisöä ja kyllä vaan, kaikilla olivat päät painuneina.
      Seurasin myös Whitney Houstonin siunaustilaisuutta, jossa puhui tunnettu näyttelijä Kevin Costner, joka muun muassa sanoi: "Kirkko oli Whitneylle ja minulle yhteinen paikka, side, josta puhuimme. Whitneyta huvitti aina tarinani, joita olin nuorena kirkossa toilaillut ... Alahan mennä, alahan mennä, enkelien armeijan turvaamana Taivaallisen Isän luokse. Ja kun laulat Hänen edessään, älä huoli, olet kyllä riittävän hyvä."
      Tulipa katsottua myös USA:n presidentin Barack Obaman virkaanasettamistilaisuus, jota seurasi paikan päällä miljoonayleisö Washington Parkissa. Myös siinä tilaisuudessa koko miljoonayleisö hiljentyi rukoilemaan presidentille viisautta suuren valtakunnan johtamisessa.

Mitä edellä yritän viestittää. Olen jo aiemmin todennut, että en ole minkään maan ja yhteiskunnan erityinen ihailija, mutta en arvostelija. Sen sijaan herää kysymys, että minkälainen mekkala meillä syntyisi, jos vastaavissa tilanteissa olisi toimittu samoin, kuin ”rapakon takana”. Meillä kun jo jouluevankeliumi ja suvivirsi loukkaavat joidenkin helevetin vähemmistöjen oikeuksia. Ennen vanhaan oli tapana sanoa, että ”talo elää tavallaan ja vieraat käyvät ajallaan”. Tuohon voisi jatkaa, että jos vieraat eivät halua elää kristityssä maassa talon tavalla, niin lähtekööt pois ajallaan. 
      Olemmehan kristitty maa ja kristillisyyden kuuluu oleellisena osana rukous, puhumattakaan jouluevankeliumista ja suvivirrestä. Mikäpä olisi tärkeämpi kohde kuin rukoilla kristityn maan presidentille viisautta ja voimia tehtävässään? Sodan alla ja sota-aikana oli toinen ääni kellossa. Silloin presidentti käski kansaa rukoilemaan ja kansa rukoili. Paasikivi muun muassa asteli virsien saattelemana Moskovanjunaan. Edessä kun olivat raskaat neuvottelut talvisodan alla.

10.03.2012 Muslimien naiset

Muslimien naisista on kirjoittanut muslimiksi Egyptissä syntynyt Nonie Darwish. Käänsin alkuperäisen tekstin, joten pitäisi olla luotettava siltä osin. Englanninkielellä kerrotut tapahtumat voidaan kääntää ja myös ymmärtää eri tavoilla. Sen vuoksi lopussa on alkuperäinen versio.

Muslimien naiset (by Nonie Darwish)

”20 vuoden kuluttua, aion olla Taivaassa – Näkemiin!”
”Muslimien uskon mukaan muslimimies voi mennä naimisiin lapsen kanssa, kun lapsi on yksivuotias, jolloin hänellä on seksuaalisen intimiteetti tähän lapseen. Myötäjäisenä perhe antaa vastineeksi naisen, josta tulee hänen orja ja yksityinen nainen, jota hän käyttää kuin lelua. Vaikka se on väärin, nainen ei voi saada avioeroa.
      Todistaakseen raiskauksen, naisella täytyy olla neljä miespuolista todistajaa. Usein kun nainen on raiskattu, hän palaa perheensä ja perheen tulee palauttaa myötäjäisensä. Perheellä on oikeus tehdä kunniamurha ja näin palauttaa perheen kunnia. Miehet voivat hakata vaimojansa ja heidän ei tarvitse kertoa miksi ovat lyöneet..
      Aviomies saa pitää neljää vaimoa ja tilapäistä vaimoa tunnin (prostituoitu) harkintansa mukaan. Sharia-laki ohjaa niin yksityisen kuin julkisen nainen elämää.
      Läntisessä maailmassa (Amerikka ja Britannia) muslimimiehet ovat alkaneet vaatia Sharia-lakia, etteivät vaimot voisi saada avioeroa ja näin olisi täydellinen valvonta heihin. On hämmästyttävää ja huolestuttavaa, kuinka monet sisaret ja tyttäret amerikkalaisissa yliopistoissa ja Britannian yliopistoissa menevät naimisiin muslimimiesten kanssa ja alistavat itsensä ja lapsensa Sharia-lain alle. Miten valistuneet amerikkalaiset ja brittiläiset naiset eivät välitä joutumisesta orjiksi ja Sharia-lain alle.”

Nonie Darwish syntyi Kairossa ja vietti lapsuutensa Egyptissä ja Gazassa ennen muuttoaan Amerikkaan vuonna 1978, kahdeksan vuoden ikäisenä. Hänen isänsä kuoli johtaessaan peiteltyä iskua Israeliin. Hän oli korkea-arvoinen egyptiläinen upseeri, sijoitettuna perheineen Gazaan.
      Kun hän kuoli, häntä pidettiin Shahid-marttyyrina. Hänen kuolemansa jälkeen Nonie ja hänen perheensä olivat korkealla paikalla muslimiyhteisössä. Mutta Nonielle kehittyi skeptinen silmä jo varhaisessa iässä. Hän kyseenalaisti oman islamilaisen kulttuurin ja kasvatuksen. Hän kääntyi kristinuskoon kuultuaan kristillistä saarnaaja televisiossa.

Darwishin viimeisin kirja varoittaa hiipivästä Sharia-laista – mitä se on, mitä se tarkoittaa ja miten se ilmenee islamilaisissa maissa: Länttä varten radikaalit islamistit työskentelevät, saadakseen aikaan Sharia-maailman. Jos näin tapahtuu, länsimainen sivistys tuhotaan. Länsimaalaiset yleensä olettavat kaikkien uskontojen edistävän ihmisarvon kunnioittamista jokaisen yksilön kohdalla. Islamilainen laki (Sharia) opettaa, että ei-muslimit on alistettava tai lopetettava tässä maailmassa. Rauha ja vauraus lapsille ei ole niin tärkeää kuin, että islamilaiset lait ja säännöt ovat kaikkialla Lähi-idässä ja lopulta koko maailmassa.
      Vaikka länsimaalaiset ovat taipuvaisia ajattelemaan, että kaikki uskonnot kannustavat jonkinlaista kultaista sääntöä, Sharia opettaa kahta järjestelmää, etiikan – yksi muslimeille ja toinen – ei muslimeille. Pohjana heimojen käyttämistä luvuista, Shariaa kannattaa puolet ihmiskunnasta, jotka haluavat alistaa muita.
      Vaikka länsimaalaiset ovat taipuvaisia ajattelemaan, että uskonnolliset ihmiset kehittävät henkilökohtaista ymmärtämistä ja suhdetta Jumalaan, Sharia teloittaa ihmisiä, jotka kysyvät vaikeita kysymyksiä, jotka voidaan tulkita kritiikiksi.
      On vaikea kuvitella tänä päivänä ja koskaan, että islamilaiset oppineet ovat yksimielisiä siitä, että ne, jotka arvostelevat islamia tai lakkaavat olemasta muslimeja, pitäisi painostaa. Surullista kyllä, mutta puheet islamilaisesta uskonpuhdistuksesta ovat yleistä ja jopa olettavat, että monet hiljaisimmatkin Lähi-idässä vaiennetaan painostuksella.
      Vaikka länsimaalaiset ovat tottuneet uskonnollisen suvaitsevaisuuden aikaan, Darwish kertoo kuinka Öljy- dollareita käytetään kasvavissa määrin äärimmäisen suvaitsemattomaan poliittiseen toimintaan islamin kotimaassa Egyptissä ja muualla.

Kaksikymmentä vuotta pitäisi riittää, niin muslimi-äänestäjät Yhdysvalloissa ja Britanniassa valitsevat puheenjohtajan itse! Huoleti he tekevät niin! Voit tarkastella, miten ovat jo ottaneet haltuunsa useita kaupunkeja Yhdysvalloissa ja Britanniassa, jotka ovat nyt täysin muslimien hallinnassa.
      Kaikkien Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian kansalaisten olisi saatava lukea tämä, mutta mitenkään ei saada laajaa julkisuutta, ellei jokainen meistä sitä tee.
      On harmi, että niin monet ovat pettyneitä elämään kristinuskossa ja hyväksymään muslimien ”rauhallisen elämän”. Jotkut voivat olla, mutta heillä on armeija, joka on valmis vuodattamaan verta ja islamin nimissä. Sotilaat tukevat niiden rauhaa ja taloutta omanlaisella isänmaallisella uskolla.
      Amerikassa ja Britanniassa halutaan päästä eroon kristinuskon kaikista julkista sivustoista, vaikeuttamalla näin Jumalan lasten elämää. Silti muslimit suunnittelevat suurta ”jihadin on Americaa” (samoin Britanniaa).     

Laita pääsi takaisin peiton alle, jotta et voi nähdä kummituksia!

Muslim Vomen  (by Nonie Darwish)

20 years from now, I will be in Heaven --bye ! This was written by a woman born in Egypt as a Muslim. This is not hearsay, and it will scare the life out of you. Make sure you read the paragraph (in red) towards the end. Joys of Muslim Women. By Nonie Darwish

In the Muslim faith a Muslim man can marry a child as young as 1 year old and have sexual intimacy with this child. Consummating the marriage by 9. The dowry is given to the family in exchange for the woman (who becomes his slave) and for the purchase of the private parts of the woman, to use her as a toy. Even though a woman is abused she can not obtain a divorce.
      To prove rape, the woman must have (4) male witnesses. Often after a woman has been raped, she is returned to her family and the family must return the dowry. The family has the right to execute her (an honor killing) to restore the honor of the family. Husbands can beat their wives 'at will' and he does not have to say why he has beaten her.
      The husband is permitted to have (4 wives) and a temporary wife for an hour (prostitute) at his discretion. The Shariah Muslim law controls the private as well as the public life of the woman.
      In the West World ( America and Britain ) Muslim men are starting to demand Shariah Law so the wife can not obtain a divorce and he can have full and complete control of her. It is amazing and alarming how many of our sisters and daughters attending American Universities and British Universities are now marrying Muslim men and submitting themselves and their children unsuspectingly to the Shariah law. By passing this on, enlightened American and British women may avoid becoming a slave under Shariah Law. Ripping the West in Two.
Author and lecturer Nonie Darwish says the goal of radical Islamists is to impose Shariah law on the world, ripping Western law and liberty in two. She recently authored the book, Cruel and Usual Punishment: The Terrifying Global Implications of Islamic Law.

Darwish was born in Cairo and spent her childhood in Egypt and Gaza before immigrating to America in 1978, when she was eight years old. Her father died while leading covert attacks on Israel . He was a high-ranking Egyptian military officer stationed with his family in Gaza .

When he died, he was considered a "shahid," a martyr for jihad. His posthumous status earned Nonie and her family an elevated position in Muslim society. But Darwish developed a skeptical eye at an early age. She questioned her own Muslim culture and upbringing.. She converted to Christianity after hearing a Christian preacher on television.

In her latest book, Darwish warns about creeping sharia law - what it is, what it means, and how it is manifested in Islamic countries. For the West, she says radical Islamists are working to impose sharia on the world. If that happens, Western civilization will be destroyed. Westerners generally assume all religions encourage a respect for the dignity of each individual. Islamic law (Sharia) teaches that non-Muslims should be subjugated or killed in this world. Peace and prosperity for one's children is not as important as assuring that Islamic law rules everywhere in the Middle East and eventually in the world.
      While Westerners tend to think that all religions encourage some form of the golden rule, Sharia teaches two systems of ethics - one for Muslims and another for non-Muslims. Building on tribal practices of the seventh century, Sharia encourages the side of humanity that wants to take from and subjugate others.
      While Westerners tend to think in terms of religious people developing a personal understanding of and relationship with God, Sharia advocates executing people who ask difficult questions that could be interpreted as criticism.

It's hard to imagine, that in this day and age, Islamic scholars agree that those who criticize Islam or choose to stop being Muslim should be executed. Sadly, while talk of an Islamic reformation is common and even assumed by many in the West, such murmurings in the Middle East are silenced through intimidation.
      While Westerners are accustomed to an increase in religious tolerance over time, Darwish explains how petro dollars are being used to grow an extremely intolerant form of political Islam in her native Egypt and elsewhere.
      In twenty years there will be enough Muslim voters in the U.S. and Britain To elect the President by themselves! Rest assured they will do so... You can look at how they have taken over several towns in the USA .. Dearborn Mich. Is one... And there are others...) ( Britain has several cities now totally controlled by Muslims.
      I think everyone in the U.S. and  Great Britain  Should be required to read this, but with the ACLU, there is no way this will be widely publicized, unless each of us sends it on!
      It is too bad that so many are disillusioned with life and Christianity to accept Muslims as peaceful.. Some may be but they have an army that is willing to shed blood in the name of Islam.. The peaceful support the warriors with their finances and own kind of patriotism to their religion.
      While America and Britain is getting rid of Christianity from all public sites and erasing God from the lives of children the Muslims are planning a great jihad on America .. (and Britain ) ..

Put your head back under the covers so you can't see the boogie man!

25.02.2012 Romaanin käsikirjoitus

Aiemmin on tullut esille, että työn alla on nyt romaani. Aikaisempi romaani ”Pärekattotalkoot” kertoo kotikyläni elämästä 60- luvulla. Se on kirjoitettu komiikan muodossa, jossa käydään läpi kylän tapahtumia, joille tänään voidaan hymyillä ja ehkä myös nauraa.
      Tämän toinen romaanin, jolla ei ole vielä nimeä, tapahtumat ajoittuvat 60-70- luvun aikoihin. Siinä päähenkilö on miehen ikään tuleva Paavo, jonka yrittää löytää paikkansa yhteiskunnassa. Tuolloin elettiin aikoja, jolloin maalta muutettiin Ruotsiin ja kaupunkeihin. Maaseuduilta ja kyliltä väki väheni, peltoja laitettiin pakettiin ja maatiloja lopetettiin.
      Paavo joutuu tekemään vaikeita päätöksiä, jäädäkö jatkamaan tilanhoitoa vai hakeako ammatti jostakin muualta. Tuossa elämänvaiheessa pojat varttuvat miehiksi ja tytöt naisiksi, mikä tuo mukanaan kiinnostukset toisia kohtaan. Näin käy myös Paavolle.
      Päähenkilö Paavo on fiktiivinen hahmo ja häntä ei todellisuudessa ole ollut olemassa. Voi olla, että esikuva tai esikuvia on ollut. Päähenkilölle eteen tulevat asiat ja tapahtumat ovat kuitenkin todellisia useampien henkilöiden kokemana. Romaani ei ole siten niin fiktiivinen, ettei tapahtumat olisi olleet yleensä mahdollisia ja siten tapahtuneet.

Nykyisin puhutaan nuorten syrjäytymisestä, eli siitä, että joku jää yhteiskunnan ulkopuolelle ja omaa paikkaa ei ole löytynyt. Ei olla opiskelemassa eikä olla työssä sen takia, kun ei ole sitä ammattia. Tämä ongelma on ollut jo 60- luvulta lähtien, jolloin yhteiskunnallinen muutos maataloudesta teolliseen yhteiskuntaan alkoi.
      Vaikka kyseessä on viihteeksi tarkoitettu romaani, niin siinäkin on hyvä olla joku opetus tai sanoma. Tällä romaanilla haluan tuoda esille sen vaiheen ihmisen elämässä, jolloin joudutaan tekemään päätöksiä, jonka varaan koko loppuelämä paljolti rakentuu. Onnistuuko tekemään valintoja, että siitä tulee niin sanottu hyvä elämä?

Loppuun sitaatti kesken olevasta romaanista:
"Yhteisymmärrystä siitä, missä lopulta on paras olla ja elellä, ei tämän heinäpellolla vietetyn kahvituokion aikana saada selvitettyä. Nyt joka tapauksessa olo tuntuu aivan hyvältä. Kahvi piristää kummasti töiden lomassa ja vielä lättyjen kanssa nautittuna. Aatu- rengeillä riittää tarinaa vaikka kuinka. Paavoa ne eivät kuitenkaan kiinnosta, kun ne tarinat liittyvät aina kylän tapahtumiin. Toisaalta Paavo on ehtinyt niistä osan kuulla jo useampaan kertaan. Isä on kovin hiljainen ja mietteliään näköinen. Paavon puheet ovat ehkä saaneet huolestumaan. Harmittaa, jos tilaa ei tulisi kukaan jatkamaan tai mahdollisesti menisi vaikka kokonaan vieraille. Se tuntuisi kovin pahalta edes ajatuksena.
     Iltaa kohti mennessä alkaa väsymys jo pikkuhiljaa vaivata heinämiehiä. Paavo kiukuttelee ja samalla paiskoo heiniä melkein täydelle seipäälle.
     – Voi piru, näitä heiniä. Miksi ne lehmät eivät voi itse tehdä jotakin ruokansa eteen? Hyvähän niiden on valmiiseen ruokapöytään mennä ahmimaan, sitten vain mulkoillaan ja heinätukko toisen perään menee kurkuista alas.
     Porukka pellolla on jo aivan poikki, mutta viimeisiä viedään. Saatiin, kuin saatiinkin valmiiksi ennen päivällisaikaa. Tai, meni tunnin yli ja ei haluttu enää jättää illaksi mitään.      Mutta, ei porukka kuitenkaan niin väsynyt ole, ettei syömään jaksaisi mennä. Jaksaapa hyvinkin. Isä ottaa tyhjän kaljapäälärin mukaan. Se on päivän mittaan tyhjentynyt heinämiesten suihin tai paremmin vatsaan ja haihtunut hien muodossa kesäisen lämpimään iltaan."

17.02.2012 David Wilkersonin Näky- kirja, vuodelta 1973

David Wilkerson kirjoitti neljäkymmentä vuotta sitten Näky- kirjan, joka julkaistiin huhtikuussa vuonna 1973. Silloin maailma näytti varsin erilaiselta kuin nyt 2000- luvulla. Silloin muun muassa Neuvovostoliitto eli voimainsa tunnossa ja näytti, että kommunismin leviämistä ei voi estää mitenkään. Suomessa elettiin suomettuminen aikoja ja kumarrettiin itään, toiset syvemmälle ja toiset ei niin syvälle. Jos joku ei moiseen mielistelyyn alentunut, leimattiin neuvostovastaiseksi.
     Dawid Wilkerson ennusti noina aikoina Neuvostoliiton hajoavan. Tämän ja muiden näkyjen lisäksi häntä pidettiin sekopäisena ja ehkä jotkut pitävät vielä tänäänkin. Seuraavassa sitaatteja kirjasta. En ota kantaa sisältöön, vaan itse kukin voi päätellä, oliko huhtikuussa 2011 auto-onnettomuudessa kuollut Wilkerson aikanaan oikeassa vai väärässä? Otteet kirjasta, kuten kirja, ovat kieltämättä melko rajuja ja saattavat aiheuttaa pahennusta. Mutta, lukekaa kirja, niin voitte paremmin päätellä Wilkersonin profeetallisista kyvyistä.

" ... Sodoman synti toistuu jälleen meidän sukupolvemme aikana ... Raamattu sanoo:" Niin kuin oli Lootin päivinä, niin on myös Ihmisen Pojan tulemuksen päivinä." Olen nähnyt näyssäni asioita, jotka saavat minut pelkäämään lastemme tulevaisuuden puolesta ...
       ... On olemassa kaksi voimaa, jotka estävät homoseksuaaleja antautumasta täydellisesti syntiinsä: yhteiskunta ei hyväksy heitä, ja kirkko vastustaa heitä opetuksillaan. Mutta nämä esteet häviävät, kun yhteiskunta ei enää vastusta heidän syntiään eikä pidä sitä epänormaalina, vaan rohkaisee heitä siinä, ja kun kirkko ei enää saarnaa heidän synnistään, vaan tukee heitä heidän sukupuolisissa toiminnoissaan. Tulvaportit ovat auki, ja homoseksuaaleja rohkaistaan jatkamaan synnissään. Näyssäni olen nähnyt, että nämä kaksi estettä pyyhitään pois tieltä, ja kun ne otetaan pois, seuraa kaaos ...
      ... Voit odottaa useita homoskandaaleja erittäin arvovaltaisissa paikoissa. Homoseksuaalien yhteisöstä tulee niin sotaisa ja röyhkeä, että he hyvin pian pöyhkeilevät synnillään televisio- ohjelmissa.
      Näen hyvin selvästi joukkohomoseksualismin leviävän ja poikkeavien seksuaalirikosten tulevan yhä tavallisemmiksi ja paheellisemmiksi.
      Moraaliset esikuvat alkavat järkkyä kirkossa käyvien ihmisten parissa. Miehen ja vaimon vaihto lisääntyy, ja suuret määrät nuoria elää muitta mutkitta yhdessä menemättä naimisiin.
      Seksin ja alastomuuden tulva, jonka vallassa tiedotusvälineet ovat, vaivaa hartaimpienkin kristittyjen mieltä ja sielua. Siksi monien rakkaus kylmenee. Se johtaa suruttomuuteen ja epäuskoisuuteen. Se on pääsyynä suureen lankeamiseen. On ainoastaan harvoja, jotka vastustavat tätä saastan tulvaa, ja heitä valistunut yhteiskunta ja sitä myötäilevä kirkko pitävät ajasta jälkeen jääneinä.
      Helpot abortit, pillerit ja jatkuva sukupuolinen luvallisuus vaikuttavat osaltaan siveettömyyden vallankumoukseen; tämä päättyy lopulta saastan kasteeseen, joka on niin laajalle levinnyt, että ihmismieli ei voi ottaa kaikkea vastaan.
      Aistillisia nautintoja rakastavia on paljon enemmän kuin niitä, jotka rakastavat Jumalaa. Kavahtakaa ja varokaa – tämä on täyttä sotaa Jumalan valittuja vastaan.
      Avioero ja siveettömyys tulevat yhä yleisemmiksi pappien keskuudessa. Yhä lukuisimmat papit sekaantuvat sukupuolijuttuihin ja jättävät pappeuden. Toiset jatkavat papinvirassaan, mutta ovat silti mukana salaisissa paheissaan. Yhä useammat protestanttiset papit lankeavat seksuaaliseen syntiin, jota paljolti tehdään salassa.
      Uskon, että jopa tietyt evankeliset uskontokunnat jakavat pian valtakirjoja eronneille papeille. Pappien keskuudessa avioero ei enää ole häpeämerkki. Kirkot ja papisto suhtautuvat yhä suopeammin avioeroon, ja niistä tulee yhä suvaitsevaisempia uusissa kokouksissa ja konferensseissa. Kirkoissa ja jumalanpalvelijain keskuudessa on tapahtumassa "pehmeneminen" avioeron puolesta. Tämä kehityksen kulku ei ole pysäytettävissä vaikka asenteenmuutokset ovatkin hitaita.
       Esirippu on auennut silmieni edessä, ja kuin näyssä olen nähnyt, mitä on tapahtumassa tuhansille papeille ja hyvin hurskaille ihmisille salaisesti. Pinnallisen hurskauden ja tekopyhyyden suojissa he jatkavat puuhiaan, jotka on kätketty ihmisten silmiltä. Heidän joukossaan on joitakin hyvin hartaita ja kuuluisia. Jotkut hyvinkin "uskonnolliset" miehet ja naiset ovat pettureita, jotka salassa nauttivat sukupuolisynneistä. He valittavat syntiään ja tietävät, että sitä ei koskaan voida pitää oikeana, mutta näyttävät olevan voimattomia tätä omaa moraalista romahdustaan vastaan. Vain ihme voi heidät pelastaa, muuten tuloksena on haaksirikko ja monien kotien ja kirkkojen tuho.
      Näen tulevan päivän, jolloin jokainen todellinen pappi ja saarnaaja kohtaa suurimman kiusauksen hetkensä. Ne, jotka ajattelivat välttyvänsä kiusauksilta, joutuvat vakavimmin kiusattaviksi. Jumala suojaa ja vapauttaa ne, jotka kääntyvät Hänen puoleensa koko sydämestään. Ne, jotka jatkavat keimailua ja himojensa tyydyttämistä, kohtaavat kauhean epätoivon ja tuhon hetken. Pian Jumala ryhtyy toimenpiteisiin salaisten syntien tähden sellaisella ankaruudella, että Hänen tuomionsa kaatuvat oikealle ja vasemmalle itsepintaisesti synnissä elävien elämässä. Ne, jotka hylkäävät salaiset synnit, uudistuvat ja paranevat.
      Olen kuullut ja nähnyt sanoman Jumalan valtaistuimelta. "Keskuudessanne on syntiä ja se pitää pestä pois ... "

09.02.2012 Kuntauudistus

Keskiviikkona 7.2.2012 uutinen kertoi Nokian Salontehtaan 1000 työntekijän irtisanomisista tuotannon siirtyessä halvempiin maihin, eli Aasiaan. Toinen uutinen koski kuuden varuskunnan lakkauttamista ja 2700 hengen irtisanomisista. Kolmas kertoi kuntauudistuksesta ja kaavaillusta kuntakartasta.
      Kylmää kyytiä tuttuun ja "turvalliseen". Mikä yhteinen nimittäjä uutisilla on? Vienti yskii pahemman kerran ja uutisen mukaan pahenee! Toinen ja kolmas uutinen ovat ensimmäisen seurausta.
      Kauppatase on kääntynyt 3,6 miljardia miinukselle noin 10 miljardista 2000- luvulla juuri tuon tuotannon siirtymisen takia. Seuraus, että tulot eivät riitä. Koulussa opetettiin, että jos ei riitä, täytyy lainata. On lainattu, mutta ei loputtomasti voi. On säästettävä!

Yritysmaailma suhtautuu kuntauudistukseen myönteisesti. Kannanotto on ymmärrettävää, kun yritysmaailmassa on fuusioita (kuntauudistuksia) tehty viimeiset 20- vuotta ja nimenomaan tehokkuuden lisäämiseksi.
      Yritys- ja kuntafuusion ero on se, että huonosti kannattavaa tehdasta (kuntaa) ei voi lopettaa ja siirtää tuotantoa Aasiaan tai Etelä-Amerikkaan. Hallinto ja sen tulipalvelut voidaan kuitenkin keskittää yhteen paikkaan.

Kaavaillun kuntauudistuksen mukaan nykyisten 336 kunnanjohtajan määrä putoaisi 70. Samassa suhteessa eri alojen (sosiaali- koulu- kulttuuri- jne) johtajien määrä, mikä toisi miljoonasäästöt. Ei jokaisessa nykyisen kokoisessa kunnassa tarvita kaikkia johtajia, eikä kaikkia nykyisiä johtajia ei saisi siirtää keskuspaikan suojatyöpaikkaan. Tungostahan siellä tulisi! Kunta-alalla on olemassa erikoinen viiden vuoden "suojatyösopimus". Sellainen sopimus yritysmaailmassa ei voisi tulla kuuloonkaan.
      Sen sijaan niitä tekeviä käsiä tarvitaan yhtä paljon ja tulevaisuudeesa vielä enemmän. Samoin tarvitaan samoissa "tutuissa paikoissa" olevat koulut, lastentarhat, vanhustenhoitolaitokset ja terveysasemat.
      Yksityistämiskysymys ei ole yksiselitteisesti kyllä tai ei. Yksityiset perhepäivähoitajat ovat edullisia, kun ei tarvitse investoida rakennuksiin. Yksityisiä sosiaali- ja terveyspalveluja tarjoavat yritykset ovat keskittyneet ja siirtyneet (ostettu) monikansalliseen omistukseen. Esimerkiksi Terveystalon omistaa nykyisin brittiläinen Bridgepoint- sijoitusyhtiö, joka omistaa mm A-katsastuksen. Samoin Mehiläinen kuuluu maailmalaajuiseen konserniin, joka on laajentamassa muun muassa huostaan otettujen lasten hoitopalvelua. Sosiaalibisnes on kasvava bisnes ja sijoittajat tämän tietävät!
      Kuten tuli jo esille, hallinto ja sen tukipalvelut (kirjanpito, palkkalaskenta jne) voi keskittää. On ollut puhetta kuntien ATK- järjestelmistä, joista osa on osoittautunut susiksi, puhumattakaan, että ne olisivat yhteensopivia keskenään. Nykyisillä ja tulevaisuuden nopeilla (100 Mt) yhteyksillä yhdistyvien kuntien asiat voidaan hoitaa yhdellä järjestelmällä, käytännössä yhdellä tietokoneella. Lisää säästöjä saadaan!
      Kuntalaiset hoitavat yhä enenemissä määrin asiansa verkossa. Veroasiat ovat tästä hyvä esimerkki. Mutta, kaikki, kuten vanhukset, eivät osaa käyttää tietokonetta. Heidän asioiden hoitamista varten tulee järjestää jokaisen nykyisen kunnan alueelle luotettava ja valan tehnyt, joka hoitaa heidän asiat verkkoa hyväksi käyttäen.

08.02.2012 Kirja-asiaa ja kokemuksia markkinoinnista

No niin! Nyt on matkat tehty, kotiin tultu ja presidentti valittu. On aika palata turvalliseen arkeen. Mitä se arki itsekullekin sitten tarkoittanee? Kirjoittajalle ja omakustantajalle se tarkoittaa kirjoittamista ja kirjojen tekemistä.
      Tekemisestä täytyy mainita, että sain viime viikolla painosta viidennen runokokoelman ”Pilvilinna” (Kirja n:o 11). Esittelyn voit lukea kirjasivulta ja mahdollisen tilauksen tehdä tilaussivulta. Hinta on 13,00 €, mistä ei katetta juuri tahdo jäädä. Pieninä sarjoina painatus maksaa aina enemmän. Mutta, tämä koko touhu on vain harrastus ja harrastus aina maksaa. Jos sen kustannukset saa pidettyä kohtuullisena, niin voihan sitä jatkaa.

Markkinoinnista sen verran, että tässä harrastuksessa se on epämiellyttävin vaihe. Jos olisi kustantaja, niin tältä säästyisi. Yrittää nyt kehua omia tekeleitä ja saada vielä toisetkin niihin uskomaan. Hyvä, että itse jaksaa uskoa. Palaute on sen takia tärkeä kaikille, tekipä sitten mitä tahansa. Näin saa tietää, että missä ollaan menossa vai ollaanko aivan hakoteillä?
      Nykyisin puhutaan paljon sosiaalisesta mediasta, että se nyt olisi se juttu, jolla kaikki asiat ratkaistaan. Viimeksi presidentinvaalit? Kirjojen markkinointiin kyseinen media ei ole osoittautunut mitenkään merkittäväksi välineeksi. Minulla on facebookin kaveriluettelossa noin 1200 nimeä, mutta kirjatilauksia ei ole tullut kuin alle kymmenen. Eli, alle yksi prosenttia sinne kohdistetusta markkinoinnista on johtanut tulokseen. Kotisivuille vierailijoita sen sijaan tulee kaikkein eniten juuri facebookin ohjaamana. Tämä näkyy niiden päivien kävijämäärissä, kun linkitän esimerkiksi tämän blogisivun. Toisin sanoen se, että kuinka paljon facebook- profiilin ylläpitäminen vie aikaa, niin pitäisin sitä huonoimpana markkinointikanavana. Jos kävisi tekemässä vaikka kierroksen lähiympäristössä, niin tulos olisi parempi. Paras markkinointitapa on suoramarkkinoini sille kohderyhmälle, jota aiheet eniten kiinnostavat. Tähän voi käyttää vaikka tekstiviestiä tai kirjassa kertovan paikkakunnan kotisivujen vieraskirjaa.
      Tuosta ajankäytöstä tulee mieleen, että jotka sosiaalisessa mediassa viettävät aikaa päivät päästän, niin eihän heillä jää aikaa muuhun, kuten kirjojen lukemiseen. Itsellä se vie aikaa kirjoittamiselta. Mutta, kyllä kait siellä täytynee olla. Joku alan ammattilainen sanoi, että jos on kotisivut, on niiden jatkeena oltava profiili sosiaalisessa mediassa. Joten ollaan nyt siellä ja yhdessä ihmetellään maailman menoa. Ja ihmettelemistä maailmassa riittää vaalien jälkeenkin, ainakin seuraaviin vaaleihin saakka.

Tällä hetkellä työn alla on romaanin käsikirjoitus, jonka aloitin jo viime talvena. Aiheesta en kerro sen enempää kuin, että päähenkilö on nuori mies, joka yrittää löytää paikkansa yhteiskunnassa myrskyisän kuusikymmenluvun lopun ja seitsemänkymmenluvun alun aikoihin. Silloin muutettiin maalta kaupunkeihin ja Ruotsiin. Päähenkilön tuttu ja turvallinen kyläyhteisö vaihtuu tuntemattomaan, mikä ei osoittautunut helpoksi hänelle, kuin ei monille muillekaan.
      Suunnitteilla on myös kuvakirja kotikylästä. Yritin aloittaa sitä jo kaksi vuotta sitten, mutta en saanut kuvia. Niitä pitäisi saada vähintään sata, että kirja kannattaa tehdä. Kävin muutama viikko sitten kotona. Kyläkauppias ei halunnut luopua ideasta, vaan otti asian puheeksi. Lupasi aloitaa kuva-aineiston keräämisen. Joten, jos Sinulla on mahdollisesti kuvia Kylmälänkylästä, niin viepä kyläkauppiaalle tai lähetä minulle. Osoitteen löydät etusivulta. Kuvan taakse tai muuhun tulee kirjoittaa; milloin kuva on otettu, ketä kuvassa on vasemmalta oikealle ja mitä kuvassa tapahtuu? Lisäksi työn helpottamiseksi osoitteella ja postimerkillä varustettu paluukuori, niin saat kuvat varmasti takaisin.
      Vielä on ollut puhetta erään järjestön juhlakirjasta, jonka mahdollinen taittaminen ja kansien suunnittelu saattaa tulla työn alle vielä ennen kesää. Hanke on vielä kuitenkin avoin, kun siihen tuleva aineisto koostuu useiden henkilöiden työpanoksesta.

02.02.2012 Matka New York Cityyn

Teimme poikani ja hänen lukioaikaisen kaverin kanssa tutustumismatkan New York Cityyn. Tutustumismatka, koska olimme koko ajan liikkeellä. Poika tuli Sveitsistä, kaveri Norjasta ja minä Suomesta.
      Suomeen olen nyt tätä kirjoittaessa matkalla, tarkemmin John F Kennedyn kansainvälisellä lentokentällä. Aloitan keromuksen tästä kentästä, jossa on kahdeksan terminaalia ja jokaisessa niitä on noin kolmekymmentä porttia. Terminaalien väliä liikennöi non-stop- juna, joten terminaalien väliä ei tarvitse kävellä. Suuresta koosta huolimatta kenttä toimii noustavasti ja turvatarkastuskin meni nopeasti.

Asuimme keskellä Manhattania Times Squaren alueella. Pohjoispuolella alkaa Central Park (Keskuspuisto) ja hotellin ikkunasta etelään päin näkyvät Broadwayn suuret mainostaulut, muun muassa Nasdag. Ensimmäisenä päivänä tutustuimme Times Squarella oleviin kohteisiin, kuten Rockefeller Centeriin, jossa sijaitsevat kuuluisat NBC- studiot.
      Toisena päivänä ajoimme Metrolla suoraan Manhattanin eteläkärkeen ja edelleen lautalla West New Brightonin saarelle. Lauttamatkan varrella Vapaudenpatsas ja Manhattanin eteläkärki näkyivät mereltä käsin. Paluumatkalla kävimme Wall Streetillä ja katsomassa uusia nousevia Wold  Trade Centerin torneja. Tuhoutuneista torneista muistuttaa palomiesten muistoksi laitettu muistotaulu, jossa oli kaikkien tuhossa kuolleiden palomiesten nimet ja kuvat. Menimme takaisin meren rantaan, jossa on se sataman paikka, johon mummoni sata vuotta sitten Liverpoolista laivalla muiden maahanmuuttajien kanssa oli saapunut. Siitä mummon matka oli jatkunut junalla pohjoista Michigania kohti. Tämän jälkeen kävelimme Manhattanin itärantaa kuuluisan The Brooklyn Bridgen sillan ali. Olihan mukana siltainsinööri, jota silta erityisesti kiinnosti. Toki muitakin! Illalla kävin kadun toisella puolella katsomassa ja kuuntelemassa Mamma Mia- musikaalin. Näyttävä eritys ja tutut Abba- sävelmät tekivät esityksestä kiinnostavan kokonaisuuden.
      Kolmantena päivänä oli suuntana pohjoispuolella hotellia oleva Central Park. Sen länsipuolella heti alkavan puiston reunalla Trump Tower hotelli. Jos olet Diili- ohjelmaa katsonut, niin tämä hotelli siinä väliin näkyi. Puiston itäreunalla sijaitsevat Guggenheim ja Metropolitan museot. Jälkimmäisessä kävimme tutustumassa myös sisäpuolelle. Sieltä jatkoimme Manhattanin itärantaa takaisin etelää kohti.
      Neljäntenä päivänä menimme suoraan New York Cityn maamerkin, Empire State Buildingin näköalatasanteelle. Sieltä näkyi koko Manhattanin saari ja ympäröivät New Yorkin muut kaupunginosat. Tornista alas ja Macyn tavarataloon ostoksille. Tosin minulla, yksineläjällä, ei ostoslista ollut pitkä tai sitä ei ollut ollenkaan. Tosin oli nuoremmilla miehillä, kun molemmilla on kotona niin sanottu naistenvalta. Ei taida olla viisasta mennä kotiin ilman tuliaisia.

Ruokailemassa kävimme erilaisissa ravintoloissa; kiinalaisessa, italialaisessa, korealaisessa ja myös paikallisten omistamassa paikassa. Ravintoloita New Yorkissa riittää, kun niitä sanotaan olevan kaikkiaan 25 000. Nuoremmat miehet jaksoivat olla myös illat menossa, joko jossakin konsertissa tai muussa musikaalissa. Itse tyydyin istumaan iltaa jossakin lähistön tai hotellin paikassa, tuota Mamma Mia musikaalia lukuun ottamatta

Viimeinen päivä tahtoo mennä aina kotimatkalle lähdön ja matkustamisen merkeissä. Kun tarpeeksi ehtii ja yhdelle reissulle saa nähdä, niin sopii sitä kotiinkin lähteä. Tässä vaiheessa kirjoittamista kuulutetaan koneen lähdöstä.
      Mitä vielä, tai mitä muuta jäi mieleen matkasta? En ole mikään amerikkalaisen kulttuurin ja elämänmenon, jos en paljoa muidenkaan, ihailija. Kuitenkin, sanotaan amerikkalaisista mitä tahansa, niin kokemani mukaan ystävällisiä ja välittömiä he ovat. Joka paikassa oli ystävällinen palvelu ja halukkuus antaa neuvoja ja apua ”maalaispojille”.
      Tuo välittömyys ja jopa iloisuus, mistä se voisi olla lähtöisin? En tiedä, mutta voisiko vaikka olettaa. Eikö meille ole lopulta kaikkein tärkein asia, perheen ja läheisten lisäksi, vapaus? Vapaa yhteiskunta, joka ei rajoita kenenkään toimimisia ja tekemisiä. Tällä tarkoitan tietenkin laillista ja hyväksyttävää toimintaa. Rikollista toimintaa ei tule hyväksyä ja sitä ei pidä yksin rajoittaa, vaan pyrkiä lopettamaan heti alkuun. Yhdysvaltoja voidaan pitää maailmassa tuon vapauden esikuvana ja myös puolustajana.
      Kauas kannattaa välillä mennä, niin näkee paremmin lähelle ja syvemmälle. Mutta, koti-Suomeen on aina mukava palata, vaikka kotona ei yksineläjää kukaan odota tai ole vastassa. Tosin eräs ystävä kävi hakemassa lentokentältä, kuten viikko sitten kävi sinne viemässä.
      Heräsin pienen unen jälkeen lentokoneessa tarjottavan aamukahvin juomiseen. Ikkunoista häämöttää Suomen rannikko ja lopetan kotimatkalla tekemäni matkakertomuksen tähän. Diaesityksen New York Citystä voit katsoa tästä!

24.01.2012 Presidentinvaalien ensimmäinen kierros

Vaalit kuuluvat demokratiaan ja kun elämme demokraattisessa maassa, niin äänestämään päästään aika-ajoin. Pohjois-koreamaisia ei tarvitse vaivata äänestämään. Sen sijaan itkeä kannattaa aika-ajoin ja jos ei osaa, niin kannattaa opetella. Muutoin joutuu vankilaan opetettuelemaan ja siellä varmasti tuon taidon oppii.

      Vaaleista on varsinaisen tarkoituksen lisäksi myös se hyvä puoli, että kansalaiset pääsevät purkamaan patoutumia ja sanomaan suorat sanat, voittajat kehumaan ja häviäjät haukkumaan voittajia ja omia epäonnistujia. Tosin vaalien jälkeen kaikki kertovat, että ovat tehneet hyvän vaalityön ja ovat saaneet porukkansa liikkeelle tilaisuuksiin. Vaalikoppeihin porukkaa sen sijaan ei ole saatu tai jos on saatu, niin eivät ole äänestäneet kuten ovat luvanneet.

Tämän käydyn ensimmäisen kierroksen mielenkiintoisin oli jo galluppienkin mukaan se, kumpi tulee toiseksi ja Niinistön haastajaksi toisella kierroksella. Tiukka kisa siitä tuli, mutta Haavisto veti voiton niukasti Väyrysen nenän edestä. Toiset ovat tuloksesta sanoneet, että suvaitsevainen Suomi vei voiton konservatiiviselta Suomelta. Molempien saamat äänimäärät kuitenkin ylittivät viime kevään puolueidensa eduskuntavaalien äänimäärät. Tämä ei sinänsä ole ihme, kun presidentinvaaleissa valitaan henkilöä ja edustamaan Suomea.

Väyrysen valintaan ja hänen vaalityöhön kevään eduskuntavaalien kokemuksen perusteella voin vain todeta, että Keskustan puoluejohdolla on nyt itsetutkistelun paikka. Keskustan alamäki alkoi keväällä, johon ainakin yksi syy löytyy puoluejohdon city- liberaalista linjauksesta. Tämä tarkoittaa käytännössä perinteisten konservatiivisten alkiolaisten arvojen hylkäämistä ja pyrkimystä ”uusilla liberaalisilla” arvoilla saavuttaa enemmän kaupunkilaisia. Keväällä olin neljänä viikonloppuna elävänä vaalimaisostolppana markettien edessä ja vaalikadulla. Palaute oli melko kovaa, mikä kohdistui juuri tuohon puoluejohdon linjaukseen. Ei pohjoisen isäntiä ja emäntiä tai paljon muitakaan kiinnosta kielitaitoinen ja edustava naispuheenjohtaja, joka osaa edustaa Suomea kansainvälisesti. Pohjoisen kenttäväki haluaa puheenjohtajan, joka edustaa heitä. Heillä ei ollut ja jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin Perussuomalaiset. Näin sitten kävi muun muassa Oulun Kaupungissa, josta Keskusta ei saanut yhtään edustajaa. Äänet menivät muualle, pääasiassa Perussuomalaisille.

      Päästiin eduskuntavaaleista ja alettiin hakea presidenttiehdokasta, tai paremmin, hakemaan vastaehdokasta Väyryselle, joka ilmoittautui heti mukaan. Kaikki mahdolliset käytiin läpi, mutta halukkaita ei löytynyt. Puoluejohdon oli pakko ”suostua” Väyryseen. Tämä vaalien alkuasettelu vei ne puuttuvat äänet, minkä päähän Väyrynen jäi toiselta kierrokselta. Tässä ehdokasasettelussa tuli esille puolueen jakautuminen ja se, että city- liberaalinen johto ei ollut perillä siitä, mitä mieltä kentällä ollaan. Se tuli selville ensimmäisen kierroksen jälkeen. Väyrynen lähti liikkeelle lähes tyhjästä ja luultavasti nosti koko Keskustan kannatuksen eduskuntavaaleja edeltäneelle tasolle. Tästä tulee kesän puoluekokouksessa kovat keskustelut. Syksyllä on kuntavaalit ja ne ovat puolueelle elämän ja kuoleman kysymys. Nykymenolla Väyrysen tuoma noste ei tule niissä vaaleissa kantamaan.

Maailma muuttuu ja aatteet sen mukana. Sosialidemokratialla ei näytä olevan enää uutta tai muista poikkeavaa annettavaa. Lipposen saama äänimäärä oli kaikkien aikojen pohjanoteeraus. Harmi, lähinnä Lipposen kannalta, joka on tehnyt pitkän ja näyttävän uran poliitikkona. Se vain oli niin, etteivät enää omatkaan häntä halunneet. Aika on tehnyt tehtävänsä ja aika on kieltämättä nuorempien. Vasemmistoliiton Arhinmäki sai suunnilleen puolueen eduskuntavaalien verran ääniä, mutta hän on Lipposta puolta nuorempi.

Jäämme odottamaan vaalien toista kierrosta, minkä tulos ei ole itsestäänselvyys. Kaksi suosittua ehdokasta kilpailevät siitä, että kumpi on suositumpi, liberaalimpi vai konservatiivisempi. Molemmat ovat kuitenkin ”suvaitsevaisia”, joka tuntuu olevan se ajan henki. Nähtäväksi jäävät, kumman suvaitsevaisen me suvaitsevaiset suomalaiset haluamme meitä suvaitsevaisia suomalaisia suvaitsemaan. Jos tämä suvaitsevaisuus lisääntyy samalla tahdilla, niin ei tule olemaan helppoa olla meidän suvaitsevaisten suvaitsevainen presidentti, joka mahdollisesti vielä suvaitsevampaa menoa joutuu suvaitsemaan.

Tulee mieleen, että tässä ajassa on jotain samanlaista liikehdintää, kuin oli 60- ja 70- luvuilla. Sillon myös perinteisiä arvoja koeteltiin ja kyseenalastettiin. Mutta, aikansa kutakin ja niistä ajoista ja ajatuksista palattiin pikkuhiljaa "normaaliin päiväjärjestykseen". Palataanko nykyisestä? Se jää nähtäväksi niille, jotka ovat vielä näkemässä. Muutamat sitaatit kirjastani numero 9, "Muutoksen aika, Suuren ikäluokan matkassa", kertovat lyhyesti tuosta ajasta:

Melko useat ovat kuulleet kertomuksia ja myös erilaisia kokemuksia taivaassa käynneistä. Yleensä niitä kuulee, kun jokin on herännyt kuolleista ja saanut siellä vierailla. Näitä tarinoita pidetään yleisesti tyhjänpäiväisenä ja ko. henkilöiden mielikuvituksen tuotteina. Itsekin olen suhtautunut niihin varauksellisesti, kuten mihin tahansa uuteen ja tuntemattomaan. Olen kuitenkin kuullut ja lukenut erilaisia tarinoita, muun muassa kahdesta pienestä kuolevasta lapsesta, jotka ovat kertoneet, että Enkeli tuli hakemaan. Tarinat ovat tainneet mennä lasten mielikuvituksen tai sairaudesta johtuvien harhojen tiliin.

Kuuluisin taivaskokemus taitaa olla nigerialaisen pastori Daniel Ekechukwun tarina. Hän ajoi autollaan kolarin 30.11.2001 ja kuoli saman päivän iltana lääkärin vahvistamana. Kahdessa sairaalassa hänet todettiin kuolleeksi ja toimitettiin ruumishuoneelle. Siellä ruumiiseen ruiskutettiin suolaliuosta, jotta ruumis säilyisi hyvänä hautajaisiin asti. Heräämisihme tapahtui 2.12.2001 saman rukoushuoneen tiloissa, jossa saksalainen Reinhard Bonnke oli saarnaamassa.
      Danielin vaimossa heräsi usko siihen, että hän on saava kuolleen miehensä takaisin. Hän kuuli Bonnken tulevan lähistölle saarnaamaan erään seurakunnan avajaistilaisuuteen. Kahta päivää myöhemmin rukoushuoneella oli koolla liki 20.000 ihmistä.
      Monien vaikeuksien kautta vaimon onnistui tuomaan miehensä ruumis rukoushuoneen kerhotilaan, jossa se asetettiin pöydälle. Ylhäällä kokoustilassa ei tiedetty mitään tapahtuneesta. Yhtäkkiä ruumis virkosi eloon, ja häntä vartioimaan jääneet järjestysmiehet alkoivat hieroa sitä. Salissa olevat ihmiset saivat tiedon tapahtumasta ja ahtautuivat alasaliin rukoilemaan. Yhtäkkiä ruumis nousi istumaan ja lähti kävelemään! Ihme oli tapahtunut!
      Danielin todistus oli vakuuttava kaikille kiinnostuneille. Ihmiset tulivat kosketetuiksi hänen todistuksestaan siitä, mitä hän taivaassa oli nähnyt. Hänen kuvauksensa on yhtäpitävä Raamatun ja muiden samankaltaisten kokemuksien omaavien kertoman kanssa. Erikoisesti pysähdyttävää on Danielin kokemus helvetin portilla, jossa hänelle osoitettiin anteeksiantamisen merkitys. Hän on vieraillut myös Suomessa kertomassa, josta olen videon nähnyt.

Facebook- kaverini Tuija Järvisen taivaskokemus: Tämä on ehdottomasti kaunein enneuni mitä olen koskaan nähnyt! Eräs ilta vain pohdin mielessäni, että onko todellakin taivas olemassa, ihan niin kuin monet muut joskus pohtivat, ja harvathan siihen kai uskovat. No, minun kohdallani on vaikea olla uskomatta, kun olen siellä käynyt. Eli uni meni näin:
      "Huomasin yllättäen olevani pilvissä unessani. Minua ympäröi todella kirkas valo, mutta ihmettelin, kun se ei häikäissyt silmiäni. Minullahan on erittäin arat silmät ja pidän usein aurinkolaseja sen takia. Olo oli kuin pumpulin sisällä. Ihanan kevyt, huoleton, ja tuntui kun suuri Rakkaus olisi ollut kaikkialla, mahtava fiilis!!!
      Kaukana soljui ihmisjonoja valkeissa vaatteissaan. Yhtäkkiä minua kohden alkoi tulla pitkä kookas nainen pilvistä. Häntä ympäröi kauniit vyötäisille ulottuvat leiskuvan punaiset hiukset. Tunnistin hänet heti äidin äidiksi. Hän oli ollut minulle hyvin rakas. Vietin kaikki kesäni Äijälässä maalla mummoni luona. Molemmat mummot olivat hyvin rakkaita.
      Jatkuu, eli: minä vain tuijotin lumoutuneena äidin äitiäni ja hän sanoi minulle näillä sanoin: ”Tuija, taivas on olemassa, sillä minäkin olen täällä!” Muistan sanat kuin eiliseltä päivältä. Vastasin, että täällä on aivan ihanaa, ei huolia, ei murheita. Vain rakkaus.
      Halusin jäädä taivaaseen ja jättää lapseni maan päälle! Samalla hetkellä näin maahan eli makuuhuoneeseen, missä vielä pienet tyttäreni nukkuivat sängyissään. Tiesin, että jos minut huolittaisiin taivaaseen, lapseni kyllä pärjäisivät ilman minua, mutta äidin äiti vastasi: ”Tuija, sinun on palattava, sillä sinulla on vielä tehtävää.”
     Sillä samalla sekunnilla heräsin omaan nauruuni. Minulla oli aivan mieletön olo. Olinhan käynyt jossain, minne eivät kaikki pääse vain ”vierailemaan”. Pääsin vielä sieltä tänne suorittamaan keskeneräisiä tehtäviäni. Olen nähnyt myös toisesta mummostani enneunen, eli isäni äidistä, kun hän oli tulossa hakemaan poikaansa taivaaseen.

PS. Sain Tuijalta luvan taivaskokemuksen julkaisuun bogissani. Linkki hänen kotisivuille; http://www.tuijajarvinen.com/

04.01.2012 Loppuvuosi 2011 ja vuodenvaihde 2012

Vietin loppuvuoden 2011 ja vuodenvaihteen 2012 pojan perheen luona Genevessä. Tällä kerralla olin lähinnä kotiapulaisena, lastenhoitajana ja autonkuljettajana. Joku voi ajatella, että eivätkö kyseiset tehtävät kuulu perheelle ja hoidu ilman ulkopuolista apua. Luonnistuvat toki, mutta eivät kovin helposti käsipuoleisena. Poika teloi kätensä Alpeilla lasketellessa ja joutui sen leikkauttamaan. Leikkauksen jälkeen se oli ja on vieläkin osittain toimintakyvytön ja silloin kotihommista ei tahdo tulla mitään.
      Töistä oli tosin virallisesti sairaslomalla. Mutta, kuten tahtoo olla, työt tulevat kotiin. Kansainvälisen suuryrityksen finanssialan johtotehtävissä asiat menevät nopeasti eteenpäin, eikä kovoin moneksi päiväksi kuvioista voi irrottautua. Käsipuolena kuitenkin puhelista ja kannettavaa PC:tä voi kotonakin käyttää.

Minulla on tullut tavaksi muutoinkin käydä pari kertaa vuodessa Genevessä ja samalla muilla paikkakunnilla, sekä naapurissa Ranskan puolella. Geneve kun pistää Ranskan sisään siten, että kolmella ilmansuunnalla neljästä on Ranska näkyvissä. Olohuoneesta näkyvät pohjoisessa Jura- vuoristo, eli Esi-Alpit ja makuuhuoneen puolelta näkyvät jo varsinaiset Alpit. Ranskassa kannattaa käydä ruokaostoksilla, jossa Sveitsin Frangeilla asiointi on edullista. Frangin arvo Euroon nähden on noussut muutamassa vuodessa jopa neljäkymmentä prosenttia. Lisäksi Ranska on EU:n suurin elintarvikkeiden tuottajamaa, mikä tekee sen siten myös edullisiksi. Lisäksi pojalla on Ranskan Alpeilla Chamonixissa lomaosake, jossa nyt tosin kävimme vain päiväkäynnillä. Joskus on tullut laskettua siellä mäkiä, joissa putouskorkeutta on toista kilometriä.

Joka kerta Sveitsissä ollessa tulee mieleen useita kysymyksiä, mutta ei niihin kuitenkaan valmiita vastauksia. Sveitsi sijaitsee kolmen suurimman euromaan; Saksan, Ranskan ja Italian välissä, jossa Euroon liittyvistä huolista tiedetä muuta kuin, että oman valuutan arvo tahtoo nousta liian suureksi vaikeuttaen maan vientiteollisuutta. Genevessä on YK:n toinen päämaja ja siihen liittyvien maailmanjärjestöjen päämajat, Cernin kansainvälinen tutkimuslaitos, monikansallisten suuryritysten finanssikeskittymä ja maailman suurimpien pankkien toimistot. Edellisistä johtuen maassa on paljon eri kansallisuuksia. Siitä huolimatta maassa eletään konservatiivisesti maan tavalla. He muun muassa kielsivät muslimien Minareetit, josta nousi jonkinmoinen mekkala. Mutta, väliäkö sillä, vaikka nousi. Jos ei sovi, niin aina voi lähteä lätkimään.
      Jotenkin vain tuntuu, että kansainväliset yhteisvastuut taloudesta eivät taida olla sittenkään se paras tapa saada asioita kuntoon ja lopulta onko se hyväksi kenellekään. Toiset kuluttavat ja elävät kuin viimeistä päivää ja toiset, Suomi mukaan lukien, joutuvat sen lystin maksumiehiksi. Sveitsiläiset eivät maksa kenenkään kulutusjuhlia, vaan pitävät huolta oman maan taloudesta. Sen seurauksena maa on tutkimusten mukaan paras paikka maailmassa olla ja elää.

Siitä mainitsemastani kotiapulaisen ja lastenhoitajan tehtävästä. Pojalla on kaksi tytärtä; kolmevuotias ja yksivuotias, joita paimentamaan tällä kerralla äidin avuksi varsinaisesti lähdin ja siellä myös olin. Isomman vein aamuisin puolipäivätarhaan ja joskus kävin myös hakemassa. Geneven paikallinen kieli on ranska, jota luonnollisesti tarhassa puhutaan ja laulut lauletaan. Henkilökunnasta joku puhui englantia, jonka kanssa muutama sana tuli vaihdettua. Tyttö totesikin heti, että et sinä Pappa osaa ranskaa. Mitäpä siihen muuta sanomaan, kuin että enpä osaa. Vähän samalla tavalla joutui toteamaan hänen kommenttiin myöhemmin, kun sanoi jossakin asiayhteydessä, että olet sinä Pappa jo aika vanha. Mitäpä siihen muuta kuin, että vanha mikä vanha. Papat ovat yleensä vanhoja ja onneksi myös mummot.
      Isompi tyttö muisti hyvin, kun loppukesällä olivat viimeksi Suomessa. Pienempi katsoi lentokentällä pitkään, mutta kun kotiin päästiin, niin pian oli jo syliin tulossa, jota jatkuikin koko siellä olo ajan. Kulki perässä ja jos häivyin näkyvistä, niin pian huuteli isolla äänellä perään.
      Onhan siinä huomattava ero, kun vertaa omaa yksineläjän elämää perheen elämään, jossa on noinkin pieniä asukkaita. Lapsiperheen arki pyörii lasten ympärillä ja paljolti heidän ehdoilla. Siinä ei jää paljoa aikaa miettiä omia asioita, että olenkohan minä nyt tyytyväinen ja onnellinen ja mitä minä haluan seuraavaksi ja mahdollisesti tulevaisuudelta. Näin kävi ainakin minulle, mikä toisaalta piristi talven ja pohjoisen kaamoksen keskellä. Jokaisen yksineläjän kannattaisi viettää jonkin aikaa lapsiperheessä, niin saisi jonkinlaisen kuvan siitä, mitä se arkielämä sanan varsinaisessa merkityksessä tarkoittaa ja voisi kokea vaikka saman kuin itse. Toki siitä on aikanaan kokemusta ehtinyt tulla, mutta ihminen unohtaa työmäärän helposti. Hauskat muistot jäävät onneksi elämään.

Tämän blogitekstin kirjoitin lennolla Genevestä Helsinkiin. Näyttötaulu näytti lopussa sijainniksi Itämeren, Liettuan ja Latvian rajamailla, ja lentoajaksi Helsinkiin viisikymmentä minuuttia.

<< SIVUN ALKUUN