12.11.2013 ”Kestävän kasvun malli” (Pekka Himanen ja
Manuel Castells)
Toiseksi
lähtökohdaksi tutkielmalle asetettiin akuutin eurokriisin jälkeinen aika. Mitkä voivat olla Suomen talouden ja hyvinvoinnin
kestävyyden lähteitä tulevaisuudessa?
Tällainen usein
tulkitaan, kuten tässä on jo ehditty tehdä, että noinhan se on. Vanhan toistoa.
Mutta, ero on siinä, että kun jokin asia väännetään rautalangasta riittävän
ymmärrettävästi, niin se tuntuu itsestäänselvyydeltä ja toistolta. Mutta, sitä
se ei välttämättä ole ennen ollut.
Voimme olla
lähestymässä itsetuhoa, kun tavoittelemme yksiulotteisesti materiaalisen
vaurauden lisäämistä ja sen seurauksena sotilaallista ja tiedollista valtaa
samalla kun tuhoamme olemassaolomme
Globaalissa
informaatioajassa yhteiskunnalliset tuotantosuhteet ovat kapitalistisia. On
eräitä poikkeuksia, kuten Kiina, Vietnam ja Kuuba, joissa on valtiojohtoisen ja
kapitalistisen mallin sekoitus, mutta
Informaatioteknologia
sallii tietämyksen ja tiedon jakamisen ja soveltamisen kaikenlaisiin
Talouskehitys
on alettu liittää kykyyn järjestää taloudet, organisaatiot ja instituutiot
niin, että ne tukevat
Valtiolla on
tärkeä rooli luoda olosuhteet tasapainoiselle informationaaliselle
ja hyvinvointia uudelleen jakavat tulonsiirto-ohjelmat
ovat riippuvaisia valtiosta. Silloin nousee esiin tärkeä seikka, kun inhimillisestä
kehityksestä vastaava hallintobyrokratia sekaantuu tulonjakopolitiikkaan. Se
tarkoittaa, että luodaan olosuhteet poliittiselle kannatukselle ja
henkilösuhteille, joiden varassa kansalaiset saadaan riippuvaisiksi valtiosta
Toinen tapa
on turvata laajasti oikeus tietoon ja viestintään, mikä on elintärkeää
sosiaalipalvelujen tuottamiseksi, vastaanottamiseksi ja tarjoamiseksi. Kyse ei
Tutkimukset
mobiiliyhteyksien vaikutuksista kehitysmaissa ovat osoittaneet
verkostoteknologian
Vuoden 2008
talouskriisi Yhdysvalloissa ja Euroopassa tapahtui samaan aikaan uuden
Yhdysvalloissa, missä kriisi alun perin alkoi, tuottavuuden kasvu oli
vuosina 1998–2008 miltei 30 prosenttia. Reaalipalkat kasvoivat kymmenessä
vuodessa vain kaksi prosenttia ja korkeakoulutettujen työntekijöiden ansiot
laskivat kuusi prosenttia.
Silti
asuntojen hinnat nousivat 2000-luvulla pilviin. Lainoja myöntävät laitokset ruokkivat
kehitystä tarjoamalla asuntolainoja samoille työntekijöille, joiden palkat
pysyivät näennäisesti ennallaan tai alenivat. Lainojen takaajina olivat viime
kädessä liittovaltion laitokset. Toiveena oli, että tuottavuuden
Lyhyesti
sanottuna uuden talouden todelliset hyödyt menivät arvopaperimarkkinoille
Suomi on informationaalisena yhteiskuntana kehittynyt ja
sijoittuu inhimillisen kehityksen mittareilla
Maailmassa,
jossa rajat eri sektoreiden välillä käyvät yhä hämärämmiksi, arvokkain
Vaikka Intian
ja Taiwanin kaltaiset köyhät maat aluksi valittivat, että ne menettivät
lahjakkaimmat tutkijansa ja insinöörinsä Yhdysvalloille, viestiyhteyksien ja
matkojen laskevat hinnat ovat saaneet tilanteen vaikuttamaan pikemminkin
»aivojen kierrätykseltä» kuin aivovuodolta.
Ulkomaalaissyntyiset insinöörit matkustavat säännöllisesti Yhdysvaltojen
Pienimmätkin
yritykset ovat nyt osa maailmanlaajuista arvoketjua ja niillä on toimintaa ja
kumppaneita ympäri maailmaa.
Hyvä esimerkki on iPadin globaali
tuotantoketju. Tuotesuunnittelu, tietojärjestelmäarkkitehtuuri
Suomi on yhä
yksi kilpailukykyisimmistä talouksista ja arvioidaan yhä yhdeksi kaikkein
innovatiivisimmista talouksista. Suomen BKT henkeä kohti on 49 350 dollaria,
mikä on enemmän
Taantuman ja
sitä seuranneen finanssikriisin jälkeen Suomi on yksi harvoista maista, joilla
on yhä
Samaan aikaan
hyvinvointiyhteiskunnan keskeiset peruspilarit ovat ennallaan; muun muassa ilmainen
julkinen ja laadukas koulutus kaikille alkuopetuksesta yliopistoihin, laadukas
ja pääosin ilmainen julkinen terveydenhuolto kaikille sekä kattava sosiaaliturva työttömyyden jne.
varalta. Lisäksi
kaikki huomioon ottava kehitys, jossa köyhyys, tuloerot ja sukupuolten välinen epätasa-arvo kuuluvat
maailman alhaisimpiin, oikeus halpaan julkisesti
tuettuun päivähoitoon, jossa
hoitajilla on yliopistotason koulutus.
Suomen suurin
IT-menestystarina ei ole Nokia vaan Linux: avoimen lähdekoodin
käyttöjärjestelmä, jonka loi 21-vuotias suomalainen opiskelija Linus Torvalds.
Linuxin varassa toimii puolet
Monet
jokapäiväisen elämän laitteista, joiden moni ei usein edes tule ajatelleeksi
sisältävän käyttöjärjestelmää, toimivat Linuxin varassa: Linuxia käyttää 90
prosenttia maailman nopeimmista
1. Elämäntavan haasteet: Ikääntyminen, elämäntapa, jossa hankitaan vähemmän lapsia
ja
2. Talouden haasteet: Hyvinvointivaltion kestävyysvaje, muuttunut huoltosuhde
eli
3. Tietoyhteiskunnan haasteet: Informaatioteknologia, informaatioteknologian, kuten bioteknologian,
hyödyntäminen. Organisaatiokulttuuri, uudenlainen organisoitumismuoto ja
sen johtamis- ja työkulttuuri. Innovaatiopohjainen tuottavuuskasvu,
tuottavuuskasvu, joka syntyy edellisten yhdistelmästä.
1. Hyvinvointivaltion päämäärä on luoda
kaikille yhtäläiset mahdollisuudet riippumatta kunkin satunnaisesta
syntyperästä. Näin toimitaan, koska se on oikeudenmukaista.
2.
Hyvinvointivaltion päämäärä on antaa kaikille yhtäläinen suoja elämän satunnaisuuksia
vastaan. Näin toimitaan, koska se on oikeudenmukaista.
3.
Hyvinvointivaltion päämäärä on kaikkien ottaminen mukaan yhteiskunnan jäseninä
hyötymään sen kehityksestä. Näin toimitaan, koska se on oikeudenmukaista.
Eettisestä
näkökulmasta hyvinvointivaltion eettinen perusta on siis oikeudenmukaisuuden
käsite. Edellä mainittujen periaatteiden mukaisesti hyvinvointivaltion tavoite
on edistää kaikkien hyvinvointia. Konkreettisella tasolla se tarkoittaa
esimerkiksi terveyden, koulutuksen, perustulotason ja terveen ympäristön
takaamista kaikille.
Eräs tutkija
on ilmaissut nykyisen hyvinvointivaltion luonteen vertauksella, jossa mies
sanoo ystävälleen: ”Minulla on sinulle paljon hyviä neuvoja sitten, kun vaimosi
jättää sinut.” Toinen vastaa: ”Kuulisin paljon mieluummin neuvosi siitä, miten
vaimoni ei ylipäätään jätä minua!”
Hyvinvointiyhteiskunta ei ole
jotain, joka sijaitsee mystisellä tavalla meidän kaikkien ulkopuolella, vaan
hyvinvointiyhteiskunta syntyy siitä, että kaikki osallistuvat myös omalta
osaltaan sen rakentamiseen.
Mielenterveyssyistä
johtuvien varhaisten työkyvyttömyyseläkkeiden kustannukset ovat menetetyn
työpanoksen kautta lähes 10 miljardia euroa vuodessa eli viidesosa valtion koko
budjetista.
Laajemmin
laskettuna työikäisten suomalaisten jääminen varhaiselle eläkkeelle muun muassa
työpahoinvointiin liittyvien syiden vuoksi maksaa yhteiskunnalle työpanoksen
menetyksinä 25 miljardia euroa vuodessa eli melkein puolet valtion budjetista
Ensimmäinen
huomio on, että startup-yritysten määrä on Suomessa erittäin pieni. Kun,
esimerkiksi Yhdysvalloissa startup-yrittäjiä on 13 prosenttia 18–64-vuotiaista,
Suomessa määrä on alle puolet tästä. Suomen luku on kehittyneiden maiden
alhaisimpia.
Niinpä
suomalaisten asenteet poikkeavat paljon esimerkiksi Piilaakson ajattelutavasta,
jossa epäonnistumisia pidetään myös meriitteinä: ne osoittavat, että ihminen on
yrittänyt eikä ole antanut periksi.
Sillä, onnistuuko vai epäonnistuuko, ei
lopulta ole suurtakaan eroa, molemmat ovat oppimisen muotoja. EVAn
tutkimuksessa 56 prosenttia vastaajista mainitsee yhdeksi Suomen kilpailukyvyn
suurimmista heikkouksista ”riskien välttämisen kulttuurin”.
Toinen
yrittäjyyttä ehkäisevä asia on käsitys siitä, ettei kenenkään pidä menestyä
enempää kuin muiden, mitä voi kutsua myös kateuden kulttuuriksi, eräänlaisena
vääristyneenä tasa-arvon käsitteen muotona.
Yhteenvetona
suomalaisten vastauksista asenteita mittaavissa tutkimuksissa, muun muassa
edellä mainitussa EVAn tutkimuksessa, voi sanoa: ainoa Suomessa vähemmän
hyväksytty asia kuin epäonnistuminen on itse asiassa onnistuminen!
Suhtautumistavan
voimakkuus näkyy EVAn uusimmassa tutkimuksessa, jossa 75 prosenttia vastaajista
Jos tällainen
asenne luovuuden kulttuuria kohtaan jatkuu, se on yksi suurimmista esteistä
koko Suomen mallin kestävyydelle tulevaisuudessa, kun Suomi yrittää luovasti
uudistaa talouttaan, saavuttaa hyvinvointia
Vaikuttaa
siltä, että viranomaiset
ovat keskittyneet vuorovaikutuksessaan kansalaisten kanssa tiettyihin
osa-alueisiin, jotka palvelevat ensi sijassa viranomaisten etua. Muutamalla avainsektorilla on kuitenkin nähty
menestystarinoita.
Esimerkiksi
Espanjassa verovirasto valmistelee kaikki kansalaisten veroilmoitukset ja
lähettää ne sähköisesti vain allekirjoitettaviksi. Se on parantanut
dramaattisesti verojen perintää ja vähentänyt väärinkäytöksiä. Myös sähköisen
henkilökortin käyttö julkisille verkkopalvelusivuille kirjautumiseksi lisääntyy
Espanjassa.
Verkottunut hallinto on kokonaan
verkostoihin perustuva järjestelmä, kun verkostoja
on osastojen välillä, niiden sisällä ja eri tasojen välillä. Jotta verkostot
toimisivat tehokkaasti, niiltä täytyy olla pääsy yhteisiin
tietokantoihin ja yksikköjen välillä täytyy olla horisontaaliset
yhteydet. Tieto on pidettävä kaikkien saatavilla, ja
vuorovaikutuksen on oltava reaaliaikaista. Sellainen rakenne
sallii hierarkkisen valvonnan ja hyötyy samalla järjestelmän verkostomuodon
joustavuudesta.
Useimmille viranomaistahoille
ominainen hierarkkinen rakenne on ristiriidassa verkottumisen logiikan kanssa. Siksi
alemman tason johtajien aseman puolustamiseen liittyy pyrkimys estää
organisaation informationaalinen kehitys, ja usein alemman tason johtajat
onnistuvatkin hidastamaan prosessia tai jopa
Tehokkuus ja osallistuminen eivät ole
sama asia. Kummankin yhdistäminen verkostologiikkaan ei ole helppoa.
Kiinnostuksen puute todelliseen osallistumiseen johtaa rajoitettuun
osallistumisproseduurien käyttöön.
Organisaatioprosessin muutos saattaa
vaikuttaa työntekijöiden oikeuksiin ja
asemaan työyhteisössä, erityisesti ammatillisesti järjestäytyneellä julkisella
sektorilla. Siksi
neuvottelut julkisen sektorin ammattiliittojen kanssa ovat teknologisissa ja
organisatorisissa uudistuksissa erittäin kriittinen tekijä. Parantuneiden palkkojen, työolojen ja koulutusohjelmien
vastineeksi voidaan saavuttaa parempi tuottavuus ja joustavuus.
Sähköisen
terveydenhuollon osalta keskeistä
ei ole tietoteknologian tai etälääketieteen käyttöönotto vaan koko järjestelmän
suunnittelu uudelleen uuden informationaalisen rakenteen pohjalta perustuen Internetiin ja Intranetiin, verkkojen
verkkoihin, verkostoihin jotka ovat edellytyksenä koko prosessin toimivuudelle.
Opettajat turvaavat omia
etujaan puolustaessaan aikanaan oppimiaan, usein vanhentuneita opetustapojaan.
Tilannetta pahentaa se, että heille tarjotaan vain harvoin uudelleenkoulutusta
ja kannustimia. Niinpä he pelkäävät tulevansa
syrjäytetyiksi ja menettävänsä lopulta työnsä ja määräysvaltansa.
Pelko on innovaatioiden vihollinen.
Useimmat yliopistot on rakennettu
professoreiden etuja silmällä pitäen. He pitävät usein huomattavaa kontrollia
yliopiston hallinnossa, neuvottelevat valvovan
hallinnon kanssa karttaen toimintansa arviointia akateemisen vapauden
nimissä ja menettävät siten kasvavassa määrin legitimiteettiään yhteiskunnassa.
Opiskelijat elävät kulttuurisesti viestinnän eri maailmankaikkeudessa,
ja heidän teknologiset kykynsä tehdä uudistuksia saavat
vastaansa tukahduttamista ja ymmärtämättömyyttä.
Se asettaa
kuitenkin kyseenalaiseksi myös väestön yliarvostamisen, ihmisten
itsemääräämisoikeuden heikkouden sekä valtion ja kansan yliarvostamisen, vaikka
ne ovatkin joskus olleet historiallinen voima. Sen lisäksi, että toteutetaan
tärkeitä poliittisia ja taloudellisia uudistuksia, on keskitettävä huomio
henkilökohtaiseen arvokkuuteen.
Toiseksi
pitäisi huomata, että inhimillisessä kehityksessä on kaksi puolta:
inhimillisten kykyjen (terveys, tieto, taidot) syntyminen ja tapa jolla ihmiset
kykyjään käyttävät (työ, tuottava toiminta tai vapaa-aika). Yhteiskuntien tulee
rakentaa inhimillisiä kykyjä ja varmistaa toimeentulovaihtoehtojen
oikeudenmukainen tarjonta.
Kolmanneksi,
keinojen ja päämäärien välille tulisi tehdä selvä ero: päämäärä ovat ihmiset,
ja BKT:n kasvu on tapa laajentaa valinnanmahdollisuuksia. Talouskasvun
luonnetta ja jakautumista tulisi mitata siinä suhteessa, miten yksilöiden
elämää voitaisiin rikastuttaa.
Neljänneksi,
inhimillisen kehityksen tulee kattaa koko yhteiskunta, ei pelkästään taloutta:
poliittisten, sosiaalisten, ekologisten ja kulttuuristen näkökulmien on saatava
yhtä paljon huomiota kuin taloudellisten.
Asia on yksinkertainen: mitä enemmän kehitystä, sitä enemmän saasteita,
eri muunnelmina. Se paljastaa nykyisten talouskasvumallien kestämättömyyden
keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä..Pitkällä aikavälillä
kestämättömyys on kaikille selvää, mutta järkyttävin kansanmurha tapahtuisi
maissa, joiden inhimillisen
Jos kaikki
maapallon asukkaat aiheuttaisivat saman määrän kasvihuonekaasuja kuin jotkin
kehittyneet maat, tarvittaisiin yhdeksän maapalloa oikeudenmukaisuuden ja
kestävän kehityksen välillä on positiivinen
Oikeudenmukaisuus ei liity pelkästään hyvinvoinnin lisääntymiseen vaan
myös kehitykseen vaikuttavien toimijoiden vaikutusmahdollisuuksien kasvamiseen
ja henkilökohtaisen arvokkuuden tavoitteluun.
Työ on perusoikeus, mutta antaa myös yhteiskunnallista
arvostusta. Se on kaikki mukaan ottavaan
Niinpä
työpaikan menetyksen haitalliset vaikutukset, eivät ole pelkästään tulojen
menetys vaan taitojen
Syrjäytyminen
on ymmärrettävä sosiaalisten suhteiden ja köyhyyden laajemmassa kontekstissa,
mahdollisuuksien puuttumisena. Vastaavasti köyhyyttä ei voi pitää vain tulojen
puuttumisena vaan ”köyhtyneenä elämänä”, kun asiaa tarkastellaan suhteellisesti
ja otetaan huomioon köyhyyden ja syrjäytymisen moninaiset ulottuvuudet. Näin
tarkasteltuna ihmiset eivät pelkästään arvosta ja tarvitse tuloja,
Yksi globalisaation ja poliittisen muutoksen luomista ongelmista on
talouksien ja yhteiskuntien monimutkaisuus ja muuttuminen suhteessa niihin
rajoitteisiin, joita politiikan ja kansallisten valtioiden instituutioilla on
käsitellä noita muutoksia. Yhteiskunnat ovat yhä enemmän monikeskustaisia,
mutta politiikalla on vaikeuksia selittää ja hallita niitä. Uusia poliittisia
toimintasuunnitelmia on olemassa, mutta ei sopivia karttoja, joiden mukaan
suunnistaa.
Tässä
tarkastelussa on keskeisimmäksi käsitteeksi kuitenkin valittu hyvinvoinnin
sijaan arvokas elämä. Kuten aiemmin on todettu, se kyllä sisältää myös
hyvinvoinnin, mutta hyvinvointi yksin ei riitä kehityksen
Loppujen
lopuksi ongelma johtuu siitä, että hyvinvointi ei ole filosofisen etiikan
käsite. Ja koska se ei ole eettinen arvo, siitä ei voida myöskään johtaa
oikeudenmukaisuuden ja vapauden eettisiä käsitteitä.
Päinvastoin
moni valitsisi luovan työnsä, vaikka tietäisi varmasti sen tarkoittavan onnetonta
elämää. Itsensä toteuttamisen ja hyvinvoinnin välistä eroa kuvastaa myös se,
että onnellisuuden psykologiaa käsittelevän kirjallisuuden mukaan luovassa
tilassa ei tunneta minkäänlaisia tunteita, ei edes onnellisuutta.
Arvokkuuden
kokemus sisältää pohjimmiltaan myös merkityksellisyyden tason: elämä voi olla
merkityksellistä, vaikka siihen ei liittyisi sen paremmin onnellisuutta kuin
onnistumistakaan. Onnellisuus ja onnistuminen eivät todellakaan ole täysin
hallinnassamme. Sitä voi kutsua elämän hauraudeksi. Tässä näyttäytyy myös
elämän mysteeri: elämän voi kokea merkitykselliseksi, vaikkei ole onnellinen
eikä onnistunut. Siinä mielessä tärkein elämän filosofinen päämäärä ei ole
hyvinvointi vaan
Niinpä
arvokas elämä voidaan käytännön tasolla tulkita kestäväksi inhimillisen potentiaalin toteutumiseksi, olipa kyse taloudellisista innovaatioista ja
tuottavuuden kasvusta korkeamman elämänlaadun saavuttamiseksi tai
inhimillisestä kehityksestä kohti korkeampaa hyvinvointia terveyden,
koulutuksen ja sosiaalisen osallisuuden kautta.
Se sisältää tietenkin
myös inhimillisen potentiaalin toteutumisen kulttuurisessa kehityksessä,
josta riippuen viime kädessä informationaalinen ja inhimillinen kehitys
joko yhdistyvät positiviiseksi kehäksi tai eriytyvät negatiiviseksi kierteeksi.
1.) Siirtymä teollisesta hyvinvointivaltiosta
informaatioajan hyvinvoinnin yhteiskuntaan.
2.) Siirtymä
informaatioajan ekologiseen talouteen.
3.) Henkinen
kulttuuri, joka tukee näitä: oppimismaailmasta työkulttuuriin sekä poliittiseen
johtajuuteen.
On
korostettava, että vaikka päämäärät nimetään tässä erikseen, arvokasta elämää
edistävän kestävän kasvun mallin onnistumisen kannalta on olennaista, että ne
toteutetaan yhdistetysti.
Siksi edessä
on suuri tulevaisuustyö luoda malli, jossa kolme ulottuvuutta yhdistyvät
samanaikaisesti. Ilman kestävää hyvinvointia ei ole kestävän talouden perustaa
– ja ilman kestävää taloutta ei ole kestävän
Voikin
esittää, että lopulta kaikkein tärkein muutoksen perusta on juuri uudistunut
henkinen kulttuuri. Tutkimushankkeen kuluessa on käynyt vahvasti ilmi, että
Suomen yhteiskunnan hyvinvoinnin ja talouden kestävyysvajettakin suurempi
haaste on lopulta maan henkinen kestävyysvaje. Nyt tarvitaan suurempia
tulevaisuusvisioita ja niissä onnistumiseen vievää henkistä kulttuuria. Juuri
se määrittelee lopulta myös talouden ja hyvinvoinnin haasteissa onnistumisen.
1.) Elämäntavan haasteet: elämäntavasta, jossa ihmiset hankkivat vähemmän lapsia
ja elävät pidempään, seuraa väestön ikääntyminen. Lisäksi elämäntapaan
liittyvät psyykkisen hyvinvoinnin haasteet nousevat uudella tavalla keskiöön.
Elämäntavan haasteisiin kuuluvat myös ns. elämänhallinnan ja valinnan ongelmat
koko ajan monimutkaistuvassa elämässä.
2.) Taloudelliset haasteet: huoltosuhteen eli työtä tekevien ja huollettavien välisen
suhteen muuttuessa hyvinvointivaltio kohtaa kestävyysvajeen. Ratkaisevaa sen
sijaan, mikä on työntekijöiden määrä suhteessa
3.) Teknologiset haasteet: uusi informaatioteknologia sekä mahdollistaa tuottavuuden
parantamisen että uudenlaisia hyvinvointiratkaisuja. Tuottavuus ja hyvinvointi
kohenevat kuitenkin vain, jos teknologian
Koska 10
miljardia euroa on melkein viidennes Suomen valtion budjetista, sitä ei voi
ratkaista mitenkään pelkillä veronkorotuksilla tai leikkauksilla. Tarvitaan
rakenteellisia uudistuksia. Väliraportissa esitettiin johtaville
laskentamalleille perustuva ensimmäinen kokonaisvaltainen
hyvinvointiyhteiskunnan
- Työurien pidentäminen 2 vuodella = kestävyysvajeesta
2%-yksikköä, eli 4 mrd €
- Työllisyysasteen muu nostaminen 2%-yksikköä =
1%-yksikkö, eli 2 mrd €
- Julkisten palveluiden tuottavuuden parantaminen 0,25%/v
= 1%-yksikkö, eli 2 mrd €
- Työhyvinvoinnin parantaminen =
1%-yksikkö, eli 2 mrd €
Hyvinvoinnin
yhteiskunnan tulevaisuus on mahdollinen vain, jos onnistutaan palauttamaan
hyvinvointiyhteiskunnan perustanut etiikka.
Nykykehityksellä vuoden 2030 tilanne Suomessa olisi yksinkertaisesti
kestävyydeltään mahdoton: on mahdotonta, että 2/3 terveistä työikäisistä tekee
vain noin kolmasosan elämästään työtä, jolla yritetään rahoittaa kaikkien
hyvinvointi yhteiskunnassa, jossa joka kolmas yli 15-vuotias on eläkkeellä!
1.) Positiviinen vs. negatiivinen hyvinvointi: teollinen hyvinvointivaltio on pitkälti
määritelty puutteiden poistamisen kautta. Ei-kurjuus ei kuitenkaan ole vielä
sama asia kuin hyvinvointi. Informaatioajan
2.) Ennakoiva vs. korjaava: teollinen hyvinvointivaltio reagoi ongelmiin vasta, kun
ne ovat jo ehtineet kehittyä, kun taas uudistetun hyvinvoinnin yhteiskunnan on
toimittava ennaltaehkäisevästi. Tästä yksi
3.) Kokonaisvaltainen vs.
osittainen: teollisen hyvinvointivaltion
palvelut hoitavat paljolti muualla yhteiskunnassa syntyviä ongelmia, kun uudistettu
hyvinvoinnin yhteiskunta edistää hyvinvointia kokonaisvaltaisesti koko
yhteiskunnassa. Hyvä esimerkki tästä on vaikkapa työelämän hyvinvoinnin
edistäminen ennen kuin se aiheuttaa psyykkisen sairastumisen, kuten masennuksen
kehittymisen, kautta työkyvyttömyyden kaltaisia ongelmia. Vanha
hyvinvointivaltio hoitaa toisessa osassa yhteiskuntaa, kuten työelämässä,
tuotettuja ongelmia, kun taas uusi hyvinvoinnin yhteiskunta edistää
kokonaisvaltaisesti hyvinvointia koko yhteiskunnassa, mukaan lukien työelämässä.
4.) Toimija vs. kohde: teollinen hyvinvointivaltio käsittelee ihmisiä
hyvinvointitoimiensa kohteina hyvinvoinnin toimijoiden, subjektien, sijaan. Tämän
seurauksena myös ihmiset ulkoistavat hyvinvointinsa toisten tehtäväksi.
Uudistettu hyvinvoinnin yhteiskunta näkee ihmiset hyvinvoinnin toimijoina,
jotka ovat myös olennainen palvelujen kehittämisen ideoiden lähde avoimen
kehittämisen mallin mukaisesti. Samoin ihmisten tulee nähdä itsensä
hyvinvoinnistaan vastuullisina subjekteina.
5.) Valtio vs. yhteiskunta: teollisessa hyvinvointivaltiossa valtio nähdään paitsi
kaikesta hyvinvoinnista vastaajana myös sen tuottajana. Uudistetussa
hyvinvoinnin yhteiskunnassa valtiolla säilyy vastuu entisestä
Kuitenkin yhä
lähes 20 vuotta myöhemmin, vuonna 2013, kansallista sähköistä
potilasjärjestelmää
VTV:n
raportin tekijä, Itä-Suomen yliopiston IT-lain professori Tomi Voutilainen on
laskenut, että tähän
Käytännössä
suomalaisen terveydenhuollon uusi sähköinen kokonaisjärjestelmä on yhä kaksi
vuosikymmentä alkuperäisen vision jälkeen toteutumatta ja sen
loppuunsaattamisen hinnaksi arvioidaan uudet 2 miljardia euroa. Virossa
vastaava kokonaisjärjestelmä toteutettiin vuodessa 11 miljoonalla eurolla
virolaisvoimin.
Informationaalinen kehitys luo uusia suuria mahdollisuuksia
digitaloudesta älykkääseen liikenteeseen, kulttuurituotteisiin ja uudenlaisiin
palveluihin.
Tällaiseen koko talouden läpäisevään
informationaaliseen kehitykseen sisältyy yhä merkittävä uuden tuottavuus- ja
talouskasvun mahdollisuus. Sen toteutukseen ekologisesti
kestävällä tavalla sisältyy seuraavia
- Uusi teknologia mahdollistaa tehokkaan energian- ja
materiaalinsäästön, jolloin teollisuuden, liikenteen ja asumisen ekologiset
jalanjäljet pienenevät.
- Uusi teknologia mahdollistaa uusiutuvien
energianlähteiden käytön sekä sisäisen kierrätyksen, jolloin prosessit eivät
hukkaa resursseja tai päästä ulos haitallisia jätteitä.
- Uusi teknologia mahdollistaa siirtymän yhä enemmän
digitaalisten sisältöjen ja palveluiden talouteen, jolloin fyysisen pääoman
sijaan korostuu henkinen pääoma.
Tarvittava
iso muutos kohti globaalia kestävää taloutta merkitsee jälleen myös valtion
roolin uudistumista. Se edellyttää talouspolitiikan uudistamista yhä enemmän kohti
yrittäjyysvetoista
Tässä
muutoksessa valtio on entistä enemmän:
1.)
mahdollistaja: valtio luo innovaatiopohjaista yrittäjyyttä kannustavaa ympäristöä
2.) omaksuja:
valtio toimii innovaatiopohjaisen yrittäjyyden edelläkävijämarkkinana
3.) eettinen
suuntaaja: valtio suuntaa kehitystä yhteiskunnan eettisten valintojen
mukaisesti kestävään hyvinvointiin ja ekologisuuteen.
Valtion
tehtävä on luoda innovaatiopohjaiseen
talouskasvuun kannustava ympäristö: valtion roolina on mahdollistaa
yrittäjyysvetoista kasvua verotuksellisin, innovaatiopanostusten sekä yleisen
toimivan kilpailuympäristön keinoin.
Valtion rooli
tuottajarakenteiden kiihdyttämönä tarkoittaisi esimerkiksi rahastojen
kiihdyttämöä, jossa innovaatiojärjestelmän julkisten toimijoiden tavoite olisi
tuottaa merkittävä määrä uusia riskirahoittajia rahoittamaan ja tuomaan uutta
osaamista kasvuyrittäjyyteen. Onnistumisen kriteerinä olisi se, kuinka monta
uutta onnistunutta rahastotoimijaa on saatu aikaan.
Onnistuneita
riskirahoituksen toimijoita luotaisiin tarkoituksella sen sijaan, että vain
odotetaan hankehakemuksia. Tämä vahvistaisi Suomessa käynnissä olevia
aloitteita. Vastaava koskisi markkinoinnin, myynnin, kaupallistamisen jne.
tuottajarakenteiden vahvistamista.
- Nähdä oma ainutlaatuinen arvokkuutensa ihmisenä.
- Nähdä oma ainutlaatuinen potentiaalinsa: löytää oma merkityksellinen
juttunsa elämässä.
- Uskoa itseensä tämän suhteen.:
- Voit epäonnistua olematta itse epäonnistunut.
- Voit tehdä virheen olematta ihmisenä virhe.
- Et ole sama kuin virheesi.
- Jos aina vain onnistut, se on traagista, sillä silloin
et koskaan haasta itseäsi onnistumaan todella uusilla tavoilla.
- Tuhoava kateus on sitä, että haluaa toiselta jotakin
pois; ”positiivinen kateus” on sitä, että haluaa itsekin toteuttaa itseään
täydemmin: maailma on köyhempi ilman toistenkin onnistumisia ja sitä rikkaampi
mitä enemmän kaikki onnistuvat.
- Syvimmiltään ei ole suurta eroa epäonnistumisen ja
onnistumisen välillä, sillä ne ovat molemmat oppimisen muotoja: tämä ei toimi,
tämä toimii.
- Nähdä toisen yhtäläinen arvokkuus ihmisenä.
- Kyetä näkemään maailma toisen silmin.
- Pystyä eläytymään: ”me olemme niin kuin nyt ’me’, mutta
toisinpäin, ‘sinä’ olet ‘minä’ ja ‘minä’ olen sinä’” – ja toimia tästä käsin.
- Auttaa toista olemaan parhaimmillaan hänen jutussaan,
ei vain pyrkiä olemaan itse parhaimmillaan omassa jutussaan
- Haluta auttaa toista nousemaan vielä korkeammalle ja
menemään vielä pidemmälle, koska loppujen lopuksi näkee, että olemme liikkeellä
yhdessä ”meinä”.
- Antamisen ja saamisen paradoksi: antaessaan saa.
- Nähdä maailma ikään kuin kuuron silmin: kuulematta
ihmisten selityksiä, katsoen maailmaa vain tekojen tasolla, jolla varsinainen
etiikka ilmenee.
- Olla se muutos, jonka haluaa nähdä maailmassa.
- Sitoutua pieniinkin arvokkuutta lisääviin tekoihin
jokapäiväisessä elämässä – on se sitten yksinäisen vanhuksen luona käymistä,
osallistumista vapaaehtoistyön yhteisöön tai puuttumista kiusaamiseen hengessä
”pahan voittoon tarvitaan vain se, että hyvät ihmiset vain katsovat sivusta”.
- Koko ihmiskunnan yhtäläinen arvokkuus: päämääränä on
oltava maailmanlaajuisesti kaikkien mahdollisuus elää arvokas elämä.
- Tulevien sukupolvien yhtäläinen arvokkuus:
velvollisuutemme on taata ekologisen kestävyyden kautta tuleville sukupolville
yhtäläiset arvokkaan elämän mahdollisuudet.
- Kyetä näkemään tämän suhteen pientenkin valintojen
kautta kasautuvat positiiviset tai negatiiviset vaikutukset.
- Kaikilla ihmisillä on heidän etnisestä, uskonnollisesta,
kulttuurisesta, poliittisesta jne. taustasta riippumatta sama yleisinhimillinen
unelma: »minulla on unelma, että minun arvokkuuteni ihmisenä tulee
tunnustetuksi».
- Lopulta meitä yhdistää paljon enemmän kuin erottaa: me
olemme kaikki afrikkalaisia, joilla on vain eri ihonväri.
- Globaali vastuu: voisitko kuvitella käyttäväsi 1%
ajastasi muista välittämiseen – riittääkö 99% itsestä välittämiseen?
- Emme peri luontoa esi-isiltämme, vaan se on lainassa tulevilta
sukupolvilta.
- Välinpitämättömyys ympäristöstä on sama kuin vanhemmat kävisivät
yöllä varastamassa oman lapsensa säästölippaasta.
- Nähdä itsensä ihmisenä luonnon osana: maapallo voi
jatkaa ilman ihmislajia, mutta ihminen ei voi jatkaa ilman maapalloa, meillä on
yhdessä vain yksi hauras sininen planeetta.
Siksi olemme
korostaneet luottamuksen ilmapiirin rakentamista keskeisenä perustana koko
uudelle johtamis- ja työkulttuurille. Luottamuksen ilmapiirissä jokainen
työyhteisön jäsen voi kokea oman arvokkuutensa ihmisenä, juuri sellaisena kuin
hän on.
Näin ihminen
kokee voivansa olla yhteisössä suhteellisen vapaasti oma itsensä ja energia
kohdistuu jatkuvasta virheiden ja epäonnistumisten pelosta varsinaiseen
tekemiseen.
Rikastavan
yhteisön ilmiö synnyttää inhimillisesti tärkeän kokemuksen kuulumisesta
laajempaan Meihin, joka on innostunut samasta asiasta ja joka on innostunut
myös juuri tämän yksilön mukanaolosta.
Lisäksi
rikastavan yhteisö synnyttää arvonannon kautta inhimillisesti keskeisen
tunnustuksen kokemuksen: mahdollisuuden olla vertaisten arvostama.
Luovuutta on
kaikki se, missä ihminen toteuttaa omaa ainutlaatuista potentiaaliaan vähänkin
entistä enemmän tai uudella tavalla. Tämä on myös tunnetusti yksi kaikkein
tuotteliaimmista ja motivoivimmista
Ihmisten
tulee voida kokea, että näkymä on yhteinen eli lähtöisin koko yhteisöstä.
Toisaalta ihmisten tulee voida myös kokea näkymä innostavaksi eli sen on
tarjottava heille tarinan osana merkityksellinen motivoiva rooli.
Edellä esitetyn
näkökulmasta voi kuitenkin ajatella, että tämä ei ole välttämättä
pahantahtoisuutta kosmoksen puolelta, vaan kosmos käy ikään kuin tarkistamassa,
onko henkilö tai yhteisö riittävän tosissaan
Sillä jos
henkilö tai yhteisö luovuttaa ensimmäisten vastoinkäymisten kohdalla, se
tarkoittaa, etteivät he olleet alun perinkään riittävän sitoutuneesti
liikkeellä. Tässä kohtaa on tarvetta virkistää perinteisesti suomalaisena
vahvuutena pidettyä periksi antamattomuutta ja loppuun viemisen kykyä.
Paradoksi on
siinä, että vaikka media näin edustaa koko ajan vähemmän ”kansan ääntä”,
demokraattisesti kansan edustajiksi valituilta poliitikoilta puuttuu medialle
alistuneina rohkeus tarvittavaan pitkäjänteisemmin
Tämä tulee
olemaan keskeinen vedenjakaja maailmanlaajuisesti arvokkaan elämän yhteiskunnan
Toiselta
puolelta katsottuna: nyt on poikkeuksellinen mahdollisuus osoittaa rohkeaa
visionääristä poliittista johtajuutta niin Suomessa, Euroopassa kuin laajemmin
maailmassa ja jättää näin sukupolvemme perintönä arvokkaan elämän yhteiskunnan
perusta globaalissa informaatioajassa. Sitä tarkoittaisi kestävän kasvun mallin
rohkea visionäärinen poliittinen johtaminen.
30.10.2013 Helsingin kirjamessut
Pari vuotta sitten olin viimeksi samoilla messuilla. Viime vuonna jäivät väliin. Ja, nyt ihmettelin, että miksi jäivät? Paras ja antoisin tapahtuma mitä tiedän. En toki tiedä, vaikka olisi antoisimpiakin?
En ole lukenut ja en siksi osaa antaa omaa arviota. Rajala kertoi sen olevan ensisijaisesti rakkauskertomuksen, jossa kaksi eri maailmasta kohtaavat toisensa. Tarkoittanee myös, että kaksi ei kulttuuria ja arvomaailmaa. Siihen, että kumpi on oikea tai parempi, kirja ei anna vastausta.
Noita erilaisia arvomaailmoja Rajala avasi jonkin verran. Katri Helenan New Age ja siihen liittyvät henkimaailmat olivat merkittävin asia, missä heitä erotti. Toiselle kaikki täällä ajassa oleva olin täysin selvää ja joka pysyi keskustelemaan edesmenneiden vainajien kanssa. Hänelle, Rajalalle, ei mikään lopulta ollut itsestäänselvyyttä. Elämä ei ole niin suoraviivaista ja aina edes ihanaa. Elämään liittyy vastoinkäymisiä, kipua ja niin edelleen.
Toinen heistä on julkisuuden henkilö, josta nauttii ja jota media oli kohdellut silkkihansikkain. Rajala oli päässyt tutustumaan tähän julkkismaailmaan, josta itse ei ollut kiinnostunut. Hän kun on yliopistomaailmasta ja kirjallisuuden tutkija, niin sen ymmärtää.
Kirja ei ole Rajalan mukaan tirkistelyteos, eikä siinä mollata toista. Jos sitä odottaa, tulee todennäköisesti pettymään. Siis yksi monista ja erilaisista rakkauskertomuksista. Ja niitähän riittää, kun me rakkauden kohteetkin olemme erilaisia. Luojalle tästä kiitos!
Omien sanojensa mukaan on ollut seitsemässä maassa valmentajana neljällä eri mantereella. Yrityskouluttajana on pitänyt keskimäärin 150 luentoa vuodessa.
En luettele enempää. Mainitsen vain sen, mitä "Tami" piti tärkeimpänä asiana. He ovat olleet kohta vaimon kanssa 50 vuotta yhdessä. Siis, perhe on se tärkein! Siitä voimme kaikki olla yksimielisiä. Kun on keskimäärin 180 vuorokautta vuodessa pois kotoa, niin täytyyhän sen parisuhteen olla kunnossa. Mainitsi esimerkin vuoksi, että kotona olevalla täytyy olla oma ura ja oma innovaatio sen toteuttamiseen. Ei tulisi mitään, jos toinen kotona vain kynsiä viilaisi ja suunnittelisi, että mihin sitä tänään menisi soppaileen.
Kuten mainitsin, myönteinen sessio kuunneltavaksi.
Onhan hän kirjailijana omaa luokkaansa mitä määrään tulee. Kun on elämänsä aikana kirjoittanut 60 kirjaa, niin eiköhän siinä jonkinlainen kuva kirjallisuudesta ehdi muodostua. Viimeisin on yli tuhatsivuinen ”Mammutti”, joka käsittelee, yllätys, yllätys Jorn Donneria. Siitä jäi mieleen, että oli ollut hyvillään, ettei tullut valituksi 2011 eduskuntavaaleissa suoraan. Kirja kun olisi jäänyt tekemättä.
Tuo teos täytyy lukea. Sen voi lukea kuulemma osissa, vaikka jostakin väliltä, mikä kulloinkin sattuu eniten kiinnostamaan.
Näiden kolmen lisäksi ehdin kuunnella kokonaan tai osittain haastatteluita, joissa olivat; Jaakko Hämeen Anttila, Antti Tuuri, Jari Tervo, Esko Valtaoja, Hannu Väisänen, Kalle Isokallio, Tuomas Kyrö ja Antti Nylen.
Tällaiselle harrastelijalle "oikeiden kirjailijoiden" kuunteleminen on antoisaa. Se, miten mikin teos on saanut alkunsa ja mitä eri vaiheita siihen liittyy. Ei mikään tule itsestään, tuosta vain. Niihin liittyy jopa kipua, tuskaa ja vastoinkäymisiä.
Viimeisimmästä omasta teoksesta on kulunut aikaa puolitoista vuotta. Mutta, kun ei ole tullut mieleen, että mistä haluaisi kirjoittaa. Ei ennen kirjamessuilla käyntiä. Kun kävelin majapaikkaan takaisin, kauniissa ilta-auringossa, niin välähti.
Siinä se nyt on! Tuostapa tietenkin. Ei tullut aiemmin mieleen, johon olisi ollut halua ja intoa. Muutoin ei kannata edes aloittaa. Väkisin kun ei saa mitään aikaan, eikä sellainen tulisi ketään kiinnostamaan.
Mikä se mahtaa olla? Selvinnee näiltä sivuilta joskus vuoden
päästä, jos vielä elossa ollaan.
23.10.2013 Veteraanit, Mannerheim ja Törni
Ensimmäisenä otsikosta; ”Historioitsija: Lauri Törni
sekaantui natsikumouksen ajamiseen Suomeen”, tulee mieleeni 60 ja 70 -lukujen
kommunistien miehittämän "Reporadion" ajat.
Eikö noista
ajoita saatu tarpeeksi? Ajoista, jolloin veteraaneja mollattiin, että miksi
menitte? Useimmat heistä pitivät suunsa kiinni raskaista sotakokemuksista.
Kokemuksista, joista heillä olisi ollut oikeus puhua ja muilla velvollisuus
kuunnella. Kuuntelu kun on parasta muutoinkin, mitä voimme tehdä toisillemme ja
siten keventää traumaattisia kokemuksia.
Mutta, erityisesti
edellä mainitsemina vuosikymmeninä vasemmisto oli voimiensa tunnoissa ja
elettiin suomettumisen synkimpiä aikoja. Siihen kuului kumartaminen idän
suuntaan ja veteraanien osoittaminen sormella, että ”hyi, hyi, mitä menitte
tekemään”. Se vain unohtui, että mukana menossa oli kaikki kynnelle kykenevät miehet,
kommunistit mukaan lukien.
Se oli sen ajan "kriisiterapiaa”,
jota voisi verrata tulipalon sammuttamiseen bensiinillä.
Kommunismin ja NL:n kaaduttua, kaksikymmentä vuotta sitten,
saivat veteraanit lopulta ansaitsemansa arvostuksen. Aikaa sodasta oli ehtinyt
kuitenkin jo kulua. Kun niitä ansiomitaleja ei ollut sopivaa kiinnittää
rintapieliin vuosikymmenien aikana, niin ei niitä "osattu" enää
esille kaivaa..
Aikanaan
mollattiin veteraanit. Sitten tuli aika, jolloin veteraaneja ja
Mannerheimiä
osattiin arvostaa. Erityisesti tämä oli havaittavissa sota-ajan
jälkeisen sukupolven jälkikasvussa, jotka olivat muutoinkin
kiinnostuneita isoisiensä edesottamuksista.
Entä nyt? Minkä
ihmeen "jälkisuomettumisen" aikaa tämän ajan historioitsijat
ja keiden toimesta kaivavat esille? Ensin Mannerheim? Onko seuraavaksi
odotettavissa jokin "Musta Törni" -elokuva?
Lyhyesti!
Törnin kaltaiset miehet taistelivat meille itsenäisyyden.
Mannerheim järjesti Saksasta aseita (kun muualta ei saatu), joiden avulla saavutettiin
kesän 44 torjuntavoitto.
Tämä mahdollisti
sen, että Suomi saattoi neuvotella erillisrauhan NL:n kanssa ja irrottautua
sodasta ilman miehitystä. Ehtoihin kuului saksalaisten (natsien) karkotus
maasta, mikä käytännössä tarkoitti Lapin sotaa ja tuhoa.
NL lupasi Törnistä miljoonan
dollarin tapporahan. Valvontakomissio oli maassa valvomassa rauhanehtoja,
joihin kuuluivat mm sotasyyllisyysoikeudenkäynnit ja ”syyllisten esille
kaivaminen”.
Mitä kuka tahansa tuossa
tilanteessa tekisi? Pakenisi henkensä edestä. Eri vaiheiden jälkeen Törni
päätyi USA:n asevoimiin. Sinne ei natseilla ollut mitään asiaa.
– Robert Brantberg, tietokirjailija –
02.10.2013 "Kukkahattutädit"
Päällä ei ollut
suinkaan työvaatetus, vaan pitkä valkoinen leninki ja päässä leveälierinen hattu.
Ja, mikä siinä hatussa oli? Siinähän oli kukka. Kukka ja hattu, siis kukkahattu.
Edellä kuvaamani
vision täytynee olla se, mistä varsinkin sosiaalisessa mediassa aika-ajoin
esiintyy käsite, ”kukkahattutädit”.
Miten kukkahattutädit voisi määritellä tänään? Kaikilla
taitaa olla siitä jonkinlainen käsitys. Yhteistä kuitenkin lienee, että se on
vastenmielistä. Miksi tähän ”rooliin” kuitenkin syyllistytään ja minkä takia?
Sitä en osaa kertoa. Yritetään kuitenkin käydä läpi, mitä se esimerkiksi voisi
olla.
Kukkahattutädit ovat muka moraalin parempia tuntijoita,
asiasta kuin asiasta, joista toiset eivät näe mitään pahaa tai josta seuraa jopa
hyvää. He luulevat paljastavansa maailman pahuutta ja epäkohtia, mutta
todellisuudessa vihjaavat, että esimerkiksi maahanmuuttoon liittyvien ongelmien
esille tuominen on rasismia. Tätä ”rasismikortti” onkin varsin suosittu kukkahattutätien
keskuudessa..
Kukkahattutädit olettavat ihmisten olevan ensisijaisesti
pahoja, jolloin asioita punnitaan sen perusteella, voisiko asiassa olla jotain
pahaa. Jos on olemassa mahdollisuus, että jokin asia voidaan tulkita negatiivisesti,
se myös tulkitaan. Kukkahattutädeillä on kehittynyt taito muuttaa positiivinen
negatiiviseksi, valo pimeydeksi ja hyvyys pahuudeksi. Ihminen on syyllinen,
kunnes toisin todistetaan. Kukkahattutädit eivät ajattele kanssaihmisistä
mitään hyvää ja näin tuhoavat ilon, rakkauden ja huumorin.
Kukkahattutätien ongelma on, että käsiteltävässä asiassa ei
ole kyse yhteiskunnallisesta päätöksestä, vaan jostakin ajan hengestä, paremminkin
harhasta. Niinpä sen torjuminen on lähdettävä yksilöstä. Kukkahattutätien tavoite
on luoda häpeän ilmapiiri. Tämän takia tehokkain tapa vastustaa hattutyranniaa
on olla häpeämättä mielipiteitään.
Kukkahattutätien pahin vihollinen on avoin yhteiskunta.
Sellainen, joka olettaa ihmisten olevan ensisijaisesti vilpittömiä ja hyviä.
Parhaiten heitä vastustetaan ottamalla rennosti, heittämällä huulta ja unohtamalla
poliittisen korrektiuden.
28.08.2013 "Minulla on unelma"
Tohtori, pastori Martin Luther Kingin Washingtonissa tasan 50 vuotta sitten (28. elokuussa1963) pitämä puhe on
luokiteltu monessa yhteydessä maailman kaikkien aikojen kuuluisimmaksi ja
parhaaksi puheeksi.
Me emme voi kääntyä takaisin.
Sanon teille tänään, ystäväni, että huolimatta tämän hetken
ja tulevaisuuden vaikeuksista, minulla on kuitenkin unelma. Se on syvästi
amerikkalaisuuteen juurtunut unelma.
Land where my fathers died, land of the pilgrim’s pride.
From every mountainside, let freedom ring.”
Soikoon vapaus – New Yorkin mahtavilta vuorilta!
Soikoon vapaus – Pennsylvanian korkeina kohoavilta Allegheneilta!
Soikoon vapaus – Koloradon lumihattuisilta kallioilta!
Soikoon vapaus – Kalifornian kumpuisilta huipuilta!
Soikoon vapaus Tenneseen Lookout Mountainilta!
Soikoon vapaus jokaiselta Missisipin mäeltä ja mättäältä.
Kiitos kaikkivaltiaan Jumalan – olemme lopultakin vapaita! ""
10.07.2013 Markkinatalouden aallokot
Vapaassa markkinataloudessa on kysymys siitä, miten ja kuinka paljon kukin vaikuttaa tuottavuuteen ja sitä kautta sijoitetun pääoman tuottoon.
Kysymys on
siitä, että millä hinnalla tuotteita tehdään. Jos tekeminen tulee liian
kalliiksi, niin ei niitä kotimaassa tehdä. Liian kalliit tuotteet eivät käy
kaupaksi. Näin on käynyt elektroniikkateollisuudelle. Enää ei taideta valmistaa
yhtään kännykkää kotimaassa, puhumattakaan komponenteista.
Mihin ne varat
menevät? Ne menevät elämiseemme. Julkisen sektorin kulut ovat paisuneet
kestämättömälle tasolle, kun kaikki palvelut tulee saada yhteiskunnalta ja
vielä ilmaiseksi.
Toisaalta
ihmisillä tänään täytyy olla kaikki pelit ja vehkeet. On iso omakotitalo, jonka
pihalla seiso kaksi autoa, katumasturi ja pienempi kauppa-auto. Pihanperällä peitteen alla on muskelivene,
moottorikelkka ja lisäksi tallissa moottoripyörä odottamassa loma-aikaa. Useilla
on toinen vapaa-ajan asunto jossakin lomakohteessa tai jonkin vesistön rannalla.
Ei tällaisen elämäntavan ylläpitämien mitään halpaa lystiä ole ja jos lama-aika
tulot pienenee, niin huonostihan siinä käy.
03.07.2013 Onni yksillä – onneksi kesä, kaikilla
Odotuksia? Niitä
sitten riittää. Pitäisi olla joka paikassa yhtä aikaa, mökillä,
kulttuuritapahtumissa, harrastaa matkailua ja niin edelleen. Mutta, kun ei voi
olla kuin yhdessä paikassa yhtä aikaa, niin minkäs teet? On pakko tehdä se,
että on yhdessä paikassa, eikä edes yritä revetä joka paikkaan, kun ei onnistu
kuitenkaan.
Itselläni on
ollut tapana, että kesäloman ajaksi en sovi, enkä suunnittele mitään tiettyä
menemistä tai tekemistä. Näin ei tule odotuksia loman suhteen, niin ei tule
myöskään pettymyksiä, jos suunnitelmat eivät toteudu. Aikanaan työelämässä kun
oli joka viikko ja joka päivä suunniteltu etukäteen. Loma-ajaksi ei sellaista
enää haluttanut tehdä.
Minkälaisia neuvoja
voisi kesäajaksi antaa toisille? Ei minkäänlaisia, toisille. Ei toisia voi
neuvoa, että kannattaa tehdä sitä ja tätä ja olla siellä ja täällä. Ei tule
kuuloonkaan. Jokainen valitsee, jos ei ole naimisissa, tekemisensä itse. Tekee,
mikä sillä hetkellä tuntuu mielekkäältä ja kivalta. No, jos nyt kuitenkin
jotakin, niin sanotaan vaihtelun virkistävän. Toisin sanoen, että voisi käydä
vaikka pienellä matkalla, käydä jossakin kulttuuritapahtumassa tai
taidenäyttelyssä ja viettää aikaa luonnon helmassa, suomalaisittain mökillä.
Mutta, mikäpä
siinä! Aikanaan kun oli oma mökki samalla alueella ja nyt pitkän ajan jälkeen
ovat samat tutut hommat edessä. Jos jollakin on kokemusta mökillä tehtävistä
kunnossapitotöistä, niin tietää, että eivät ne ole yksipuolisia ja
yksitoikkoisia. Siellä joutuu tai paremmin saa olla kirvesmies, metsuri,
putkimies, sähkömies, maalari, kalastaja, antenniurakoitsija ja sekatyömies.
Hänen mukaan onnellisuus huomataan vasta
jälkeenpäin. Onnellisuus on tulkinta-asia, jota sävyttää elämän kokemukset ja
kohtalot. Kenenkään ei tarvitse miettiä, kuka minä olen, miltä näytän, kuinka
minä pärjään ja saanko minä kaiken. Onnellisuus näkyy ulospäin ja jakaa sitä
toisille ihmisille olemuksellaan. Onnellisuus ei ole elämän huippuhetkiä, vaan
onni on arkielämässä siellä taustalla.
Oman onnellisuuden määrittelyyn otan
sitaatin kirjastani n:o 9, ”Muutoksen aika, Suuren ikäluokan matkassa”:
” … Olen viime
vuosina yllättänyt itseni siitä, että koen olevani kaikesta huolimatta tai
juuri kaiken kokemani takia onnellinen. Silloin tällöin huomaan silmiini
tulevien vesien estävän näkyvyyden tietokoneen näyttöruudulta kirjoittaessani pelkästään
siksi, että koen kiitollisuutta koko elämästäni.
Rakastan tätä elämää sen kaikessa
rankkuudessa, sen yksinkertaisuudessa ja arjen pienissä asioissa. Tähän saattaa
vaikuttaa sekin, että tässä iässä tulee tietoiseksi elämän rajallisuudesta.
Mikään ei ole enää itsestään selvää. Milloin tahansa kuoleman majesteetti
saattaa tulla kolkuttamaan, että joko lähdettäisiin. Tietoisuus kuoleman
todellisuudesta saa aikaan elämän kunnioituksen.
Pakko se on siis myöntää, että onnellinen mikä
onnellinen. Mutta mistä tuo onnellisuus oikein on lopulta putkahtanut?
Se on tullut heikkouden kautta. Se on
tullut pysähtymisen kautta. Se on tullut särkymisen kautta. Se on tullut
eheytymisen kautta. Se on tullut menestyvien, mutta kaikkien ihmisarvoa
kunnioittavien ja kanssaihmistä huolta kantavien lasteni kautta. Se on tullut
ensimmäisen tähän mennessä syntyneen lapsenlapseni, Matilda tytön kautta. Se on
tullut sairauteni aikoina huoliani kuunnelleiden ja arjen asioissa auttaneiden
muutamien uskollisten ystävien kautta. Se tulee edelleen Sinulta ystävä, jos
vaivaudut joskus soittamaan vain kysyäksesi, että mitäpä tänään kuuluu.
Ihminen kasvaa sitä mukaa, kun hän
uskaltaa kohdata voimattomuuden, rajallisuuden ja olla itse uskollinen niille
muutamille ystäville. Ihmisen kasvu ei ole paremmaksi tulemista, vaan oman
pienuutensa yhä syvempää ymmärtämistä. Oman voimattomuuden tunnistamisen kautta
ihminen löytää syvimmän tarpeen, olla rakastettu ja olla osa itseään suurempaa
kokonaisuutta. Kun ihminen tietää, että häntä rakastetaan, tietää vasta sitten
kuka lopulta on … ”
27.04.2013 Kansallisena veteraanipäivänä
Lapin sota ja
samalla Suomen osuus toisessa maailmansodassa päättyi 27. huhtikuuta 1945, joka
on jäänyt Suomen puolustusvoimien viimeisimmäksi sotapäiväksi. Silloin loputkin
Saksan 20. vuoristoarmeijan sotilaista vetäytyivät kello 13.30 mennessä Kilpisjärveltä
Norjan puolelle rajaa. Kansallista veteraanipäivää ei vietetä voitonjuhlana, vaan
sillä on kaatuneiden muistopäivääkin rauhanomaisempi luonne.
He olivat
iloisia, kun selvisivät hengissä sieltä, mihin monet kaverit jäivät. He
olivat
täynnä intoa aloittaa uusi elämä ja jälleenrakentaminen. Tätä maata ei
rakennettu sotien jälkeen vihan ja katkeruuden ilmapiirissä. Ei, vaan
yhteen hiileen puhaltamalla, toinen toistaan auttaen. Vihalla ei
rakenneta mitään. Vihalla tuhotaan aiemmin rakennettua. He eivät
halunneet edes puhua sota-ajasta, tuosta vihan äärimäisestä
ilmentymästä. Osa ei halunnut ottaa enää asetta käteen, edes
metsästystarkoituksessa. Kertoivat, että kun viisi vuotta kivääri oli
melkein
se ainut työkalu, niin se riittää. Ei enää koskaan asetta ja sillä hyvä.
Erilaisen mielipiteen
esittäminen ei ole vihapuhetta. Sellaiseksi se kuitenkin joskus tulkitaan ja
tulkinta on väärä. Väärä tulkinta saattaa johtaa jatkossa oikeaan
vihapuheeseen, jolloin ajaudutaan henkilökohtaisuuksiin. Kun asiakysymyksissä
jäädään alakynteen, on taipumus mennä juuri eri mielipiteen esittäjän
sellaisiin ominaisuuksiin, joihin hän ei ole voinut itse vaikuttaa. Tällaisia
ovat muun muassa syntyperä, ihonväri, vanhempien poliittinen menneisyys ja niin
edelleen.
Minkä takia sodat sitten alkavat, vaikka niitä kukaan ei
lopulta halua? Lähdetään liikkeelle yksilöstä, sinusta ja minusta. Vihaammeko
ajatuksissa joitakin toisia, vaikka poliittisesti erilailla ajattelevia? Pelkät
ajatukset eivät vielä aiheuta ongelmia.
Seuraava vaihe
on, että emme enää jaksa pitää mölyjä mahassamme, vaan tuomme vihamme julki,
joka suullisesti tai nykyisin kirjallisesti edellä mainitsemieni internetin ja
sosiaalisen median kautta.
Samoihin
vihakirjoituksiin jatkossa liittyy muita ja kohta vihaporukka on saatu kokoon.
Sanotaan, että porukassa tyhmyys tiivistyy. Tiivistyy siinä määrin, että
aletaan uhkailla vihan kohteita. Kun tarpeeksi on uhkailtu, saattaa porukasta
löytyä jokin mielenvikainen ja toteuttaa uhkailun. Tämä näin yksilötasolla.
Mutta, aivan
sama pätee myös valtakuntien tasolla. Ja, kaikki tiedämme mitä siitä seuraa.
Veteraanimme, jos ketkään, tietävät sen parhaiten. Ehkä juuri sen takia tätä
päivää vietetään rauhan merkeissä. Joten, yritetään me muutkin rauhoittua, kun ei ole aihetta vihaan!
19.04.2013 Esivallan kunnioitus
Viime aikoina koulurauhasta käydyssä keskustelussa merkille pantavaa on ollut kouluviranomaisten täysin vastakkainen mielipide suuren yleisön mielipiteestä. Suomalaisilla näyttäisi olevan vielä tallella tervettä maalaisjärkeä, joka on kautta aikojen perustunut auktoriteettien ja esivallan kunnioittamiseen. Helsingin Alppilan koulun opettajaa puoltava adressi on kerännyt yli kaksisataa tuhatta nimeä.
Tarkastellaan asiaa laajemmalti yhteiskunnan kannalta. Sivistynyt yhteiskunta tarvitsee lait, asetukset, valtuutetut päättäjät ja virkakoneisto. Tarvitaan valtahierarkia. Ilman esivaltaa yhteiskunnassa vallitsisi anarkia, joka tarkoittaisi valtahierarkiasta vapaata toimintatapaa. Anarkistisia menettelyjä on käytetty muun muassa hippiliikkeessä ja eläinten oikeuksien puolustajien piirissä.
Kotona vanhemmat edustavat esivaltaa, joiden on asetettava lapsille rajat. Ilman rajoja lapset kokevat turvattomuutta, että heitä ei välitetä. Rajoja on myös valvottava, koska lapsilla on taipumus testata, että missä ne kullakin hetkellä ovat? Esivallan kunnioituksen opettelun voi aloittaa jo kotona, jossa se joko opitaan tai ei opita.
Kerrotun perusteella päädytään väistämättä vanhempien vastuuseen lastensa elämän ja menestymisen kannalta. Viranomaisten tulisi enemmän kiinnittää huomiota vanhempien tukemiseen kasvatustyössä. Turhan lakipykäliin tuijottamisen voisi jättää vähemmälle, kun niitä kyseisen tapauksen perusteella ei kuitenkaan osata oikein tulkita. Kotien suora auttamien olisi myös kustannustehokasta. Myöhemmät viranomaistoimenpiteet maksavat huomattavasti enemmän.
23.02.2013 Ääriliikkeet
Ääriliikkeiksi sanotaan ryhmää, joka ei pidä vallitsevaa yhteiskuntajärjestelmää oikeana, vaan haluaa kumota sen jollain tavalla. Ryhmä voi olla valmis käyttämään väkivaltaa poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi ja määritellään yleensä ideologisin perustein.
Nykyisille, tosin pienille, ääriliikkeille löytyy vertailukohtia historiasta. Samanlaista kasvupohjaa oli myös 1920- ja 1930-luvulla; taloudellinen ja sosiaalinen epävarmuus sekä myös ideologinen tilanne.
Kuten tiedämme, viime vuosisadan suurimmat ääriliikkeet, niin kommunismi kuin fasismisi, johtivat myös suurimpiin kärsimyksiin mitä ihmiskunta on koskaan nähnyt. Molemmille ideologeille yhteistä on myös ateistinen elämänkatsomus.
Ideologisen ilmapiirin voi todeta kiristyneen. Nykyisin kun on hyväksytympää ajatella ja julkisesti lausua, että osa meistä on vähempiarvoisia. Suvaitsevaisuus on toisaalta kääntynyt osin päälaelleen. Sivistyneessä yhteiskunnassa on oltava eettiset rajat, eikä suvaitsevaisuudenkaan nimissä voi siten suvaita mitä vain.
Tarkastellaan ääriliikkeitä yksittäisen ihmisen näkökulmasta. Liike kuin liike, pelkkänä ideologiana ilman ihmisiä on vielä harmiton. Vasta kun jonkin taakse tulee kannattajia ja nimenomaan fanaatikkoja, tulee liikkeestä kaikkea muuta kuin harmiton.
Voidaan kysyä, mikä saa jonkin lähtemään näihin mukaan? Kun keskustellaan ääriliikkeistä, keskustellaan jo seurauksista. Pitäisi keskustella syistä, ettei kenellekään olisi tarvetta turvautua ääri-tekoihin.
Milloin ja millainen ihminen on valmis turvautumaan ääritekoihin? Jostakin syystä hänellä täytynee olla paha olo, minkä ei aina tunnista johtuvan omista tekemisistä ja tekemättä jättämisistä. Syyt löytyvät milloin mistäkin, yleensä yhteiskunnasta? Tästä päädytään, ettei hän pidä vallitsevaa yhteiskuntajärjestelmää oikeana. Siinä se ”ääri-ihminen” sitten on ja kun riittävästi löytyy samanlaisia, niin siinä se ääriliikekin on.
Viime aikoina on siis keskustelu seurauksista. Ennen näitä yksittäisiä tapauksia enemmän syistä – epäoikeudenmukaisuuden tuomasta turvattomuudesta. Työpaikka ja sitä kautta toimeentulo on voinut mennä keneltä tahansa. Yritysjohtajat sen sijaan käärivät palkkioita siitä, etteivät lähde lätkimään kesken kaiken.
Maailmanlaajuinen lama vaikuttaa tällä hetkellä vientiimme, talouteemme ja työpaikkojen menetyksiin. Siitä huolimatta, kansantulomme ei ole ollut koskaan niin suuri kuin nyt. Edellisillä vuosikymmenillä on ollut varaa rakentaa infrastruktuurimme lisäksi; päiväkodit, vanhusten hoitokodit, sairaalat, terveyskeskukset jne. Nyt näitä toimintoja joudutaan karsimaan?
Samanaikaisesti huoltosuhteen muutotos on lisännyt sosiaalikulujamme. Kulujen kasvu tarkoittaa toisille bisneksen kasvua. Tämän kansainväliset sijoittajat ovat "haistaneet", tulleet voimalla mukaan ja ottaneet suuren osan bisneksestä. Kun voitot tuloutetaan milloin missäkin ”paratiisissa” olevalle emoyhtiölle, ei näiltä jää edes yhteisöverotuloja.
22.01.2013 "Olutteologiaa", vai tiedotusteologiaa?
Timo Juntusen blogi -kirjoitukset Kotimaa -lehdessä ovat mielenkiintoisia, kuten ”Olutteologiaa” (21.01.2013). Pidän niistä! Onko tarkoitus laittaa piste keskustelulle, vai jatkaa käytävää keskustelua, jonka on aikaan saanut Oulun Seurakuntien tiedottajan kirjotus samassa Kotimaa -lehdessä? Olettaisin jälkimmäistä. Mikäpä siinä, keskustelun kun sanotaan avartavan. Tiedä sitten?
09.01.2013 Taakse- ja eteenpäin
Vuosi vaihtui ja oli aika jälleen kerran tehdä tilinpäätös
ja veroilmoitus edelliseltä vuodelta. Tilinpäätös oli kolmas kirjatoiminnasta
ja tappiollinen kuten kaksi edellistäkin. Eipä sillä nyt ole väliä, vaikka taloudellista
tulosta ei tullut. Mutta, sillä on, että lukeeko kirjoja yleensä kukaan? Ei niitä nyt
aivan omaksi iloksi kuitenkaan haluttaisi tehdä.
Kuten, aiemmin
olen todennut, pieninä sarjoina painatuskustannukset ovat suuremmat kuin
suurilla kustantamoilla ja suurilla sarjoilla. Tämä johtaa siihen, ettei pysty myymään
halvemmalla, vaikka kuinka haluaisi.
Nyt kuitenkin on tilanne, että täytyy miettiä jonkin aikaa
mille alkaisi vai alkaisiko millekään? Mikä minusta isona tulee vai tuleeko
tämän kummempaa? Tällä hetkellä ei ole käsikirjoitusta aloitettuna. Viimeisin
oli viime keväänä ja alkukesästä tuli sitten kirja painosta.
Yksi vaihtoehto
on, että kannan tuon kirjavaraston (n. 2500 eur) jätepaperikeräysastiaan, josta
se päätyy asuntojen esitysmateriaaliksi. Miksi en jaa ilmaiseksi?
Minulle sanoi
kerran eräs ”kollega”, että et saa antaa yhtään kirjaa ilmaiseksi. Sen verran
täytyy omaa työtä arvostaa. Se ei ole rahakysymys, vaan arvostuskysymys.
Näinhän se
tietenkin on. Taloudellisesti aivan sama, vaikka jakaisin
ilmaiseksi. Mutta, joka todella haluaa johonkin kirjaan tutustua, niin ei se
rahasta ole kiinni. Niin pienellä rahalla ei ole merkitystä, kumman taskuun se
tulee vai tuleeko kummankaan.
Joka tapauksessa viimeiset neljä vuotta ovat antaneet paljon.
Tarkoitan, että henkisesti antaneet, mutta taloudellisesti kuluttaneet muutamia
tonneja. Joku on tosin sanonut, että eihän se ole harrastus eikä mikään, jos ei
maksa mitään. Tässä mielessä voinee pitää harrastuksena. Harrastuksen tuloksena
on tullut käytyä läpi elettyä elämää. Tästä taas joku on sanonut, että se on
ensimmäisiä vanhenemisen merkkejä. Sovitaan niin ja pitänee paikkansa.