JORMA PIIPON KIRJAT
BLOGI 2014

03.05.2014 Pressiklubi (02.05.2014) laittoi pohtimaan:

Meillä suomalaisilla ja eurooppalaisilla on ollut hyvä uskomus ja näkemys maanosamme vakauden ja turvallisuuden tilasta – aiheellisesti. Euroopassa vallinnut taloudellinen riippuvuus toisista on tuonut myös merkitävää taloudellista hyötyä kaikille. Olemme luottaneet toisiimmene, mikä on tuonut edellä mainitun poliittisen vakauden ja turvallisuuden. Tämä kaikki on tapahtunut kylmän sodan päättymisen jälkeen.

Niinpä meillä ei ole ollut aihetta keskustella turvallisuudestamme. Kaikki on ollut niin sanotussa ”normaalissa” tilassa. Turvallisuuskeskustelu tai paremmin keskustelemattomuus olisivat käytännössä tarkoittaneet keskustelua Natosta. Mutta, ei ole ollut aihetta!

Mutta, meidän suomalaisten ja eurooppalaisten hyvä uskomus ja luottamus ovat kokeneet pahan kolauksen viimeisten kuukausien aikana. Maaosassamme on tapahtunut sellaista, mitä ei ole tapahtunut sitten toisen maailmansodan.

Itsenäisen valtion alueelle tunkeuduttiin asevoimin ja osa sen alueesta liitettiin noin vain suurempaan. Tällaista ei kukaan olisi uskonut enää tapahtuvan, sivistyneessä maaosassamme. Tilanne Euroopassa on muuttunut muuksi kuin "normaali". Kun aseita käytetään päämäärien saavuttamiseksi, ei se voi olla normaalia. Tällainen ei yksinkertaisesti vaan käy! Eikö historiasta koskaan osata ottaa opiksi.

Miten meillä "suu pantaisiin", jos esimerkiksi osa ahvenanmaalaisista tulisi "ruotsimieliksiki", minkä innoittamana Ruotsi uittaisi asevoimat Ahvenanmaalle ja kertoisi maailmalle, että se saari kuuluu nyt Ruotsille?

Miten ovat tilanteeseen suhtautuneet puolueet:

- Vihreiden mielestä on onni, että emme ole Natossa. Jos edellä mainittu pienempi olisi ollut Natossa, ei sinne tunkeutunut. Yhdenkään Nato-maan alueelle ei ole tunkeuduttu.
- Vasemmiston ja kommunistien mielestä jo Natosta mainitseminen leimataan fasismiksi tai äärioikeistolaiseksi politiikaksi.
- Perussuomalaiset luottavat omaan voimaan. Oma voima on käytännössä voimaton, jos ja kun ei ole varaa sitä omaa aseistaa.
- Demarit, käytännössä Tuomioja luottavat EU:n. EU:lla ei ole minkäänlaista sotilaallista voimaa, saatikka antaa tarvittaessa apua.
- Keskustasta ei saa selvää. Taitaa olla sekä että.
- Loppujen mainitsemattomien mielestä keskustelu ja toimenpiteet tulisi aloittaa – muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Yhden mielestä liittymien olisi pitänyt tehdä kaksikymmentä vuotta sitten.

 Jaa, että mitä mieltä allekirjoittanut?
- En mitään mieltä. Kunhan tässä vain pohdiskelin lauantai-aamun kuluksi ja muutamien kiusaksi. Hmm! Ei saisi kiusata ketään, ei, ei! Niin, ja kun en ole edes poliitikko. Onneksi!

30.03.2014 Kohtaamiset; tänään ja varusmiesajoilta

Oulu oli taannoin kaupunki, jossa oli kaksi erillistä varuskuntaa. Pohjan Prikaati Huikkavaarassa ja Kaupungin Kasarmit, jossa oli Pohjan Tykistörykmentti ja Erillisyksiköt. Palvelin Erillisyksiköiden 1.Erillisessä Viestikomppaniassa radiosähköttäjien ryhmänjohtajana. Myöhemmin reservissä viestiliikennejoukkueen varajohtajana.

Mistä moinen muistelu nyt ja vielä näin kauniina sunnuntai-iltapäivänä?

Silloin aikanaan varusmiehet olivat yleinen näky Oulun katukuvassa. Nykyisin heihin törmää harvemmin. Mutta, tänään oli poikkeus. Lenkillä nimittäin tuli vastaan maastopuvuissa kaksi varusnaista. Oikein luit, varusnaista ja arvoiltaan alikersantteja. Täytyy todeta, että oikein vanhan reservin kersantin sydäntä lämmitti kohdata nuo kaksi reipasta naista.

On se vaan hyvä, että meiltä löytyy maanpuolustustahtoisia naisia paikkaamaan niitä nynnyjä miehiä, jotka kieltäytyvät tästä kansalaisvelvollisuudesta. Kokonaan eri asia, jos on jokin vamma esteenä. Terve täytyy olla kaikin puolin, niin somaattisesti kuin psyykkisesti.

Samalla muistui mieleen omalta palveluajalta eräs kohtaaminen Riihimäen rautatieasemalla. Olin silloin Viestirykmentissä aliupseerikoulussa Riihimäellä.

Joukko meitä pohjoisen poikia oli odottamassa junaa ja luonnollisesti sotilaspuvut päällä. Seuraamme liittyi vanhempi mies. Kertoi olevansa sotaveteraani ja osittain sotainvalidi. Oli ottanut muutaman paukun asemaravintolassa, mikä rohkaisemana halusi kertoa jotakin ”sieltä jostakin”.

No, ei se ollut eka kerta, kun noita tarinoita olin ja olimme kuulleet. Mutta, lopuksi miehelle tulivat vedet silmiin. Katsoi meitä vuorollaan silmiin ja sanoi lopuksi liikuttuneena: ”Pojat, ettehän anna myydä tätä maata? Pidättehän siitä huolen, että nämä vaivat eivät ole tulleet turhaan?

Itse en silloin vielä moista vuodatusta ymmärtänyt. Mikä meitä nyt uhkaisi? Rauha maassa ja hyvä niin! Yksi meistä varusmiehistä oli niin fiksu, nain jälkeenpäin todeten, että sanoi ymmärtävänsä tuota vanhaa miestä.

Jälkeenpäin olen itsekin ymmärtänyt. Silloin elettiin 70 luvun synkeitä suomettumisen aikoja. Stalinistikommunistit suunnittelivat vallankaappausta ja Suomesta yhtä Itäblokin sosialistista valtiota, yhdessä Suomessa olevien neuvostoliittolaisten kanssa. Tämä on jälkeenpäin tullut tietoon. Ehkä tuolla veteraanilla oli jonkinmoisia tietoja asiasta ja hänellä oli kirjaimellisesti hätä.

Entäpä tänään? Sosiaalisessa mediassa on vielä jäljellä menneitä ajoilta muutamia tämän ajan kommunisteja.

Mitä heistä?

Sitä, että eivätkö nuo ihan tosissaan haaveile Suomen liittämisestä Venäjään? Kuinka meillä silloin olisivat asiat paljon paremmin?

Käsittämätöntä ja hirveää! Eivätkö nuo pirut ole oppineet historiasta mitään? Minkä takia moni menetti henkensä ja vielä useampi terveytensä tätä maata ja sen koskemattomuutta puolustaessa?

Ja, tätä maata kannatti ja kannattaa puolustaa jatkossakin. Käykää jossakin muualla ja palatkaa takasin. Jokainen voi todeta, kuten laulussa sanotaan: ”On ihmeen hyvä kotiin tulla taas.”

<< SIVUN ALKUUN