Kurpitsalyhdystä on aikojen saatossa muodostunut tärkein halloween-tunnus. Irvistävä kurpitsa tunnetaan myös nimellä Jack O’Lantern. Irlantilaisen tarinan mukaan lyhty on saanut nimensä Jack-nimiseltä juopolta. Hän kiristi pirulta lupauksen, ettei hänen sielunsa joutuisi helvettiin. Jackia ei kuitenkaan hyväksytty taivaaseenkaan. Piru heitti Jackille helvetistä hiilen, jonka mies säilöi lyhdyksi evääksi ottamansa nauriin sisään. Siitä lähtien Jackin sielu on etsinyt itselleen sopivaa lepopaikkaa pienen lyhdyn valossa. Yhdysvalloissa nauris on vaihtunut kurpitsaan. Lyhtyjen lisäksi halloween-kuvastoa ovat vainajat, aaveet, vampyyrit,  noidat ja mustat kissat.

21.10.2015 Kirjaesittely: "Hiljan helminauha"

Hilja Alasuvannon ensimmäisessä runokokoelmassa "nauha" kuvaa aikaa ja yksittäiset helmet ajan saatossa tapahtuneita asioita ja ajatuksia. Kirjoittaja on julkaissut myös "Hilja heläjää" - ja "Hiljaisuudesta poimitut" -runokokoelmat.

Tarkoitus on esitellä 102 sivua käsittävästä kokoelmasta poimittujen sitaattien kertomana helminauhan erilaisia helmiä. Ei välttämättä kirkkaimpia, vaan niitä, joihin kiinnitin huomiota erilaisten kielikuvien takia. Kielikuvilla saadaan asioista ja tapahtumista esille uusia näkökulmia, juuri niitä helmiä.

Kiinnitin huomiota kirjoittajan tyytyväisyyttä elettyihin vuosiin. Menetyksistä huolimatta se on mahdollista, kun haluaa löytää olemassa olevissa olosuhteissa voimia antavia hyviä asioita. Läheiset ja ystävät ovat muiden muassa niitä ja meille kaikille tärkeitä. Kyseessä on elämäkerran omakustanne, jossa kirjoittaja kertoo itsestään.

Kokoelma alkaa "Kalajoki"-runolla. Siinä kirjoittaja kertoo lapsuuden kotimaisemasta, jossa kyseinen joki näyttelee pääosaa. Siellä käydään uimassa ja pyytämässä rapuja.
- " ... Joki kasvatti myös rapuja, / niistä sai omaa rahaa hankkia, / jo vähän yli kymmenen, / aloitin tienestin hirmuisen. ... "

Sanotaan, että aikansa kutakin. Lapsuus loppuu jokaisella, ennemmin tai myöhemmin. Mutta, kun toinen loppuu, niin toinen alkaa. Rakkaus! Sen soisi alkavan meillä jokaisella, ennemmin tai myöhemmin.
- " ... Tuli aikanaan kuvioihin rakkaus, / oman kodin perustus. / Oli maailmalle mentävä. / Kalajoki ei meitä elätä. / Jokeen liittyvät muistot kauniita on. / Ovatko ravut kuolleet sukupuuttoon?"

Nimeämätön runo on luontokuvaus Kalajoesta.
- " ... Kosken kohina, luonnon oma soitto kesälle. / Taitan koivun oksan, heitän sen pyörteisiin. / Hetkessä se katoaa näkyvistä ... / Kesäillassa tuoksuvat ruusut / sorsaemo uittaa poikasiaan. / Tanssilava joen partaalla. / Tytöt kesämekoissaan / pojat kravatit kaulassa / valssi soi ... "

Useita runoja käsittävä osiossa, "Lapsuuden poluilta elämäntietä taivaltamaan", kirjoittaja kertoo hänelle merkittävistä tapahtumista ja kokemuksista.
- " ... Mutta ethän vaadi muistamaan, / kuka eilen käynyt on. / Nimet mielestäni katoaa, / siinä olen onneton ... / Sinulta, rakas tohtori, / pyytäisin oikein nöyrästi, / ethän istuta pitkiä aikoja, / sillä istuminen on vaikeaa. ... "
- " ... Istun yksin, katson ulos / ikkunasta. / Odotan, / odotan. / Tässä olen vartiopaikalla, / ketään ei näy. / Unohdettu, / se minä olen. ... / Katsellessani puiden väriloistoa syksyllä, / huomaan, / miten kaunis kuolemakin on. ... "
- " ... Tunteet, / eivät ne kuole, / eivät muutu. / Siellä ne mylläävät minussa, / vanhenevan kuoren sisällä. ... / Hakattuani päätä seinään / tiedän olevani ihminen, / samaa tomua kuin toisetkin. ... / Ehdottomuus, / sen on elämä vienyt. ... "
- " ... Moni asia on unohtunut. / Muistissa on säilynyt virsikirjan saanti, / palkkiona lukutaidosta. / Kaksi kirjaa oli koululla, / naapurin tyttö sai toisen. ... "
- " ... Rakkaus synnyttää rakkautta, / yksinäisyys haettaa esiin yksinäisen. / Vaikeudet opettavat kulkemaan / toisen rinnalla. ... "
- " ... Sulaudunko elämään, / entisenlaiseen. / Sisäisten myrskyjen jälkeen, / heikkona ja pienentyneenä, / jaksanko? ... Monesta olen selvinnyt, / selviänkö tästäkin, / milloin ja miten? ... "
- " ... Kipu – tuo osa minua. / Toisinaan sietämätön / aina mukana ... "
- " ... Sinä siinä vieressäni / käsin kosketeltavissa, / pitkien, / tuskantäyteisten / päivien jälkeen. / Pakahduttava rakkaus / minussa, / mikään ei ole entisensä. / Eilen vielä sula maa. / Nyt jäinen. / Vihassa seison kummullasi. / Petetyksi tunnen itseni. / Edessä elämä. / Yksin. "

"Vastustamattomat päivänsäteet" -osiossa kirjoittaja kertoo lapsenlapsistaan. Vastustamattomiahan ne mummolle ja miksi ei myös papalle ovat.
- "      Me kirkkoa sisältä katseltiin, / paikan penkissä haimme / ja virteen iki-ihanaan, / yhtyä saimme. / Sinä kätesi ristit / kun rukoiltiin, / yhdessä Jumalan sanaa kuunneltiin. ... "
- " ... Minulla oli sinua kovasti ikävä. / Mummo, sinä olet ihana, / Sinä olet kauniskin. / Rakkaus tekee kauniiksi, / Sinä välität ihan aidosti, / ilman pyyteitä. ... "
- " ... Mummo, sinä olet niin vanha, / me viedään kohta sinut vanhainkotiin. / Eihän meillä ole vanhainkotia, / sinä joudut hoitamaan minut. / En jaksa kaikkia vanhoja hoitaa. ... "
- " ... Täytyy leikkimökki paikaltaan siirtää, / sitten tanssilava rakentaa. / Siihen kaikki vapaat miehet ryntää, / mummo balettia tanssia saa. / Sitä tanssia katsellessaan / joku mummoon rakastuu. / Näin mummo naimisiin pääsee, / yksinäisyys unohtuu. ... "

"Eksytään yhdessä ystävyyteen" -osio kertoo ystävyydestä yleensä ja lisäksi kirjoittajan läheisistä ja ystävistä.
- " ... Ihminen ilman ystävää / on kuin autio saari, / jota vasten tyrskyt lyövät, / eikä ole mitään, / mikä pehmentäisi iskuja. / Myrskyävä meri, / seison rannallasi ja katson, / kuinka vihainen olet. / Herra, / näytät mahtisi merten pauhussa, / tuulten voimassa, / ja auringon lämmössä. ... "
- " ... Sitä ei voi ostaa, / sitä ei voi vaatia. / Se annetaan lahjana, / Ystävyys. ... "
- " ... Laulut ne olivat parasta, mitä lapsuudestani muistan. / Talvisydämen istuit höyläpenkillä höyläten kuivia lautoja. / Laudat taitavissa käsissä muotoutuivat saaveiksi. / Kymmeniä astioita, laulujen säestämänä valmistui talvessa. ... "
- " ... Sinä kasvatit perunat, porkkanat, / sienet, marjat metsästä poimit, / näin lastesi hyväksi, / kaiken toimit. ... "
- " ... Suru on hautautunut minuun. / Se ohuen kuoren alla / vyöryäkseen esiin koskien lailla. / Ikävä särkee minua, / orpous puistattaa / kuin syysmyrskyt. ... "
- " ... Rakkaani kalliolla. / Pilvet vielä poutapilviä / odottavat tummumistaan. / Elän tätä hetkeä nauttien, / tietämättä, / mikä odottaa. / On vain tämä hetki, / nuoruus ja rakkaus. / Nyt seison kalliolla / yksin. / Myrsky on vierinyt ylitseni, / paiskoen kiviä ja kantoja / päälleni, / melkein tukahduttaen minut. / Kallio on pitänyt, / se on luja pohja jolla elän, / se ei murene. / Usein olen ollut putoamaisillani, / roikkunut ohuen rihman varassa. ... "
- " ... On ollut naurun aikaa, / väliin puhjennut on kyynelvuo. ... "
- " ... Sinun kodissasi väsynyt ihminen / saa itselleen leposijan. ... "
- " ... Ystäväksi sinua kutsun, / hyväksi ystäväksi, / ihmiseksi, / olethan ihminen ihmiselle. ... "

 "Aurinkoa kaikkina vuodenaikoina" -osiossa kirjoittaja käy läpi vuodenaikoja niihin liittyviä asioita.
- " ... Ilmassa henkii syksy. / Joutsenet suuntaavat kulkunsa etelään. / Vielä tänä aamuna / aurinko heräsi aikaisin, / ajoi pimeyden tieltään, / värjäsi taivaan oranssiin. ... "
- " ... Meissä, kesän hehku "pakastettuna" / Talven kovuuteen. ... "
- " ... Peltikatolla tanssivat sadepisarat, / sydämessä ilo vapaudesta, / jonka lahjoitit. ... "
- " ... Aurinko paistaa, / kullaten tunturit ja mielet. / Rauhaa ja hiljaisuutta. ... "
- " ... Kevät jyrää eteenpäin. / Kesä on jo ihan ovenraossa. / Joka vuosi yhtä nuorena se saapuu. / Se panee veret virtaamaan / nopeammin. / Kohottaa mielialaa. / Herättää sisälläni lapsen, / joka jaksaa pomppia / kevään iloa. ... "
- " ... Aamulla astuin pimeyteen, / kosteus ympäröi minut. / Kesä oli heittänyt hyvästit, / mennyt lepäämään, / hellittyään meitä koko lämmöllään. ... "
- " ... Kesä, rakkautta varten. / Kun katsot minuun, / et näe mitä sisälläni liikkuu. ... "
- " ... Kesäyön usvat kietovat syliinsä. / Sen salaperäisyys / Verhoaa vaippaansa kaiken. / Öinen kulkuri, / yöperhosten lennoissa / näkee elämän häilyvyyden. ... / Kaipuu ja ikävä sielussa, / mihin ja ketä, / en tiedä. ... "

"Joulun ilosanoma" -osiosta “erilainen” jouluruno.

“ ... Kaiken kiireen / keskellä / sulje silmäsi ja uskalla miettiä / sanoja / siihen runoon, jota kirjoitat ystävällesi. ... / Heittäydy kevään valoon, / kesän lämpöön, / ystävyyden lujiin siteisiin. ... / Mieti kiireettömiä hetkiä yhdessä, / tyyniä vesiä, marjametsiä, / retkiä syksyisillä sienipoluilla. / Talvisia kynttilävalkeita / Kaamoksen keskellä. / Ilon ja surun itkuja, / Ymmärtämistä sanoittakin. ... “

" ... Anteeksi kateus, katkeruus,
syyllistämiseni.
Anteeksi,
jos en opettanut antamaan anteeksi."

22.09.2015 Kirja-arvostelu: "Pakinat, Osa 2"

Sain luettavaksi Juhani Liikan toisen pakinakirjan, Pakinat Osa 2. Kirjassa on kaikkiaan 133 pakinaa ja 279 sivua. Aikaa molempien pakinakirjoihin oli mennyt kaksi vuotta. Tuona aikana niitä on kuitenkin syntynyt 300, joten osa ”ei läpäissyt sensuuria”: Olisivatkohan ne olleet sitten niitä kiinnostavimpia? Jääköön kirjoittajan salaisuudeksi, kuten allekirjoittaneella. Viisi runokokoelmaa on kaikkien luettavissa, mutta yhtä ei ole edes painettu. Siinä olevia kun ei voi julkaista identiteettisuojaa menettämättä.

Joka tapauksessa kansien väliin päässeitä on niin paljon, että mielikuvitusta ei kirjoittajalta puutu. Myös faktaa kunkin käsiteltävän asian pohjalta löytyy. Kirjoittaja käyttää pakinoissa tuttuja ja siihen sopivia vanhemmilta ikäluokilta perittyjä sanontoja eli kielikuvia. Kielimuoto on suureta osin puhekieltä, minkä takia teos sopii hyvin ääneen luettavaksi, ohjelmanumeron käsikirjaksi.

Huumori on vaikea kirjallisuuden-, näytelmän-, elokuvan- ja viihdeohjelman laji. Se ei tahdo onnistua pojilla puolillakaan ilman, ettei syyllistytä irvailemaan kenenkään pyhinä pitämillä arvoilla. Jotenkin tuntuu, että ennen muinoin homma hallittiin paremmin. Mm Spede ei koskaan loukannut sketseissään ketään tunnistettavaa hahmoa ja kenenkään yleistä arvomaailmaa. Tässä sitä ei myöskään esiinny, mikä kertoo kirjoittajan taidosta. Kyseessä kun on kuitenkin harrastelijan omakustanne.

Useita kertoja kirjoittajan on täytynyt ottaa esille laskin, tai kännykkä, joissa sellainen on. Vaikka kyseessä on pakinakirja, tai juuri sen takia, erilaiset absoluuttiset lukumäärät tai summat kiinnostavat. Kirjoittaja on halunnut leikkimielellä verrata jotakin tieteellisen faktaluvun merkitystä, jos se kertautuisi vaikka jonkin kansakunnan väkilukuun. Se jos mikään, sopii pakinaan.

Tästä esimerkki "Kyynel"-pakinassa. Brasilia hävisi jalkapallossa Saksalle, kun se teki seitsemän maalia Brasilian verkkoon. Siitä seurasi kansansuru koko maahan. Pakinan mukaan kyynel-nestettä kertyi kaksikymmentä tankkiautollista. Yhden ihmisen tuottamaksi oli laskussa käytetty yhtä senttilitraa.

Pakinoiden aiheet koostuvat laidasta laitaan. Mikään asia, esine, tapahtuma, toimenpide, ruoka, juoma, ammatti, ruumiinosa, aisti, lääketiede, fysiikka, kemia, jne ei ole kirjoittajalta "suojassa". Kaikki näyttää kääntyvän mitä erilaisiin muotoihin ja synonyymeihin. Samalle sanalle löytyy monta eri merkitystä.

Kun aloitin lukemisen, tuli heti ensimmäisen pakinan kohdalla mieleen suosikkikirjailijani. Hänellä oli tapana kirjoittaa romaaninsa pakinan muodossa ja joka antoi mielikuvituksen tuottaa mitä erilaisimpia selityksiä jollekin asialle. Tässä vaiheessa joku jo tietää, kuka se "Konsta Pylkkäsen" laittoi ajattelemaan syntyjä syviä. Tämä kirja sisältää "Huovis-komiikkaa". Veikko Huovinen kun oli komiikan mestari.

Toinen huumorinlaji, joka kirjassa tulee esille, on ironia. Se ei rajoitu vain tarinaan, vaan kirjoittaja uskaltaa käyttää myös itseironiaa. Se kertoo kirjoittajasta paljon. Kaikki kun eivät halua tai uskalla tätä tehdä. Mielestäni se merkitsee, että kirjoittaja on "tosissaan" näiden pakinoidensa takana. Tuli mitä tuli, maksoi mitä maksoi. Tässä kirjassa "riskinotto" on kannattanut.

Pakinat noudattavat suureta osin samaa rakennetta tai kaavaa. Niissä on alku ja loppu, ja niiden välin yhdistää kaari. Näin tulee ollakin. Alussa asiaa käsitellään yleisellä tasolla tai jollakin tutulla käsitteellä. Välillä, eli kaaressa käydään läpi kaikki kuviteltavissa olevat aiheen mahdollisuudet tai mahdottomuudet, myös edellä mainitut laskutoimitukset. Lopussa kirjoittaja panee itsensä likoon, johon itseironia antaa oman värikkään osansa.

Yllä mainittu pakinan kaava pitää lukijan otteessa loppuun saakka, eikä sitä voi jättää kesken. Halutaan tietää, miten tämä asia tai asiattomuus lopulta on. Tai paremmin, miten se kirjoittajan näkemyksen mukaan on. Lukija voi lopuksi pohtia, että kait se sitten noin täytyy olla.

Otan esimerkin ”Leikkaus”-pakinasta. Kirjoittaja aloittaa meille kaikille tutuilla leikkauksilla.

 ” … Sanopa kaverillesi, että kävit leikkauksessa. Naama venähtää eri asentoon ja kysymys on ilmassa. Mitä? Että leikkauksessa? Niin niin, kävin parturissa. Sitten se naamataulu taas venähtää normaaliin tilaan ja vähän harmitusta on ilmassa koska jekutushan onnistui. Semmoinen se on tukan leikkaus … ”

Sitten käydään läpi kynsien leikkauksien tärkeys kävelyn kannalta.

Seuraavaksi kirjoittaja haluaa muistuttaa mikä on kultaisen leikkauksen päättymätön luku numeroina. On, on se, 1,61803 … Allekirjoittaneelle suunnittelutehtävissä elämäntyön tehneelle se on tuttu määrite. Kojeiden sijoitteluissa esim. ohjaustauluille pyritään toteuttamaan kultaisen leikkauksen sääntöä. Erikoisin sovellus tästä taitaa olla jumalanpalveluksen saarnan ajoittumien kultaiseen leikkaukseen.

Pääpaino ”Leikkaus”-pakinassa on niinkin vakavassa ja meitä kaikkia koskevassa asiassa kuin budjettileikkaus. Siitä käytetään myös nimitystä kestävyysvaje. Budjettileikkausta käsitellään muutamilla laskutoimituksilla. Otan niistä yhden. Laskinta on siis tarvittu.

 ” … Jospa leikeltäisiin oikein kunnolla eli 8 miljardilla kertaheitolla. Silloin jokaista suomalaista kohti tulisi summaksi suunnilleen 1600 euroa vuodessa eli tuommoinen 4 euroa päivää kohti. Niin sanoo kännykän laskin … ”

 Vakavampi puoli edellisestä laskelmasta.

” … Tietysti köyhät kärsivät koska tulot ovat minimaaliset. Suomessa on miljoona köyhää köyhäksi luokiteltavaa ihmistä tilastojen mukaan eli heiltä ei voi ottaa äyriäkään. Pienituloiselle neljä euroa on paljon rahaa … ”

Tämän jälkeen vielä pari laskutoimitusta, jossa viimeisessä päädytään 100 miljardin valtionvelkaan. Kirjoittajaa alkavat luvut hirvittää ja lopettaa jossittelun.

 ” … Nyt alkoivat huimata luvut meikäläistä niin hirveästi, että taidan lopettaa jossitteluni tähän. Huomenna menen leikkaukseen eli parturiin …”

Lopuksi edellä mainitsemani pakinan loppu, jossa kirjoittaja käyttää itseironiaa lukijoiden huviksi ja omaksi, ei häpeäksi, vaan henkiseksi vahvuudeksi.

 ” … Leikkely on niin vaikeaa puuhaa että itse kykenen ainoastaan leikkaamaan lauantaimakkarapötköstä muutaman siivun ruisleivän päälle. Palan painikkeeksi sipaisen lasillisen pitkää piimää. PS. Viiksiä täytyy leikellä myös aika-ajoin, sillä ilman viiksien leikkausta muutun niin räävittömän näköiseksi, etten uskaltaudu kylille ollenkaan … ”

Voiko ja saako pakinakirja sisältää myös vakavaa ja isänmaallista asiaa? Sitä mietin hetken, kun eteeni avautui ”Itsenäisyys”. En miettinyt kauan. Totta kai ja tuleekin sisältää. Pakinoiden ”siivellä” asia välittyy lukijalle pehmeällä tavalla ilman suurempia tunnekuohuja. Asia kun tunnetusti sitä aiheuttaa. Allekirjoittaneelle kirjan loppupuolelle sijoitettu tarina oli löytö. Tuli oikein hyvä mieli tämän jälkeen. Testatkaapa vaikka itse, kun luette alla olevan sitaatit ”Itsenäisyys”-pakinasta.

” … Miettikääpä hetki jos urheat sotiemme veteraanit, lotat ja valtionjohto olisivat luovuttaneet ja heiluttaneet ennen aikojaan valkoista lippua herra Stalinille. Oletettavasti olisimme itsenäistyneet vasta 1991 kuten Viro tai sitten ei. Jo pelkkä ajatuskin saa ihokarvat ja tukan nousemaan pystyyn … ”

” … Tämän pienen pohdinnan jälkeen haluan olla suomalainen, puhua rikasta suomenkieltä, laulaa toukokuussa kurkku suorana suvivirttä ja seisoa itsenäisyyspäivänä nöyrin mielin kynttilän loisteessa suomenlippu kourassa kunnioittaen suomalaisia esi-isiä aina ajasta 10 tuhatta vuotta sitten kun ensimmäiset suomalaiset asuttivat rakkaan kotimaamme ensimmäisen kerran. Kajauttakaa maamme laulu itsenäisyyden kunniaksi niin että palkeet täräjävät.

 Anarkisteille terveisiä. Tänään 17.10.2014, Juhani … ”        

Tähän on hyvä lopettaa!

08.09.2015 Viisi huolta ja yksi toive

Täytyisi pitää kieli keskellä suuta tai paremmin sormet keskellä näppäimistöä, ettei tekstistä tulisi rasistista. Tänään kun kaikki järkevä pohdinta tulkitaan rasistiseksi. Siitä huolimatta, jos yrittäisi. Ja, jos joku tulkitsee rasistiseksi, niin olkoot tulkitsijan ongelma.

Minulla on viisi huolta ja yksi toive. Ei itsestä, eikä jälkikasvusta. He kun ovat älynneet hyvissä ajoin jättää ja lähteä muualle. Edellisestä lauseesta voi jo päätellä, että huolet kohdistuvat kotimaahani, tähän rakkaaseen, edellisiltä sukupolvilta perittyyn, maailman toiseksi parhaaseen, maahan. Parasta maata kun ei ole olemassa.

Ensimmäinen huoli:
Teollisuuden ja yritysten kilpailukyvyn menetys viimeisten seitsemän vuoden aikana. Silloin tosin alkoi maailmanlaajuinen lama. Mutta, muut EU-maat ovat toipuneet ja porskuttavat jo kuin ennen lamaa. Me olemme jääneet lamaan pysyvästi. Vuoden 2007 ja 2012 välisenä aikana palkat karkasivat julkisella sektorilla 20 prosenttia. Muut tulivat sitten perässä. Siis samana aikana, kun meille iski tuo lama. Menetimme kilpailukyvyn tuotannossa, minkä seurauksena tuotantoa alkoi kiihtyvällä vauhdilla siirtyä maasta pois. Viroon moni siirsi koko toimintansa, jossa oli ja on huomattavasti paremmat asemat yrittäjän kannalta.

Toinen huoli:
Meille tuli, alkaen 2008, ennätyksellinen julkisen sektorin alijäämä, mikä suurelta osin johtui edellä mainituista palkkojen karkaamisilta. Alijäämää ei ole saatu kuriin, vaikka joka budjetti kuluja on yritetty karsia. Mutta, kun palkkoihin ei saa puuttua, niin toimet ovat vain näennäisiä. Ne muodostavat puolet julkisen sektorin kuluista, jolloin nihin puuttumalla olisi saatu jotain aikaan.

Kolmas huoli:
Tänä vuonna aloittanut hallitus yritti tosissaan puuttua ensimmäisen ja toisen huolen asioihin. Se olisi ollut se helpomman pahan tie. Mutta, kun ei, niin ei. Eihän se Ay-liikkeille sopinut. Nyt on sitten hallituksen vuoro yrittää keksiä, mitä konsteja olisi vielä pelastaa uppoava Suomi-laivalla. Jos joku ei ole vielä käsittänyt, niin siitä nyt on jo kysymys. Ja, jos tässä ei onnistuta, niin – jääköön kirjoittamatta ...

Neljäs huoli:
Nyt on itse piru irti, Lähi-idässä ja Afrikassa. Tai, rikollisjärjestöt, Mafia mukaan lukien, ovat juuri se. He kun ovat keksineet uuden ja rahakkaan tavan ansaita miljoonia. Taidetaan puhua jo sadoista miljoonista. He markkinoivat Eurooppaa uutena paratiisina sodan runtelemiin maihin. Ihmiset myyvät omaisuutensa pilkkahintaan, että pääsevät salakuljettajien ruostelaivojen kyytiin henkensä ja vielä lastensa henkien uhasta. Tosin, tilastojen mukaan suurin osa on keski-ikäisiä miehiä. Ovatko jättäneet vaimonsa ja lapsensa taistelemaan kotinsa puolesta ja lähteneet itse etsimään parempaa tulevaisuutta?

Viides huoli:
Nyt nämä porukat tungeksivat Eurooppaan, joista joka maa saa osansa – Suomi mukaan lukien. Puhutaan 40 000 tänä vuonna. Puhutaan myös 2 miljardin kustannuksista. Siinä kalpenevat jopa yhteiskuntasopimuksessa saavutetut säästöt, jos olisi saavutettu. Nyt, kun edellä mainitut rikollisjärjestöt pääsevät vielä mainostamaan, että siellä pohjoisessa! Siis, siellä Jumalan selän takana on maa, jossa saa oikein korkean tason majoituksen, niin – jääköön kirjoittamatta ...

Yksi toive:
Kyllä, kyllä, ilman muuta, hädässä olevia tulee auttaa, myös suomalaisten. Mutta, miten heitä voisi auttaa sinne, missä heidän kotinsa on? Ja, jos on välttämätöntä, niin sieltä otettaisiin hädässä olevia lapsia mahdollisesti äiteineen tänne. Lapset kun sopeutuvat aina nopeammin ja paremmin maamme kulttuuriin. Oppisivat paremmin kielen ja koulutuksella saisivat ammatin, jolla alkaisivat rakentaa yhdessä maatamme. Tämä tarkoittaisi ns kiintiöpakolaisjärjestelmän laajentamista.

29.07.2015 Heuinäkuun viimeisen viikon villitys

Alkuviikosta näytti siltä, että koko Suomi oli sekaisin ennen kokemattomasta vihasta ja lykkäysmielialalasta. Joten, parempi olisi olla kertomatta miettimisiään, ettei itse joudu kohteeksi. Jos silti kuitenkin uskaltaisi – jotakin.

Väärinkäsitysten välttämiseksi tuon ensimmäisenä esille, että en hyväksy minkäänlaista syrjintää enkä rasismia mitään ja ketään vastaan. En myöskään kansanedustajan kirjoitusta, mikä liikehdinnän pani liikkeelle. Kaikki olemme samanarvoisia Luojan luomia tänne yhteiselle planeetalle. Ja, meidät on myös tarkoitettu tulemaan toimeen keskenämme.

Maailma ei ole kuitenkaan kaikille paratiisi asua ja elää. Me suomalaiset saamme kuitenkin elää ja asua sivistyneessä länsimaassa. Maassa, jossa kaikilla on vapaus säädettyjen lakien puitteissa asua missä haluaa ja elättää itsensä ja perheensä parhaaksi katsomalla tavalla.

Meillä on myös sanan- ja ilmaisun vapaus. Se on tyypillistä demokratialle ja on sen erityispiirre. Sitä tulee kunnioittaa ja siitä tulee pitää kiinni. Kukin saa ja voi vapaasti sanoa sanottavansa. Ketään ei saa ja voi pakottaa olemaan samaa mieltä jonkin toisen tai jonkin yhteisön kanssa. Tässä asiassa meillä on vielä oppimista. Me kun niin mielellään haluaisimme, että kaikki olisivat samaa mieltä kanssamme. Ja, mikä pahinta, jos et ole, niin olet meitä vastaan!

Länsimaisen sivistysvaltion, Suomi mukaan lukien, oikeudellisiin periaatteisiin kuuluu, että ihminen on niin kauan syytön, kunnes syyllisyys on oikeudessa todistettu. Ei syytteen hakeminen, eikä edes asian päätyminen syyteharkintaan tee kenestäkään vielä syyllistä.

Viime päivinä on siis nähty jotain meidän niin rauhallisten ja "suvaitsevaisten" suomalaisten keskuudessa. Parissa päivässä saatiin kolmeen suurimpaan kaupunkiin koolle "tuomioistuimet ilman syytteen nostamista ja syyteharkintaa". Ja, kuten tunnettua, saattaa joukossa harkintakyky pettää itse kullakin. Ja, kun prosessi oli lähtenyt liikkeelle, niin se oli sitten menoa. Siinä vaiheessa eivät selittelyt enää auta.

Rikosoikeudenprofessori  Matti Tolvanen piti ko. kansanedustajan puhetta "varomattomana kansanedustajan puheeksi", mutta se hänen tulkinnan mukaan ei täytä rikoksen tunnusmerkistöä. Professorin mukaan vihainen puhe, vihapuhe ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan pitää erottaa toisistaan.

Rasismi ja suvaitsemattomuus ovat ikäviä ja vaarallisia ilmiöitä. Mutta, vähintään yhtä vaarallinen on kansankiihkossa syntyvä lykkäysmieliala. Näistä on omasta historiastamme luettavissa liian paljon hyviä huonoja esimerkkejä.

Omalla kohdalla ei ole kokemusta monikulttuurista ja tietoni ovat uutisointitasoisia. Eivät kokemusperäisiä ja siksi ei siitä sen enempää.

Kansainvälisyydestä, tarkemmin kansainvälisestä yrityskulttuurista sen sijaan ehti tulla kokemusta eri vuosikymmeniltä. Kymmenissä eri projekteissa sain työskennellä mm. neuvostoliittolaisten, ruotsalaisten, saksalaisten, puolalaisten, sveitsiläisten ja unkarilaisten kanssa. Harmi vaan, kun tuo kielitaito rajoittui tuohon "toiseen kotimaiseen, eli englantiin". Tosin sillä tuli toimeen, kun se oli yhteinen työkieli ja siihen tarvittaessa kädet avuksi.

Että, minkälaisia kokemuksia kansainvälisydestä työelämässä? Lyhyesti sanottuna, vain hyviä. Ja, vieläpä hauskoja sellaisia. Ei työtäkään tarvitse tehdä otsat rypyssä, vaan saa olla välillä hauskaakin. Se auttoi kummasti jaksamaan tiukoissakin tilanteissa ja kun usein tehtiin työtä vuorotta, jopa kellon ympäri. Toiseksi totean, että koskaan työtekijä ei ole niin valmis ja viisas, etteikö toisen valtakunnan kavereilta voisi oppia jotain uutta. Tähän kansainvälisyys tuo erinomaisen mahdollisuuden

Lopuksi! Tervetuloa Suomeen työntekoon kaikki, jotka haluavat maatamme yhdessä rakentaa. Samalla saamme oppia puolin ja toisin, niin työnteosta kuin niistä toistemme kulttuureista. Tämä on otettava mahdollisuutena eikä rasitteena.

Meille kaikille ja varsinkin kansanedustajille jäitä hattuun ja muistaa vanha ohje, että "kannattaa laskea aina kymmeneen, ennen kuin sanoo, kirjoittaa tai tekee mitään".

04.05.2015 Kirja-arvostelu: "Teuvo ja repullinen peräkylän tarinoita"

Sain käsiini Teuvo Männistön kirjoittaman ”Teuvo ja repullinen peräkylän tarinoita” kirjan. "Peräkylä”, tuo Muhoksen Kylmälänkylä on myös allekirjoittaneen kotikylä.
      ”Repullinen” on kirjan punainen lanka, joka kulkee läpi teoksen. Reppu sisältää; milloin eväitä termospulloineen, oravannahkoja, kutuhaukia, ahvenia, metsäkanalintuja, hirvenlihaa jne. Ja, repun ympärille neljäkymmenluvun loppupuolelta alkavat ja nykyaikaan yltävät tarinat muodostuvatkin.

Lukija saa taivaltaa erilaisissa maisemissa eri vuodenaikoina. Kirja on toisaalta luontokirja, joka kuvaa kylän kohteita elävästi. Lukiessa voi tuntea koivun tuoksun tuulessa läpättävine lehtineen, luonnonniityn kahinan jalkojen sitä halkoessa, suon porskutuksen hillamiehen kantaessa sankoa, sorsien vaakkumisen ja siipien huminan, metsäkanan vatkauksen kuutamon valaisemalta metsäaukealta jne.

Pääpaino kirjassa on siis luonnossa ja eräretkissä. Näistä käytetään myös nimitystä harrastukset. Ja, mitäpä muuta harrastusta sodanjälkeisessä Suomessa maalla asuvalla nuorella miehellä voisi olla? Joten, kirjaimellisesti luonnon ehdoilla eräharrastus on kirjoittajalle aikanaan siunaantunut. Erilaisia erätarinoita kirjassa on kymmeniä, aina ahventen narraamisesta ison uroshirven kaatoon. Minulle nuo tarinat ovat lapsuudesta tuttuja. Vaarini, kirjassa oman lukunsa saanut ”Isä Piippo” innostui joskus sopivan eräkaverin kanssa niitä kertomaan.
      Luontokuvaukset ansaitsevat erityismaininnan. Ne, tekevät tunnelman, johon lukija saa vetäytyä. Mihin reppu kantajineen on seuraavaksi menossa ja millä se tällä kerralla tulee täyttymään?

Usein tuon ajan tarinoissa tulee esille keskinäinen sosiaalisuus ja siihen liittyvä kanssakäyminen toisten kanssa. Autettiin tarpeen vaatiessa. Tämä ei rajoittunut yksin aineellisiin tarpeisiin, vaan myös surun ja hädän hetkellä kaveria ei jätetty.
      Kirjoittaja mainitsee henkilöitä vain etunimillä. Ensimmäisenä naapurin Yrjön, joka oli teurastaja ammatiltaan. Jokaisella meillä on ollut nuoruudessa ne parhaat kaverit. Kirjassa putkahtavat esille nimet; Leo, Toivo, Olavi, Essi, Reino, Leevi ja vanhempi lähellä asuva Einari. 

Kirjan puolivälissä kirjoittaja poikkeaa kuvaamaan päätymistä elämäntyöhönsä. Levyseppä-hitsaajan ammattiin valmistava kurssi kotikunnassa antoi myös autopeltisepän pätevyyden. Ensimmäinen työpaikka oli Kivimäen konepaja, jonka yrittäjäpariskunta saa ansaitut kehut. Kuvauksesta päätellen asenne ei ollut yksisuuntainen.

Jos jotain jäin kaipaamaan, niin tarinoiden aikamerkinnät vaikka puolivuosikymmenen tarkkuudella ja niiden järjestys alkaen vanhimmasta nuorempaan voisivat selkeyttää ajankohdan hahmottamista, vaikka omaan elämään.
      Kirjan luettuani jäi päällimmäiseksi tyytyväisyys ja valoisa elämänasenne elettyihin vuosiin, niin kylällä kuin muualla. Voisi todeta, että kun ihminen on tasapainossa ympäröivän luonnon kanssa, on hän tasapainossa myös itsensä ja sitä kautta kanssaihmisten kanssa. Kirjan luontokuvaukset antoivat lämpimän tuulahduksen kotikylältä viiden vuosikymmenen varrelta.

07.02.2015 Suomettuminen – sitäkö se vielä ... ?

Mikä ihmeen mekkala jälleen, kun media kertoi ilmavoimiemme lento- ja taisteluharjoituksista. Ja, medialla ei ollut oikeaa tietoa minkälaisesta harjoituksesta oli kyse? Kun virallinen tieto tuli, selvisi, että se on yksi kuudestakymmenestäkolmesta vuosittaisesta. Ei sen kummemmasta.
      Hypitään seinille, että nyt ollaan jo Naton alaisuudessa tekemässä sitä ja tätä? Menneiden aikojen kommunistit heräsivät talviuniltaan "ahaa-elämyksiin", että kysymyksessä on joku salainen Nato-sopimus ja jopa maanpetos?
      Voi pyhä yksinkertaisuus! Eikö me koskaan ymmärretä tai ei haluta? Olemme itsenäinen maa ja voimme harjoitella miten parhaaksi näemme. Tässä tapauksessa kyse on myös säästöistä, kun voidaan operoida kotimaan kentiltä. Kotimaan "puolustamista harjoitellaan".
      Onneksi presidentti kertoi, mistä on kysymys? Harjoitellaan Suomen ja Ruotsin lisäksi ja kansainvälisessä -ilmatilassa Pohjanlahdella, yhdessä ruotsalaisten ja amerikkalaisten kanssa. Naton harjoituksesta ja Viron ilmapuolustuksesta ole kyse! En ole asiantuntija, mutta uskoisin lentäjiemme kannalta tällaisen olevan parasta harjoitusta. Kun, ne Hornetit nyt sattuvat vain olemaan amerikkalaisia.

Tulee mieleen samantapainen "seinille hyppiminen" yli neljänkymmenen vuoden takaa. Suomi kävi neuvotteluja EEC:n vapaakauppasopimuksesta, eli liittymisestä EEC:n.
      Noin 500 julkisuuden henkilöä esitti anti-EEC-vetoomuksen, joka oli vastalause Suomen hallituksen pyrkimykselle solmia vapaakauppasopimus EEC:n kanssa. Vetoomus kohdistettiin tasavallan presidentille, hallitukselle ja eduskunnalle.
      Toimikunnan puheenjohtaja oli Hannu Vesa, jonka johdolla vetoomus jätettiin Urho Kekkoselle tuntia ennen EEC-sopimuksen allekirjoittamista 5. lokakuuta 1973. Kehottivat vielä kerran harkitsemaan sopimuksen torjumista. Kekkonen valitteli, ettei voinut ottaa kansalaisjärjestöä aiemmin, ennen presidentin esittelyä 3. lokakuuta, mutta totesi myös, ettei tapaaminen olisi muuttanut päätöstä.
      Anti-EEC-toimikunta järjesti eri puolilla Suomea mielenosoituksia sopimusta vastaan. Puhujina noissa oli mm. Hannu Vesa, Aarne Saarinen, Ilkka Taipale, Olavi Tupamäki, Taisto Sinisalo, jonka mielestä sopimus oli vakava loukkaus Suomen YYA-sopimusta vastaan. Noiden 500 joukossa oli vain SDP:n, SKDL:n ja SKP:n kansanedustajia. Muu joukko koostui pääasiassa median ja taiteen aloilta. Luettelo löytyy netistä. Ei ole salassa pidettävä, kuten "Tiitisen lista".
      Kekkonen ja Brežnev olivat keskustelleet Zavidovossa vuotta aiemmin elokuun lopulla 1972 vapaakauppasopimuksesta EEC:n kanssa. Neuvostoliitto suhtautui hankkeeseen varauksellisesti, koska se epäili sopimuksen vaarantavan Suomen puolueettomuuden. Kekkonen pyrki hälventämään neuvostojohdon epäilykset ja lupasi henkilökohtaisesti taata maiden välisten suhteiden säilymisen muuttumattomina sopimuksesta huolimatta.
      Suomen ja EEC:n välinen vapaakauppasopimus allekirjoitettiin syksyllä 1973, eduskunta hyväksyi sen 16. marraskuuta, presidentti Urho Kekkonen vahvisti sen 21. marraskuuta ja sopimus astui voimaan vuoden 1974 alussa.

EEC-sopimusta on pidetty Suomen ensimmäisenä merkittävänä askeleena kohti Euroopan unionin jäsenyyttä. Hyvä niin ja hyvä että meillä oli silloinkin presidentti, joka ratkaisi asian Suomen hyväksi

PS: Lähihistoriaan perehtyminen auttaa kummasti ymmärtämään tätä päivää, mutta ei aina lähihistoriaa!

07.02.2015 Presidentti Kekkonen ja Neuvostoliiton johto

Kun Neuvostoliiton diktaattori Josif Stalin kuoli 5.3.1953, pääministeri Urho Kekkonen kiirehti pitämään kansalaisille radiopuheen vielä samana päivänä. Iltalehti uutisoi Tiistaina 3.2.2015, "Suomi rähmällään – näin Kekkonen ylisti Stalinia":

Puheen naiiviuden voi yhdistää ns. vaaran vuosien 1944 - 1949 jälkeiseen aikaan. Vielä tuolloinkin katsottiin maamme länsimaisen yhteiskuntajärjestyksen olleen uhattuna. Sodasta oli kulunut kuitenkin vähän aikaa.
      Taistolaiset olivat "voimiensa tunnoissa" ja siinä luulossa, että Suomesta tulee vielä yksi neuvostotasavalta. Hehän toki saivatkin tukea idästä ja yhdessä suunnittelivat vallankumousta. Tämä häikäilemätön painostus on tullut ilmi myöhemmin ja yllätyksenä, kun virallisesti "ystävyys lujittui ja lujittui", vai miten se liturgia meni? Kekkonen oli perillä, mutta aika ei ollut puuttua menoon. Se tuli myöhemmin, presidenttinä.

Vuonna 1968, Tšekkoslovakian miehityksen aikaan Kekkosen kerrotaan olleen vihainen, pettynyt, jopa masentunut. Moskovaan tuli kutsu, mutta hän ei suostunut lähtemään. Oli sanonut puhelimessa vihaisena, että "ei teitä sinne kukaan kutsunut".
      Kosyginin joutui tulemaan myöhemmin syksyllä "keittiön kautta Kekkosta lepyttämään". Hangon rannikkovartiosto raportoi lähestyvästä vieraasta sotalaivasta ja odotti lisäohjeita toimille. Normaalitoimet, eli ”kovat piippuihin”, olivat käynnissä. Onneksi varoituslaukauksiakaan ei ehditty ampua, kun saatiin tieto, että naapurin isäntähän siellä syyspimeässä oli tulossa.

Vuonna 1978 puolustusministeri Ustinov ehdotti yhteisiä sotaharjoituksia Suomen kanssa, "ystäviä kun oltiin". Ustinovin oli tarkoitus saattaa asia päätökseen Kultarannan saunassa. Kekkonen torjui Ustinovin itsepintaisesti ja toistuvasti uudistaman ehdotuksen. Aina kun Ustinov aloitti uuden inttämisen, Kekkonen katkaisi sen ehdottamalla uusia löylyjä tai muita saunarituaaleja.
      Kekkonen totesi jälkeenpäin, että ainakaan hänen elinaikanaan Neuvostoliitto ei saisi läpi ehdotusta yhteisistä sotaharjoituksista. Vielä myöhemmin Kekkonen sanoi naapureille, että vaikka kaikki maat muuttuisivat sosialistisiksi, niin Suomi ei, jos suomalaiset eivät halua.
      Kommunistien lehtikirjoitukset ennen vierailua saivat Ustinovin siihen käsitykseen, että ajatuksella olisi menestymisen mahdollisuuksia. Välikohtaus osoitti, että taistolaiset eivät ymmärtäneet, millaisessa maassa he elivät, eikä Stepanov (suurlähettiläs) tuntenut asemamaataan niin hyvin, että olisi osannut säästää Ustinovin nöyryytykseltä.

Jos vielä yhden tuon esille. Sitä ei ole uutisoitu tiedotusvälineessä. Ajankohta lienee ollut joskus 70 luvulla. Edellä mainittu Stepanov oli ollut puhumassa "pehmeitä" jollakin Kainuun paikkakunnalla. Eräs, jo edesmennyt, Pohjoisen kansanedustaja oli kertonut Kekkoselle tapahtumasta. Kekkonen oli suuttunut, heittänyt silmälasinsa palasiksi lattialle ja sanonut, että "sehän lähtee sieltä ja heti".

No, ei Kekkonenkaan täydellinen ollut. Kyllä kait se idänkortti taisi hänelläkin joskus vilahtaa. Mutta, edellä kerrotut osoittavat, että noissa tilanteissa mies on ollut paikallaan. Miten olisi käynyt "ylivarovaisten" Koiviston ja Halosen? Seinille olisivat hyppineet!

Kevennykseksi yksi monista "Ahti-vitseistä". Kekkonen oli jälleen kerran kavereineen Moskovassa.
- Brezhnev ehdotti suomalaisvieraille: "Kun me nyt olemme hyviä naapureita, niin eikö voitas poistaa koko raja ja pistää valtakuntamme yhteen?"
- Onneksi ulkoministeri Karjalainen oli mukana – mietti hetken ja sanoi: "Ei, ei hän kannata ollenkaan."
- Brezhnev: "No minkä takia?"
- Karjalainen: "Minun mielestä Kekkonen on jo liian vanha mies niin suuren maan johtoon."

12.03.2015 Raportin julkistus Suomen taloudesta

Entinen Ruotsin valtiovarainministeri Anders Borg ja VATT:n ylijohtaja Juhana Vartiainen juksaisivat raportin Suomen taloudesta. Sen lopputoteumassa päädytään siihen, että kilpailukykymme on vuoden 2007 jälkeen laskenut 20 prosenttia muihin EU maihin. Näistä tärkeimmät ovat Saksa ja Ruotsi. Vartiovarainministeri Antti Rinne ja entinen AY pomo totesikin uudessa roolissa, että on tainnut tulla ajettua liian suuria palkkojen korotuksia. Niinpä, mutta juna meni jo!

Kilpailukyvyn menetys ei ole mikään yllätys, kun muistelee mitä vuoden 2007 jälkeen on tapahtunut. Ei sen toteamiseen olisi tarvinnut hakea tietoa naapurilta.
      Yksi syy on kieltämättä globaali pankkikriisi ja sitä seurannut maailmanlaajuinen lama. Meidän lama on suurelta osin kotitekoinen. Johtuu palkkojen karkaamisesta lama-aikana yksin julkisella sektorilla 2007 – 2012 noin 20 prosenttia, kun samaan aikaan vientimme romahti jopa 30 prosenttia.

Otteita artikkeleistani Kalevassa 2008 - 2011: (Kokonaisena löytyvät sivulta, Lehtiartikkelit)

Kesällä 2008, ”Elintaso säilyy tuottavuudella ja maltilla”

” …BKT:n kasvu oli 2006 ennätykselliset 5 %, 2007 se oli 4,4 % ja analyytikkojen arvio tälle vuodelle 2,3 %. Talousennusteita laativat tutkimuslaitokset ennustavat pitkää synkkää jaksoa Suomen talouteen. BKT kasvaa keskimäärin 1,8 % vuosina 2009 - 2018 ja 1,6 % vuosina 2019 - 2028.
      Kustannusten noustessa enemmän kuin tuottavuus, täytyy vaje kattaa velan otolla. Näin on jouduttu tekemään. Valtionvelka oli 2007 lopulla noin 56 miljardia ja korkomenot noin 2,4 miljardia vuodessa. 2007 valtiolle jäi ylijäämää noin 3 miljardia, mikä on käytetty ainoaan oikeaan kohteeseen, velan lyhentämiseen. 
      Syksyn tupo -neuvotteluiden aikaan joidenkin kansanedustajien mielestä valtiolla olisi varaa kustantaa, ei valtiolle kuuluvia, kunta-alan suuria palkkojen korotuksia. Tilastot kuitenkin osoittivat, että velkaa oli noin yhdeksäntoista kertaa enemmän kuin oli ylijäämää 2007. Viimeiset palkkasopimukset kautta linjan edellyttäisivät BKT:n kasvun jatkuvan korkeampana kuin miltä näyttää. Vuotuista inflaatiota ne ovat jo osaltaan olleet nostamassa toukokuussa ennätykselliseen 4,2 %. Veronmaksajain keskusliiton mukaan ostovoima kasvaa tänä vuonna vain 2,3 %, vaikka ansiotaso nousee jopa 5,5 %. … ”

Keväällä 2009, ”Julkinen talous romahtamaisillaan”

”…Vuosi sitten talousennusteet näyttivät synkiltä. Nyt talousennusteet näyttävät katastrofilta, kun mennään rajusti taantuman puolelle -5,0...-6,5 %:iin.
      Teollisuustuotanto romahti helmikuussa 20 % vuoden takaisesta. Tällaista pudotusvauhtia ei ollut edes 90 luvun laman aikana. Seurauksena tulee olemaan tulo – ja yhteisöverotulojen romahtaminen. Menot sen sijaan eivät voi romahtaa, koska silloin romahtaisi koko yhteiskunta. Julkisen talouden pahin aika on vielä edessä ja pohjaa ei kukaan osaa ennustaa.
      Vuoden 2007 lopulla tehdyt palkkojen korotukset olisivat edellyttäneet vuoden 2008 BKT:n kasvuennusteen olevan tuplasti suuremman. Silti oppositio eduskunnassa ja hoitoalan ammattijärjestö lakon uhalla painostivat hallitusta kustantamaan vieläkin suurempia, ei valtiolle kuuluvia, palkkojen korotuksia. Toteutunut BKT:n kasvu jäi kolmasosaan vielä tuosta ennusteesta. Ennätyksellisen inflaation takia ostovoima kasvoi 2008 vain 1,5 %, vaikka palkat nousivat keskimäärin 5,7 %? … ”

Talvella 2010, ”Palkkojen alennus auttaisi ahdingossa”

” …Kuntien palkat muodostavat noin puolet kuntien menoista. Kunnat ovat yrittäneet saada työntekijöitä vaihtamaan lomarahojaan vapaiksi tai pitämään palkattomia lomia. Palkansaajajärjestöt eivät ole tähän suostuneet.
      Tehokkain keino ulos ahdingosta olisi nyt palkkojen alentaminen. Kuntaliiton laskelmien mukaan yksi prosentti palkoissa merkitsee noin kahtasataa miljoonaa ja jos niitä alennettaisiin neljä prosenttia, kunnat säästäisivät tämän vuoden vajeen verran. Tuleva korotus lisää ennätyssuurta vajetta 180 miljoonaa.
      Jos 2007 lopulla olisi tyydytty puolta pienempiin korotuksiin, mitä pidettiin kipurajana jo ennen taantumaa, lomautuksista ei tarvitsisi keskustella, ei kauhistella ainakaan niin monen koulun ja päiväkodin lakkauttamista eikä vanhusten- ja omaishoidon surkeaa tilaa … ”

Syksyllä 2011, ”Velkavetoista ostovoimaa”