Keväällä oli nähtävillä taloudessa kasvua pitkästä aikaa –
kymmeneen vuoteen. Tosin maailmalla alkaneen kasvun mukaan pääsimme viimeisten
joukossa.
Ja, kävi kuten keväällä ennustin. Oppositio oli jo
jakamassa ennakkoon orastavaa kasvua, vaikka tuotanto on vielä huomattavasti
pienempää kuin ennen vuoden 2008 talouskriisiä.
Talouskasvumme
ehti kuin ehtikin vielä muiden mukaan. Hyvä niin! Mutta, talouskasvua ei yksin
tee tuotteiden kysyntä maailmanmarkkinoilla. Siihen tarvitaan tuotteiden
valmistusta ja ennen kaikkea niiden määrän, laadun ja valikoiman lisäämistä.
Tämä tarkoittaa luonnollisesti viennin ja sitä kautta vientitulojen lisäämistä.
Tämä kaikki tehdään yrityksissä, jos ja kun yritykset näkevät
toimintaedellytystensä tulevaisuudessa olevan mahdollista tuotannon
lisäämiselle. Silloin yritysten katseet kääntyvät hallituksen
talouspolitiikkaan. Mitä se aikoo tehdä ja on tehnyt?
Oppositio
vähättelee hallituksen tekemää Kiky-sopimusta, jossa palautettiin maamme
kilpailukyky pahimpien kilpailijamaiden mm. Saksan ja Ruotsin tasolle. Näille
olimme noin kymmenen prosenttia miinuksella. Vasemmisto haluaisi purkaa koko
Kikyn, vaikka sen vaikutukaet eivät ole vielä päässeet vaikuttamaan täydellä
mitalla.
Yritysten johtajat ja niiden hallitukset kiinnittävät
ensisijaisesti huomiota kunkin maan luomiin edellytyksiin tuotannolle yleensä
ja ennen kaikkea sen lisäämiseksi. Toki logistisilla ym. asioilla on
merkitystä. Toimitusjohtajien tulee siis olla ensisijaisesti visionäärejä,
jotka katsovat koko aika tulevaisuuteen. Siihen, mitä, missä ja milloin on
kannattavaa investoida ja näin luoda lisää tuotantoa ja lisäarvoa tuotteille?
Kieltämättä nyt näyttää siltä, että yritykset ovat nähneet toimintaedellytyksensä maassamme sellaisiksi, että ennätykselliset investoinnit ovat lähteneet liikkeelle. Jopa kahden suuren saksalaisen yrityksen ennen näkemättömän suuret tuotannon lisäykset ovat nähneet päivänvalon. Tähän vielä kotimaisen metsäteollisuuden suurinvestoinnit ja it- alojen menestymiset maailmalla.
Syksyn myönteinen asia on myös se, että ammattiyhdistysliikkeet ovat tajunneet taloustilanteen olevan vielä vaiheessa, että maltilliset tuloratkaisut vientisektorilla on hyväksytty kautta linjan. Tämä on merkki siitä, että tuotantolaitoksissa ymmärretään lopultakin se, että samassa veneessä ollaan.
Sitä samaa ei ollut nähtävillä Eduskunnassa, joka vastaa maamme taloudesta ja meidän kaikkien hyvinvoinnista. Opposition (SDP, Vasemmisto ja Vihreät) vaihtoehtobudjeteissa jaettiin jokaiselle jotakin. Jaettiin ennakkoon sellaista, jota ei olla hankittu ja ei ole vielä olemassa. Oppositiopuolueilla ja erityisesti SDP:n puheenjohtaja Antti Rinteellä näyttäisi olevan jo jonkinlainen "hätä" siitä, että eihän talouden nykyisellä hallituspohjalla ja ohjelmalla pitänyt lähteä nousuun. Talouskasvun suurin uhka näyttäisi jäävän oppositioon. Toivotaan, että nykyisessä muodossa siellä vielä pysyisi, ainakin seuraaviin vaaleihin saakka.
Julkiselta
sektorilta kuulostaa, että niille ei riitä vientisektorien tekemät
palkkasopimukset. Haluavat enemmän ja irrottautua Kikystä kokonaan.
Toivottavasti eivät aja hallitusta ja maata samaan kuin kymmenen vuotta sitten.
Lopunvuodella 2007 Tehy painosti hallitusta lakon
uhalla sopimuskaudelle 2008 - 2012 noin 20 prosentin palkkojen korotuksiin. Ja,
muut julkisen puolen alat tulivat perässä. Samaan aikaan maa ajautui ennen
näkemättömään lamaan. Vienti sakkasi 30 prosenttia, valtion ja kuntien velat
räjähtivät ja kuntia joutui suoritustilaan. Jouduttiin pakkolomautuksiin ym.
säästöihin. Tästä shokista ei olla kaikissa kunnissa toivuttu vieläkään.
16.04.2017
Ajatuksia pitkäperjantaista
Toissa päivänä oli pitkäperjantai. Ja, nyt
elämme jo "tyhjän haudan päivää, ensimmäistä pääsiäispäivää. Pitkäperjantain
paras anti oli Nojatuolikirkossa tehty piispa Eero Huovisen haastattelu
yhdistettynä hartauteen. Siinä käytiin jae jakeelta läpi Jeesuksen
ristiinnaulitseminen ja kuolema. Tuli esiin seikkoja, joita ei ole osannut
ajatella, mutta joilla on merkittävä osa tapahtumien kulussa. Tämä oli
aamupäivällä normaalin jumalanpalveluksen aikaan.
Iltapäivällä lähdin lenkille ja kävin mielessäni
vielä läpi mitä piispa kertoi. Ei näitä asioita yleensä lenkillä tule
ajateltua. Mutta, nyt toivat tunteen, että merkittävästä päivästä kuitenkin on
kyse. Voisiko määritellä, että juhlaa arjen keskellä.
Matka jatkui ja vastaan
tuli muitakin liikkeellä olevia. Aha, ensimmäisellä oli kädessä kaupan
muovikassi. Mitähän kaveri on viemässä, ehkä tuliaisiksi jollekin?
Tuli vastaan toinen,
toisen kaupan muovikassi kädessä. No, johan nyt on markkinat. Eikö olekaan
pitkäperjantai, kun samanlainen myös kolmannella kädessä?
Lähestyin lähiön
keskustaa ja kauppaliikkeitä. Ei voi olla totta! Kaikki auki ja parkkipaikalla
autoja kuin muinakin päivinä.
Yksi poikkeus!
Kiinalaisen ravintolan ovessa oli kyltti, että "olemme kiinni
pitkäperjantaina ja avaamme jälleen huomenna".
Hmm! Tähänkö olemme tulleet? Vain kiinalaiset
kunnioittavat kristityn Suomen suomalaista perinnettä, viettää kristikunnan
toisen suuren päivän tapahtumia.
Kaksi edellistä pääsiäistä menivät Sveitsin
Alpeilla. Katolisessa maassa pitkäperjantaina olivat kaupat kiinni, lukuun
ottamatta hiihtokeskuksen ravintoloita. Siellä on muuten tapana laittaa juhlavaatteet
päälle sunnuntain jumalanpalvelukseen tai messuun.
Nyt voi joku ajatella, että mitä se siinä
saivartelee ja moralisoi? No, ei ole tarkoitus tehdä kumpaakaan. Ehkä herätellä
ajattelemaan, että olisiko sittenkin ihan jo jaksamisen kannalta hyvä olla välillä
päivä, joka erottuu arjesta ja sen rutiineista? Toisaalta säilyttää edellisten
sukupolvien perinteitä ja pyhäksi kokemia asioista.
Olen kasvanut kolmen sukupolven taloudessa
maalla. Saman katon alla on elänyt jo 1800 luvun lopulla syntyneet isovanhemmat.
Mummo varsinkin "luki lakia" meille jälkikasvulle. Hän piti
joulupäivää ja pitkäperjantaita niin suurena juhlana, että ei saanut edes
naapuriin mennä. Toinen asia olivat sunnuntaiset radiosta kuuluvat
"kirkonmenot", joita ennen ei sitten lähdetty minnekään.
Mitä “hyötyä” ja vaikutusta tästä holhoamisesta
on ollut myöhemmin?
Hyödystä en osaa kertoa. Vaikutuksena kuitenkin
voi mainita sen, että vielä nyt aikuisena haluaa pitää sunnuntait sunnuntaina,
puhumattakaan pääsiäisestä ja joulusta. Joten, joka sunnuntai avaan ja
kuuuntelen radiota kymmenestä alkaen, joko paikallis- tai valtakunnallista
kanavaa. Silloin "tietää", että nyt ei ole arkipäivä.
25.03.2017 Suhteellinen vaalitapa
Pari vuotta sitten käsittelin facebook-seinälläni masennuksesta toipumista.
Aiemmin olen tehnyt aiheesta kirjan, "Valoa ja varjoja, masennuksesta
valoon päin".Yllättäväksi ja estäväksi tekijäksi terapiasta ja
lääkehoidosta huolimatta toipumiselle saattaa muodostua se, että toipilas
vertaa itseään toisiin, kauniinpiin, rohkeimpiin ja rikkaimpiin. Masentunut kun
ei ole kaunis, rohkea, eikä rikas, ainakaan omasta mielestä.
26.02.2017 Länsimaisen kristinuskon uhkat
Italialaisen arkkipiispa Carlo Liberatin mukaan Italiasta ja Euroopasta on tulossa islamilainen. Artikkelissaan hän mm kirjoiottaa, että "kymmenessä vuodessa olemme kaikki muslimeja oman tyhmyytemme vuoksi. Italia ja Eurooppa elävät pakanoiden ja ateistien tavoin. Kaikki tämä moraalinen ja uskonnollinen rappio suosii islamia. Mitä järkeä siinä on, että ruokimme maahanmuuttajia, eivätkä he edes kiitä, vaan heittävät ruoan pois ... "
Miten on kansankirkkomme laita? Onko se kristinuskon uhka vai mahdollisuus?
Voisi kait todeta, että kirkon kannalta eletään kriittisiä aikoja. Punavihreys
on ottanut paikkansa myös kirkon ylimmässä päättävässä elimessä
Kirkolliskokouksessa. Siellä tavoitteena näyttäisi olevan kirkon perusteellinen
liberalisointi, jossa Jumalan sana Raamattu on heitetty kirjaimellista sivuun.
Nyt siis ensimmäisiä kertoja koko kirkkohistorian aikana Raamatun sana ei enää
päde. Tätä tosin ruokkii tänään myös kirkon ylin johto. Mutta, aika sen
näyttää, mitä tuleman pitää. Osa porukasta on jo luovuttanut, mikä on
surullista ja ikävää.