JORMA PIIPON KIRJAT
BLOGI 2018
23.03.2018 Onko meillä halu tuomita?
Ruotsalainen maallikkosaarnaaja, Carl Olof Rosenius (1840 –
1868), oli sielunhoitaja, jonka luokse tuli joskus niin paljon ihmisiä,
ettei hänellä ollut aina aikaa edes syödä. Meidän ihmisten halusta mm.
tuomita toisiamme, kerrotaan Roseniuksen kirjassa “Elämän leipää”.
Kyseisen kirja-aiheen perustana on Roomalaiskirjeen jae 14:13:
“Älkäämme siis enää tuomitko toisiamme. Katsokaa sen sijaan, ettette
saata veljeänne kompastumaan ja kaatumaan.”
Apostolin neuvo herättää ja näyttää, että meissä on suurempi ja pahempi
halu tuomita ja haavoittaa toisia kuin uskommekaan. Halumme haavoittaa
ja tuomita, huomaamme, kun tarkkailemme itseämme. Kuinka nopeasti js
"huomaamatta" se meiltä käy..
Tuomitsemisen halu on kiinni meissä kaikissa. Mutta erityinen halu on
sellaisissa, jotka ovat itsevarmoja, joiden sisäistä ihmistä ei vielä
ole murskattu. Toisin sanoen, eivät ole vielä kokeneet oman kurjuutensa
kurittamista. Silti meissä kaikissa on kuitenkin tämä halu tuomita.
Voi myös olla, että jollakin toisella on erilainen käsitys, kuin meillä
tietyssä asiassa. Hän vain on erilainen. Tai jos ei mikään tällainen
aiheuta meissä epäilyä, alamme aavistaa tai tuntea, että toinen ei ole
rehellinen tai hän ei ota asioita vakavasti.
Jos sitten havaitsemme toisessa virheen, vääryyden tai jonkun mikä ei
ole mielestämme oikein, niin meillä mielestämme on jo oikeus tuomita
hänet. Tämän olemme valmiit tekemään ennen kuin olemme edes
keskustelleet hänen kanssaan asiasta ja selvittäneet mistä on kyse.
Martti Luther kirjoittaa: ”Olemme hulluja pyhiä. Vaikka itse kannamme
syntiä joka päivä itsessämme ja vaikka tarvitsemme anteeksiantamusta
koko elämämme ajan, niin haluamme, että jokainen on aina täysin
virheetön.” Tällainen suhtautumistapa toisiin ihmisiin nousee
sydämestämme. Kun tuomitsemme toisia, näytämme muille, mitä meidän
omassa, pahassa ja itsekkäässä sydämessämme on.
Meidän suuri ja pakottava tarpeemme tuomita
toisia on ollut perustava syy, miksi Paavali aiheesta niin paljon
kirjoitti. Mutta Paavalilla on voinut olla toinenkin syy kirjoittaa
tästä. Se, että tuomitseminen on paljon pahempi asia kuin mitä
ajattelemme. Omasta mielestämme teemme aivan oikein kun tuomitsemme
toisen. Meistä on ihan hyvää ja vanhurskasta, että tuomisemme veljen.
Mutta itse asiassa tuomitseminen on erityisen pahaa – syntiä, joka
aiheuttaa paljon vahinkoa.
Se, joka tuomitsee, väheksyy oikeuslaitoksen tai Jumalan yksinoikeutta
“hallita palvelijoitansa”. Samalla tuomitsija aiheuttaa paljon pahaa
lähimmäisilleen. Nöyrästi ja kahden kesken luottamuksellisesti esitetty
kehotus toiselle sen sijaan laskee hyvän perustan sille, että asia
voidaan korjata.
Paavali neuvoo meitä tästä: ”Katsokaa sen sijaan, ettette saata
veljeänne kompastumaan ja kaatumaan.” Apostoli haluaa
sanoa: “Sen sijaan, että käytätte ajatuksianne toisten
rakkaudettomaan tuomitsemiseen, niin käyttäkää niitä rakkauden
tekoihin.”
Länsimaisessa sivistyneessä yhteiskunnassa ihminen on niin kauan
syytön, kunnes joku oikeuslaitos toisin tuomitsee. Tästä seuraa, että
vain oikeuslaitos voi ottaa pois maineen ja kunnian ja nämäkin vain
siihen saakka kunnes mahdollinen rangaistus on sovitettu. Median
tehtävä on tuoda asioita esille tasapuolisesti ilman ennakkoasenteita.
Tuomiovaltaa medialla ei ole, vaikka jotkut toimittajat näin luulevat.
18.03.2018 Ajatuksia Marianpäivänä
Tänään, päivän Raamatun teksteissä muitellaan Jeesuksen äitiä Mariaa.
Teksteihin on päässyt mukaan myös Johannes Kastajan äiti Elisabet. Alla
sitaatti näiden kahden naisen kohtaamisesta, jolloin Maria odotti
Jeesusta ja Elisabet Johannes Kastajaa. Kyseistä kohtaa sanotaan
Raamatun kauneimmaksi kohdaksi. Eikä aiheetta!
Luukas 1:41 ... 47
“ ... 41. Ja kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussansa; ja Elisabet täytettiin Pyhällä Hengellä.
42. Ja hän puhkesi puhumaan suurella äänellä ja sanoi: "Siunattu sinä vaimojen joukossa, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä!
43. Ja kuinka minulle tapahtuu tämä, että minun Herrani äiti tulee minun tyköni?
44. Sillä katso, kun sinun tervehdyksesi ääni tuli minun korviini, hypähti lapsi ilosta minun kohdussani.
45. Ja autuas se, joka uskoi, sillä se sana on täyttyvä, mikä hänelle on tullut Herralta!"
46. Ja Maria sanoi: "Minun sieluni suuresti ylistää Herraa,
47. ja minun henkeni riemuitsee Jumalasta, vapahtajastani; ... “
Tuo Raamatun kohta sisältää suuremman ja jopa keskeisimmän asian koko
kristinuskon syntyhetkistä – kirjaimellisesti. Ja, “synnyttäjien” osaan
olivat suostuneet (jos näin voi ilmaista?) nuo kaksi naista. Johannes
Kastajan tehtävänä oli valmistaa ennakkoon tietä, eli kertoa porukoille
siitä mitä tuleman pitää. Ja, kun Jeesuksen vuoro tuli, sai hän tulla
osittain “pehmitettyyn” maaperään. Ehtihän “huutavan ääni erämaasta”
kuulua jonkin aikaa.
Edellä mainitut naiset ovat muistelunsa ja päivänsä ansainneet. Tässä
yhteydessä tulee mieleen kolmas nainen lähihistoriasta, “Lapin Maria”.
Hänellä oli ratkaiseva merkitys sille, millaiseksi suurin
herätysliikkeemme alunperin muodostui, tai ilman Mariaa olisiko
muodostunut miksikään? No, nykyisin liikkeestä on muodostunut ainakin
neljä eri suuntausta? Lapin Maria oli 1813 Ruotsissa syntynyt, Milla
Clemensdotter. Hänellä oli merkittävä vaikutus Lars Levi Laestadiuksen
hengellisessä elämässä ja joka kutsui häntä Lapin Mariaksi. Parhaiten
tästä todistaa, mitä Laestadius itse kirjoitti:
“Talvella 1844 saavuin Åselen Lappiin. Täällä tapasin lukijalaisia,
jotka kuuluivat siihen loivempaan suuntaan. Heidän joukossaan oli
lappalaistyttö nimeltään Maria, joka avasi minulle koko sydämensä.
Tällä yksinkertaisella tyttärellä oli sellaista kokemusta
armonjärjestyksestä, mistä en ollut ikinä kuullut.
Hän oli vaeltanut pitkiä matkoja etsiessään valoa pimeydessä.
Vaelluksillaan hän oli tullut vihdoin pastori Brandellin tykö Noraan,
ja kun hän avasi sydämensä papille, tämä vapautti hänet epäilyksistä.
Hän pääsi papin avulla elävään uskoon. Ja, minä ajattelin: Tässä on nyt
sellainen Maria, joka istuu Jeesuksen jalkain juuressa. Ja vasta nyt,
niin ajattelin, nyt minä näen tien, joka vie elämään.
Se on ollut kätkössä siihen asti kunnes sain puhella Marian kanssa.
Hänen yksinkertainen kertomuksensa vaelluksistaan ja kokemuksistaan
teki minuun niin syvän vaikutuksen, että se valkeni myös minulle. Minä
sain sinä iltana, jonka vietin Marian seurassa, tuntea taivaan riemun
esimakua. Minä pidän muistossani köyhän Marian niin kauan kuin elän ja
toivon, että saan kohdata hänet kirkkaammassa maailmassa haudan tuolla
puolen."
Lopuksi täytyy todeta, että edellä kome naista viimeistään osoittavat,
että naiset ovat tasa-arvonsa ansainneet. Toivotaan, että edellä mainitussa miesten
hallitsemassa herätysliikkeessäkin voitaisiin kiinnittää huomiota vaikka sivulauseissa, että olisiko "kaiken takana on nainen"?
03.02.2018 Paavo ja salainen ase
Paavo on pitänyt itsenä otsikoissa jo kohta viisikymmentä vuotta. Onhan
Vanhan valtaamisesta tänä vuonna kulunut tuo aika. Ja, siitä saakka tuo
ehtymätön vallan tavoittelu on jatkunut. Merkkiäkään hiipumisesta ei ole
näkyvillä. Jos jossakin tulee takkiin, on hihassa valmiina jo seuraava
liike. Siinä eivät hitaimmat keskustalaiset, muita puhumattakaan, tahdo
pysyä mukana.
Mutta, viimeisinä vuosina ja varsinkin EU:n liittymisen jälkeen
potentiaalisia mahdollisuuksia vallan huipulle on tullut niin paljon,
ettei yksin tahdo ehtiä olla joka paikassa. Kukapa sitä moneen repeää,
edes Paavo?
Väärin! Kyllä Paavo ehtii. Eikä kukaan ole vielä huomannut, että
Paavolla on salainen ase, sivupersoona. Hah, hah, Paavo sen kun nauraa, että täydestä menee kuin väärä raha.
Tosin nyt on alkanut tulla Keskustan rivijäseniltä epäilyjä, että
onkohan nyt kaikki niin kuin tulisi olla? Johto on taivaallisen
tietämätön ja jatkaa niin kuin mitään tai ainakaan mitään uhkaa ei
olisi olemassa.
Tällä viikolla Paavo ilmoitti hakevansa Keskustan puheenjohtajaksi ensi
kesän Sotkamon puoluekokouksessa. Keskustan johto ei ole ehtinyt vielä
edes toipua presidentin vaaleista. Vaaleista, jossa jäätiin äänissä
puoleen siitä, mitä Paavon perustaman ja johtaman Kansalaispuolueen
edustaja Paavo sai. Ja nyt, tuo toisen puolueen puheenjohtaja
ilmoittautuu ehdokkaaksi Keskustan puheenjohtajaksi?
Tällä hetkellä Paavo on Europarlamentissa Keskustan listoilta
valittuna. Mutta, on myös Suomen kansanedustaja Keskustan listoilta
valittuna. Niinpä hän tällä viikolla samalla ilmoitti palaavansa
kansanedustajaksi ja omien sanojensa mukaan “teidän kiusaksi”.
Tarkoittaa, että valmistautumaan puoluekokoukseen.
Muistamme, kun vuoden 2007 eduskuntavaaleissa Paavo tuli valituksi
kansanedustajaksi. Mutta, hän oli jo valittuna Europarlamentissa.
Siinäpä pulma, että mitä tehdä. Ei, ei se mikään pulma Paavolle ollut.
Hän vain ilmoitti silloiselle hallituksen muodostajalle Matti
Vanhaselle, että tulee Brysselistä, jos saa ministerin salkun tulevasta
hallituksesta. Ja, Paavosta sai ja tuli ulkomaankauppaministeriksi.
Joku onnellinen pääsi Brysseliin tilalle.
Tähän päivään! Nyt Paavolla on paikka Europarlamentissa ja Suomen
Eduskunnassa, molemmissa Keskustan edustajana. Lisäksi Paavo on kahden
puolueen, Keskustan ja Kansalaispuolueen jäsen. Viimeksi mainitussa
vielä puheenjohtaja.
Mutta, onkohan tullut ajatelleeksi, mitä muita kaksoisrooleja vielä voisi olla?
Hänellä on kaksi kotikuntaa, Tuusula ja synnyinkunta Keminmaa. Olisiko
mahdollista olla molempien kunnanvaltuutettu ja molempien seurakuntien
kirkkovaltuutettu. Ja, kun toinen kunta sijaitsee Uudenmaan maakunnassa
ja toinen Lapin maakunnassa, niin kahden maakunnan valtuutetun paikka
voisi olla aika kiehtova.
Kuten tunnettua, Suomi on järjestöjen luvattu maa. Joka kunnasta löytyy
ainakin metsästysseura, lisäksi Rotary- tai Lions- yhdistykset ja ennen
kaikkea kohta puoliin molempien puolueiden paikallisyhdistykset.
Vapaamuurareihin häntä tuskin saadaan houkuteltua. Mahdollisuudet
kaksoisrooliin ovat moninaiset.
Jaa, etteikö onnistu! No, ei tietenkään ilman salaista asetta,
sivupersoonaa. Ettekö ole huomanneet, että kaksi niitä täytyy olla.
Toinen on perinteinen alkiolainen, jonka tavoitteena on itsenäinen
Suomi ilman EU:ta turvallisesti vanhan kunnon Neuvostoliiton perillisen
Venäjän kainalossa. Toinen persoona ravaa Brysselissä sen kun ehtii ja
siinä menossa mukaan on tarttunut myös populistisia piirteitä. Tästä
selvä merkki oli Hurstille luvatut 50 000 euroa, jos tulee valituksi.
Se, kummassa puolueessa nuo persoonat vaikuttavat tai haluavat
vaikuttaa, ei allekirjoittaneelle ole vielä selvennyt. Ehkä ensi kesän
jälkeen ollaan paremmin perillä.
20.01.2018 Punavihreä liike
Vaalien alla puolueet esittelevät tavoitteitaan. Toisaalta esiin tulee
liikkeitä, joiden nimistä ei voi päätellä mitään, tai ehkä, mitkä
puolueet ovat sen takana. Yksi tällainen on “punavihreä liike”. Nimestä
voi päätellä, että kyseessä on vasemmiston ja vihreiden yhteinen liike.
Mutta, mikä on liikkeen ohjelma ja tavoitteet? Siitä ei ole tietoa,
joten täytyy tutkia Vasemmiston ja Vihreiden periaateohjelmia. Mitä
yhteistä löytyy ja vielä niin merkittävästi, että voidaan puhua
yhteisestä punavihreästä liikkeestä?
Sitaatti Vasemmistoliiton periaateohjelmasta:
" ... Kolmas vasemmisto on ajatus suurten eurooppalaisten poliittisten
aatteiden liberalismin ja sosialismin historiallisesta liitosta
paremman maailman rakentamiseksi. Feministinen ajattelu,
ympäristötietoisuus ovat keskeisessä asemassa kolmannen vasemmiston
aatemaailmassa. Kolmas Vasemmisto on puoluerajat ylittävä uusi
PUNAVIHREÄN ajattelun ja toiminnan tie. Kolmas Vasemmisto torjuu
jyrkästi uusliberalismin kylmänä ihmisvihamieluisena globaalin
kapitalismin puolustajana. Kolmas Vasemmisto haluaa kehittää uuden
aikakauden yhteiskuntaa lähtökohtana tasa-arvoinen käsitys.
Yhteiskunnalla on vastuu (ei ihmisillä itsellään) luoda olosuhteet
jossa jokainen ihminen voi elää täyttä elämää, käyttää tasapuolisesti
kykyjään ja olla aktiivinen osallistuva kansalainen. Kolmas Vasemmisto
asettaa oikeiston ja vasemmiston jakolinjan uudelleen. Se ryhmittää
uudelleen poliittisten aatteiden osapuolet. Kolmas Vasemmisto on unelma
kestävästä ja inhimillisestä yhteiskunnasta Suomessa ja maailmassa....
"
Sitaatti Vihreiden periaateohjelmasta:
" ... Ilmastonmuutos ja globaali markkinakilpailu uhkaavat. Ne luovat
kansainvälistä eriarvoisuutta ja epäoikeudenmukaisuutta. Koska
tällainen globaali uhka on päällä, tarvitaan radikaalia muutosta,
globaali-ilmastopolitiikkaa ja vihreää feminismiä (sama vasemmistolla).
Taloutta on ohjattava maailmanlaajuisesti (kuten sosialismissa).
Köyhyys poistuu rikkautta jakamalla. (ei talouskasvulla). Talouskasvu
on pysäytettävä. Aitoa vapaakauppaa ei ole. Verotusta on kovennettava.
Rikas länsi on syypää kaikkeen maailman ongelmin, kuten
ilmastonmuutokseen. Patriarkaaliset rakenteet on uusittava,
sukupuolineutraalisuus toteutettava, pitää olla erilaisia kiintiöitä,
avioliittolaki on muutettava sukupuolineutraaliksi (vihreiden nuorten
mukaan myös lukumääräneutraaliksi = moniavioisuus).Viharikos- ja
syrjintälainsäädäntö on otettava käytäntöön. Kouluissa on luovuttava
heteronormatiivisuudesta. Valtion on omaksuttava monikulttuurinen ja
käytännössä islammyönteinen neutraalisuus uskonnollisesti.
Sotilaallinen maanpuolustus ei ole ensisijaista. Kansallisvaltio on
keinotekoinen ja vanhentunut käsite. Vihreä liike edustaa avointa
euroferelalismiä eli Euroopan liittovaltio pitää erittäin tehokkaasti
rakentaa. Kaikille asukkaille EU-kansalaisuus. YK-johteista
ympäristöpolitiikkaa tarvitaan, vahvaa johtajuutta, sitovia sääntöjä ja
valvontaa ... "
Vihreässä liikkeessä on kyse globaalista liikkeestä, ekososialismista,
KOLMANNEN VASEMMISTON islammyönteisestä uusmarxilaisuudesta, jossa
kateus, kauna ja luokkaviha yhdistyvät ympäristöutopiaan ja kaikkien
luomisjärjestyksien vastustamiseen. Vihreiden juuret ovat lähtöisin
taistolaisuudesta (vähemmistö-kommunistit), joka aatteena häipyi
historian lehdille liikkeen esikuvan hirviövaltio Neuvostoliiton mukana. Joten, ei
ihme, että Vihreät ovat käytännössä vasemmistolaisempia kuin Vasemmistoliitto. Puolueohjelman mukaan päämääränä näyttäisi olevan
Sosialistinen Euroopan Liittovaltio.
Punavihreä liike on siis Vasemmiston ja Vihreiden yhdessä muodostama kolmannen vasemmiston postmoderni marxilaisuuden liike.